Varis

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli kertoo linnusta. Intiaaniheimosta katso Varis-intiaanit. Sanan muita merkityksiä on lueteltu täsmennyssivulla.
Varis
Corvus cornix Oulu 20120506b.JPG
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Varpuslinnut Passeriformes
Heimo: Varikset Corvidaee
Suku: Varikset Corvus
Laji: corone
Alalaji: cornix
Kaksiosainen nimi
Corvus corone
(Linnaeus, 1776)
Levinneisyyskartta
Hooded crow map2.jpg
Alalajit
  • Corvus corone coronenokivaris
  • Corvus corone cornix
  • Corvus corone (corone) orientalis
  • Corvus corone (cornix) capellanus
  • Corvus corone (cornix) sharpii
  • Corvus corone (cornix) khozaricus
  • Corvus corone (cornix) kaucasicus
  • Corvus corone (cornix) sardonius
  • Corvus corone (cornix) pallescens
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Varis Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Varis Commonsissa

Varis (alalajiksi tulkittuna Corvus corone cornix) on ihmisasutuksen lähellä viihtyvä helposti havaittava lintu. Siitä, onko nokivaris (alalajiksi tulkittuna Corvus corone corone) variksen musta muoto eli alalaji vai oma laji, on kahdenlaista näkemystä. Suomen lintujen lajiluettelossa ei kuitenkaan toistaiseksi ole nokivarista.

Tuntomerkit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Variksen pituus on 44–51 cm. Sen höyhenpeite on suurimmaksi osaksi tuhkanharmaa lukuun ottamatta kiiltävänmustaa päätä, kurkkua, nilkkaa, siipiä ja pyrstöä. Nokka ja jalat ovat mustat. Sukupuolet ovat samannäköiset. Variksen ääni on käheää ja kovaa Loudspeaker.svg raakuntaa?.[2] Varikset ovat älykkäitä lintuja.

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varis elää Pohjois-Euraasiassa, Keski- ja Itä-Euroopassa ja Länsi-Aasiassa. Variksen levinneisyysalue rajautuu itä- ja länsisuunnassa nokivariksen levinneisyysalueeseen. Euroopassa raja kulkee Pohjois-Schleswigistä Lyypekinlahden kautta Elben keskijuoksulle ja jatkuu sitten Elbeä ja Moldauta pitkin Alpeille. Rajan pohjois-, itä- ja eteläpuolella elää tavallinen varis. Lisäksi varis elää Irlannissa ja Pohjois-Skotlannissa. Afrikassa varista esiintyy myös Egyptissä Niilin varrella.[3]

Levinneisyysalueensa eteläosissa varis on paikkalintu, pohjoisosissa, kuten Suomessa, osittaismuuttaja. Varis on luultavasti elänyt luonnontilaisessa Suomessa vain järvien ja meren saaristoissa, ennen kuin se on ihmisen toimintaa hyödyntäen levinnyt koko maahan viljelmien ja asutuskeskusten liepeille.

Suomessa pesii 150 000–200 000 varisparia.[4] Koko maailman kannaksi arvioidaan 42,9–224 miljoonaa yksilöä, joista 21–51 miljoonaa elää Euroopassa.[1]

Varis kuuluu Suomessa rauhoittamattomiin lintuihin. Variksen pesimäaikaiset rauhoitusajat ovat Pohjois-Pohjanmaan, Kainuun ja Lapin maakuntien alueella 1.5.—31.7, Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan maakuntien alueella 1.4.—31.7. ja muualla maassa 10.3.—31.7.[5]

Elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varis etsimässä ravintoa puhkaisemastaan jätesäkistä.

Varis on kaikkiruokainen. Se syö jätteitä, raatoja, viljaa ynnä muuta. Saaristossa se syö vesilintujen ja lokkien pesistä munia ja poikasia. Varis osaa rikkoa nilviäisten ja rapujen kuoret lentämällä ensin korkealle ja pudottamalla sitten ruoan kalliolle.[6] Varis on oppinut hyödyntämään kaatopaikkoja ja etsimään tienvarsilta auton alle jääneitä eläimiä ja muuta syötävää.

Kaupunkiympäristössä elävillä variksilla esiintyy siipien kyynärsulkien kehityshäiriötä, ja niiden siipien kantokyky on heikentynyt tai pahimmassa tapauksessa ne ovat lentokyvyttömiä. Vioittuneet siivet ovat usein mustavalkoisen kirjavat. Häiriön uskotaan aiheutuvan yksipuolisesta ravinnosta, nimenomaan liiasta vaaleasta leivästä. Asiasta ei kuitenkaan ole varmoja todisteita.[7]

Pesintä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varis

Naaras rakentaa pesän kuivista oksista, maasta ja savesta havupuun tai harvoin lehtipuun latvaan. Ulkosaaristossa pesät sijaitsevat matalissa pensaissa tai katajissa, usein myös maassa. Pesämaljassa on pehmusteina esimerkiksi höyheniä, karvoja, kankaanpaloja. Varis tekee joka vuosi uuden pesän, ja vanhoja pesiä hyödyntävät muut lintulajit.

Varis munii huhti-toukokuussa. Etelä-Suomessa muninta voi alkaa jo maaliskuun lopussa. Munia on 3–6, keskimäärin 4,6, ja ne ovat vihreitä ja ruskeapilkkuisia. Yleensä vain naaras hautoo niitä 18–19 vrk, ja koiras vahtii sillä aikaa pesän lähettyvillä. Poikaset kuoriutuvat eri päivinä. Molemmat emot ruokkivat poikasiaan venyvästä kurkkupussista oksentamallaan ravinnolla. Poikaset pysyvät pesässä 31–32 vrk. Varikset ovat sukukypsiä kaksivuotiaina eli kolmantena kalenterivuonna syntymästään.

