Ahvenanmaan maakunta

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ahvenanmaan maakunta
Landskapet Åland
Coat of arms of Åland.svg Ahvenanmaa.sijainti.suomi.2010.svg
vaakuna
Flag of Åland.svg

lippu

sijainti

Historialliset läänit Turun ja Porin lääni (1634–1918)
Ahvenanmaan lääni (1918–2009)
Maakuntakeskus Maarianhamina
Maakuntajohtaja Maaneuvos Camilla Gunell (2011–)
Pinta-ala ilman merialueita 1 579,79 km²
19:nneksi suurin 2012 
Kokonaispinta-ala 13 323,45 km²
13:nneksi suurin 2012 [1]
– maa 1 552,38 km²
– sisävesi 27,41 km²
– meri 11 743,66 km²
Väkiluku 28 875
19:nneksi suurin 30.9.2014 [2]
väestötiheys 18,6 as/km² (30.9.2014)
Maakuntalaulu Ålänningens sång
Nimikkolajit  
– eläin Metsäkauris
– järvi Östra och Västra Kyrksundet (yhd.)
– kala Hauki
– kasvi Kevätesikko
– kivi Eloperäinen kalkkikivi
– lintu Merikotka
Lyhenne FI-01

Ahvenanmaa (ruots. Åland) on saariryhmä sekä Suomen historiallinen ja nykyinen maakunta, jolla on itsehallinto. Ahvenanmaan ainoa virallinen kieli on ruotsi: 91,2 prosentilla väestöstä on äidinkielenään ruotsi, 5,0 prosenttia on suomenkielisiä ja muunkielisiä asukkaita on yhteensä 3,8 prosenttia. Maakunnan väkiluku oli 2014-09-30 30. syyskuuta 2014 28 875 henkeä,[2] ja sen ainoa kaupunki on hallintokeskus Maarianhamina.

Nimen etymologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruotsin sana å tarkoittaa yksinään pientä jokea, mutta Ahvenanmaan ruotsinkielisen nimen Åland alkuosan arvellaan olevan muuta alkuperää, sillä Ahvenanmaalla ei juuri ole jokia. Lars Huldénin esittämän teorian mukaan Åland-nimen alkuosa on muunnos muinaispohjoismaisesta sanasta "ahva", joka on sama sana kuin latinan aqua (vesi). Toisaalta hän pitää mahdollisena sitäkin, että lähtökohtana voisi olla suomalainen sana ahvena ('ahven'), josta kielen äännekehityksen sääntöjen mukaan on voinut kehittyä maakunnan nimen alkuosa å.[3]

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ahvenanmaan saaristo.
Källskärin saarta.

Ahvenanmaa sijaitsee Ahvenanmeren itäpuolella ja Selkämeren eteläpuolella. Ahvenanmaan itäpuolella on Turun saaristo Varsinais-Suomessa, jonka suuntaan rajana on Kihti. Maakuntaan lasketaan kuuluvan 6 757 saarta ja luotoa, joista 60 on asuttuja. Manner-Ahvenanmaa on saarista suurin.

Pääsaari, Ahvenan manner on yli 50 km pitkä; siihen luetaan myös kapean Marsundin erottama Eckerö sekä Lemland ja Lumparland. Muita huomattavia saaria ovat Vårdö, Föglö, Sottunga, Kumlinge, Kökar ja Brändö. Vuoriperusta on enimmäkseen karkearakeista punertavaa graniittilajia, ahvenanrapakiveä. Korkein huippu on Orrdalsklint (132 m) Saltvikin kunnassa. Tunnettu matkailunähtävyys on Getan vuoret (Getabergen), joiden korkein kohta on Kasberget (129 m).

Ilmasto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ahvenanmaan ilmasto on lauhkeampaa kuin muualla Suomessa, vuoden keskilämpötila +6 °C, helmikuun −3 °C. Oheinen ilmastotaulukko kuvastaa Ahvenanmaan pääsaaren sisäosien ilmastoa.

Jomalbyn kuukausittaiset lämpötila- ja sadanta-arvot
tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu
Vuorokauden keskimääräinen ylin lämpötila (°C) 0,3 −0,3 2,4 7,6 13,6 17,5 20,7 19,6 14,8 9,6 4,6 1,7 ka. 9,3
Vuorokauden keskimääräinen alin lämpötila (°C) −5 −6,3 −3,7 0,0 4,3 8,6 12,2 11,6 7,7 4,0 0,2 −3,1 ka. 2,5
Vuorokauden keskilämpötila (°C) −2,1 −3,1 −0,6 3,7 9,1 13,3 16,7 15,8 11,4 6,9 2,6 −0,4 ka. 6,1
Sadanta (mm) 53 35 38 31 35 53 52 76 61 70 71 59 Σ 634
Sadepäivät (d) 11 8 8 6 6 7 7 10 9 12 13 12 Σ 109
L
ä
m
p
ö
t
i
l
a
0,3
−5
−0,3
−6,3
2,4
−3,7
7,6
0,0
13,6
4,3
17,5
8,6
20,7
12,2
19,6
11,6
14,8
7,7
9,6
4,0
4,6
0,2
1,7
−3,1
S
a
d
a
n
t
a
53
35
38
31
35
53
52
76
61
70
71
59


Ahvenanmaan kunnat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ahvenanmaan maakunnan kaupungit ja kunnat
Kuntakeskukset
 10 000–30 000 as. kunta
 3 000–10 000 as. kunta
 < 3 000 as. kunta
Ahvenanmaa kuntakeskuksineen.

