Västäräkki

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Västäräkki
White-Wagtail.jpg
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Varpuslinnut Passeriformes
Heimo: Västäräkit Motacillidae
Suku: Västäräkit Motacilla
Laji: alba
Kaksiosainen nimi
Motacilla alba
Linnaeus, 1758
Levinneisyyskartta
MotacillaAlbaDistribution.svg
Alalajit
  • Motacilla alba yarrellii
  • Motacilla alba alba
  • Motacilla alba dukhunensis
  • Motacilla alba alboides
  • Motacilla alba leucopsis
  • Motacilla alba ocularis
  • Motacilla alba lugens
  • Motacilla alba subpersonata
  • Motacilla alba baicalensis
  • Motacilla alba personata
  • Motacilla alba persica
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Västäräkki Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Västäräkki Commonsissa

Västäräkki (Motacilla alba) on västäräkkien heimoon kuuluva pitkäpyrstöinen varpuslintulaji.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ulkonäkö: Harmaa selkä ja valkea vatsapuoli, pään etuosa valkoinen ja päälaki musta, samoin kaula. Vanhan koiraan naamassa on enemmän valkoista ja päälaella enemmän mustaa kuin naaraalla ja nuorilla linnuilla. Pyrstö on pitkä ja se heiluu lajille tyypillisesti kävelyn aikana.

Pituus: 18–20 cm, paino noin 20 g, koiras on hiukan kookkaampi.

Ääni: Västäräkin ääni on lyhyt kaksitavuinen ”tsi-tsit” ja se ääntelee liikkuessaan jatkuvasti. Laulu on hiljaista rupattelevaa lavertelua, jota koiras esittää tavallisesti kivellä tai talon katolla, hieman muuta ympäristöä korkeammalla. Pedon tai ihmisen tullessa poikaspesän lähelle emot varoittelevat sydäntä särkevästi tsilputtaen.

Vanhin suomalainen rengastettu västäräkki on ollut 7 vuotta 11 kuukautta 14 päivää vanha. Euroopan vanhin oli 12 vuoden 3 kuukauden ikäinen brittiläinen lintu.

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Västäräkki pesii Euroopassa ja Aasiassa sekä myös Pohjois-Afrikassa. Se on paikkalintu lauhkeimmilla esiintymisalueillaan, mutta muilta alueilta se lentää talvehtimaan Afrikkaan. Suomessa pesii noin 800 000 paria västäräkkejä. Keväällä ne palaavat huhtikuussa, syksyllä lähtevät elo–syyskuussa, osa vasta lokakuussa. Muutamia yksilöitä yrittää talvehtimista vuosittain.

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Västäräkkiä tavataan aukeilla alueilla usein lähellä asutusta tai vettä. Se suosii paljaita alueita ravinnon haussa, missä se voi myös toteuttaa tyypillistä liikkumistaan.

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Västäräkki tekee pesänsä kivimuurien rakoihin ja muihin samankaltaisiin luonnollisiin ja ihmisen tekemiin rakennelmiin. Muninta alkaa Etelä-Suomessa vapun jälkeen. Naaras munii tavallisesti viisi tai kuusi munaa, joita molemmat puolisot hautovat yhteensä noin 13 vrk. Poikaset lähtevät pesästä kahden viikon ikäisinä ja molemmat emot huolehtivat niistä vielä viikon, pari. Monet parit tekevät toisen pesueen kesä–heinäkuussa.

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Västäräkki on hyönteissyöjä. Se syö myös muita selkärangattomia, matoja, äyriäisiä ja nilviäisiä, sekä leivänmuruja ja ruoantähteitä.

Kansanperinne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Västäräkki on pidetty lintu kansanperinteessä ja keväisin se on ollut odotettu lintu; sen on sanottu tulevan kurkien selässä tai niiden siipien alla (kuten myös syksyllä pois muuttaessaan). Kautta Pohjolan on uskottu, että jos ensi kertaa keväällä västäräkin kohdatessaan se tulee suoraan vastaan ja sen mustan leukalapun näkee, on se tiennyt huonoa onnea ja vastoinkäymisiä. Sitä vastoin takaa päin nähty ensimmäinen västäräkki on ollut onnen ja ilon enne.

”Västäräkistä vähäsen” viittaa siihen, ettei enää ole pitkä aika kesään västäräkkihavainnon jälkeen. Hämeenkyrössä ”västäräkki voin sulaa, pääsky päivän lämmittää”. Todellisuudesta poiketen kansanperinteessä on tietoja, että västäräkit talvehtivat kivikasoissa. Uskomus on lähtenyt siitä, että niitä on nähty hyvin pian sen jälkeen kun lumi on kiviröykkiöistä sulanut. Västäräkkien ilmaannuttua ei takatalvi ole kuitenkaan voinut enää yllättää, niin varma kevään merkki ”kallonpotkuttaja” on ollut. Tällä nimellä lintua on kutsuttu ainakin lounaisrannikolla, ja se on viitannut västäräkin tuloon suurin piirtein jäiden lähdön aikaan eli sen kuvaannolliseen kykyyn hajottaa jäät; ”kallo” tarkoittaa nimittäin rantajäätä. ”Pienill varppaillaan rikon jäätä enemmän kuin tuhannen tuuramiestä”, on västäräkin tiedetty kehaisseen ainakin Lohjalla. Samaan viittaa västäräkin vironkielinen nimi jäälohkuja. Tosin esimerkiksi Mouhijärvellä on ”peltopeippo” hieman päinvastaisesti houkutellut ihmisiä kevätjäälle huutelemalla ”tul jäljes, tul jäljes! Kyl kestää, kyl kestää!”.

