Märket
| Märketin majakka | |
| Sijainti | Märket, Hammarland |
| Koordinaatit | |
| Suunnittelija | arkkitehti Georg Wilhelm Schreck |
| Rakennettu | 1885 |
| Automatisoitu | 1976 |
| Valon korkeus | 16 m |
| Valon kanto | 15,7 km (8,5 mpk) |
| Kunta | Hammarland |
| Valtio | Suomi |
Märket (ruotsia, "merkki") on pieni majakastaan tunnettu luoto keskellä Ahvenanmeren pohjoisosaa eli Ahvenanraumaa. Luoto on mitoiltaan noin 350 m × 150 m, ja Suomen ja Ruotsin raja jakaa sen kahtia. Suomen puoleinen osa kuuluu Hammarlandin kuntaan, Ruotsin puoleinen osa Norrtäljen ja Östhammarin kuntiin. Luodon jako määriteltiin ensimmäisen kerran vuonna 1809 Haminan rauhan perusteella, jolloin sen silloinen merenpinnan yläpuolella ollut alue jaettiin tasan. Luodolla on 1885 valmistunut, vuodesta 1976 lähtien miehittämättömänä toiminut majakka.
Märketillä on Suomen läntisin kiinteällä maalla sijaitseva piste. Radioamatöörien keskuudessa majakkaluoto on erityisasemassa, sillä radioamatöörien DXCC-maaluettelossa Märket lasketaan omaksi maakseen ja on siksi lukuisten viestitysmatkojen (majakkapeditiot) kohteena.
Märketin lähialueella on ollut jopa tuhannen hylkeen yhdyskuntia[1] ja sinne on järjestettty hyljesafareja.[2]
Sisällysluettelo |
Majakka [muokkaa]
Arkkitehti Georg Schreckin suunnittelema ja rakennuttama, kivestä muurattu majakka valmistui Märketille vuonna 1885. Majakkaa tarvittiin, koska Märketin kareja pelänneet laivat ohittivat luodon liian lännestä ja haaksirikkoutuivat Ruotsin rannikon matalikoille. Majakka rakennettiin luodon korkeimmalle kohdalle ja se sijaitsi itse asiassa Ruotsin alueella, kunnes rajaa vuonna 1981 tarkistettiin. Majakka rakennettiin suurin ponnistuksin myrskyjen hävittäessä materiaalit useaan otteeseen. Georg Schreck joutui itse tekemään majakanrakentajien kanssa rakennustyöt aiempien rakennusmestarien kieltäydyttyä urakasta. Georg Schreckin Märketiltä lähettämät kirjeet on koottu teokseen Rakentajan elämä – Georg W. I. Schreck, jonka on kirjoittanut arkkitehdin pojan tyttärentytär, kirjailija Päivi Tapola.[3]
Märketin majakan miehitys lopetettiin vuonna 1976 ja sen sähkögeneraattorit sammutettiin. Seuraavana vuonna majakka automatisoitiin. Sähkövalo korvattiin asetyleenikaasuvalolla, ja majakkaan sijoitettiin vuodeksi riittävät 57 kaasupullon varastot.[4]
Oltuaan 30 vuoden ajan tyhjillään Märketin majakkarakennus oli rapistumassa ja osin erittäin huonossa kunnossa, kunnes Suomen Majakkaseura vuokrasi majakan ensimmäisen kerran kesällä 2007. Seura ”miehitti” majakan 30 vuoden tauon jälkeen uudelleen kerran viikossa vaihtuvien epävirallisten majakanvartijoiden voimin ja aloitti mittavat kunnostustyöt. Kesällä 2009 majakan ja muiden rakennusten maalaustyöt valmistuivat. Remontti on jatkunut kesinä 2010 ja 2011 ja seuran jäsenistöä on vieraillut saarella jopa joulua viettämässä. Majakka on ollut vuodesta 2007 alkaen kesäisin avoinna myös turisteille. Tarjolla on ollut sekä opastusta että mahdollisuus ostaa Majakkaseuran tuotteita, joiden tuotto käytetään majakan kunnostamiseen.
Valtakunnanrajan mutka [muokkaa]
Valtakunnanrajaa tarkistettiin vuonna 1981 Suomen ja Ruotsin välisen rajankäynnin yhteydessä niin, että majakka saatiin Suomen puolelle. Luoto jaettiin murtoviivalla kahteen samansuuruiseen osaan, majakan rakenteineen jäädessä Suomen puolelle ja rajamurtoviivan kulkiessa luodon keskipisteenä olevan valtakunnanrajan taitepisteen kautta. Suomen hallitus antoi asiaa koskevan esityksen eduskunnalle hyväksyttäväksi (HE 70/1984 vp) ja asia saatettiin Ahvenanmaan sopimuksen osapuolille tiedoksi ulkoasianministeriön nootilla. Luodon keskipisteessä olevan Ahvenanmaan ja samalla valtakunnanrajan taitepisteenä olevan pisteen koordinaatit (EUREF-FIN) ovat: . [5]
Rajankulku luodolla tarkistettiin vuonna 2006 ja se säilyi muuttumattomana. Raja on merkitty poraamalla kallioon reikiä, sillä rajatolpat eivät kestäisi luodolle nousevia jäitä ja aaltoja.
Lähteet [muokkaa]
- ↑ Märketin alueella vähemmän hylkeitä kuin koskaan aiemmin 11.8.2011. Turun Sanomat.fi. Viitattu 13.8.2011.
- ↑ Hyljesafari Viitattu 14.8.2011
- ↑ Tapola, Päivi: Rakentajan elämä – Georg W. I. Schreck. Moreeni, 2011. ISBN 978-952-25-40546
- ↑ Seppo Laurell: Suomen majakat, s. 197. Merenkulkulaitos, 1999. ISBN 952-5180-21-2.
- ↑ Rajatyöryhmän mietintö, OMTR 2006:18
Aiheesta muualla [muokkaa]
|
Bengtskär | Bogskär | Flötjan | Gustaf Dalén | Gustavsvärn | Hanko | Harmaja | Helsinki | Isokari | Jussarö | Kaijakari | Kalbådagrund | Kallan | Kallo | Kemi I | Kemi II | Keminkraaseli | Kokkola | Kotka | Kristiina | Kuuskajaskari | Kylmäpihlaja | Kökarsören | Lågskär | Längden | Marjaniemi | Merikarvia | Märket | Nahkiainen | Norrskär | Oulu 1 | Oulu 2 | Oulu 3 | Pietarsaari | Pori | Porkkala | Porvoo | Raahe | Rauma | Ritgrund | Russarö | Sandbäck | Strömmingsbådan | Stubben | Suomen leijona | Suomenlinna | Säppi | Sälskär | Tainio | Tankar | Tauvo | Tiiskeri | Ulkokalla | Utgrynnan | Utö | Vaasa | Valassaaret | Yttergrund |
| Suomen majakat, joista 1940 ja 1944 tuli Venäjän majakkoja |
|
Hanhipaasi | Heinäluoto | Lounatrivi | Narvi | Numeroniemi | Pohjoiskorkia | Ristiniemi | Ruuskeri | Seiskari | Seivästö | Someri | Sortanlahti | Tytärsaari | Vaitolahti |
| Suomen entiset majakat |
|
Glosholm | Heiskanen | Leppäniemi | Nyhamn | Pohjoisrivi | Rönnskär | Sirnitsä | Söderskär |