Ahvenanmaan maakunta

Ahvenanmaan maakunta Landskapet Åland
vaakuna
lippu	sijainti
Historialliset läänit	Turun ja Porin lääni (–1918) Ahvenanmaan lääni (1918–2009)
Maakuntakeskus	Maarianhamina
Maakuntajohtaja	Maaneuvos Viveka Eriksson (2007–)
Pinta-ala ilman merialueita	1 579,79 km² 19:nneksi suurin 2012
Kokonaispinta-ala	13 323,45 km² 13:nneksi suurin 2012
– maa	1 552,38 km²
– sisävesi	27,41 km²
– meri	11 743,66 km²
Väkiluku	28 361 19:nneksi suurin 31.1.2012
– väestötiheys	18,27 as/km² (31.1.2012)
Maakuntalaulu	Ålänningens sång
Nimikkolajit
– eläin	Metsäkauris
– järvi	Östra och Västra Kyrksundet (yhd.)
– kala	Hauki
– kasvi	Kevätesikko
– kivi	Eloperäinen kalkkikivi
– lintu	Merikotka

Ahvenanmaa (ruots. Åland) on saariryhmä sekä Suomen historiallinen ja nykyinen maakunta, jolla on itsehallinto. Ahvenanmaan ainoa virallinen kieli on ruotsi: 91,2 prosentilla väestöstä on äidinkielenään ruotsi, 5,0 prosenttia on suomenkielisiä ja muunkielisiä asukkaita on yhteensä 3,8 prosenttia. Maakunnan väkiluku oli 2012-01-31 31. tammikuuta 2012 28 361 henkeä, ja sen ainoa kaupunki on hallintokeskus Maarianhamina.

Nimen etymologia

Ruotsin sana å tarkoittaa yksinään pientä jokea, mutta Ahvenanmaan ruotsinkielisen nimen Åland alkuosan arvellaan olevan muuta alkuperää, sillä Ahvenanmaalla ei paljon ole jokia. Lars Huldénin esittämän teorian mukaan Åland-nimen alkuosa on muunnos muinaispohjoismaisesta sanasta "ahva", joka on sama sana kuin latinan aqua (vesi). Toisaalta hän pitää mahdollisena sitäkin, että lähtökohtana voisi olla suomalainen sana ahvena ('ahven'), josta kielen äännekehityksen sääntöjen mukaan on voinut kehittyä maakunnan nimen alkuosa å.

Maantiede

Ahvenanmaan saaristo.

Källskärin saarta.

Ahvenanmaa sijaitsee Ahvenanmeren itäpuolella ja Selkämeren eteläpuolella. Ahvenanmaan itäpuolella on Turun saaristo Varsinais-Suomessa, jonka suuntaan rajana on Kihti. Maakuntaan lasketaan kuuluvan 6 757 saarta ja luotoa, joista 60 on asuttuja. Manner-Ahvenanmaa on saarista suurin.

Pääsaari, Ahvenan manner on yli 50 km pitkä; siihen luetaan myös kapean Marsundin erottama Eckerö sekä Lemland ja Lumparland. Muita huomattavia saaria ovat Vårdö, Föglö, Sottunga, Kumlinge, Kökar ja Brändö. Vuoriperusta on enimmäkseen karkearakeista punertavaa graniittilajia, ahvenanrapakiveä. Korkein huippu on Orrdalsklint (132 m) Saltvikin kunnassa. Tunnettu matkailunähtävyys on Getan vuoret (Getabergen), joiden korkein kohta on Kasberget (129 m). Ahvenanmaan ilmasto on lauhkeampaa kuin muualla Suomessa, vuoden keskilämpö +6 – +7°, helmikuun 0 – -2°.

Ahvenanmaan kunnat

Ahvenanmaalla sijaitsevat seuraavat kunnat:

• Manner-Ahvenanmaalla:
  • Maarianhaminan kaupunki
  • Finströmin kunta
  • Getan kunta
  • Hammarlandin kunta
  • Jomalan kunta
  • Saltvikin kunta
  • Sundin kunta
• Muilla saarilla, siltayhteydessä Manner-Ahvenanmaan kanssa:
  • Eckerön kunta
  • Lemlandin kunta
  • Lumparlandin kunta
• Muilla saarilla ilman siltayhteyttä:
  • Brändön kunta
  • Föglön kunta
  • Kumlingen kunta
  • Kökarin kunta
  • Sottungan kunta
  • Vårdön kunta

Luonto

Knutsbodaberget Lemlandissa.

Ahvenanmaa kuuluu kasvillisuusvyöhykkeissä hemiboreaaliseen vyöhykkeeseen. Lehdot ja lehtoniityt ovat tyypillisiä, mutta myös havumetsiä on runsaasti. Kasvillisuus on yleensä rehevää. Kasvisto on runsaslajinen, siemenkasveja on noin 750 lajia; niistä mainittakoon harvinainen, Suomessa vain Ahvenanmaalla kasvava euroopanmarjakuusi ja rantamaisemiin leimaa antava tyrni. Jalot lehtipuut kasvavat yleisempänä Ahvenanmaalla kuin eteläisessä Manner-Suomessa, esimerkiksi Etelä-Suomessa harvinaisiksi tai harvalukuisiksi luokitellut puulajit, kuten vuorijalava ja saarni, ovat Ahvenanmaalla yleisiä. Ahvenanmaalla on myös samanlaisia tammi­metsiä ja pähkinäpensaslehtoja kuin Lounais-Suomessa ja Lohjan seudulla. Ruoho­kasveista erityisesti Manner-Suomessa harvahkosti kasvava keltavuokko on Ahvenanmaalla yleinen. Eläimistöstä puuttuvat kokonaan ilves, riekko ja susi. Kangaskäärmettä tavataan Ahvenanmaalla, muttei manner-Suomessa.

