Pirkanmaan maakunta

Wikipedia
Ohjattu sivulta Pirkanmaa
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Pirkanmaan maakunta
Pirkanmaa.vaakuna.svg Pirkanmaa.sijainti.suomi.2010.svg

vaakuna

sijainti
Historialliset läänit Hämeen lääni, Turun ja Porin lääni
Maakuntakeskus Tampere
Maakuntajohtaja Esa Halme
Kokonaispinta-ala 14 468,80 km²
11:nneksi suurin 2012 [1]
– maa 12 446,25 km²
– sisävesi 2 022,55 km²
Väkiluku 491 743
toiseksi suurin 31.1.2012 [2]
– väestötiheys 39,51 as/km² (31.1.2012)
Maakuntalaulu Kesäpäivä Kangasalla
Nimikkolajit  
– eläin Valkohäntäpeura
– järvi Längelmävesi
– kala Toutain
– kasvi Tuomi
– kivi Pallokivi
– lintu Västäräkki

Pirkanmaa (ruots. Birkaland) on Suomen maakunta, josta osa sijaitsee Satakunnan ja osa Hämeen historiallisten maakuntien alueella. Asukasluvullaan 491 743 (2012)[2] se on Suomen toiseksi suurin maakunta. Pirkanmaan osuus Suomen väkiluvusta on 9 %.[3] Pirkanmaan kokonaispinta-ala on 14 468,80 km². Maapinta-ala oli 2012-01-01 1. tammikuuta 2012 12 446,25 km² (4,1 % Suomen maa-alasta) ja makeavesiala 2 022,55 km² (5,9 % Suomen makeavesialasta).[1] Maakunnan kokonaispinta-alasta makeavesialan osuus on noin 14 % eli huomattavasti yli Suomen keskiarvon.

Väestötiheys on runsaasti yli kaksi kertaa Suomen keskiarvon. Pirkanmaan pohjoisosat ovat kuitenkin melko harvaan asuttuja. Väestönkasvu sekä harvaanasuttujen koillisten alueiden erottaminen maakunnasta ovat nostaneet Pirkanmaan väestötiheyttä noin kymmenesosalla vuodesta 1997.

Pirkanmaata on pidetty omana maakuntanaan vasta 1950-luvulta lähtien. Nimensä se on saanut Pirkkalasta, joka keskiajalla käsitti suurimman osan nykyisestä Pirkanmaasta.[4]

Pirkanmaan BKT oli 13 028 miljoonaa euroa vuonna 2004. BKT asukasta kohden oli 2,4 % Suomen keskiarvoa alhaisempi.

Pirkanmaata ympäröivät Varsinais-Suomi, Satakunnan nykymaakunta, Kanta-Häme, Päijät-Häme, Etelä-Pohjanmaa ja Keski-Suomi. Suurin osa Kokemäenjoen vesistön järvialueesta sijaitsee Pirkanmaan alueella, joskin Vanajavesi on osittain Kanta-Hämeessä.

Pirkanmaan maakuntakeskus on Tampere. Pirkanmaan liitto toimii Pirkanmaan kehityksen edistämiseksi ja hoitaa muun muassa maakuntakaavoitusta.

Sisällysluettelo

[muokkaa] Kunnat

Pirkanmaalla on 22 kuntaa, joista yksitoista on kaupunkeja.
  1. Akaa.vaakuna.svg Akaan kaupunki
  2. Hämeenkyrö.vaakuna.svg Hämeenkyrön kunta
  3. Ikaalinen.vaakuna.svg Ikaalisten kaupunki
  4. Juupajoki.vaakuna.svg Juupajoen kunta
  5. Kangasala.vaakuna.svg Kangasalan kunta
  6. Kihniö.vaakuna.svg Kihniön kunta
  7. Lempäälä.vaakuna.svg Lempäälän kunta
  8. Vilppula.vaakuna.svg Mänttä-Vilppulan kaupunki
  9. Nokia.vaakuna.svg Nokian kaupunki
  10. Orivesi.vaakuna.svg Oriveden kaupunki
  11. Parkano.vaakuna.svg Parkanon kaupunki
  1. Pirkkala.vaakuna.svg Pirkkalan kunta
  2. Punkalaidun.vaakuna.svg Punkalaitumen kunta
  3. Pälkäne.vaakuna.svg Pälkäneen kunta
  4. Ruovesi.vaakuna.svg Ruoveden kunta
  5. Karkku.vaakuna.svg Sastamalan kaupunki
  6. Tampere.vaakuna.svg Tampereen kaupunki
  7. Urjala.vaakuna.svg Urjalan kunta
  8. Valkeakoski.vaakuna.svg Valkeakosken kaupunki
  9. Vesilahti.vaakuna.svg Vesilahden kunta
  10. Virrat.vaakuna.svg Virtain kaupunki
  11. Ylöjärvi.vaakuna.svg Ylöjärven kaupunki

