Hammarland

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Hammarland
Hammarland.vaakuna.svg Hammarland.sijainti.suomi.2008.svg

vaakuna

sijainti

www.hammarland.ax
Sijainti 60°13′00″N, 19°44′25″EKoordinaatit: 60°13′00″N, 19°44′25″E
Maakunta Ahvenanmaan maakunta
Seutukunta Ålands landsbygd
Perustettu
Pinta-ala ilman merialueita 140,16 km²
291:nneksi suurin 2014 
Kokonaispinta-ala 1 223,05 km²
94:nneksi suurin 2014 [1]
– maa 138,21 km²
– sisävesi 1,95 km²
– meri 1 082,89 km²
Väkiluku 1 535
293:nneksi suurin 30.9.2014 [2]
– väestötiheys 11,11 as/km² (30.9.2014)
Ikäjakauma 2012 [3]
– 0–14-v. 17,9 %
– 15–64-v. 62,5 %
– yli 64-v. 19,5 %
Äidinkieli 2012 [3]
suomenkielisiä 3,0 %
ruotsinkielisiä 93,0 %
– muut 4,0 %
Kunnallisvero 17,25 %
313:nneksi suurin 2014 [4]
Kunnanjohtaja Kurt Carlsson

Hammarland (aik. suom. Hammarlanti [5]) on Suomen kunta, joka sijaitsee Manner-Ahvenanmaalla, noin 20 km:n päässä Maarianhaminasta. Kunnan halki kulkee Maarianhaminan ja Eckerön välinen päätie 1. Hammarlandissa oli 30. syyskuuta 2014 1 535 asukasta.[2] Hammarlandin pinta-ala oli 1. tammikuuta 2014 maanmittauslaitoksen mittausten mukaan 1 223,05 km², josta 138,21 km² on maata, 1,95 km² sisävesialueita ja loput 1 082,89 km² merivesialueita.[1] Hammarlandin naapurikunnat ovat Eckerö, Finström, Geta ja Jomala.

Hammarlandin vaakunan suunnitteli Matts Dreijer ja se vahvistettiin vuonna 1951.[6]

Yleistä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hammarlandin asutus on keskittynyt päätie 1:n varteen Frebbenbyn ja Kattbyn alueille, kun taas kunnan lounais- ja pohjoisosat ovat laajalti asumattomia. Kattbyssa on pääosa kunnan palveluista, mm. kauppa ja Ålandsbankenin konttori. Varsinaisia taajamia kunnassa ei ole. Näfsbyssä päätie 1:stä eroaa tie 40, jota pitkin on noin 15 kilometriä maakunnan toiseksi suurimpaan taajamaan Finströmin Godbyhyn.[7]

Hammarlandin alueella, keskellä Ahvenanmerta, sijaitsee Märketin luoto. Siellä on Suomen läntisin kiinteän maan piste. Luodolla on majakka, jonka länsipuolelta mutkitellen kulkee Suomen ja Ruotsin välinen raja. Kunnan alueella on toinenkin majakka Sälskärin saarella.

Kunta on yksikielisesti ruotsinkielinen ja 93,0 prosenttia sen asukkaista on ruotsinkielisiä. Suomenkielisiä on vain 3,0 prosenttia.[3] Hammarland on Suomen ruotsinkielisin kunta.

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hammarlandin alueelta on löydetty yli 30 esihistoriallista kalmistoa ja kaksi muinaislinnaa. Tällöin suuri osa nykyisestä kunnan maa-alueesta oli vielä meren alla. Pysyvän asutuksen alku Hammarlandissa voidaan ajoittaa 600-luvulle ajanlaskun alun jälkeen ja saapunut väestö oli kotoisin Ruotsista. Kirkon läheltä löydetty kalmisto on naapurikunnasta Jomalasta löydetyn kalmiston ohella Ahvenanmaan suurin. Ensimmäinen varma asiakirjamaininta Hammarlandista on vuodelta 1406, mutta itse seurakunnan uskotaan olevan huomattavasti vanhempi. Vuoden 1537 maakirjan mukaan Hammarlandissa oli 98 taloa.[7]

Eckerö kuului aluksi kappeliseurakuntana Hammarlandiin, mutta itsenäistyi vuonna 1879. Kirkkoherra, rovasti P. U. Sandelin perusti pitäjään vuonna 1837 kirjaston, joka oli koko Suomen ensimmäisiä yrityksiä tällä alalla. [7]