Historia

Esihistoria

Korkeimmat kohdat, Saltvikissä sijaitsevat Orrdalsklint ja Långbergen, alkoivat kohota merestä n. 10 000 vuotta sitten. Pikkuhiljaa syntynyt saaristo sai ensimmäiset asukkaansa kivikaudella Suomesta. Saarten vanhimmat arkeologiset löydöt edustavat kampakeraamista kulttuuria n. 4000 eaa. Noin 2500 eaa. Ahvenanmaalle saapui kuoppakeramiikka, ja noin 1800 eaa. kuoppakeramiikan korvasivat Kiukaisten kulttuurin löydöt. Saarten sijainnin takia skandinaavinen vaikutus on arkeologisessa aineistossa Ahvenanmaalla voimakkaampi kuin manner-Suomessa. Pronssikauteen ajoittuva Kökarin asuinpaikka lienee Puolan rannikolta saapuneiden hylkeenpyynti- ja kaupparetkikuntien muistoa. Ahvenanmaalle on saapunut vaikutteita ja asukkaita idästä, lännestä ja etelästä koko saariryhmän olemassaolon ajan.^lähde?

Rautakaudella, varsinkin merovingi- ja viikinkiajoilla, arkeologiset aineistot ovat Ahvenanmaallakin runsaat. On vaikea sanoa, mitä kieltä saarten rautakautinen väestö puhui. Kulttuuriyhteyksiä oli sekä Ruotsin että manner-Suomen suuntaan. Saariryhmä saattoi autioitua 900-luvun lopulla, mutta jos näin tapahtui se sai pian uuden Suomesta tulleen asutuksen. Ahvenanmaan nimistöön sisältyy runsaasti suomalaisiin viittaavia nimiä, kuten esimerkiksi Finbo, Finby ja Finholma ja Finström, sekä myös alkuperältään suomenkielisiä nimiä kuten Geta (Kaita),Jomala (Jumala), Korsö (Koskenpää, muutettu v.1950), Seglinge (Seilonen), Simskäla (Simasalo), Sålis (Saarilaksi t. Suolaksi) ja Töftö (Toivottu). Lars Hellbergin mukaan Ahvenanmaan keskusalueilla asui tuolloin kiinteä maata viljellyt suomalaisväestö. Nykyinen Ahvenanmaan ruotsinkielinen asutus on uusimman tutkimuksen mukaan samanikäistä kuin muunkin Suomen ruotsinkielinen asutus ja peräisin Ruotsin vallan alusta Suomessa.

Ruotsin ja Venäjän vallan aika

Keskiajalla Ahvenanmaasta tuli Kastelholman linnaläänin keskusalue, joka kuului Suomen käskynhaltijakuntaan ja Turun hiippakuntaan. 1500-luvulla Ahvenanmaa oli osana prinssi Juhanalle annettua Suomen herttuakuntaa. 1600- ja 1700-luvuilla Ahvenanmaa kuului hallinnollisesti Turun- ja Porin lääniin. Suomen sodan jälkeisessä Haminan rauhassa vuonna 1809 Ahvenanmaa liitettiin muun Suomen mukana Venäjän keisarikuntaan. Ahvenanmaalaiset pyysivät saada jäädä osaksi Ruotsia, mutta tähän ei suostuttu ja Ahvenanmaasta tuli osa Suomen suuriruhtinaskuntaa. Venäjä rakensi saarille Bomarsundin linnoituksen, joka myöhemmin tuhoutui Oolannin sodassa.

Sodan jälkeen saaret demilitarisoitiin. Venäjä sitoutui Pariisin rauhassa vuonna 1856 olemaan linnoittamatta Ahvenanmaata, mutta rakensi sinne kuitenkin linnoituksia ensimmäisen maailmansodan aikana.

Suomen itsenäisyyden aika

Ahvenanmaan kysymys

Pääartikkeli: Ahvenanmaan kysymys

Suuriruhtinaskunnalta Ahvenanmaa periytyi Suomen tasavallalle. Venäjän vallankumouksen jälkeen venäläinen sotaväki alkoi esiintyä hillittömästi myös Ahvenanmaalla. Tämän seurauksena siellä heräsi eräissä piireissä ajatus Ahvenanmaan liittämisestä Ruotsiin. Tämä pyrkimys, jonka johtomiehet olivat varatuomari C. Björkman ja toimittaja J. Sundblom ja joka esiintyi muun muassa 7 135 hengen allekirjoittamassa adressissa, sai kannatusta Ruotsissa, mutta kohtasi koko Suomessa jyrkkää vastustusta.

Suomen sisällissodan aikana vuonna 1918 Ruotsi lähetti saarille sotilasretkikunnan nimellisesti suojelemaan ahvenanmaalaisia siviilejä, mutta todellisuudessa ilmeisesti valmistelemaan saarten liittämistä osaksi Ruotsia. Ruotsalaiset kuitenkin väistyivät saksalaisten tieltä.

Ahvenanmaan kysymys joutui Britannian aloitteesta vuonna 1920 Kansainliiton neuvoston käsiteltäväksi. Tämän kesäkuussa 1921 tekemän päätöksen mukaan Ahvenanmaan saaret jäivät vastoin ahvenanmaalaisten enemmistön toiveita Suomen yhteyteen, mutta saarten ruotsinkielisen väestön kansallisuuden, kielen ja kulttuurin turvaamiseksi oli myönnettävä eräitä takeita, jotka Suomen eduskunta hyväksyi lisäyksinä ja muutoksina Ahvenanmaan jo 1920 saamaan laajaan itsehallintoon.

Mikäli Ahvenanmaa olisi liitetty Ruotsin yhteyteen, oli Suomen valtiovalta valmistautunut vaatimaan Suomelle Pohjois-Ruotsin suomenkielistä aluetta, Länsipohjaa. Suomen hallitus perusti myös Länsipohjan toimikunnan, jonka tehtävänä oli aikaansaada Länsipohjassa suomalaiskansallista liikehdintää.

Lokakuussa 1921 tehtiin Genevessä kansainvälinen sopimus Ahvenanmaan linnoittamattomuudesta ja neutralisoimisesta. Ahvenanmaan linnoitukset oli purettu jo vuonna 1919.

Itsehallinnon aika

Ahvenanmaan maakuntapäivät kokoontuivat ensimmäiseen täysistuntoonsa 9. kesäkuuta 1922. Päivää juhlitaan nykyään Ahvenanmaan itsehallintopäivänä.