Ahvenanmaan kuntien sijainti käy ilmi oheisesta kartasta. Maakunnassa sijaitsevat seuraavat kunnat:

Luonto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Knutsbodaberget Lemlandissa.

Ahvenanmaa kuuluu kasvillisuusvyöhykkeissä hemiboreaaliseen vyöhykkeeseen. Lehdot ja lehtoniityt ovat tyypillisiä, mutta myös havumetsiä on runsaasti. Kasvillisuus on yleensä rehevää. Kasvisto on runsaslajinen, siemenkasveja on noin 750 lajia; niistä mainittakoon harvinainen, Suomessa vain Ahvenanmaalla kasvava euroopanmarjakuusi ja rantamaisemiin leimaa antava tyrni. Jalot lehtipuut kasvavat yleisempänä Ahvenanmaalla kuin eteläisessä Manner-Suomessa, esimerkiksi Etelä-Suomessa harvinaisiksi tai harvalukuisiksi luokitellut puulajit, kuten vuorijalava ja saarni, ovat Ahvenanmaalla yleisiä. Ahvenanmaalla on myös samanlaisia tammi­metsiä ja pähkinäpensaslehtoja kuin Lounais-Suomessa ja Lohjan seudulla. Ruoho­kasveista erityisesti Manner-Suomessa harvahkosti kasvava keltavuokko on Ahvenanmaalla yleinen. Eläimistöstä puuttuvat kokonaan ilves, riekko ja susi. Kangaskäärmettä tavataan Ahvenanmaalla, muttei Manner-Suomessa.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Esihistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Korkeimmat kohdat, Saltvikissä sijaitsevat Orrdalsklint ja Långbergen, alkoivat kohota merestä n. 10 000 vuotta sitten. Syntynyt saaristo sai ensimmäiset asukkaansa kivikaudella Suomesta.[4] Saarten vanhimmat arkeologiset löydöt edustavat kampakeraamista kulttuuria noin 4000 eaa. Noin 2500 eaa. Ahvenanmaalle saapui kuoppakeramiikka, ja noin 1800 eaa. kuoppakeramiikan korvasivat Kiukaisten kulttuurin löydöt. Saarten sijainnin takia skandinaavinen vaikutus on arkeologisessa aineistossa Ahvenanmaalla voimakkaampi kuin Manner-Suomessa. Pronssikauteen ajoittuva Kökarin asuinpaikka lienee Puolan rannikolta saapuneiden hylkeenpyynti- ja kaupparetkikuntien muistoa.

Rautakaudella, varsinkin merovingi- ja viikinkiajoilla, arkeologiset aineistot ovat Ahvenanmaallakin runsaat. On vaikea sanoa, mitä kieltä saarten rautakautinen väestö puhui. Kulttuuriyhteyksiä oli sekä Ruotsin että Manner-Suomen suuntaan.

900-luvun lopussa Ahvenanmaa autioitui, mihin on arveltu syyksi viikinkiajan rauhattomia oloja. Paikannimitutkimuksen perusteella on päätelty, että Varsinais-Suomesta ja lounaisesta saaristosta olisi muuttanut suomenkielistä väestöä Ahvenanmaalle pääasiassa 1100-luvulla. Samanaikaisesti tai hiukan myöhemmin muuttajia olisi tullut myös Ruotsista. Maakunnan suomalaisväestö sulautui ruotsalaisiin, koska ruotsinkielinen asutus oli suomenkielistä vahvempaa.[5] Lähes 30 Ahvenanmaan paikannimen on esitetty olevan suomalaisperäisiä (Luettelo Ahvenanmaan suomalaisperäisistä paikannimistä ja sovinnaisnimistä).[6]

Ruotsin ja Venäjän vallan aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Historiallinen maakunta Suomessa
Ahvenanmaa
Coat of arms of Åland.svg Historical province of Åland, Finland.svg

vaakuna

sijainti

nykymaakunnat alueella Ahvenanmaa

Keskiajalla Ahvenanmaasta tuli Kastelholman linnaläänin keskusalue, joka kuului Suomen käskynhaltijakuntaan ja Turun hiippakuntaan. 1500-luvulla Ahvenanmaa oli osana prinssi Juhanalle annettua Suomen herttuakuntaa. 1600- ja 1700-luvuilla Ahvenanmaa kuului hallinnollisesti Turun- ja Porin lääniin. Suomen sodan jälkeisessä Haminan rauhassa vuonna 1809 Ahvenanmaa liitettiin muun Suomen mukana Venäjän keisarikuntaan. Ahvenanmaalaiset pyysivät saada jäädä osaksi Ruotsia, mutta tähän ei suostuttu ja Ahvenanmaasta tuli osa Suomen suuriruhtinaskuntaa. Venäjä rakensi saarille Bomarsundin linnoituksen, joka myöhemmin tuhoutui Oolannin sodassa.

Sodan jälkeen saaret demilitarisoitiin. Venäjä sitoutui Pariisin rauhassa vuonna 1856 olemaan linnoittamatta Ahvenanmaata, mutta rakensi sinne kuitenkin linnoituksia ensimmäisen maailmansodan aikana.

