Pirkanmaan maakunta

Wikipedia
Ohjattu sivulta Pirkanmaa
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Pirkanmaan maakunta
Pirkanmaa.vaakuna.svg Pirkanmaa.sijainti.suomi.2010.svg

vaakuna

sijainti
Historialliset läänit Turun ja Porin lääni (1634–1997)
Uudenmaan ja Hämeen lääni (1634–1831)
Hämeen lääni (1831–1997)
Länsi-Suomen lääni (1997–2009)
Maakuntakeskus Tampere
Maakuntajohtaja Esa Halme
Kokonaispinta-ala 14 468,80 km²
11:nneksi suurin 2012 [1]
– maa 12 446,25 km²
– sisävesi 2 022,55 km²
Väkiluku 491 743
toiseksi suurin 31.1.2012 [2]
– väestötiheys 39,51 as/km² (31.1.2012)
Maakuntalaulu Kesäpäivä Kangasalla
Nimikkolajit  
– eläin Valkohäntäpeura
– järvi Längelmävesi
– kala Toutain
– kasvi Tuomi
– kivi Pallokivi
– lintu Västäräkki

Pirkanmaa (ruots. Birkaland) on Suomen maakunta, josta osa sijaitsee Satakunnan ja osa Hämeen historiallisten maakuntien alueella. Asukasluvultaan 496 739 (31. tammikuuta 2013)[3] se on Suomen toiseksi suurin maakunta. Pirkanmaan osuus Suomen väkiluvusta on noin 9 %.[4] Pirkanmaan kokonaispinta-ala on 14 468,80 km². Maapinta-ala on 12 446,25 km²[1] (4,1 % Suomen maa-alasta) ja makeavesiala 2 022,55 km² (5,9 % Suomen makeavesialasta).[1] Maakunnan kokonaispinta-alasta makeavesialan osuus on noin 14 % eli huomattavasti yli Suomen keskiarvon.

Väestötiheys on runsaasti yli kaksi kertaa Suomen keskiarvon. Pirkanmaan pohjoisosat ovat kuitenkin melko harvaan asuttuja. Väestönkasvu sekä harvaanasuttujen koillisten alueiden erottaminen maakunnasta ovat nostaneet Pirkanmaan väestötiheyttä noin kymmenesosalla vuodesta 1997.

Pirkanmaata on pidetty omana maakuntanaan vasta 1950-luvulta lähtien. Nimensä se on saanut Pirkkalasta, joka keskiajalla käsitti suurimman osan nykyisestä Pirkanmaasta.[5]

Pirkanmaan BKT oli 13 028 miljoonaa euroa vuonna 2004. BKT asukasta kohden oli 2,4 % Suomen keskiarvoa alhaisempi.

Pirkanmaata ympäröivät Varsinais-Suomi, Satakunnan nykymaakunta, Kanta-Häme, Päijät-Häme, Etelä-Pohjanmaa ja Keski-Suomi. Suurin osa Kokemäenjoen vesistön järvialueesta sijaitsee Pirkanmaan alueella, joskin Vanajavesi on osittain Kanta-Hämeessä.

Pirkanmaan maakuntakeskus on Tampere. Pirkanmaan liitto toimii Pirkanmaan kehityksen edistämiseksi ja hoitaa muun muassa maakuntakaavoitusta.

Sisällysluettelo

Kunnat [muokkaa]