Jatkosodan alkaessa 22. kesäkuuta 1941 Operaatio Kilpapurjehduksessa Suomi lähetti Ahvenanmaalle sota-aluksia ja joukkoja pyrkien siten estämään Neuvostoliiton maihinnousun.

Oman lipun Ahvenanmaa sai vuonna 1954. Ahvenanmaan postilaitos on julkaissut vuodesta 1984 Ahvenanmaan omia postimerkkejä. 1993 Ahvenanmaan postista tuli oma postilaitoksensa, joka on Pohjoismaiden pienin.

Ahvenanmaa liittyi Pohjoismaiden neuvoston jäseneksi vuonna 1970. Maakunnalla on neuvostossa kaksi maakuntapäivien valitsemaa edustajaa, jotka muodostavat yhdessä maakuntahallituksen valitsemien edustajien kanssa Ahvenanmaan valtuuskunnan PN:ssa.

Matti Vanhasen II hallitusta muodostettaessa vuonna 2007 Ahvenanmaan oma edustaja oli ensi kertaa mukana muotoilemassa hallitusohjelmaa saarimaakuntaa koskevissa asioissa. Samassa hallituksessa istui Suomen historian ensimmäinen Ahvenanmaa-ministeri Astrid Thors.

Hallinto ja politiikka

Itsehallinto antaa ahvenanmaalaisille oikeuden säätää lailla omista sisäisistä asioistaan ja päättää maakunnan tulo- ja menoarviosta.

Suomen tasavallan perustuslain mukaan Ahvenanmaan maakunnalla on itsehallinto sen mukaan kuin Ahvenanmaan itsehallintolaissa erikseen säädetään.

Suomen eduskunta on vahvistanut Ahvenanmaan maakunnan itsehallinnon itsehallintolailla 1920 ja takuulailla 1922, jotka yhdistettiin 1951 uudeksi itsehallintolaiksi. Sen korvasi vuoden 1993 alussa voimaan tullut uusi laki. Sitäkin on myöhemmin vielä uudistettu.

Itse­hallinto­lakia voidaan muuttaa tai se voidaan kumota vain Suomen edus­kunnan ja Ahvenan­maan maa­kunta­päivien yhtä­pitävällä päätöksellä, jonka eduskunta on hyväksynyt perustus­lain säätämis­järjestyksessä ja maakunta­päivät vähintään kahden kolmasosan enemmistöllä.

Lainsäädäntö- ja toimeenpanovalta

Lainsäädäntövaltaa Ahvenanmaan maakunnassa, itsehallintolaissa määritellyissä asioissa, käyttää maakuntapäivät. Maakuntalait säädetään maakuntahallituksen aloitteesta. Itse­hallinto­laki sisältää yksityis­kohtaiset säännökset siitä, millaisista asioista maa­kunta saa säätää omia lakeja ja millaisista asioista Suomen valtion lait ovat voimassa myös Ahvenan­maalla.

Ylintä toimeenpanovaltaa maakunnan itsehallintoon kuuluvissa asioissa käyttää Ahvenanmaan maakuntahallitus, jonka valitsee maakuntapäivät.

Maakunnan lainsäädäntävalta ja sen rajoitukset

Itsehallintolain mukaan Ahvenanmaalla on oma lainsäädäntävalta asioissa, jotka koskevat:

1. Maakuntapäivien järjestysmuotoa ja tehtäviä, sen jäsenten vaalia, maakunnan hallitusta sekä sen alaisia viranomaisia ja laitoksia;
2. Maakunan virkamiehiä, maakunnan palveluksessa olevien henkilöiden virkaehtosopimuksia sekä kurinpitorangaistusten määräämistä heille, sekä myös maakunnan palveluksessa olevien henkilöiden, luottamushenkilöiden sekä sikäläisten peruskoulujen opettajien eläketurvaa;
3. Ahvenanmaan lippua ja vaakunaa, sekä lipun käyttöä aluksissa;
4. kuntajakoa, kunnallisvaaleja, kuntien hallintoa ja niiden viranhaltijoita;
5. maakunnalle tulosta perittävää lisäveroa ja tilapäistä ylimääräistä tuloveroa sekä elinkeino- ja huviveroja, maakunnalle perittävien maksujen perusteita ja kunnallisveroa;
6. yleistä järjestystä ja turvallisuutta eräin poikkeuksin sekä palo- ja pelastustointa;
7. rakennus- ja kaavoitustointa, naapuruussuhteita, asuntotuotantoa;
8. kiinteän omaisuuden pakkolunastusta yleiseen tarpeeseen eräin poikkeuksin;
9. huoneenvuokraa, ja vuokrasäännöstelyä, maanvuokraa;
10. luonnon- ja ympäristönsuojelua, luonnon virkistyskäyttöä, vesioikeutta;
11. muinaismuistoja sekä kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden rakennusten ja esineiden suojelua maakunnassa;
12. terveyden- ja sairaanhoitoa eräin poikkeuksin sekä polttohautausta;
13. sosiaalihuoltoa ja lupaa alkoholijuomien anniskeluun;
14. opetusta, oppisopimusta, kulttuuria, urheilua ja nuorisotyötä; arkisto-, kirjasto- ja museolaitosta eräin poikkeuksin;
15. maa- ja metsätaloutta, maataloustuotannon ohjaamista (näitä asioita koskevasta lainsäädännöstä on kuitenkin neuvoteltava valtion viranomaisten kanssa);
16. metsästystä ja kalastusta, kalastusalusten rekisteröintiä, kalastuselinkeinon ohjaamista;
17. eläinsuojelua ja eläinlääkintähuoltoa eräin poikkeuksin;
18. maatalousmaan, metsämaan ja kalastusvesien tuotantokyvyn ylläpitämistä; velvollisuutta luovuttaa käyttämättä jäänyttä tai vajaakäytössä olevaa maatalousmaata ja kalastusvesiä tällaista tarkoitusta varten täyttä korvausta vastaan toisen hallintaan määräajaksi;
19. oikeutta etsiä, vallata ja hyödyntää mineraalilöytöjä;
20. postilaitosta sekä oikeutta yleisradio- ja kaapelilähetystoiminnan harjoittamiseen maakunnassa eräin rajoituksin;
21. teitä ja kanavia, tieliikennettä, raideliikennettä, veneliikennettä, paikallisen meriliikenteen väyliä;
22. elinkeinotoimintaa eräin rajoituksin;
23. työllisyyden edistämistä;
24. tilastoja maakunnan oloista;
25. teon rangaistavaksi säätämistä ja rangaistuksen määrää, kun on kysymys maakunnan lainsäädäntövaltaan kuuluvasta oikeudenalasta;
26. uhkasakon asettamista ja tuomitsemista sekä muiden pakkokeinojen käyttöä, kun on kysymys maakunnan lainsäädäntövaltaan kuuluvasta oikeudenalasta;
27. muita itsehallintolain perusteiden mukaan maakunnan lainsäädäntövaltaan kuuluviksi katsottavia asioita.