Kyntäjän ja kylväjän on myös kannattanut tarkkailla ympäristöään ”toukolintuja” silmällä pitäen. Ympäri Suomea on pidetty selvänä, että mitä enemmän on västäräkkejä kynnön tai kylvön aikaan pellolla hyppelemässä, sitä parempi viljavuosi on tulossa. Sortavalassa lintua on kutsuttu jopa kylvättäjäksi. Nousiaisissa on puolestaan perunavuosi mennyt piloille, jos ei perunanistutuksen aikaan ole västäräkkejä pellolla ollut seurana. Lounais-Suomessa yksi västäräkin nimi on ollut kyntäjäinen, Karjalassa puolestaan vagolindu, jotka molemmat kielivät samasta asiasta. Se on ainakin ollut aivan selvää, että missään tapauksessa ei kyntö- tai kylvötöitä seurailevaa västiä ole pitänyt mennä tappamaan; pahimmassa tapauksessa surmaajalta on kuollut pian härkä. Joskus tietysti ”vestrikka” on hieman voinut ottaa päähän, kun se on huudellut ”pelkkä luu, pelkkä luu!” nähtyään maanviljelijän huonosti hoidetun hevosen.

Merikarvialla puolestaan on kalavuosi ollut sitä parempi, mitä enemmän on västäräkkejä merenrannalla tepastellut. Ahvenanmaalla rannalla kirmaileva västi on ollut oiva merkki onnistuneesta hylkeenpyyntireissusta, mutta merelle lentävä lintu on tarkoittanut, että on voinut jättää haaveet saaliista sikseen.

Västäräkkihän on tunnettu pyrstön keinuttamisestaan, mutta miksi se sitä keikuttelee? Monien suomalaisten uskomusten ja kansansatujen mukaan se johtuu säikähdyksestä, jonka lintuparka on kokenut menetettyään poikasensa. Esimerkiksi yhden sadun mukaan västäräkki oli laulurastaan häissä, ja lapsenvahtina sillä oli varis. Tultuaan häistä takaisin västäräkki huomasi poikasiensa kadonneen, ja syypääksi paljastui varis joka oli syönyt ne. Tästä västi säikähti niin pahasti, että vieläkin keikuttelee pitkää pyrstöään.

Vaikka pyrstön keinuttelulla onkin näin traaginen tausta, on se varmasti yksi syy västäräkin nauttimaan suureen kansansuosioon; se antaa iloisen ja hyväntahtoisen ilmeen koko linnulle. Muutenkin sen eloisa olemus ja peloton käyttäytyminen ovat saaneet sympatiat puolelleen eikä sitä ole koettu millään tavoin uhkaksi, kun ei se mitään pahojaankaan ole tehnyt. Ihmisten läheisyydessä viihtyminen johtuu hyvin pitkälti siitä, että tämä Pirkanmaan maakuntalintu yksinkertaisesti hyötyy siitä. Tutkimusten mukaan jopa noin 80 prosenttia västäräkin pesistä sijaitsee ihmisten tekemissä rakennelmissa. Joka kesä uutisoidaan mitä kummallisimmasta paikasta löytyneestä västin pesästä, joten ainakaan mielikuvitusta tältä riukupyrstöltä ei puutu. Lisäksi ihmisen liepeiltä – esimerkiksi pelloilta, kukkapenkeistä, pihamailta – löytyy helposti syötävää.

Aika paljon kertoo Kauhajoelta peräisin oleva toteamus, että jos joku on oikein nätti, iloinen ja vikkelä, sanotaan ”on kuin västäräkki”.

Västäräkki symbolina[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Västäräkki on valittu Latvian kansallislinnuksi[2] sekä Pirkanmaan maakuntalinnuksi. Västäräkkikanta on Pirkanmaalla suuri tiheän asutuksen tarjoamien runsaiden pesäpaikkojen ansiosta.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Matti Leinonen. Västäräkistä vähäsen. Kirjayhtymä 1980.
  • Järvinen, Antero: Linnut liitävi sanoja. Romanttinen tietokirja suomalaisesta lintuperinteestä. Otava 1991 (Osio Kansanperinne)
  • Järvinen, Antero: Maakuntalinnut. Otava 1995 (Osio Kansanperinne)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. BirdLife International: Motacilla alba IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2013. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. Viitattu 20.3.2014. (englanniksi)
  2. National Symbols of Latvia Viitattu 9.2.2014.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hildén, Olavi 1983: Paljonko västäräkkejä pesii maanteittemme varsilla? – Lintumies 2.1983 s. 90–91. LYL.
  • Leinonen, Matti. Västäräkistä vähäsen. Kirjayhtymä. 1980. ISBN 951-26-1863-X.
  • Magnusson, Arno 1977: Underligt beteende hos sädesärla Motacilla alba. – Lintumies 3.1977 s. 98–99. LYL.
  • Tast, Johan 1982: Västäräkki, Motacilla alba ahdisteli samalla ikkunalaudalla pesivää harmaasieppoa, Muscicapa striata. – Lintumies 2.1982 s. 98. LYL.
  • ITIS: Motacilla alba (englanniksi)