Pirkanmaalla on 22 kuntaa, joista yksitoista on kaupunkeja.
  1. Akaa.vaakuna.svg Akaan kaupunki
  2. Hämeenkyrö.vaakuna.svg Hämeenkyrö
  3. Ikaalinen.vaakuna.svg Ikaalisten kaupunki
  4. Juupajoki.vaakuna.svg Juupajoki
  5. Kangasala.vaakuna.svg Kangasala
  6. Kihniö.vaakuna.svg Kihniö
  7. Lempäälä.vaakuna.svg Lempäälä
  8. Vilppula.vaakuna.svg Mänttä-Vilppulan kaupunki
  9. Nokia.vaakuna.svg Nokian kaupunki
  10. Orivesi.vaakuna.svg Oriveden kaupunki
  11. Parkano.vaakuna.svg Parkanon kaupunki
  12. Pirkkala.vaakuna.svg Pirkkala
  13. Punkalaidun.vaakuna.svg Punkalaidun
  14. Pälkäne.vaakuna.svg Pälkäne
  15. Ruovesi.vaakuna.svg Ruovesi
  16. Karkku.vaakuna.svg Sastamalan kaupunki
  17. Tampere.vaakuna.svg Tampereen kaupunki (Tammerfors)
  18. Urjala.vaakuna.svg Urjala
  19. Valkeakoski.vaakuna.svg Valkeakosken kaupunki
  20. Vesilahti.vaakuna.svg Vesilahti
  21. Virrat.vaakuna.svg Virtain kaupunki
  22. Ylöjärvi.vaakuna.svg Ylöjärven kaupunki

Entiset kunnat [muokkaa]

Luonto [muokkaa]

Kallioperä ja pinnanmuodostus [muokkaa]

Helvetinkolu sijaitsee Helvetinjärven kansallispuistossa Pohjois-Pirkanmaalla.
"Roineen armaiset aallot" ovat tuttuja myös Zachris Topeliuksen runosta Kesäpäivä Kangasalla.

Pirkanmaan kallioperä on Euroopan vanhimpia.[6] Maakunnasta on löydetty esimerkiksi niin kutsutut Aitoniemen hiilipussit, jotka kuuluvat maailman vanhimpiin eloperäisiin jäänteisiin.[7] Niiden iäksi on arvioitu kaksi miljardia vuotta.[6]

Pohjoisen Pirkanmaan kallioperä on osa keskisen Suomen happamien syväkivilajien vyöhykettä, joka sisältää muun muassa graniitteja. Maakunnan eteläosan halki kulkee liuskevyöhyke, jossa esiintyy kiillegneissiä, fylliittiä, kiilleliusketta ja välialueilla dioriitteja. Pirkanmaan kallioperä on pääosin moreenin peittämää. Eteläosassa on myös savi- ja hiesumaata eritoten vesistöjen varsilla. Pirkanmaan maakuntakivi on pallograniitti.

Pirkanmaa on pinnanmuodostukseltaan vaihtelevaa. Maakunnalle ovat tyypillisiä mäet ja kankareet. Lounaisosassa on verraten laajoja tasankoja. Viimeisin jääkausi vei mukanaan irrallisia jäälajeja, hioi kallioita ja muodosti useita soraharjujaksoja, joista merkittävin on Kangasalan–Pyynikin-harjujakso. Toinen merkittävä harjujono ulottuu Ikaalisten Hämeenkankaasta Näsijärven kautta Vilppulan kupeeseen.[6] Keskimäärin Pirkanmaa sijaitsee noin 100–150 metriä merenpinnan yläpuolella. Korkeimmat alueet ovat Kurussa, Parkanossa ja Kihniössä yli 200 metriä merenpinnan yläpuolella. Pirkanmaan ja samalla Etelä-Suomen korkein kohta, Venäläisvuori, sijaitsee Juupajoella 232,5 metriä merenpinnan yläpuolella. Paikalla on Juupavaaran laskettelukeskus. Muita pirkanmaalaisia laskettelukeskuksia ovat Hervannan laskettelukeskus, Korkeakangas, Mustavuori, Sappeen hiihtokeskus ja Ski Ellivuori.

Maisematyypit [muokkaa]

Pirkanmaa jakautuu kolmeen maisematyyppiin:

  • viljelysseutu
  • järvialue
  • ylämaa.[6]

Pirkanmaan metsät ovat kuusivaltaista mustikkatyyppiä. Eteläosassa on runsaasti lehtoja ja lehtomaisia metsiä.