Sen sijaan valtakunnan lainsäädäntö on voimassa myös Ahvenanmaalla siltä osin kuin se koskee.:

1. perustuslain säätämistä, muuttamista tai kumoamista sekä perustuslaista poikkeamista;
2. oikeutta oleskella maassa, valita asuinpaikkansa ja liikkua paikkakunnalta toiselle, sanan-, yhdistys- ja kokoontumisvapauden käyttämistä, kirje-, lennätin- ja puhelinsalaisuutta;
3. valtion viranomaisten järjestysmuotoa ja toimintaa;
4. suhdetta ulkovaltoihin eräin poikkeuksin
5. valtakunnan lippua ja vaakunaa sekä niiden käyttöä eräin poikkeuksin;
6. suku- ja etunimeä, holhousta, kuolleeksi julistamista
7. avioliittoa ja perhesuhteita, lapsen oikeudellista asemaa, lapseksiottamista, perintöä eräin poikkeuksin;
8. yhdistyksiä ja säätiöitä, yhtiöitä ja muita yksityisoikeudellisia yhteisöjä, kirjanpitoa;
9. koko valtakuntaa koskevia yleisiä ehtoja ulkomaalaisten ja ulkomaisten yhteisöjen oikeudesta omistaa ja hallita kiinteää omaisuutta ja osakkeita sekä harjoittaa elinkeinoa;
10. tekijänoikeutta, patenttia, mallioikeutta ja tavaramerkkiä, sopimatonta menettelyä elinkeinotoiminnassa, kilpailun edistämistä, kuluttajansuojaa;
11. vakuutussopimuksia;
12. ulkomaankauppaa;
13. kauppamerenkulkua ja kauppamerenkulun väyliä;
14. ilmailua;
15. maatalous- ja kalataloustuotteiden hintoja sekä maataloustuotteiden viennin edistämistä;
16. kiinteistönmuodostusta ja kiinteistöjen rekisteröintiä sekä niihin liittyviä tehtäviä;
17. mineraalilöytöjä ja kaivostoimintaa eräin poikkeuksin;
18. ydinvoimaa, kuitenkin niin, että ydinvoimalaitoksen rakentamiseen, hallintaan ja käyttöön sekä tähän liittyvään materiaalin käsittelyyn ja säilytykseen maakunnassa on saatava maakunnan hallituksen suostumus;
19. mittayksiköitä, mittalaitteita ja mittamenetelmiä, standardisointia;
20. jalometallien valmistusta ja leimausta sekä jalometallia sisältävien esineiden kauppaa;
21. työoikeutta eräin poikkeuksin;
22. rikosoikeutta; lukuun ottamatta rangaistuksia maakuntalakien rikkomisesta
23. lainkäyttöä, esitutkintaa, tuomioiden ja rangaistusten täytäntöönpanoa sekä rikoksentekijän luovuttamista;
24. hallinnollista puuttumista henkilökohtaiseen vapauteen
25. kirkkolakia ja muuta uskonnollisia yhdyskuntia koskevaa lainsäädäntöä, oikeutta päästä julkiseen virkaan riippumatta uskontunnustuksesta;
26. kansalaisuutta, ulkomaalaislainsäädäntöä, passia;
27. ampuma-aseita ja ampumatarvikkeita;
28. väestönsuojelua (päätös maakunnassa asuvien henkilöiden siirtämisestä maakunnan ulkopuolella sijaitsevalle paikkakunnalle voidaan kuitenkin tehdä vain maakunnan hallituksen suostumuksella);
29. ihmisten tarttuvia tauteja, kastrointia ja sterilointia, raskauden keskeyttämistä, keinohedelmöitystä, oikeuslääketieteellisiä tutkimuksia;
30. terveyden- ja sairaanhoidon piirissä toimivien kelpoisuusvaatimuksia, apteekkilaitosta, lääkkeitä ja lääkkeenomaisia tuotteita, huumaavia aineita sekä myrkkyjen valmistamista ja niiden käyttötarkoituksen vahvistamista;
31. kotieläinten tarttuvia tauteja;
32. eläinten ja eläintuotteiden maahantuonnin kieltämistä;
33. kasvintuhoojien maahan kulkeutumisen estämistä;
34. puolustus- ja rajavartiolaitosta ottaen huomioon demilitarisointia koskevat säännökset, järjestysvallan toimintaa valtion turvallisuuden varmistamiseksi, puolustustilaa, valmiutta poikkeusolojen varalta;
35. räjähdysaineita valtion turvallisuutta koskevilta osin;
36. veroja ja maksuja tietyin poikkeuksin;
37. setelinantoa ja valuuttaa;
38. tilastoja valtakunnan tarvetta varten;
39. valtion viranomaisilta peräisin olevaa arkistoaineistoa eräin rajoituksin
40. teletoimintaa (valtion viranomainen voi kuitenkin myöntää luvan yleisen teletoiminnan harjoittamiseen maakunnassa vain maakunnan hallituksen suostumuksella);
41. pääsääntöisesti muitakin yksityisoikeudellista kysymystä, jollei kysymys välittömästi liity sellaiseen oikeudenalaan, joka tämän lain mukaan kuuluu maakunnan lainsäädäntövaltaan;
42. muita itsehallintolain perusteiden mukaan valtakunnan lainsäädäntövaltaan kuuluviksi katsottavia asioita.