[muokkaa] Entiset kunnat

[muokkaa] Luonto

Pirkanmaan kallioperä on Euroopan vanhimpia.[5] Maakunnasta on löydetty esimerkiksi niin kutsutut Aitoniemen hiilipussit, jotka kuuluvat maailman vanhimpiin eloperäisiin jäänteisiin.[6] Niiden iäksi on arvioitu kaksi miljardia vuotta.[5]

Pohjoisen Pirkanmaan kallioperä on osa keskisen Suomen happamien syväkivilajien vyöhykettä, joka sisältää muun muassa graniitteja. Maakunnan eteläosan halki kulkee liuskevyöhyke, jossa esiintyy kiillegneissiä, fylliittiä, kiilleliusketta ja välialueilla dioriitteja. Pirkanmaan kallioperä on pääosin moreenin peittämää. Eteläosassa on myös savi- ja hiesumaata eritoten vesistöjen varsilla. Pirkanmaan maakuntakivi on pallograniitti.

Pirkanmaa on pinnanmuodostukseltaan vaihtelevaa. Maakunnalle ovat tyypillisiä mäet ja kankareet. Lounaisosassa on verraten laajoja tasankoja. Viimeisin jääkausi vei mukanaan irrallisia jäälajeja, hioi kallioita ja muodosti useita soraharjujaksoja, joista merkittävin on Kangasalan–Pyynikin-harjujakso. Toinen merkittävä harjujono ulottuu Ikaalisten Hämeenkankaasta Näsijärven kautta Vilppulan kupeeseen.[5] Keskimäärin Pirkanmaa sijaitsee noin 100–150 metriä merenpinnan yläpuolella. Korkeimmat alueet ovat Kurussa, Parkanossa ja Kihniössä yli 200 metriä merenpinnan yläpuolella. Pirkanmaan ja samalla Etelä-Suomen korkein kohta, Venäläisvuori, sijaitsee Juupajoella 232,5 metriä merenpinnan yläpuolella. Paikalla on Juupavaaran laskettelukeskus. Muita pirkanmaalaisia laskettelukeskuksia ovat Hervannan laskettelukeskus, Korkeakangas, Mustavuori, Sappeen hiihtokeskus ja Ski Ellivuori.

Pirkanmaa jakautuu kolmeen maisematyyppiin:

  • viljelysseutu
  • järvialue
  • ylämaa.[5]

Pirkanmaan metsät ovat kuusivaltaista mustikkatyyppiä. Eteläosassa on runsaasti lehtoja ja lehtomaisia metsiä.

Pirkkalan Pinsiöstä Raiskion torpan pihalta löydettiin vuonna 1862 tieteelle uutena muotona Pirkkalankoivu (Betula pendula f. bircalensis). Se on rauduskoivun muunnos, jonka erottaa päämuodosta liuskoittuneet, koristeelliset lehdet.[7][8] Pirkkalankoivua pidetään vanhimpana tunnettuna suomalaisena liuskalehtisenä koivuna.[9]