Pirkkalan Pinsiöstä Raiskion torpan pihalta löydettiin vuonna 1862 tieteelle uutena muotona Pirkkalankoivu (Betula pendula f. bircalensis). Se on rauduskoivun muunnos, jonka erottaa päämuodosta liuskoittuneet, koristeelliset lehdet.[8][9] Pirkkalankoivua pidetään vanhimpana tunnettuna suomalaisena liuskalehtisenä koivuna.[10]

Kansallispuistot ja luonnonpuistot [muokkaa]

Kansallispuisto

Luonnonpuisto

 Kunta Pinta-ala km² Perustettu
Helvetinjärven kansallispuisto Ruovesi 49,8 1982
Häädetkeitaan luonnonpuisto Karvia/Parkano 5,60 1958
Puurijärven ja Isosuon kansallispuisto Huittinen/Kokemäki/Sastamala 27,0 1993
Seitsemisen kansallispuisto Ikaalinen/Ylöjärvi 45,5 1982
Sinivuoren luonnonpuisto Orivesi 0,62 1956

Ilmasto [muokkaa]

Lämpötilat ja sademäärät [muokkaa]

Pirkanmaa kuuluu eteläboreaaliseen ilmastovyöhykkeeseen lukuunottamatta pohjoisimpia osia, jotka kuuluvat keskiboreaaliseen vyöhykkeeseen. Maakunnan keskilämpötilat vaihtelevat pohjoisosan ylänköjen noin kolmesta asteesta eteläosien runsaaseen neljään asteeseen. Keskimäärin kylmin kuukausi on helmikuu ja lämpimin vastaavasti heinäkuu.[11]

Terminen kevät alkaa Pirkanmaan lounaisosassa maaliskuun lopussa ja pohjoisosassa huhtikuun 5. päivän tienoilla. Terminen kesä alkaa alavilla seuduilla toukokuun puolessavälissä, pohjoisen ylängöillä viitisen vuorokautta myöhemmin. Vastaavasti terminen syksy alkaa pohjoisen ylänkömailla syyskuun alkupäivinä ja etelämpänä noin viikon myöhemmin. Sama kuvio toistuu termisen talven alkamisessa, pohjoisessa keskimäärin marraskuun 5. päivä, etelän alankoseuduilla viidestä kymmeneen vuorokautta myöhemmin.[11]

Terminen kasvukausi kestää suurten järvien laaksoissa puolisen vuotta, ylänköseuduilla taasen noin 160 vuorokautta. Kasvukauden tehoisa lämpösumma on suotuisimmilla seuduilla lähes 1 300 °Cvrk ja viileimmillä seuduilla noin 1 100 °Cvrk.[11]

Vuotuinen sademäärä on Pirkanmaalla keskimäärin 600–700 mm. Suurimmat sademäärät mitataan tyypillisesti ylämailla.[11] Pysyvä lumipeite saapuu Pirkanmaalle keskimäärin joulukuun aikana kolmen viïkon sisällä edeten pohjoisesta etelään. Se häviää keskimäärin huhtikuussa niin ikään noin kolmessa viikossa vetäytyen etelästä pohjoiseen.[11]

Keskilämpötiloja (°C) ja sademääriä (mm) Pirkanmaan ja sen välittömässä läheisyydessä sijaitsevilla mittausasemilla (1 ja 2) kaudella 1981–2010. Lähteenä Ilmatieteenlaitos.[12]

Mittauspiste Tammi Helmi Maalis Huhti Touko Kesä Heinä Elo Syys Loka Marras Joulu Keskiarvo Vuotuinen
sademäärä		 Sadepäivät
(väh. 1,0 mm)
Juupajoki (Hyytiälä) -7,2 -7,7 -3,4 2,3 8,9 13,3 16,0 13,8 8,8 4,0 -1,3 -5,3 3,5 711 124
Jämsä (Kuorevesi, Halli) 1 -7,5 -7,8 -3,3 2,7 9,5 14,0 16,8 14,6 9,3 4,1 -1,4 -5,4 3,8 643 118
Kankaanpää (Niinisalo Puolustusvoimat) 2 -6,4 -6,8 -2,8 2,9 9,3 13,6 16,4 14,5 9,3 4,3 -1,0 -4,6 4,1 681 115
Pirkkala (Tampere-Pirkkalan lentoasema) -6,4 -6,9 -2,8 3,3 9,7 14,1 16,9 15,0 9,8 4,6 -0,6 -4,5 4,4 598 109

1 Mittausasema kuului Pirkanmaahan vuoteen 2001. Vuodesta 2001 kuulunut muodollisesti Keski-Suomeen. 2 Mittausasema Pirkanmaan luoteisrajan tuntumassa Satakunnan puolella.