Suomen itsenäisyyden aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ahvenanmaan kysymys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Ahvenanmaan kysymys

Suuriruhtinaskunnalta Ahvenanmaa periytyi Suomen tasavallalle. Venäjän vallankumouksen jälkeen venäläinen sotaväki alkoi esiintyä hillittömästi myös Ahvenanmaalla. Tämän seurauksena siellä heräsi eräissä piireissä ajatus Ahvenanmaan liittämisestä Ruotsiin. Tämä pyrkimys, jonka johtomiehet olivat varatuomari C. Björkman ja toimittaja J. Sundblom ja joka esiintyi muun muassa 7 135 hengen allekirjoittamassa adressissa, sai kannatusta Ruotsissa, mutta kohtasi koko Suomessa jyrkkää vastustusta.

Suomen sisällissodan aikana vuonna 1918 Ruotsi lähetti saarille sotilasretkikunnan nimellisesti suojelemaan ahvenanmaalaisia siviilejä, mutta todellisuudessa ilmeisesti valmistelemaan saarten liittämistä osaksi Ruotsia. Ruotsalaiset kuitenkin väistyivät saksalaisten tieltä.

Ahvenanmaan kysymys joutui Britannian aloitteesta vuonna 1920 Kansainliiton neuvoston käsiteltäväksi. Tämän kesäkuussa 1921 tekemän päätöksen mukaan Ahvenanmaan saaret jäivät vastoin ahvenanmaalaisten enemmistön toiveita Suomen yhteyteen, mutta saarten ruotsinkielisen väestön kansallisuuden, kielen ja kulttuurin turvaamiseksi oli myönnettävä eräitä takeita, jotka Suomen eduskunta hyväksyi lisäyksinä ja muutoksina Ahvenanmaan jo 1920 saamaan laajaan itsehallintoon.

Mikäli Ahvenanmaa olisi liitetty Ruotsin yhteyteen, oli Suomen valtiovalta valmistautunut vaatimaan Suomelle Pohjois-Ruotsin suomenkielistä aluetta, Länsipohjaa. Suomen hallitus perusti myös Länsipohjan toimikunnan, jonka tehtävänä oli aikaansaada Länsipohjassa suomalaiskansallista liikehdintää.

Lokakuussa 1921 tehtiin Genevessä kansainvälinen sopimus Ahvenanmaan linnoittamattomuudesta ja neutralisoimisesta. Ahvenanmaan linnoitukset oli purettu jo vuonna 1919.

Itsehallinnon aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ahvenanmaan maakuntapäivät kokoontuivat ensimmäiseen täysistuntoonsa 9. kesäkuuta 1922.[7] Päivää juhlitaan nykyään Ahvenanmaan itsehallintopäivänä.

Jatkosodan alkaessa 22. kesäkuuta 1941 Operaatio Kilpapurjehduksessa Suomi lähetti Ahvenanmaalle sota-aluksia ja joukkoja pyrkien siten estämään Neuvostoliiton maihinnousun.

Oman lipun Ahvenanmaa sai vuonna 1954.[7] Ahvenanmaan postilaitos on julkaissut vuodesta 1984 Ahvenanmaan omia postimerkkejä. Vuonna 1993 Ahvenanmaan postista tuli oma postilaitoksensa, joka on Pohjoismaiden pienin.[7]

Ahvenanmaa liittyi Pohjoismaiden neuvoston jäseneksi vuonna 1970. Maakunnalla on neuvostossa kaksi maakuntapäivien valitsemaa edustajaa, jotka muodostavat yhdessä maakuntahallituksen valitsemien edustajien kanssa Ahvenanmaan valtuuskunnan PN:ssa. [8]

Ahvenanmaalla järjestettiin liittymisestä EU:hun oma erillinen kansanäänestys. Myös omasta rahasta on välillä keskusteltu, ja 1994 Ahvenanmaalta käsin pyrittiin julkaisemaan 100 taalerin juhlaraha. Tämä hanke kiellettiin, koska valtakunnan rahayksiköksi oli määrätty markka, ja valuuttoja koskeva lainsäädäntö kuuluu valtakunnan toimivaltaan.

Ahvenanmaan oma ensimmäisen tason Internet-verkkotunnusten pääte .ax otettiin käyttöön 16. elokuuta 2006. Se korvaa aikaisemman toisen tason .aland.fi-päätteen.

Matti Vanhasen II hallitusta muodostettaessa vuonna 2007 Ahvenanmaan oma edustaja oli ensi kertaa mukana muotoilemassa hallitusohjelmaa saarimaakuntaa koskevissa asioissa. Samassa hallituksessa istui Suomen historian ensimmäinen Ahvenanmaa-ministeri Astrid Thors.[9]

Hallinto ja politiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Ahvenanmaan politiikka

Itsehallinto antaa ahvenanmaalaisille oikeuden säätää lailla omista sisäisistä asioistaan ja päättää maakunnan tulo- ja menoarviosta.

Suomen tasavallan perustuslain mukaan Ahvenanmaan maakunnalla on itsehallinto sen mukaan kuin Ahvenanmaan itsehallintolaissa erikseen säädetään.

Suomen eduskunta on vahvistanut Ahvenanmaan maakunnan itsehallinnon itsehallintolailla 1920 ja takuulailla 1922, jotka yhdistettiin 1951 uudeksi itsehallintolaiksi. Sen korvasi vuoden 1993 alussa voimaan tullut uusi laki. Sitäkin on myöhemmin vielä uudistettu.