Presidentin veto-oikeus

Tasavallan presidentillä on ehdoton oikeus määrätä säädetty laki raukeamaan kokonaan tai osittain. Ennen veto-oikeuden käyttöä presidentin on pyydettävä asiasta korkeimman oikeuden lausunto.

Kansainväliset sopimukset, jotka vaikuttavat maakunnan itsehallinnon piiriin kuuluviin asioihin, tulevat voimaan maakunnan osalta vasta kun maakuntapäivät ovat ne ratifioineet. Lainvalmistelussa ja riitakysymyksissä maakunnan ja valtakunnan kantojen yhteensovittamiseksi sekä lausuntojen antamiseksi toimii Ahvenanmaan valtuuskunta, johon kuuluu kaksi valtioneuvoston ja kaksi maakuntapäivien valitsemaa jäsentä sekä puheenjohtajana maaherra tai muu tasavallan presidentin maakuntapäivien puhemiehen suostumuksella tehtävään määräämä henkilö.

Maakunta ja valtionvirasto

Seuraavilla aloilla itsehallinnollinen Ahvenanmaan maakunta toimii lähinnä kuten itsenäinen valtio omine lainsäädäntöineen ja hallintokoneistoineen:

• opetustoimi, kulttuuri ja muinaismuistojen suojelu
• terveyden- ja sairaanhoito
• ympäristöasiat
• elinkeinoelämän edistäminen
• sisäinen liikenne
• kunnallishallinto
• poliisitoimi
• postilaitos
• radio ja televisio

Ahvenanmaan valtionvirasto toimii Ahvenanmaan maakunnan alueella Suomen tasavallan aluehallintoviranomaisena. Se toimii Suomen tasavallan edustajana itsehallintolaissa määritellyissä asioissa, kuten verotoimiston ja käräjäoikeuden asioissa. Maakunnan itsehallinnon takia valtionvirastolla on kuitenkin erilaiset tehtävät kuin muun Suomen aluehallintovirastoilla. Ennen vuotta 2010 valtionviraston toimia hoiti Ahvenanmaan lääninhallitus.

Ahvenanmaan valtionviraston johtaja on muista aluehallintovirastoista poiketen maaherra. Maaherra on maakunnassa ensi sijassa Suomen hallituksen edustajana. Maaherra avaa ja päättää presidentin puolesta Ahvenanmaan maakuntapäivät. Hänen tehtäviinsä kuuluu myös toimia Ahvenanmaan valtuuskunnan puheenjohtajana.

Edustus Suomen eduskunnassa

Ahvenanmaalta valitaan Suomen eduskuntaan aina yksi edustaja riippumatta alueen asukasluvusta. Ahvenanmaan vaalipiiri on eduskuntavaaleissa yksi vaalipiiri. Ahvenanmaalla toimivat eri puolueet kuin manner-Suomessa. Ahvenanmaalta valittu edustaja (vuoden 2007 vaaleissa Elisabeth Naucler) kuuluu ruotsalaiseen eduskuntaryhmään.

Euroopan unioni ja Ahvenanmaan maakunta

Suomen liittyessä Euroopan unioniin sovittiin erikseen Ahvenanmaan itsehallinnon ja EU-jäsenyyden yhteensovittamisesta, minkä lisäksi ahvenanmaalaiset saivat itse päättää omasta jäsenyydestään. Vaihtoehtona oli myös Ahvenanmaan jääminen unionin ulkopuolelle Tanskalle kuuluvan Grönlannin tavoin. Suomen liittymissopimukseen liitettiin niin sanottu Ahvenanmaan pöytäkirja, johon ahvenanmaalaiset saivat menestyksekkäästi lähes kaikki erityisvaatimuksensa, joskaan eivät toivomaansa omaa edustajaa Euroopan parlamenttiin. Ahvenanmaa oli mukana Suomen EU-kansanäänetyksessä 16. lokakuuta 1994, mutta piti myös oman erillisen kansanäänestyksensä 20. marraskuuta. Valtakunnallisessa äänestyksessä EU-jäsenyyttä kannatti vain 51,9 prosenttia ahvenanmaalaisista, mutta omassa äänetyksessä kuukautta myöhemmin peräti 73,6 prosenttia. Ahvenanmaan maakuntapäivät hyväksyi EU-jäsenyyden 2. joulukuuta äänin 26–4.

EU-jäsenyyden myötä Ahvenanmaan itsehallinto vahvistui. Ahvenanmaa on osana Suomea EU:n jäsen, mutta se ei kuulu EU:n veroliittoon, mikä mahdollistaa verottoman myynnin laivaliikenteessä Ahvenanmaan ja EU:n välillä. Tämän lisäksi mm. postimyynnin suhteen Ahvenanmaa on "veroparatiisi", sillä alle 43,48 euron arvoiset postilähetykset voidaan myydä ilman arvonlisäveroa. Euroopan unionin asioissa maakunnalle on varattu mahdollisuus tuoda omat näkemyksensä esille lainsäädännön valmisteluvaiheessa. EU:n tuomioistuimissa esitettävät kansalliset kannat valmistelee ja esittää valtakunnan viranomainen kuultuaan tarvittaessa Ahvenanmaata. Mikäli maakunta jättää panematta täytäntöön jonkin unionin säädöksen joka kuuluu sen toimivaltaan, ja Suomi tuomitaan tästä laiminlyönnistä rahalliseen seuraamukseen, maakunta vastaa sakosta täysimääräisesti.

Mallia maailmalle

Ahvenanmaan malli herättää jonkin verran kiinnostusta maailmalla. Maakuntaan saapuu usein tutkijoita, toimittajia ja poliitikkoja tutustumaan itsehallintojärjestelmään, joka on kansainvälisesti katsoen varsin epätavallinen. Vaikka Euroopassa on runsaasti itsehallintoalueita, vain Ahvenanmaa on määrätty kansainvälisellä sopimuksella sekä itsehallinnolliseksi että demilitarisoiduksi alueeksi. Toisaalta on kansainvälisessä katsannossa erikoista, että maakunnalla on laaja toimivalta, josta puuttuvat lähes kokonaan talouspoliittiset toimivaltuudet. Esimerkiksi lokakuussa 2007 Georgian presidentti Mikheil Saakašvili liitti Suomen vierailuunsa matkan Ahvenanmaalle. Maakunnan asioiden järjestäminen kiinnosti Saakašvilia koska Georgiaan kuuluu muodollisesti kolme itsehallinnollista aluetta, joissa kaikissa on ollut levottomuuksia. Kansainvälispoliittisesti näistä erityisen merkittäviä ovat Abhasia ja Etelä-Ossetia, joiden hallitukset pyrkivät Venäjän tuella täyteen itsenäisyyteen. Myös Serbia ehdotti Kosovon kysymyksen ratkaisuksi sille annettavan Ahvenanmaan kaltaisen aseman itsenäistymisvaatimuksien sijaan.