Auringon kulkureitti [muokkaa]

Pirkanmaan etelä–pohjoissuuntainen ulottuvuus on noin 170 kilometriä. Etelässä Pirkanmaa kurottaa aavistuksen verran 61. leveysasteen eteläpuolelle ja pohjoisessa vastaavasti puoleenväliin 62. leveysastetta (leveysasteelle 62°30). Maakunnan eteläisimmässä osassa auringon korkeus keskipäivällä on talvipäivänseisauksessa noin 5,8° ja kesäpäivänseisauksessa noin 52,5°. Pohjoisessa luvut ovat ääripäissään 4,3° ja 51,0°. Päivän pituus pimeimpänä vuodenaikana on viidestä viiteen ja puoleen tuntia ja valoisimpana aikana noin 19–20 tuntia. Auringon säteilyteho on etelässä talvipäivänseisauksen aikaan 49 W/m2 keskipäivällä. Kesäpäivänseisauksen aikaan luku on 952 W/m2. Pohjoisessa vastaavat luvut ovat 25 ja 929 wattia.[13][14]

Historia [muokkaa]

Pirkanmaa kuuluu historialliseen Satakuntaan lukuun ottamatta maakunnan eteläosaa, joka kuuluu historialliseen Hämeeseen. Pääosa nykyisestä Pirkanmaasta on ollut historiallista Ylä-Satakuntaa, joka kuitenkin ulottuu myös kauas nykyisen Satakunnan maakunnan puolelle, samalla kun pieni osa nykyisestä Pirkanmaasta on myös vanhaa Ala-Satakuntaa. Maakunnan asutuksen painopiste on ollut jo vuosisatoja nykyisen Tampereen tienoilla. Alueen pohjoisosa oli pitkään erämaata. Vuonna 1779 perustetusta Tampereesta tuli maakunnan keskus voimakkaan teollistumisen myötä 1800-luvulla. Sitä ennen Pirkanmaa oli lähinnä Porin, Turun ja Hämeenlinnan vaikutuspiirissä. Nykyajan Pirkanmaa sijaitsee keskimäärin etelämpänä kuin vanha Ylä-Satakunta. Pohjoisia pitäjiä on liitetty naapurimaakuntiin, muun muassa Keuruu ja Multia Keski-Suomeen. Etelässä Pirkanmaahan on liittynyt Tampereen imussa vanhaan Hämeen maakuntaan kuuluvia pitäjiä kuten Akaa ja Urjala.[15]

Esihistoriallinen aika [muokkaa]

Pirkanmaan alueella on asuttu kauan. Kangasalan Sarsasta on löydetty jäänteitä esihistoriallisilta aikakausilta, muun muassa todisteita asutuksesta viidenneltä vuosituhannelta ennen ajanlaskun alkua.[16] Sarsan kivikautiset tekstiilikeramiikkalöydöt on nimetty sarsankeramiikaksi.[17] Kaikkiaan maakunnasta on löydetty yli 200 kivikautista asuinpaikkaa. Väestön määrän kivikaudella on arvioitu olleen parisen sataa.[6] Pronssikauden (1500/1300 eaa – 500 eaa) myötä maanviljelys alkoi syrjäyttää pyyntitaloutta. Pronssikauden lopulla Tampere–Kuhmoinen-linjan pohjoispuolella asui vielä lappalaisia. Esimerkiksi Oriveden Siitaman kylän nimi viittaa lappalaisten talvileireihin eli siitteihin.[18] Etelämpänä ydin-Hämeessä saamelaisperäiset paikannimet ovat sen sijaan harvinaisia. Rautakaudella (500 eaa – 1100 jaa) ulottui Eurajoelta Längelmäveden tienoille yhtenäinen ja kohtalaisen vauras asutus, joka 800-luvulta alkaen oli Suomen nykyisen alueen pohjoisin vakiintuneen talonpoikaiskulttuurin seutu.[19]

Keskiaika [muokkaa]

Sastamalan keskiaikainen Pyhän Marian kirkko sijaitsee Rautaveden rannalla.