Itse­hallinto­lakia voidaan muuttaa tai se voidaan kumota vain Suomen edus­kunnan ja Ahvenan­maan maa­kunta­päivien yhtä­pitävällä päätöksellä, jonka eduskunta on hyväksynyt perustus­lain säätämis­järjestyksessä ja maakunta­päivät vähintään kahden kolmasosan enemmistöllä.[10]

Lainsäädäntö- ja toimeenpanovalta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lainsäädäntövaltaa Ahvenanmaan maakunnassa, itsehallintolaissa määritellyissä asioissa, käyttää maakuntapäivät. Maakuntalait säädetään maakuntahallituksen aloitteesta. Itse­hallinto­laki sisältää yksityis­kohtaiset säännökset siitä, millaisista asioista maa­kunta saa säätää omia lakeja ja millaisista asioista Suomen valtion lait ovat voimassa myös Ahvenan­maalla.

Ylintä toimeenpanovaltaa maakunnan itsehallintoon kuuluvissa asioissa käyttää Ahvenanmaan maakuntahallitus, jonka valitsee maakuntapäivät.

Presidentin veto-oikeus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tasavallan presidentillä on ehdoton oikeus määrätä säädetty laki raukeamaan kokonaan tai osittain. Ennen veto-oikeuden käyttöä presidentin on pyydettävä asiasta korkeimman oikeuden lausunto.

Kansainväliset sopimukset, jotka vaikuttavat maakunnan itsehallinnon piiriin kuuluviin asioihin, tulevat voimaan maakunnan osalta vasta kun maakuntapäivät ovat ne ratifioineet. Lainvalmistelussa ja riitakysymyksissä maakunnan ja valtakunnan kantojen yhteensovittamiseksi sekä lausuntojen antamiseksi toimii Ahvenanmaan valtuuskunta, johon kuuluu kaksi valtioneuvoston ja kaksi maakuntapäivien valitsemaa jäsentä sekä puheenjohtajana maaherra tai muu tasavallan presidentin maakuntapäivien puhemiehen suostumuksella tehtävään määräämä henkilö.

Maakunta ja valtionvirasto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavilla aloilla itsehallinnollinen Ahvenanmaan maakunta toimii lähinnä kuten itsenäinen valtio omine lainsäädäntöineen ja hallintokoneistoineen:

  • opetustoimi, kulttuuri ja muinaismuistojen suojelu
  • terveyden- ja sairaanhoito
  • ympäristöasiat
  • elinkeinoelämän edistäminen
  • sisäinen liikenne
  • kunnallishallinto
  • poliisitoimi
  • postilaitos
  • radio ja televisio

Ahvenanmaan valtionvirasto toimii Ahvenanmaan maakunnan alueella Suomen tasavallan aluehallintoviranomaisena. Se toimii Suomen tasavallan edustajana itsehallintolaissa määritellyissä asioissa, kuten verotoimiston ja käräjäoikeuden asioissa. Maakunnan itsehallinnon takia valtionvirastolla on kuitenkin erilaiset tehtävät kuin muun Suomen aluehallintovirastoilla. Ennen vuotta 2010 valtionviraston toimia hoiti Ahvenanmaan lääninhallitus.

Ahvenanmaan valtionviraston johtaja on muista aluehallintovirastoista poiketen maaherra. Maaherra on maakunnassa ensi sijassa Suomen hallituksen edustajana. Maaherra avaa ja päättää presidentin puolesta Ahvenanmaan maakuntapäivät. Hänen tehtäviinsä kuuluu myös toimia Ahvenanmaan valtuuskunnan puheenjohtajana.

Edustus Suomen eduskunnassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ahvenanmaalta valitaan Suomen eduskuntaan aina yksi edustaja riippumatta alueen asukasluvusta. Ahvenanmaan vaalipiiri on eduskuntavaaleissa yksi vaalipiiri. Ahvenanmaalla toimivat eri puolueet kuin Manner-Suomessa, ne toimivat eduskuntavaaleissa, maakuntapäivien vaaleissa ja kunnallisvaaleissa. Presidentinvaaleissa ja europarlamenttivaaleissa ahvenanmaalaiset äänestävät samoja ehdokkaita kuin mannersuomalaisetkin. Ahvenanmaalta valittu edustaja (vuoden 2007 vaaleissa Elisabeth Naucler) kuuluu ruotsalaiseen eduskuntaryhmään.

Euroopan unioni ja Ahvenanmaan maakunta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen liittyessä Euroopan unioniin sovittiin erikseen Ahvenanmaan itsehallinnon ja EU-jäsenyyden yhteensovittamisesta, minkä lisäksi ahvenanmaalaiset saivat itse päättää omasta jäsenyydestään. Vaihtoehtona oli myös Ahvenanmaan jääminen unionin ulkopuolelle Tanskalle kuuluvien Grönlannin ja Färsaarten tavoin. Suomen liittymissopimukseen liitettiin niin sanottu Ahvenanmaan pöytäkirja, johon ahvenanmaalaiset saivat menestyksekkäästi lähes kaikki erityisvaatimuksensa, joskaan eivät toivomaansa omaa edustajaa Euroopan parlamenttiin. Ahvenanmaa oli mukana Suomen EU-kansanäänestyksessä 16. lokakuuta 1994, mutta piti myös oman erillisen kansanäänestyksensä 20. marraskuuta. Valtakunnallisessa äänestyksessä EU-jäsenyyttä kannatti vain 51,9 prosenttia ahvenanmaalaisista, mutta omassa äänestyksessä kuukautta myöhemmin peräti 73,6 prosenttia. Ahvenanmaan maakuntapäivät hyväksyi EU-jäsenyyden 2. joulukuuta äänin 26–4.[11]