[muokkaa] Historia

Pirkanmaa kuuluu historialliseen Hämeeseen mutta pohjois-osa siirrettiin 1448-1550? osaksi Satakuntaa. Alkuperäisiä heimomaakuntia oli kolme, jotka olivat suhteellisen eritystyksissä toisistaan, mikä johti erityneeseen kulttuurin. Heimojen identiteetit olivat erityneet ja ne myös sotivat keskenään.Vielä 1400-luvullä oli käsitys, että Häme ulottuu "suolamerestä suolamereen" (Etelä-Pohjanmaan Kyrönjokisuusta nykyisen Helsingin alueelle).Pääosa nykyisestä Pirkanmaasta on ollut ns. Ylä-Satakuntaa, joka kuitenkin ulottuu myös kauas nykyisen Satakunnan maakunnan puolelle, samalla kun pieni osa nykyisestä Pirkanmaasta on myös vanhaa Ala-Satakuntaa. Maakunnan asutuksen painopiste on ollut jo vuosisatoja nykyisen Tampereen tienoilla. Alueen pohjoisosa oli pitkään erämaata. Vuonna 1779 perustetusta Tampereesta tuli maakunnan keskus voimakkaan teollistumisen myötä 1800-luvulla. Sitä ennen Pirkanmaa oli lähinnä Porin, Turun ja Hämeenlinnan vaikutuspiirissä. Nykyajan Pirkanmaa sijaitsee keskimäärin etelämpänä kuin vanha Ylä-Satakunta. Pohjoisia pitäjiä on liitetty naapurimaakuntiin, muun muassa Keuruu ja Multia Keski-Suomeen. Etelässä Pirkanmaahan on liittynyt Tampereen imussa vanhaan Hämeen maakuntaan kuuluvia pitäjiä kuten Akaa ja Urjala.[10]

[muokkaa] Esihistoriallinen aika

Pirkanmaan alueella on asuttu kauan. Kangasalan Sarsasta on löydetty jäänteitä esihistoriallisilta aikakausilta, muun muassa todisteita asutuksesta viidenneltä vuosituhannelta ennen ajanlaskun alkua.[11] Sarsan kivikautiset tekstiilikeramiikkalöydöt on nimetty sarsankeramiikaksi.[12] Kaikkiaan maakunnasta on löydetty yli 200 kivikautista asuinpaikkaa. Väestön määrän kivikaudella on arvioitu olleen parisen sataa.[5] Pronssikauden (1500/1300 eaa – 500 eaa) myötä maanviljelys alkoi syrjäyttää pyyntitaloutta. Pronssikauden lopulla Tampere–Kuhmoinen-linjan pohjoispuolella asui vielä lappalaisia. Esimerkiksi Oriveden Siitaman kylän nimi viittaa lappalaisten talvileireihin eli siitteihin.[13] Etelämpänä ydin-Hämeessä saamelaisperäiset paikannimet ovat sen sijaan harvinaisia. Rautakaudella (500 eaa – 1100 jaa) ulottui Eurajoelta Längelmäveden tienoille yhtenäinen ja kohtalaisen vauras asutus, joka 800-luvulta alkaen oli Suomen nykyisen alueen pohjoisin vakiintuneen talonpoikaiskulttuurin seutu.[14]

[muokkaa] Keskiaika

Sastamalan keskiaikainen Pyhän Marian kirkko sijaitsee Rautaveden rannalla.

Pirkanmaan kehitykselle olivat merkittäviä pohjoiseen avautuvat vesireitit sekä alueen halki lännestä itään kulkevat vesi- ja maantiet. Rautakaudella ja varhaiskeskiaikana vesi- ja maantieverkon solmukohta oli Nokian - Viikin tienoilla ja Pirkkalankylässä. Kun maanteiden käyttö yleistyi, tieverkon risteyskohta muotoutui Pispalanharjun varteen.[15]

1000-luvulla Pirkanmaan alueen asutus oli keskittynyt Kokemäenjoen varrelle Sastamalaan sekä nykyisen Nokian paikkeille ja Pyhäjärven etelärannalle.[5] Varsinais-Suomessa ja Hämeessä 1000-luku oli levotonta aikaa. Tutkijat ovat huomioineet, että noilta alueilta on löydetty runsaasti maahan kätkettyjä hopea-aarteita. Satakunnan historiallisesta maakunnasta eli myös nykyisen Pirkanmaan alueelta tällaisia löytöjä on niukalti. On päätelty, että alue oli verrattain rauhallista ja turvallista.[14] 1300-luvulla nykyistä Pirkanmaata alettiin kutsua Ylä-Satakunnaksi.[16] Pohjanlahden rannikolla ja Pohjanmaalla yläsatakuntalaisia pidettiin hämäläisinä. Pohjanlahden rannikolle asettuneet ruotsalaiset uudisasukkaat sanoivat valloittamiensa metsäalueiden sijainneen Hämeessä, "in Tavastia". Varhaisin todiste tästä on vuodelta 1303.[17] Maakuntakäräjiä varten alueen asukkaat kokoontuivat Hämeen linnaan. Nykyajan Pirkanmaasta kuitenkin vain eteläosa on kuulunut Hämeen linnan lääniin.[5]