Pirkanmaan kehitykselle olivat merkittäviä pohjoiseen avautuvat vesireitit sekä alueen halki lännestä itään kulkevat vesi- ja maantiet. Rautakaudella ja varhaiskeskiaikana vesi- ja maantieverkon solmukohta oli Nokian - Viikin tienoilla ja Pirkkalankylässä. Kun maanteiden käyttö yleistyi, tieverkon risteyskohta muotoutui Pispalanharjun varteen.[20]

1000-luvulla Pirkanmaan alueen asutus oli keskittynyt Kokemäenjoen varrelle Sastamalaan sekä nykyisen Nokian paikkeille ja Pyhäjärven etelärannalle.[6] Varsinais-Suomessa ja Hämeessä 1000-luku oli levotonta aikaa. Tutkijat ovat huomioineet, että noilta alueilta on löydetty runsaasti maahan kätkettyjä hopea-aarteita. Satakunnan historiallisesta maakunnasta eli myös nykyisen Pirkanmaan alueelta tällaisia löytöjä on niukalti. On päätelty, että alue oli verrattain rauhallista ja turvallista.[19] 1300-luvulla nykyistä Pirkanmaata alettiin kutsua Ylä-Satakunnaksi.[21] Pohjanlahden rannikolla ja Pohjanmaalla yläsatakuntalaisia pidettiin hämäläisinä. Pohjanlahden rannikolle asettuneet ruotsalaiset uudisasukkaat sanoivat valloittamiensa metsäalueiden sijainneen Hämeessä, "in Tavastia". Varhaisin todiste tästä on vuodelta 1303.[22] Maakuntakäräjiä varten alueen asukkaat kokoontuivat Hämeen linnaan. Nykyajan Pirkanmaasta kuitenkin vain eteläosa on kuulunut Hämeen linnan lääniin.[6]

1430-luvulla Ylä-Satakunnassa syttyi kansannousu, niin kutsuttu Davidin kapina. Se johtui luvatun veroalennuksen viivästymisestä.[6] Seuraavan vuosisadan alussa Pirkanmaalla otettiin käyttöön maanjaossa säädetty sarkajako. Maanviljelys syrjäytti elinkeinona riistanpyyntiä yhä laajemmalti.[6] 1500-luvulla asutuksen pohjoisraja kulki linjalla Teisko–Orivesi–Längelmäki. Linjan pohjoispuolella sijaitsi asumaton erämaa-alue, jota alettiin asuttaa kruunun määräyksestä vuonna 1542.[23] 1560-luvulla Pirkanmaan suurimmat väestötihentymät olivat edelleen Kokemäenjoen ja Pyhäjärven rantamilla. Tiheimmin asuttua oli jo tuolloin nykyisen Tampereen eteläosa.[6] Pirkanmaan alueen väkiluvun 1500-luvun puolivälissä on arvioitu olleen 25 000–29 000.[6]

Hallinnon kehittyminen [muokkaa]

Satakunnassa hallintopitäjät noudattivat kirkkopitäjien rajoja tarkemmin kuin muissa maakunnissa. Ylä-Satakunnan neljä 1200-luvulla syntynyttä emäseurakuntaa olivat Kyrö, Pirkkala, Sastamala ja Vesilahti. Näistä Pirkkala oli merkittävin.[24] Vesilahti kuului alun perin Pirkkalaan, mutta lienee erotettu siitä jo 1200-luvun lopussa.[25] Kangasala irtautui Pirkkalasta seuraavan vuosisadan lopulla ja Lempäälä erosi Vesilahdesta luultavasti 1410-luvulla.[24] Samalla vuosikymmenellä Kokemäenkartanon lääni jaettiin Ylä- ja Ala-Satakuntaan. Uusi Ylä-Satakunnan kihlakunta vastasi osapuilleen nykyistä Pirkanmaan maakuntaa.[6] Ylä-Satakuntaa kutsuttiin 1400-luvulla muutamaan otteeseen Pirkkalan kihlakunnaksi, jota on pidetty eräänä historiallisesti merkittävänä perusteena Pirkanmaa-nimen käyttöönotolle.[24] Vuonna 1641 Ylä-Satakunnan kihlakunta jaettiin yliseen ja aliseen kihlakuntaan. Vuonna 1693 tapahtui merkittävä aluemuutos, kun aliseen kihlakuntaan liitettiin Huittisten, Loimaan ja Punkalaitumen pitäjät. Viimeksi mainittu kuuluu nykyisin Pirkanmaahan. Kihlakunta oli melko kiinteä kokonaisuus. Ruotsin vallan aikana Ylä-Satakunnalla oli oma valtiopäivämies talonpoikaissäädyssä, myös kihlakunnan kahtiajaon jälkeen.