EU-jäsenyyden myötä Ahvenanmaan itsehallinto vahvistui. Ahvenanmaa on osana Suomea EU:n jäsen, mutta se ei kuulu EU:n veroliittoon, mikä mahdollistaa verottoman myynnin laivaliikenteessä Ahvenanmaan ja EU:n välillä. Tämän lisäksi mm. postimyynnin suhteen Ahvenanmaa on ”veroparatiisi”, sillä alle 22 [12] euron arvoiset postilähetykset voidaan myydä ilman arvonlisäveroa. Euroopan unionin asioissa maakunnalle on varattu mahdollisuus tuoda omat näkemyksensä esille lainsäädännön valmisteluvaiheessa. EU:n tuomioistuimissa esitettävät kansalliset kannat valmistelee ja esittää valtakunnan viranomainen kuultuaan tarvittaessa Ahvenanmaata. Mikäli maakunta jättää panematta täytäntöön jonkin unionin säädöksen joka kuuluu sen toimivaltaan, ja Suomi tuomitaan tästä laiminlyönnistä rahalliseen seuraamukseen, maakunta vastaa sakosta täysimääräisesti.

Mallia maailmalle[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ahvenanmaan malli herättää jonkin verran kiinnostusta maailmalla. Maakuntaan saapuu usein tutkijoita, toimittajia ja poliitikkoja tutustumaan itsehallintojärjestelmään, joka on kansainvälisesti katsoen varsin epätavallinen. Vaikka Euroopassa on runsaasti itsehallintoalueita, vain Ahvenanmaa on määrätty kansainvälisellä sopimuksella sekä itsehallinnolliseksi että demilitarisoiduksi alueeksi. Toisaalta on kansainvälisessä katsannossa erikoista, että maakunnalla on laaja toimivalta, josta puuttuvat lähes kokonaan talouspoliittiset toimivaltuudet.[13][14][15] Esimerkiksi lokakuussa 2007 Georgian presidentti Mikheil Saakašvili liitti Suomen vierailuunsa matkan Ahvenanmaalle. Maakunnan asioiden järjestäminen kiinnosti Saakašvilia koska Georgiaan kuuluu muodollisesti kolme itsehallinnollista aluetta, joissa kaikissa on ollut levottomuuksia. Kansainvälispoliittisesti näistä erityisen merkittäviä ovat Abhasia ja Etelä-Ossetia, joiden hallitukset pyrkivät Venäjän tuella täyteen itsenäisyyteen.[16][17] Myös Serbia ehdotti Kosovon kysymyksen ratkaisuksi sille annettavan Ahvenanmaan kaltaisen aseman itsenäistymisvaatimuksien sijaan.[18]

Demilitarisointi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Venäläisiä sotajoukkoja Dalkarbyssä keväällä 1917 pitämässä vallankumouksellista kokousta.

Ahvenanmaa on ollut demilitarisoitu Krimin sodan päättymisestä vuonna 1856 lähtien. Tämän jälkeen siellä on oleskellut sotajoukkoja ainoastaan maailmansotien aikana.

Ahvenanmaan demilitarisaatiosta on sovittu Suomen, Saksan, Tanskan, Ruotsin, Britannian, Ranskan, Italian, Latvian ja Puolan kesken vuoden 1922 sopimuksella Ahvenanmaan saarten linnoittamattomuudesta (SopS 1/1922). Lisäksi Ahvenanmaan saarten demilitarisaatiosta on erikseen sovittu vuonna 1940 Suomen ja Neuvostoliiton välillä (SopS 24/1940). Molemmat sopimukset kieltävät Suomea rakentamasta alueelle mitään kiinteitä puolustuslaitteita, sotilaslentokenttiä tai muita sotilaallisiin tarkoituksiin suunniteltuja laitteita.

Sotatilanteessa Suomella on vuoden 1922 sopimuksen mukaan oikeus miinoittaa Ahvenanmaan vesiä ja sijoittaa alueelle sen puolueettomuutta uhkaavan hyökkäyksen torjumiseksi tarpeellisia joukkoja. Sopimuksen perusperiaatteena on kuitenkin, että allekirjoittajavallat jättäisivät sotatilanteessakin Ahvenanmaan sotatoimien ulkopuolelle.

Ahvenanmaalaiset eivät ole ase­velvollisia, poikkeuksena yli 12-vuotiaina Ahvenanmaalle muuttaneet henkilöt.[19] Ase­palveluksen sijasta heidät voitaisiin Ahvenan­maan itse­hallinto­lain mukaan velvoittaa suorittamaan palvelusta luotsi- ja majakkalaitoksessa tai muualla siviili­hallinnossa, mutta niin kauan kuin asiasta ei ole erikseen säädetty lakia, he ovat käytännössä kokonaan vapautetut ase­velvollisuudesta.[20] Jotkut ahvenan­maalaiset nuoret kuitenkin suorittavat varusmiespalveluksen vapaaehtoisina lähinnä Uudenmaan prikaatissa.