Demilitarisointi

Venäläisiä sotajoukkoja Dalkarbyssä keväällä 1917 pitämässä vallankumouksellista kokousta.

Ahvenanmaa on ollut demilitarisoitu Krimin sodan päättymisestä vuonna 1856 lähtien. Tämän jälkeen siellä on oleskellut sotajoukkoja ainoastaan maailmansotien aikana.

Ahvenanmaan demilitarisaatiosta on sovittu Suomen, Saksan, Tanskan, Ruotsin, Britannian, Ranskan, Italian, Latvian ja Puolan kesken vuoden 1922 sopimuksella Ahvenanmaan saarten linnoittamattomuudesta (SopS 1/1922). Lisäksi Ahvenanmaan saarten demilitarisaatiosta on erikseen sovittu vuonna 1940 Suomen ja Neuvostoliiton välillä (SopS 24/1940). Molemmat sopimukset kieltävät Suomea rakentamasta alueelle mitään kiinteitä puolustuslaitteita, sotilaslentokenttiä tai muita sotilaallisiin tarkoituksiin suunniteltuja laitteita.

Vuoden 1922 sopimuksen mukaan Suomella on oikeus pitää Ahvenanmaalla tavanomainen poliisihenkilökunta sekä tuoda alueelle sen sisäisen järjestyksen ylläpitämiseksi tarpeellisia asevoimia väliaikaisesti. Tämän lisäksi alueen vesillä voi käydä ilman erityistä syytä enintään kaksi keveää suomalaista pinnalla kulkevaa sota-alusta. Erityisen syyn vaatiessa vesialueelle voi tuoda enintään 6 000 tonnin vetoisen laivasto-osaston. Ahvenanmaan saaristossa saa, Suomelta luvan saatuaan, oleskella enintään yksi ulkomainen sota-alus kerrallaan, mutta tavanomainen rauhallinen läpikulku on sallittu normaalin tavan mukaan. Suomen ilmavoimilla on oikeus lentää Ahvenanmaan yli, mutta laskeutuminen alueelle on sallittu vain hätätilanteessa.

Sotatilanteessa Suomella on vuoden 1922 sopimuksen mukaan oikeus miinoittaa Ahvenanmaan vesiä ja sijoittaa alueelle sen puolueettomuutta uhkaavan hyökkäyksen torjumiseksi tarpeellisia joukkoja. Sopimuksen perusperiaatteena on kuitenkin, että allekirjoittajavallat jättäisivät sotatilanteessakin Ahvenanmaan sotatoimien ulkopuolelle.

Vuoden 1940 sopimus Ahvenanmaan demilitarisoinnista antaa Venäjälle Neuvostoliiton seuraajavaltiona oikeuden pitää Maarianhaminassa konsulaattia, jonka tehtävänä on tavanomaisen konsulipalvelutoiminnan lisäksi valvoa alueen demilitarisointia. Mahdolliset sen havaitsemat sopimusrikkomukset toimitetaan Ahvenanmaan lääninhallitukselle, minkä jälkeen asian tutkii suomalais-venäläinen tutkimuskomissio.

Ahvenanmaata koskevat demilitarisaatiosopimukset määrittelevät Ahvenanmaan demilitarisoidun alueen aluevedet käyttäen kolmen meripeninkulman sääntöä. Nykyään Suomi määrittelee kuitenkin aluevetensä ulottumaan 12 meripeninkulmaa uloimmista luodoista. Tämän vuoksi Ahvenanmaan maakunnan itsehallintoalueeseen kuuluu myös sellaisia aluevesiä, jotka eivät kuulu demilitarisoituun alueeseen.

Ahvenanmaalaiset eivät ole ase­velvollisia, poikkeuksena yli 12-vuotiaina Ahvenanmaalle muuttaneet henkilöt. Ase­palveluksen sijasta heidät voitaisiin Ahvenan­maan itse­hallinto­lain mukaan velvoittaa suorittamaan palvelusta luotsi- ja majakkalaitoksessa tai muualla siviili­hallinnossa, mutta niin kauan kuin asiasta ei ole erikseen säädetty lakia, he ovat käytännössä kokonaan vapautetut ase­velvollisuudesta. Jotkut ahvenan­maalaiset nuoret kuitenkin suorittavat varusmiespalveluksen vapaaehtoisina lähinnä Uudenmaan prikaatissa.

Ahvenanmaan itsenäisyyskysymys

Ahvenanmaan itsenäisyyttä ajaa maakunnan sisällä toimiva Ahvenanmaan tulevaisuus -puolue. Manner-Suomessa Sulo Aittoniemi ehdotti itsenäisen valtion aseman tarjoamista maakunnalle.

Ålandstidningenin 2006 tekemän kyselyn mukaan kuitenkin vain pieni osa saarelaisista haluaa Ahvenanmaan itsenäistyvän. Itsehallinnon lisääminen ja pitäminen ennallaan ovat yhtä suosittuja mielipiteitä.

Väestö

Pääartikkeli: Ahvenanmaan väestö

Katso myös: Ahvenanmaalaiset

Ahvenanmaan väestö on 27 456 henkeä (2008), joista ruotsinkielisiä on 24 868 ja suomenkielisiä 1 385 sekä muunkielisiä 1 203. Naisten osuus maakunnan väestöstä on 51 %. Ulkomaalaisia oli vuonna 2008 2 106 henkeä. Vuonna 2007 Ahvenanmaalla arvioitiin asuvan 75:ttä eri kansallisuutta edustavia ihmisiä. Ahvenanmaalla puhutaan 49:ää eri kieltä ja sen väestössä on yli 30 prosenttia muualla syntyneitä.