Ylä-Satakunnan pitäjät noin 1400–1693:[24]

Alinen kihlakunta (1641–1690)
Emäpitäjä Nykyiset ja entiset kunnat vastaavalla alueella
Ala-Sastamala eli Tyrvää Sastamala (entiset Kiikka, Kiikoinen, Tyrvää ja Vammala), Kauvatsan kylä Kokemäellä (Satakunta)
Ylä-Sastamala eli Karkku Sastamala (entiset Karkku ja Mouhijärvi), Suoniemi (nykyisin Nokiaa), Lavia (Satakunta), Entisen Noormarkun Lassilan kylä (Satakunta),
Kyrö Hämeenkyrö, entinen Viljakkala, Kihniö, Ikaalinen, Parkano, Jämijärvi (Satakunta), Kankaanpää (Satakunta), Karvia (Satakunta), Honkajoki (Satakunta), Pomarkun Tuunajärven kylä ( Satakunta), Siikaisten Sammin kylä (Satakunta)
Vesilahti Vesilahti, Tottijärvi (nykyisin Nokiaa), osa entisestä Viialasta (nykyisin Akaata)
Ylinen kihlakunta (1641–1690)
Emäpitäjä Nykyiset ja entiset kunnat vastaavalla alueella
Lempäälä Lempäälä, osa entisestä Viialasta (nykyisin Akaata)
Pirkkala Pirkkala, entinen Nokian kauppala, Tampere, Ylöjärvi
Kangasala Kangasala, Orivesi, Kuhmalahti, Juupajoki, osa entisestä Längelmäestä,
Kuorevesi (nykyisin Jämsää)
kihlakunnan erämaa-alue Ruovesi, Virrat, Mänttä-Vilppula, Kihniö, entinen Kuru (nykyisin Ylöjärveä);
Keski-Suomesta Multia ja osa Keuruusta;
Etelä-Pohjanmaasta Ähtäri, osa Töysästä, Soinista ja entisestä Lehtimäestä;
Satakunnasta Kankaanpää, Karvia, Honkajoki, Siikainen, osa Pomarkusta ja Noormarkusta

Eräkaudesta teollisuuden aikaan [muokkaa]

Ylöjärven kirkko valmistui vuonna 1850.

Eräkauden loppuvaiheessa eli noin vuosina 1300–1550 Ylä-Satakunta oli melko yhtenäinen talousalue, joka pirkkalaisliikkeen tyrehdyttyä nivoutui läheisesti Hämeeseen. 1500-luvun puolivälissä enää noin seitsemäsosa Ylä-Satakunnan talollisista harjoitti erätaloutta.[26] 1600-luvun lopun katovuosina Pirkanmaalla kärsivät pahimmin Pirkkalan ja Längelmäen seudut, joissa jopa puolet väestöstä sai surmansa. Suuri Pohjan sota saavutti Pirkanmaan 1713. Taistelutantereita olivat muun muassa Kostianvirta ja Tammerkoski.[6]

Nykyisen Pirkanmaan alueen halkaisi pohjois–eteläsuuntaisesti lääninraja yli 220 vuotta, kun Hämeen lääniä laajennettiin Kustaa III:n määräyksestä länteen 1775. Siihen asti Ylä-Satakunnan kihlakunta oli kuulunut Turun ja Porin lääniin.[27]