1430-luvulla Ylä-Satakunnassa syttyi kansannousu, niin kutsuttu Davidin kapina. Se johtui luvatun veroalennuksen viivästymisestä.[5] Seuraavan vuosisadan alussa Pirkanmaalla otettiin käyttöön maanjaossa säädetty sarkajako. Maanviljelys syrjäytti elinkeinona riistanpyyntiä yhä laajemmalti.[5] 1500-luvulla asutuksen pohjoisraja kulki linjalla Teisko–Orivesi–Längelmäki. Linjan pohjoispuolella sijaitsi asumaton erämaa-alue, jota alettiin asuttaa kruunun määräyksestä vuonna 1542.[18] 1560-luvulla Pirkanmaan suurimmat väestötihentymät olivat edelleen Kokemäenjoen ja Pyhäjärven rantamilla. Tiheimmin asuttua oli jo tuolloin nykyisen Tampereen eteläosa.[5] Pirkanmaan alueen väkiluvun 1500-luvun puolivälissä on arvioitu olleen 25 000–29 000.[5]

[muokkaa] Hallinnon kehittyminen

Satakunnassa hallintopitäjät noudattivat kirkkopitäjien rajoja tarkemmin kuin muissa maakunnissa. Ylä-Satakunnan neljä 1200-luvulla syntynyttä emäseurakuntaa olivat Kyrö, Pirkkala, Sastamala ja Vesilahti. Näistä Pirkkala oli merkittävin.[19] Vesilahti kuului alun perin Pirkkalaan, mutta lienee erotettu siitä jo 1200-luvun lopussa.[20] Kangasala irtautui Pirkkalasta seuraavan vuosisadan lopulla ja Lempäälä erosi Vesilahdesta luultavasti 1410-luvulla.[19] Samalla vuosikymmenellä Kokemäenkartanon lääni jaettiin Ylä- ja Ala-Satakuntaan. Uusi Ylä-Satakunnan kihlakunta vastasi osapuilleen nykyistä Pirkanmaan maakuntaa.[5] Ylä-Satakuntaa kutsuttiin 1400-luvulla muutamaan otteeseen Pirkkalan kihlakunnaksi, jota on pidetty eräänä historiallisesti merkittävänä perusteena Pirkanmaa-nimen käyttöönotolle.[19] Vuonna 1641 Ylä-Satakunnan kihlakunta jaettiin yliseen ja aliseen kihlakuntaan. Vuonna 1693 tapahtui merkittävä aluemuutos, kun aliseen kihlakuntaan liitettiin Huittisten, Loimaan ja Punkalaitumen pitäjät. Viimeksi mainittu kuuluu nykyisin Pirkanmaahan. Kihlakunta oli melko kiinteä kokonaisuus. Ruotsin vallan aikana Ylä-Satakunnalla oli oma valtiopäivämies talonpoikaissäädyssä, myös kihlakunnan kahtiajaon jälkeen.

Ylä-Satakunnan pitäjät noin 1400–1693:[19]

Alinen kihlakunta (1641–1690)
Emäpitäjä Nykyiset ja entiset kunnat vastaavalla alueella
Ala-Sastamala eli Tyrvää Sastamala (entiset Kiikka, Tyrvää ja Vammala), Kiikoinen (Satakunta), Kauvatsan kylä Kokemäellä (Satakunta)
Ylä-Sastamala eli Karkku Sastamala (entiset Karkku ja Mouhijärvi), Suoniemi (nykyisin Nokiaa), Lavia (Satakunta), Entisen Noormarkun Lassilan kylä (Satakunta),
Kyrö Hämeenkyrö, entinen Viljakkala, Kihniö, Ikaalinen, Parkano, Jämijärvi (Satakunta), Kankaanpää (Satakunta), Karvia (Satakunta), Honkajoki (Satakunta), Pomarkun Tuunajärven kylä ( Satakunta), Siikaisten Sammin kylä (Satakunta)
Vesilahti Vesilahti, Tottijärvi (nykyisin Nokiaa), osa entisestä Viialasta (nykyisin Akaata)