Kotiseutuoikeus

Ahvenanmaalla on voimassa kotiseutuoikeusjärjestelmä (hembygdsrätt). Henkilöllä tulee olla kotiseutuoikeus, ennen kuin hänen on mahdollista omistaa kiinteää omaisuutta saarella, äänestää maakuntapäivävaaleissa tai harjoittaa elinkeinoa. Kotiseutuoikeuden saa automaattisesti, jos se on jommallakummalla vanhemmista. Kotiseutuoikeutta voi hakea ruotsin kielen taitoinen Suomen kansalainen, joka on asunut maakunnassa vähintään viisi vuotta. Suomen kansalaisella on oikeus itsehallintolain mukaan käyttää Ahvenanmaalla suomea tuomioistuimissa ja valtion viranomaisissa. Tarvittaessa käytetään tulkkia.

Talous

Ahvenanmaalla on Suomen korkein keskimääräinen elintaso. Eurostatin helmikuussa 2010 julkistamien tilastojen mukaan ostovoimakorjattu bkt asukasta kohden on Ahvenanmaalla 43% suurempi kuin EU:ssa keskimäärin (koko Suomessa 18% suurempi).

Ahvenanmaalla on palveluihin painottunut elinkeinorakenne; runsaat 23 prosenttia asukkaista työskentelee kaupan ja palvelujen alalla sekä lähes 30 prosenttia koulutuksen, sairaan- ja terveydenhoidon sekä julkisen hallinnon parissa.

Saarimaakunnan tärkein elinkeino on merenkulku, joka tuo lähes 30 prosenttia sen BKT:sta. Maarianhaminassa pitävät pääkonttoriaan matkustajaliikenteessä toimivat Viking Line ja Birka Line, tankkilaivavarustamo Lundqvist, rahtilaivavarustamot Birka Cargo ja Lillgaard sekä Eckerö-konserni. Useampi kuin joka kymmenes työikäinen ahvenanmaalainen työskentelee merillä.

Suomen lipun alla purjehtii ahvenanmaalaisten varustamojen muodostama noin 475 000 bruttotonnin kauppalaivasto; tämä vastaa noin 40 prosenttia Suomen koko ulkomaanliikenteen kauppalaivastosta. Kansainvälisten lippujen alla ahvenanmaalaisilla on lisäksi 567 000 bruttotonnin laivasto. Ahvenanmaan varustamoilla on ulkomaanliikenteessä yhteensä lähes 60 alusta.

Merenkulun alihankintaa tekee laivojen sähköasennuksiin erikoistunut Alandia Engineering sekä varaus- ja myyntijärjestelmän kehittänyt informaatioteknologiayritys Anite Travel Systems Ab Ltd.

Teollisuus on jäänyt saarimaakunnassa melko pienimuotoiseksi: suurin teollisuusyritys Chips jalostaa perunoista lähinnä snack-tuotteita. Teollisten toimijoiden joukossa on korkean teknologian yrityksiä kuten lääketieteelle ohuita muoviputkia valmistava Optinova. IT-alalla vaikuttavat pankkijärjestelmien kehittäjä Crosskey ja digitaalisten pelien luoja Eget. Ainoa meijeri ÅCA tunnetaan juustoistaan ja voistaan.

Asukkaista 4,5 prosenttia toimii maa- ja metsätalouden parissa keskittyen työtä vaativiin erikoiskasveihin kuten sokerijuurikkaaseen, sipuliin, omenaan ja perunaan. Saaren maatiloista noin 40 prosenttia kuuluu kokoluokkaan 10–30 hehtaaria.

Taidekäsityöläiset ovat ottaneet Ahvenanmaan omakseen, alan yrityksistä esimerkiksi KorpiandGordon on suunnitellut kankaan Ikealle. Ahvenanmaalla on paljon vapaita työpaikkoja ja vain noin kahden prosentin työttömyysaste.

Euromääräisesti Ahvenanmaa saa Suomen maakunnista vähiten tukea valtiolta, mutta asukasta kohti laskettuna tuki on maan suurin. Vuonna 2006 Ahvenanmaa sai nettomääräisesti valtiolta noin 4 000 euroa jokaista asukasta kohti., vuoden 2011 budjettiin on varattu tukea 8 000 euroa asukasta kohden. Valtion verotulot asukasta kohden laskettuna ovat Ahvenanmaalla toiseksi eniten pääkaupunkiseudun jälkeen. Verotuloista osa jää maakuntaan. Ahvenanmaan itsehallintolain (49§) mukaisesti jos maakunnassa verovuodelta maksuun pantu tulo- ja varallisuusvero ylittää 0,5 prosenttia vastaavasta verosta koko maassa, ylimenevä osa kuuluu maakunnalle (verohyvitys).

Energia

Ahvenanmaa tuottaa 17 % sähköstään tuulivoimalla alkaen 9/2007. Vastaava luku joulukuun 2011 aikana oli 31,48 % (lähde www.vindel.ax).

Opetus ja tutkimus

Merellinen painotus näkyy saaren peruskoulun jälkeisten oppilaitosten tarjonnassa. Ahvenanmaan merimieskoulu ottaa vastaan peruskoulunsa päättäneitä ja kouluttaa kansi- ja konemiehistöä, laivasähköasentajia, vahtikonemestareita ja vahtiperämiehiä. Ahvenanmaan ammattikorkeakoulu Högskolan på Åland kouluttaa perämiehiä ja merikapteeneja, konepäällystöä sekä automaatti-insinöörejä. Merimieskoulussa voi suuntautua myös kokiksi tai tarjoilijaksi, jolloin koulutus jatkuu yhteistyössä Ahvenanmaan hotelli- ja ravintolakoulun kanssa.

Vuonna 2007 Ahvenanmaalla aloitti toimintansa saaritalouden tutkimukseen panostava Åland International Institute of Comparative Island Studies, AICIS.

Ahvenanmaalla toimii Ahvenanmaan rauhaninstituutti, joka on sekä tutkimuslaitos että käytännön toimista vastaava organisaatio. Se vastaa myös rikosoikeudellisesta sovittelusta Ahvenanmaalla.