Eräkauden jälkeen koitti 1800-luvun alkuun kestänyt aikakausi, jolloin kaupunkien puuttuminen ja tuotantorakenteen yksipuolisuus hidastivat maakunnan kehitystä. Ylä-Satakunta jäi jälkeen naapurimaakunnistaan. Yläsatakuntalaisten markkinamatkojen kohde oli yleensä Turku. Ajanjaksoa on kutsuttu myös nimellä "Turun aika".[28] Kuningas Kustaa III teki periaatepäätöksen Tampereen kaupungin perustamisesta 6. kesäkuuta 1775. Virallisesti kaupunki perustettiin 1. lokakuuta 1779. Aluksi Tampere kasvoi hitaasti ja sen vaikutus oli vähäinen. 1840-luvulla kaupungista kehittyi koko Suomen merkittävin teollisuuskeskus. Muuallakin maakunnassa alkoi kehittyä teollisuutta. Uudet keksinnöt - puuhioke sekä selluloosan valmistus ja paperin teko molemmista - olivat keskeisiä Pirkanmaan kehitykselle.[29] Tampereen ohella teollista toimintaa syntyi muun muassa Valkeakoskelle, Nokialle ja Mänttään. Orivedellä puolestaan aloitettiin kenkä- ja nahkateollisuus 1890-luvulla.

Nopean kasvun myötä Tampere nousi maakunnan keskukseksi. Siitä alkoi kehittyä maantieliikenteen ja 1870-luvulla rautatieliikenteen solmukohta. Tampereen vetovoima voitti Porin ja Hämeenlinnan.[30] 1900-luvun alussa Tampere oli lähes Turun ja Viipurin tasoinen keskus.

Pirkanmaa Suomen itsenäisyyden aikana [muokkaa]

Valtaosa pirkanmaalaisista asuu Tampereella ja sen ympäristökunnissa.

Suomen sisällissodan kuukausina lähes koko Pirkanmaa oli punaisten hallussa ja Tampere oli punaisten keskus. Maakunnassa oli runsaasti teollisuustyöläisiä ja torppareita, minkä johdosta siitä muotoutui "punaisen Suomen" keskusalue.[31] Sodan jälkeen teollistuminen leimasi entistä voimakkaammin koko maakuntaa. Talvisodan aikana Neuvostoliiton ilmavoimat pommittivat Tamperetta.[32] Myös Mänttä ja Nokia joutuivat pommitusten kohteiksi.[33][34]

Pirkanmaan maakuntaliitto perustettiin vuonna 1956. Maakuntaa kutsuttiin myös Tammermaaksi, mutta vähitellen Pirkanmaa vakiintui alueen nimeksi. Tammermaa-nimi elää kuitenkin edelleen useiden yritysten ja yhdistysten nimissä. 1950-luvulla maakunnan ainoa kaupunki oli edelleen Tampere. Kauppaloita sen sijaan oli useita: Ikaalinen, Mänttä, Nokia, Toijala, Valkeakoski ja Vammala. Vuosina 1963–1977 ne muutettiin kaupungeiksi. Myöhemmin kaupungeiksi virallistettiin Orivesi, Parkano ja Virrat.[6] Kuntien määrä väheni huomattavasti 1900-luvun jälkipuoliskolla ja edelleen 2000-luvulla. Vanhoja pitäjännimiä, kuten Akaa ja Sastamala, otettiin uudelleen käyttöön kuntaliitosten myötä.

Tampere ympäristökuntineen määriteltiin tieteellisesti Tampereen liikennealueeksi vuonna 1944. Läänin perustamista Tampereen talousalueelle suunniteltiin vuosina 1941, 1944 ja 1953.[35] Eduskunnassa valmisteltiin jälleen 1960-luvun alussa Tampereen ja Satakunnan läänien perustamista. Uudistuksen vaatimat lainmuutokset oli jo tehty, mutta suunnitelma haudattiin.[36] Seuraavan kerran Pirkanmaasta kaavailtiin lääniä 1980-luvulla nimellä Pirkanmaan lääni, mutta tuolloinkin suunnitelma kariutui eduskunnassa, joskin äärimmäisen niukalla äänten enemmistöllä.[37] Vuonna 1997 maakunta liitettiin uuteen Länsi-Suomen lääniin, joka lakkautettiin 1. tammikuuta 2010. Yli neljännes läänin asukkaista asui Pirkanmaalla.