Ahvenanmaan itsenäisyyskysymys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ahvenanmaan itsenäisyyttä ajaa maakunnan sisällä toimiva Ahvenanmaan tulevaisuus -puolue. Manner-Suomessa Sulo Aittoniemi ehdotti itsenäisen valtion aseman tarjoamista maakunnalle.[21]

Ålandstidningenin 2006 tekemän kyselyn mukaan kuitenkin vain pieni osa saarelaisista haluaa Ahvenanmaan itsenäistyvän. Itsehallinnon lisääminen ja pitäminen ennallaan ovat yhtä suosittuja mielipiteitä.[22]

Väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Ahvenanmaan väestö
Katso myös: Ahvenanmaalaiset

Ahvenanmaan väestö on 27 456 henkeä (2008), joista ruotsinkielisiä on 24 868 ja suomenkielisiä 1 385 sekä muunkielisiä 1 203.[23] Naisten osuus maakunnan väestöstä on 51 %. Ulkomaalaisia oli vuonna 2008 2 106 henkeä. Vuonna 2007 Ahvenanmaalla arvioitiin asuvan 75:ttä eri kansallisuutta edustavia ihmisiä.[9] Ahvenanmaalla puhutaan 49:ää eri kieltä ja sen väestössä on yli 30 prosenttia muualla syntyneitä.[13]

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty maakunnan väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2013 tilanteen mukainen.

Ahvenanmaan väestönkehitys 1980–2013
Vuosi Asukkaita
1980
  
22 783
1985
  
23 591
1990
  
24 604
1995
  
25 202
2000
  
25 776
2005
  
26 766
2010
  
28 007
2013
  
28 563
Lähde: Tilastokeskus.[24]

Kylät ja kaupunginosat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ahvenanmaalla on Ålands statistik och utredningbyrån tilaston[25] perusteella 267 kylää ja 27 kaupunginosaa.

Kotiseutuoikeus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ahvenanmaalla on voimassa kotiseutuoikeusjärjestelmä (hembygdsrätt). Henkilöllä tulee olla kotiseutuoikeus, ennen kuin hänen on mahdollista omistaa kiinteää omaisuutta saarella, äänestää maakuntapäivävaaleissa tai harjoittaa elinkeinoa. Kotiseutuoikeuden saa automaattisesti, jos se on jommallakummalla vanhemmista. Kotiseutuoikeutta voi hakea ruotsin kielen taitoinen Suomen kansalainen, joka on asunut maakunnassa vähintään viisi vuotta. Suomen kansalaisella on oikeus itsehallintolain mukaan käyttää Ahvenanmaalla suomea tuomioistuimissa ja valtion viranomaisissa. Tarvittaessa käytetään tulkkia.

Talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ahvenanmaalla on Suomen korkein keskimääräinen elintaso. Eurostatin helmikuussa 2010 julkistamien tilastojen mukaan ostovoimakorjattu bkt asukasta kohden on Ahvenanmaalla 43% suurempi kuin EU:ssa keskimäärin (koko Suomessa 18% suurempi).[26]

Ahvenanmaalla on palveluihin painottunut elinkeinorakenne; runsaat 23 prosenttia asukkaista työskentelee kaupan ja palvelujen alalla sekä lähes 30 prosenttia koulutuksen, sairaan- ja terveydenhoidon sekä julkisen hallinnon parissa.[27]

Saarimaakunnan tärkein elinkeino on merenkulku, joka tuo lähes 30 prosenttia sen BKT:sta. Maarianhaminassa pitävät pääkonttoriaan matkustajaliikenteessä toimivat Viking Line ja Birka Line, tankkilaivavarustamo Lundqvist, rahtilaivavarustamot Birka Cargo ja Lillgaard sekä Eckerö-konserni. Useampi kuin joka kymmenes työikäinen ahvenanmaalainen työskentelee merillä.[28]

Suomen lipun alla purjehtii ahvenanmaalaisten varustamojen muodostama noin 475 000 bruttotonnin kauppalaivasto; tämä vastaa noin 40 prosenttia Suomen koko ulkomaanliikenteen kauppalaivastosta. Kansainvälisten lippujen alla ahvenanmaalaisilla on lisäksi 567 000 bruttotonnin laivasto. Ahvenanmaan varustamoilla on ulkomaanliikenteessä yhteensä lähes 60 alusta.[28]

Merenkulun alihankintaa tekee laivojen sähköasennuksiin erikoistunut Alandia Engineering sekä varaus- ja myyntijärjestelmän kehittänyt informaatioteknologiayritys Anite Travel Systems Ab Ltd.[27]

Teollisuus on jäänyt saarimaakunnassa melko pienimuotoiseksi: suurin teollisuusyritys Chips jalostaa perunoista lähinnä snack-tuotteita. Teollisten toimijoiden joukossa on korkean teknologian yrityksiä kuten lääketieteelle ohuita muoviputkia valmistava Optinova. IT-alalla vaikuttavat pankkijärjestelmien kehittäjä Crosskey ja digitaalisten pelien luoja Eget.[27] Ainoa meijeri ÅCA tunnetaan juustoistaan ja voistaan.[29]