Ylinen kihlakunta (1641–1690)
Emäpitäjä Nykyiset ja entiset kunnat vastaavalla alueella
Lempäälä Lempäälä, osa entisestä Viialasta (nykyisin Akaata)
Pirkkala Pirkkala, entinen Nokian kauppala, Tampere, Ylöjärvi
Kangasala Kangasala, Orivesi, Kuhmalahti, Juupajoki, osa entisestä Längelmäestä,
Kuorevesi (nykyisin Jämsää)
kihlakunnan erämaa-alue Ruovesi, Virrat, Mänttä-Vilppula, Kihniö, entinen Kuru (nykyisin Ylöjärveä);
Keski-Suomesta Multia ja osa Keuruusta;
Etelä-Pohjanmaasta Ähtäri, osa Töysästä, Soinista ja entisestä Lehtimäestä;
Satakunnasta Kankaanpää, Karvia, Honkajoki, Siikainen, osa Pomarkusta ja Noormarkusta

[muokkaa] Eräkaudesta teollisuuden aikaan

Ylöjärven kirkko valmistui vuonna 1850.

Eräkauden loppuvaiheessa eli noin vuosina 1300–1550 Ylä-Satakunta oli melko yhtenäinen talousalue, joka pirkkalaisliikkeen tyrehdyttyä nivoutui läheisesti Hämeeseen. 1500-luvun puolivälissä enää noin seitsemäsosa Ylä-Satakunnan talollisista harjoitti erätaloutta.[21] 1600-luvun lopun katovuosina Pirkanmaalla kärsivät pahimmin Pirkkalan ja Längelmäen seudut, joissa jopa puolet väestöstä sai surmansa. Suuri Pohjan sota saavutti Pirkanmaan 1713. Taistelutantereita olivat muun muassa Kostianvirta ja Tammerkoski.[5]

Nykyisen Pirkanmaan alueen halkaisi pohjois–eteläsuuntaisesti lääninraja yli 220 vuotta, kun Hämeen lääniä laajennettiin Kustaa III:n määräyksestä länteen 1775. Siihen asti Ylä-Satakunnan kihlakunta oli kuulunut Turun ja Porin lääniin.[22]

Eräkauden jälkeen koitti 1800-luvun alkuun kestänyt aikakausi, jolloin kaupunkien puuttuminen ja tuotantorakenteen yksipuolisuus hidastivat maakunnan kehitystä. Ylä-Satakunta jäi jälkeen naapurimaakunnistaan. Yläsatakuntalaisten markkinamatkojen kohde oli yleensä Turku. Ajanjaksoa on kutsuttu myös nimellä "Turun aika".[23] Kuningas Kustaa III teki periaatepäätöksen Tampereen kaupungin perustamisesta 6. kesäkuuta 1775. Virallisesti kaupunki perustettiin 1. lokakuuta 1779. Aluksi Tampere kasvoi hitaasti ja sen vaikutus oli vähäinen. 1840-luvulla kaupungista kehittyi koko Suomen merkittävin teollisuuskeskus. Muuallakin maakunnassa alkoi kehittyä teollisuutta. Uudet keksinnöt - puuhioke sekä selluloosan valmistus ja paperin teko molemmista - olivat keskeisiä Pirkanmaan kehitykselle.[24] Tampereen ohella teollista toimintaa syntyi muun muassa Valkeakoskelle, Nokialle ja Mänttään. Orivedellä puolestaan aloitettiin kenkä- ja nahkateollisuus 1890-luvulla.

Nopean kasvun myötä Tampere nousi maakunnan keskukseksi. Siitä alkoi kehittyä maantieliikenteen ja 1870-luvulla rautatieliikenteen solmukohta. Tampereen vetovoima voitti Porin ja Hämeenlinnan.[25] 1900-luvun alussa Tampere oli lähes Turun ja Viipurin tasoinen keskus.

[muokkaa] Pirkanmaa Suomen itsenäisyyden aikana

Valtaosa pirkanmaalaisista asuu Tampereella ja sen ympäristökunnissa.