Varis voi toisinaan risteytyä nokivariksen kanssa niiden levinneisyysalueiden kohtaamisvyöhykkeellä.[2]

Lentävä varis.

Talvehtiminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa sekä muuttavien että talvehtivien varisten osuus on suuri. Varikset muuttavat lokakuussa, mutta Itämeri ohjaa eri alueiden varikset eri muuttoreiteille ja talvehtimisalueille. Länsi-Suomen varikset muuttavat Ahvenanmaan kautta Etelä-Ruotsiin, Tanskaan ja Pohjanmeren maihin. Itä-Suomen varikset taas ylittävät Suomenlahden ja vaeltavat Itämeren itäpuolta Puolaan ja Saksaan. Linnut palaavat samoja reittejä maalis-huhtikuussa.

Pesimäajan ulkopuolella varikset muodostavat suuria parvia, joissa voi olla kymmeniä, satoja tai jopa tuhat lintua. Nuoret ja ilman pesimäpiiriä jäänet varikset liikkuvat myös kesäisin parvissa. Talviparvet hakevat ruokaa kaatopaikoilta ja satamista ja hajaantuvat omakotitalojen ja maatilojen tunkioille. Ihmisen tarjoamien ravinnonlähteiden ansiosta varis voi talvehtia Suomessa.

Muu käyttäytyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varikset lentävät aamuhämärissä vakituiseen kokoontumispaikkaansa, esimerkiksi jonkin rakennuksen katolle tai korkeaan puuhun. Sieltä ne hajaantuvat etsimään syötävää. Ne kuljeskelevat vähän aikaa lajitoverinsa kanssa sellaisen tavatessaan. Keskipäivällä varikset lepäilevät tuuhean puun oksien kätköissä. Iltapäivän ne kiertelevät taas ravinnonhaussa, kunnes illan tullen hakeutuvat tavanomaiseen yöpymispaikkaansa johonkin kuusikkoon tai männikköön, kaupungeissa myös puistojen lehtipuihin. Variksia saattaa kokoontua samaan paikkaan laajalta alueelta.

Varis on luonteeltaan utelias ja kekseliäs lintu. Se on lähes yhtä oppimiskykyinen kuin korppi. Suomessa varisten on havaittu osaavan vetää kalastajien avantoihin jättämiä siimoja ylös ja poimivan niistä kalat.[8]

Varis myös tarkkailee ympäristöään tiiviisti. Varikset alkavat rääkyä petolinnun nähtyään ja hätyyttävät sitä niin kovasti, että ihmisenkin pitäisi huomata jotakin yllättävää tapahtuneen. Variksia saalistavat kettu, näätä, muutto- ja kanahaukka ja huuhkaja, mutta ne eivät uhkaa lajia sen pitkäikäisyyden ja hedelmällisyyden ansiosta.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Maailman lintujen suomenkieliset nimet
  • Suomen eläimet: linnut. Weilin+Göös 1984, 11. painos. ISBN 951-35-4755-8 Linnut-osan päätoimittaja Olavi Hildén.
  • Lemmetyinen, Risto, Rantamäki, P. & Uusitalo, Raimo 1977: Saaristomerellä pesivien lapintiirojen, kalasääskien ja varisten DDT- ja PCB-pitoisuuksista. - Lintumies 12:108-117. LYL.
  • Juhani Lokki & Jörgen Palmgren: Suomen ja Pohjolan linnut. 4. painos. WSOY, 1997. ISBN 951-0-21560-0.
  • Zoo 4.
  • Merilä, Eino 1982: Lumessa kylpevä elättivaris. - Lintumies 2.1982 s. 99. LYL.
  • Milonoff, Markku 1981: Havaintoja varisten yöpymisestä. - Lintumies 3.1981 s. 118-121. LYL.
  • Perrins, C. M. (toim.) 1994: Handbook of the Birds of Europe, the Middle East and North Africa. Vol. VIII. – Oxford University Press. Hong Kong. ISBN 0-19-854679-3
  • Saarnisuo, Niilo 1982: Variksen myöhäinen pesintä. - Lintumies 1.1982 s. 44. LYL.
  • Stén, Ilkka 1987: Variksen vuosia. - Lintumies 1.1987 s. 36. LYL.
  • Tenovuo, Rauno 1963: Zur Brutzeiclichen Biologie der Nebelkrähe (Corvus corone cornix L.) im Äusseren Schärenhof Sudwestfinnlands. - Ann. Zool. Soc. "Vanamo" 25.5:1-147.
  • Ylimaunu, Onni 1983: Varis hukutti naurulokin. - Lintumies 4.1983 s. 177. LYL.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b BirdLife International: Corvus corone IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. Viitattu 8.3.2014. (englanniksi)
  2. a b Svensson, Lars: Lintuopas - Euroopan ja Välimeren alueen linnut, s. 366. Otava, 2010. ISBN 978-951-1-21351-2.
  3. Richard Porter, David Cottridge: A photographic guide to birds of Egypt and Middle East. Kairo: The American University in Cairo Press 2000. ISBN 977-424-617-9
  4. Lintuatlas Viitattu 8.5.2013.
  5. Riistalinnut, rauhoittamattomat linnut Suomen riistakeskus. Viitattu 25.6.2013.
  6. Desmond Morris: Miksi seepralla on raidat? s. 143
  7. Suomen Luonto, syyskuu 2004 s. 39, Seppo Vuolannon kirjoitus
  8. ARKive: Hooded crow (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]