Asukkaista 4,5 prosenttia toimii maa- ja metsätalouden parissa keskittyen työtä vaativiin erikoiskasveihin kuten sokerijuurikkaaseen, sipuliin, omenaan ja perunaan. Saaren maatiloista noin 40 prosenttia kuuluu kokoluokkaan 10–30 hehtaaria.[27]

Taidekäsityöläiset ovat ottaneet Ahvenanmaan omakseen, alan yrityksistä esimerkiksi KorpiandGordon on suunnitellut kankaan Ikealle.[27] Ahvenanmaalla on paljon vapaita työpaikkoja ja vain noin kahden prosentin työttömyysaste.[27]

Asukasta kohden Ahvenanmaa saa Suomen maakunnista eniten tukea valtiolta.[30] Vuonna 2006 Ahvenanmaa sai nettomääräisesti valtiolta noin 4 000 euroa jokaista asukasta kohti.[31], vuoden 2011 budjettiin on varattu tukea 8 000 euroa asukasta kohden.[32] Valtion verotulot asukasta kohden laskettuna ovat Ahvenanmaalla toiseksi eniten pääkaupunkiseudun jälkeen.[33] Verotuloista osa jää maakuntaan. Ahvenanmaan itsehallintolain (49§) mukaisesti jos maakunnassa verovuodelta maksuun pantu tulo- ja varallisuusvero ylittää 0,5 prosenttia vastaavasta verosta koko maassa, ylimenevä osa kuuluu maakunnalle (verohyvitys). [34]

Energia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ahvenanmaa tuottaa 17 % sähköstään tuulivoimalla alkaen 9/2007.[35] Valtaosa Ahvenanmaan sähköstä tulee Ruotsista 80 megawatin vaihtosähkökaapelia pitkin. Poikkeustilanteiden varalta Ahvenanmaan ja Manner-Suomen välille rakennetaan uusi merikaapeli, joka valmistuu vuonna 2015 ja se kulkee merenpohjassa 160 kilometrin matkan Jomalasta Naantaliin. Ahvenanmaalla on myös poikkeustilanteita varten muutamia iäkkäitä kaasuturbiinilaitoksia.[36]

Opetus ja tutkimus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Merellinen painotus näkyy saaren peruskoulun jälkeisten oppilaitosten tarjonnassa. Ahvenanmaan merimieskoulu ottaa vastaan peruskoulunsa päättäneitä ja kouluttaa kansi- ja konemiehistöä, laivasähköasentajia, vahtikonemestareita ja vahtiperämiehiä. Ahvenanmaan ammattikorkeakoulu Högskolan på Åland kouluttaa perämiehiä ja merikapteeneja, konepäällystöä sekä automaatti-insinöörejä. Merimieskoulussa voi suuntautua myös kokiksi tai tarjoilijaksi, jolloin koulutus jatkuu yhteistyössä Ahvenanmaan hotelli- ja ravintolakoulun kanssa.[37]

Vuonna 2007 Ahvenanmaalla aloitti toimintansa saaritalouden tutkimukseen panostava Åland International Institute of Comparative Island Studies, AICIS.[38]

Ahvenanmaalla toimii Ahvenanmaan rauhaninstituutti, joka on sekä tutkimuslaitos että käytännön toimista vastaava organisaatio. Se vastaa myös rikosoikeudellisesta sovittelusta Ahvenanmaalla.

Kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saarimaakunnassa on järjestetty vuodesta 1997 Rockoff-festivaali. Ahvenanmaalaisia yhtyeitä ovat olleet Hitch Hikers ja Good Evening Manchester.

Ahvenanmaan merialueelta Ahvenanmerellä on haaksirikkoutuneesta laivasta löydetty vanhoja samppanjapulloja, joita on myyty huutokaupassa kesäkuussa 2011.

Urheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ahvenanmaan palloilupääsarjojen urheiluseuroja ovat jalkapallon Veikkausliigassa pelaava IFK Mariehamn ja naisten jalkapallon liigajoukkue Åland United sekä IF Åland. Saarimaakunnan tunnetuin urheilija on kestävyysjuoksija ja Euroopan-mestari Janne Holmén. Ahvenanmaalaisista jalkapalloilijoista Suomen maajoukkueessa ovat pelanneet Mikael Granskog, Anders Eriksson, Daniel Sjölund ja Annica Sjölund.

Urheiluareenat ovat keskittyneet Maarianhaminaan. Jalkapalloa pelataan Wiklöf Holding Arenalla. Suurin sisähalli on Eckerö-halli ja pääsaarella on jäähalli Islandia.[39] Alandia Cup täytti vuonna 2007 30 vuotta. Se järjestää vuosittain Ahvenanmaan suurimman urheilutapahtuman, jonne kerääntyy tuhansia jalkapallojunioreita ja heidän vanhempiaan.[40]

Viestintä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ahvenanmaan omasta radio- ja televisiotoiminnasta vastaa Ålands Radio och TV Ab -yritys. Ahvenanmaalaiset eivät maksa samanlaista televisiolupamaksua kuin mannersuomalaiset. Nya Åland ja Ålandstidningen ovat molemmat paikallisia aamulehtiä ja ilmestyvät kuudesti viikossa.