Suomen sisällissodan kuukausina lähes koko Pirkanmaa oli punaisten hallussa ja Tampere oli punaisten keskus. Maakunnassa oli runsaasti teollisuustyöläisiä ja torppareita, minkä johdosta siitä muotoutui "punaisen Suomen" keskusalue.[26] Sodan jälkeen teollistuminen leimasi entistä voimakkaammin koko maakuntaa. Talvisodan aikana Neuvostoliiton ilmavoimat pommittivat Tamperetta.[27] Myös Mänttä ja Nokia joutuivat pommitusten kohteiksi.[28][29]

Pirkanmaan maakuntaliitto perustettiin vuonna 1956. Maakuntaa kutsuttiin myös Tammermaaksi, mutta vähitellen Pirkanmaa vakiintui alueen nimeksi. Tammermaa-nimi elää kuitenkin edelleen useiden yritysten ja yhdistysten nimissä. 1950-luvulla maakunnan ainoa kaupunki oli edelleen Tampere. Kauppaloita sen sijaan oli useita: Ikaalinen, Mänttä, Nokia, Toijala, Valkeakoski ja Vammala. Vuosina 1963–1977 ne muutettiin kaupungeiksi. Myöhemmin kaupungeiksi virallistettiin Orivesi, Parkano ja Virrat.[5] Kuntien määrä väheni huomattavasti 1900-luvun jälkipuoliskolla ja edelleen 2000-luvulla. Vanhoja pitäjännimiä, kuten Akaa ja Sastamala, otettiin uudelleen käyttöön kuntaliitosten myötä.

Tampere ympäristökuntineen määriteltiin tieteellisesti Tampereen liikennealueeksi vuonna 1944. Läänin perustamista Tampereen talousalueelle suunniteltiin vuosina 1941, 1944 ja 1953.[30] Eduskunnassa valmisteltiin jälleen 1960-luvun alussa Tampereen ja Satakunnan läänien perustamista. Uudistuksen vaatimat lainmuutokset oli jo tehty, mutta suunnitelma haudattiin.[31] Seuraavan kerran Pirkanmaasta kaavailtiin lääniä 1980-luvulla nimellä Pirkanmaan lääni, mutta tuolloinkin suunnitelma kariutui eduskunnassa, joskin äärimmäisen niukalla äänten enemmistöllä.[32] Vuonna 1997 maakunta liitettiin uuteen Länsi-Suomen lääniin, joka lakkautettiin 1. tammikuuta 2010. Yli neljännes läänin asukkaista asui Pirkanmaalla.

[muokkaa] Katso myös

[muokkaa] Lähteet

  • Kotiseutuni: Pirkanmaa, Suomen maakuntajulkaisu, 1976, ISBN 951-95005-4-5
  • Finlandia Otavan Iso maammekirja 3, Kustannusosakeyhtiö Otava, 1984, ISBN 951-1-07486-5
  • Stat.fi
  • Ikaalisten entisen emäpitäjän historia I (1996), Pentti Papunen