Kulttuuri

Saarimaakunnassa on järjestetty vuodesta 1997 Rockoff-festivaali. Ahvenanmaalaisia yhtyeitä ovat olleet Hitch Hikers ja Good Evening Manchester.

Ahvenanmaan merialueelta Ahvenanmerellä on haaksirikkoutuneesta laivasta löydetty vanhoja samppanjapulloja, joita on myyty huutokaupassa kesäkuussa 2011.

Urheilu

Ahvenanmaan palloilupääsarjojen urheiluseuroja ovat jalkapallon Veikkausliigassa pelaava IFK Mariehamn ja naisten jalkapallon liigajoukkue Åland United sekä IF Åland. Saarimaakunnan tunnetuin urheilija on kestävyysjuoksija ja Euroopan-mestari Janne Holmén. Ahvenanmaalaisista jalkapalloilijoista Suomen maajoukkueessa ovat pelanneet Mikael Granskog, Anders Eriksson, Daniel Sjölund ja Annica Sjölund.

Urheiluareenat ovat keskittyneet Maarianhaminaan. Jalkapalloa pelataan Wiklöf Holding Arenalla. Suurin sisähalli on Eckerö-halli ja pääsaarella on jäähalli Islandia. Alandia Cup täytti vuonna 2007 30 vuotta. Se järjestää vuosittain Ahvenanmaan suurimmaan urheilutapahtuman, jonne kerääntyy tuhansia jalkapallojunioreita ja heidän vanhempiaan.

Viestintä

Ahvenanmaan omasta radio- ja televisiotoiminnasta vastaa Ålands Radio och TV Ab -yritys. Ahvenanmaalaiset eivät maksa samanlaista televisiolupamaksua kuin mannersuomalaiset. Nya Åland ja Ålandstidningen ovat molemmat paikallisia aamulehtiä ja ilmestyvät kuudesti viikossa.

Tunnettuja ahvenanmaalaisia

Henkilöitä

• Tony Asumaa, kansainvälinen jalkapalloerotuomari
• Michael Björklund, TV-kokki ja ravintoloitsija
• Anni Blomqvist, kirjailija
• Gustaf Erikson, laivanvarustaja
• Jarl-Thure Eriksson, fyysikko, Tampereen teknillisen yliopiston entinen rehtori
• Walton Grönroos, oopperalaulaja ja oopperanjohtaja
• Janne Holmén, kestävyysjuoksija
• Anna Hagman, (s. 1895 k. 2006) kaikkien aikojen neljänneksi pisimpään elänyt suomalainen
• Gunnar Jansson, poliitikko
• Karl Emanuel Jansson, taidemaalari
• Roger Jansson, poliitikko
• Henrik Klingenberg, Sonata Arctican kosketinsoittaja
• Stefan Lindfors, muotoilija
• Elisabeth Nauclér, kansanedustaja
• Pehr Henrik Nordgren, säveltäjä
• Nicken Rönngren, lausuntataiteilija ja teatterinjohtaja
• Johannes Salminen, kirjailija ja esseisti
• Sally Salminen, kirjailija
• Ville Salminen, elokuvaohjaaja ja näyttelijä
• Sulho Sipilä, taidemaalari
• Annica Sjölund, jalkapalloilija
• Daniel Sjölund, jalkapalloilija
• Julius Sundblom, lehtimies ja poliitikko
• Georg August Wallin, tutkimusmatkailija
• Atos Wirtanen, kansanedustaja

Järjestöjä ja yhdistyksiä

• Ahveniset, Ahvenanmaan suomenkielisten yhdistys
• Ålands Penningautomatförening (Paf), peli- ja raha-automaattiyhdistys
• Ahvenanmaan rauhaninstituutti

Yrityksiä

• Air Åland, lentoyhtiö
• Birka Line, laivanvarustamo
• Chips, elintarvikealan konserni
• Plasto, lelutehdas
• Viking Line, laivanvarustamo
• Ålandsbanken, pankki
• PAF, rahapelikone yhtiö

Katso myös

• Ahvenanmaan maakunnan kuntien vaakunat
• Media Ahvenanmaalla
• Ahvenanmaan suomalaisperäiset paikannimet

Lähteet

• FINLEX: Ahvenanmaansaarten linnoittamattomuutta ja puolueettomuutta koskeva sopimus 1922
• FINLEX: Ahvenanmaan itsehallintolaki

Aiheesta muualla

• Ahvenanmaan maakunnan kotisivu. (ruotsiksi)
• Ahvenanmaan esittely suomeksi.
• Ahvenanmaa pähkinänkuoressa.
• Visit Åland.
• Saarimaakunnan kulttuuria.
• Kasvien ja eläinten rauhoitussäännökset Ahvenanmaalla.
• Anne Ali-Hokka: Näkökulma: Ahvenanmaa ja Suomi kääntävät toisilleen selkänsä. Ylen uutiset 18.3.2011.

Ahvenanmaan maakunnan kunnat

Brändö - Eckerö - Finström - Föglö - Geta - Hammarland - Jomala - Kumlinge - Kökar - Lemland - Lumparland - Maarianhamina - Saltvik - Sottunga - Sund - Vårdö

Ahvenanmaan maakunnan seutukunnat

Mariehamns stad | Ålands landsbygd | Ålands skärgård

Suomen historialliset maakunnat

Ahvenanmaa | Häme | Karjala | Lappi | Pohjanmaa | Satakunta | Savo | Uusimaa | Varsinais-Suomi

Suomen maakunnat

Suomen entiset läänit

Suomen läänit 1997-2009
Ahvenanmaan lääni – Etelä-Suomen lääni – Itä-Suomen lääni – Lapin lääni – Länsi-Suomen lääni – Oulun lääni
Suomen läänit 1960-1997
Ahvenanmaan lääni – Hämeen lääni – Keski-Suomen lääni – Kuopion lääni – Kymen lääni – Lapin lääni – Mikkelin lääni – Oulun lääni – Pohjois-Karjalan lääni – Turun ja Porin lääni – Uudenmaan lääni – Vaasan lääni