Tunnettuja ahvenanmaalaisia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Henkilöitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Järjestöjä ja yhdistyksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yrityksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pitkänen, Ritva Liisa: Turunmaan saariston suomalainen lainanimistö. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura, 1985. ISBN 951-717-399-7.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Suomen pinta-ala kunnittain 1.1.2012 1.1.2012. Maanmittauslaitos. Viitattu 28.2.2012.
  2. a b Väestön ennakkotilasto, syyskuu 2014 30.9.2014. Tilastokeskus. Viitattu 21.10.2014.
  3. Lars Hulden: Finlandssvenska bebyggelsenamn, 2001,ISBN 951-583-071-0
  4. Ahvenanmaan kivikausi Museovirasto, Suomen kansallismuseo. Viitattu 18.7.2007
  5. Pitkänen (1985), s. 370.
  6. Pitkänen (1985), s. 16.
  7. a b c Ahvenanmaa pähkinänkuoressa. Ahvenanmaa - ahaa!, 2007, nro -, s. 3.
  8. Ahvenanmaa – itsehallinnollinen maakunta. Ålands Landskapsregering 2004.
  9. a b Ahvenanmaa - kasvava itsehallintoyhteisö. Ahvenanmaa - ahaa!, 2007, nro -, s. 3.
  10. Ahvenanmaan itsehallintolaki, 69 §
  11. Ahvenanmaa Euroopan unionissa, s. 17–23. Ulkoasiainministeriön Eurooppa-tiedotus 2005. Viitattu 13.11.2011.
  12. Ahvenanmaan veroraja arvonlisäverotuksessa Vero.fi. Verottaja. Viitattu 4.8.2014.
  13. a b Aalto, Sibelius ja Ahvenanmaan itsehallinto. Ahvenanmaa - ahaa!, 2007, nro -, s. 6.
  14. Tasavallan presidentin puhe Ahvenanmaan itsehallintopäivänä 9.6.2007. Viitattu 19.10.2007. Presidentin puhe tuo esille maakunnan itsehallinnon epätavallisuuden.
  15. Ahvenanmaan ja muiden eurooppalaisten itsehallintoalueiden selvitys valmistunut. Valtioneuvoston viestintäyksikkö 31.8.2007. Viitattu 19.10.2007.
  16. Georgian presidentti saapuu tänään Suomeen. Helsingin sanomat 10.10.2007. Viitattu 19.10.2007
  17. GAZPROM KIRISTÄÄ OTETAAN MAAILMALLA. Nettisotilas 2/2006. Viitattu 19.10.2007.
  18. Serbia antaisi Kosovolle Ahvenanmaan kaltaisen aseman Aamulehti. Viitattu 20.11.2007.
  19. Varusmies 2006, s. 18 (ISBN 951-25-1579-2)
  20. Ahvenanmaan itsehallintolaki, 12 §
  21. Eduskunta – valtiopäiväasiakirjat
  22. Ålandstidningen 8.5.2006
  23. http://pxweb2.stat.fi/database/StatFin/vrm/vaerak/vaerak_fi.asp
  24. Väestö kielen mukaan sekä ulkomaan kansalaisten määrä ja maa-pinta-ala alueittain 1980 - 2012 22.3.2013. Tilastokeskus. Viitattu 1.4.2013.
  25. Invånarantalet i byar och stadsdelar 1990–2012 (XLS) Ålands statistik och utredningsbyrå (ÅSUB). Viitattu 18.4.2013. (ruotsiksi)
  26. Ahvenanmaalla on Suomen paras keskimääräinen elintaso. Helsingin Sanomat, 20.2.2010. Artikkelin verkkoversio Viitattu 20.2.2010.
  27. a b c d e f Niche-yrityksiä, joilla on koko maailma markkina-alueenaan. Ahvenanmaa - ahaa!, 2007, nro -, s. 5.
  28. a b Ahvenanmaan kauppalaivasto on tärkeä koko Suomelle. Ahvenanmaa - ahaa!, 2007, nro -, s. 18.
  29. Ahvenanmaalainen voi on todellista käsityötä. Ahvenanmaa - ahaa!, 2007, nro -, s. 20.
  30. Tilastokeskus Valtion verotulot vuodelta 2006 jaettu alueittain Viitattu 12.1.2010
  31. Pääkaupunkiseutu elättää suuren osan Suomea Helsingin Sanomat 17.1.2009. Viitattu 17.1.2009
  32. Velanotto vähenee 2011, Helsingin Sanomat 6.1.2011
  33. Tilastokeskus Valtion verotulot vuodelta 2006 jaettu alueittain Viitattu 20.11.2009
  34. http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1991/19911144
  35. Ålands största vindpark kör i gång, Hufvudstadsbladet 9.8.2007 s. 13.
  36. Koski, Joni: Merikaapeli vedetään Ahvenanmaalta Naantaliin rannikkoseutu.fi. 24.7.2013. Raisio: Alma Media Kustannus Oy. Viitattu 16.7.2013.
  37. Ahvenanmaalla annetaan monipuolista merenkulun koulutusta. Ahvenanmaa - ahaa!, 2007, nro -, s. 18.
  38. Ahvenanmaasta tukikohta uudelle tutkimusinstituutille. Ahvenanmaa - ahaa!, 2007, nro -, s. 8.
  39. Urheiluhalleja joka lähtöön. Ahvenanmaa - ahaa!, 2007, s. 23.
  40. Alandia Cup täyttää 30 vuotta. Ahvenanmaa - ahaa!, 2007, s. 23.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ahvenanmaan maakunta.