Hammarlandin halki on kulkenut Tukholman ja Turun välinen niin kutsuttu Suuri Postitie. Tie saapui Eckeröstä Marsundin salmen yli Kattnäsin laituriin ja jatkui Kattbyn, Frebbenbyn ja Näfsbyn kylien kautta Finströmin puolelle. Nykyiset tielinjaukset noudattavat vielä melko tarkoin vanhaa postitien reittiä, joka on merkitty tien varsille sijoitetuin kilometripaaluin.[7]

Sålisin ja Torpin kylien lähistöllä on jäänteitä venäläisten ensimmäisen maailmansodan alla vuonna 1914 vastoin vuoden 1856 Pariisin rauhansopimusta rakentamista linnoitteista, jotka tuhottiin Suomen, Ruotsin ja Saksan keskinäisen sopimuksen nojalla vuonna 1919.[7]

Kuuluisia hammarlandilaisia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjailija ja esseisti Johannes Salminen ja Tampereen teknillisen yliopiston entinen rehtori Jarl-Thure Eriksson ovat syntyneet Hammarlandissa.

Luonto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääosa Hammarlandin maa-alasta sijaitsee Ahvenanmantereen länsiosasta pohjoisluoteeseen suuntautuvalla niemellä, jonka länsipuolella on Marsundin salmi ja itäpuolella Ivarskärinselkä. Niemimaan pohjoispuolella olevista saarista suurimpia ovat Torsholma, Äppelö ja Skråbjörkö sekä osittain Getan puolella oleva Lökö. Kuten muuallakin Ahvenanmaan länsiosan kunnissa Hammarlandissa maasto on tasaista. Korkein maastonkohta on 64 metrin korkeuteen merenpinnasta ulottuva Högberg kunnan lounaisosassa lähellä Hellesbyn kylää. Maaperä on kunnan pohjoisosassa selvästi karumpaa kuin eteläosassa, jossa metsät ovat monin paikoin reheviä ja kasvistoltaan runsaslajisia. Kunnan eteläosassa on pari pienehköä järveä, Västmyraträsk ja Långträsk, jonka rantaa sivuaa Maarianhaminan ja Eckerön välinen päätie 1.[7]

Väestönkehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kunnan väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2013 tilanteen mukainen.

Hammarlandin väestönkehitys 1980–2013
Vuosi Asukkaita
1980
  
1 196
1985
  
1 214
1990
  
1 233
1995
  
1 283
2000
  
1 351
2005
  
1 384
2010
  
1 508
2013
  
1 522
Lähde: Tilastokeskus.[8]

Kylät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kunnassa on 25 kylää: Boda, Borgö, Bovik, Bredbolstad, Byttböle, Djäkenböle, Drygsböle, Frebbenby, Fågelö, Hellesby, Kattby, Kråkböle, Lillbolstad, Mörby, Näfsby, Postad, Prästgården, Skarpnåtö, Strömma, Sålis, Torp, Torsholma, Västmyra, Äppelö ja Öra.[9]

Nähtävyyksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Suomen pinta-ala kunnittain 1.1.2014 1.1.2014. Maanmittauslaitos. Viitattu 15.3.2014.
  2. a b Suomen asukasluvut kuukausittain – Kunnittain aakkosjärjestyksessä 30.9.2014. Väestörekisterikeskus. Viitattu 11.10.2014.
  3. a b c Väestö iän (1-v.), sukupuolen ja kielen mukaan alueittain 1990–2012, laaja alueluokitusryhmittely 31.12.2012. Tilastokeskus. Viitattu 27.5.2013.
  4. Luettelo kuntien ja seurakuntien tuloveroprosenteista vuonna 2014 26.11.2013. Verohallinto. Viitattu 23.9.2014.
  5. Doria.fi, s. 18 Viitattu 1.8.2011
  6. Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1980, s. 157. Otava 1979, Helsinki.
  7. a b c d e f Hannu Tarmio, Pentti Papunen ja Kalevi Korpela (toim.): Suomenmaa 1: Maantieteellis-yhteiskunnallinen tieto- ja hakuteos, s. 240−245. Porvoo: WSOY, 1967.
  8. Väestö kielen mukaan sekä ulkomaan kansalaisten määrä ja maa-pinta-ala alueittain 1980 - 2012 22.3.2013. Tilastokeskus. Viitattu 1.4.2013.
  9. Invånarantalet i byar och stadsdelar 1990–2012 (XLS) Ålands statistik och utredningsbyrå (ÅSUB). Viitattu 18.4.2013. (ruotsiksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]