[muokkaa] Viitteet

  1. ↑ a b Suomen pinta-ala kunnittain 1.1.2012 1.1.2012. Maanmittauslaitos. Viitattu 28.2.2012.
  2. ↑ a b Väestön ennakkotilasto, tammikuu 2012 31.1.2012. Tilastokeskus. Viitattu 28.2.2012.
  3. ↑ http://www.stat.fi/til/vamuu/2009/01/vamuu_2009_01_2009-02-19_tie_001_fi.html
  4. ↑ Rasila, Viljo: Pirkanmaan synty. Tampere, tutkimuksia ja kuvauksia VIII, s. 6-25. Tampere: Tampereen historiallinen seura, 1985.
  5. ↑ a b c d e f g h i j k l m n http://www.pirkanmaa.fi/fileadmin/pirkanmaa/pdf/Pirkanmaan_kotiseutuoppi_kalvosarja.pdf
  6. ↑ http://www.pirkanmaa.fi/pirkanmaan_historia.html
  7. ↑ Pikku Jättiläinen 1943, sivu 1366
  8. ↑ http://www.pirkkala.fi/asuminen_ja_ymparisto/ymparistonsuojelu/
  9. ↑ http://www.tampere.fi/tiedostot/53TUKUoRr/iidesjarvi.pdf
  10. ↑ Kotiseutuni: Pirkanmaa
  11. ↑ Finlandia Otavan Iso maammekirja 3, sivu 16
  12. ↑ http://www.kangasala.fi/matkailu/luonto/elamyksia/sarsa/
  13. ↑ Finlandia Otavan Iso maammekirja 3, sivu 18
  14. ↑ a b Kotiseutuni Pirkanmaa, sivu 29
  15. ↑ Kotiseutuni Pirkanmaa, sivu 34
  16. ↑ http://www.pirkanmaa.fi/historia-ylasata.html
  17. ↑ Kotiseutuni Pirkanmaa, sivu 28
  18. ↑ Finlandia Otavan Iso maammekirja 3, sivu 20
  19. ↑ a b c d Kotiseutuni Pirkanmaa, sivu 26
  20. ↑ http://www.pirkanmaa.fi/historia-hallinta.html
  21. ↑ Kotiseutuni Pirkanmaa, sivu 33
  22. ↑ Kotiseutuni Pirkanmaa, sivu 25
  23. ↑ Kotiseutuni Pirkanmaa, sivu 35
  24. ↑ Kotiseutuni Pirkanmaa, sivu 40
  25. ↑ Kotiseutuni Pirkanmaa, sivu 41
  26. ↑ http://www.uta.fi/koskivoimaa/vuodet/1918.htm
  27. ↑ Pikku Jättiläinen 1943, sivu 295
  28. ↑ http://inter9.tampere.fi/tehdas/akseli/mantta/hetki/tsota.htm
  29. ↑ http://www.siuro.net/index.php?section=45#10
  30. ↑ http://www.uta.fi/koskivoimaa/kaupunki/1940-60/
  31. ↑ Mitä missä milloin 1963, sivu 193
  32. ↑ http://www.compuline.fi/ComDocs/Suomi/uushlp/html/fin-8hf8.htm

[muokkaa] Aiheesta muualla

Pirkanmaan maakunnan seutukunnat
Etelä-Pirkanmaan seutukunta | Lounais-Pirkanmaan seutukunta | Luoteis-Pirkanmaan seutukunta | Tampereen seutukunta | Ylä-Pirkanmaan seutukunta
Entiset seutukunnat
Itä-Pirkanmaan seutukunta | Kaakkois-Pirkanmaan seutukunta | Koillis-Pirkanmaan seutukunta | Pohjois-Pirkanmaan seutukunta
Suomen maakunnat

Ahvenanmaa | Etelä-Karjala | Etelä-Pohjanmaa | Etelä-Savo | Kainuu | Kanta-Häme | Keski-Pohjanmaa | Keski-Suomi | Kymenlaakso | Lappi | Pirkanmaa | Pohjanmaa | Pohjois-Karjala | Pohjois-Pohjanmaa | Pohjois-Savo | Päijät-Häme | Satakunta | Uusimaa | Varsinais-Suomi
Pirkanmaan maakunnan kunnat
Akaa - Hämeenkyrö - Ikaalinen - Juupajoki - Kangasala - Kihniö - Lempäälä - Mänttä-Vilppula - Nokia - Orivesi - Parkano - Pirkkala - Punkalaidun - Pälkäne - Ruovesi - Sastamala - Tampere - Urjala - Valkeakoski - Vesilahti - Virrat - Ylöjärvi
Entiset kunnat
Aitolahti - Akaa - Eräjärvi - Ikaalisten mlk - Karkku - Kiikka - Kuhmalahti - Kuorevesi - Kuru - Kylmäkoski - Luopioinen - Längelmäki - Messukylä - Mouhijärvi - Mänttä - Pohjaslahti - Sahalahti - Suodenniemi - Suoniemi - Sääksmäki - Teisko - Toijala - Tottijärvi - Tyrvää - Vammala - Viiala - Viljakkala - Vilppula - Äetsä
Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Pirkanmaan_maakunta&oldid=11367021
Henkilökohtaiset työkalut
Nimiavaruudet

Muuttujat
Toiminnot
Valikko
Osallistuminen
Tulosta tai vie
Työkalut
Muilla kielillä