Väestö [muokkaa]

Pirkanmaalla asuu noin puoli miljoonaa ihmistä eli lähes kymmenesosa Suomen väestöstä. Kuvassa Tampereen keskustaa.

Pirkanmaan väkiluku vuodenvaihteessa 2012/2013 oli 495 199 (Tilastokeskus). Vuonna 2012 väestömuutos oli +3 842 henkeä (+0,78 %).[38] Syntyvyys oli 11,8 promillea eli Suomen keskiarvoa (11,0 promillea) korkeampi. Kuolleisuus oli 8,9 promillea eli valtakunnallista keskiarvoa (9,5 promillea) matalampi. Maakunnan osuus koko valtakunnan väestömäärän lisäyksestä oli noin kuudesosa.[39]

Väestömuutokset [muokkaa]

1900-luvun jälkipuoliskolla Pirkanmaan osuus Suomen väkiluvusta pysytteli 8,5 %:n tuntumassa. Vuosisadan lopussa maakunnan väkiluvun kasvu kiihtyi ja 2010-luvulle tultaessa väestöosuus oli kohonnut yli 9 %:n.[40]

Vuosi Väkiluku Osuus Suomen väestöstä Muutos Muutos-%
1960 381 598 8,6 %
1970 397 366 8,6 % +15 768 +4,1 %
1980 410 470 8,6 % +13 104 +3,3 %
1990 426 812 8,5 % +16 342 +4,0 %
2000 447 051 8,6 % +20 239 +4,7 %
2010 487 923 9,1 % +40 872 +9,1 %
2012 495 199 9,1 % +7 276 +1,5 %

Pirkanmaan maakunnan kokonaishedelmällisyysluku nousi 2000-luvun ensikymmenluvulla 1,66:sta 1,83:een. Samana ajanjaksona Suomen keskimääräinen luku kohosi 1,73:sta 1,87:ään.[41]

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty maakunnan väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2013 tilanteen mukainen. Kahtia jaetun Längelmäen kunnan väestö on kuitenkin vuosina 1980–2005 laskettu kokonaan osaksi Keski-Suomessa sijaitsevaa Jämsää.[42]

Pirkanmaan väestönkehitys 1980–2010
Vuosi Asukkaita
1980
  
 410 784
1985
  
 419 062
1990
  
 427 223
1995
  
 437 525
2000
  
 450 346
2005
  
 468 604
2010
  
 489 192
Lähde: Tilastokeskus.[42]

Katso myös [muokkaa]

Lähteet [muokkaa]

  • Kotiseutuni: Pirkanmaa, Suomen maakuntajulkaisu, 1976, ISBN 951-95005-4-5
  • Finlandia Otavan Iso maammekirja 3, Kustannusosakeyhtiö Otava, 1984, ISBN 951-1-07486-5
  • Stat.fi
  • Ikaalisten entisen emäpitäjän historia I (1996), Pentti Papunen

Viitteet [muokkaa]

  1. ↑ a b Suomen pinta-ala kunnittain 1.1.2012 1.1.2012. Maanmittauslaitos. Viitattu 28.2.2012.
  2. ↑ Väestön ennakkotilasto, tammikuu 2012 31.1.2012. Tilastokeskus. Viitattu 28.2.2012.
  3. ↑ http://www.stat.fi/til/vamuu/2013/01/vamuu_2013_01_2013-02-26_tie_001_fi.html
  4. ↑ http://www.stat.fi/til/vamuu/2009/01/vamuu_2009_01_2009-02-19_tie_001_fi.html
  5. ↑ Rasila, Viljo: Pirkanmaan synty. Tampere, tutkimuksia ja kuvauksia VIII, s. 6-25. Tampere: Tampereen historiallinen seura, 1985.
  6. ↑ a b c d e f g h i j k l m n http://www.pirkanmaa.fi/fileadmin/pirkanmaa/pdf/Pirkanmaan_kotiseutuoppi_kalvosarja.pdf
  7. ↑ http://www.pirkanmaa.fi/pirkanmaan_historia.html
  8. ↑ Pikku Jättiläinen 1943, sivu 1366
  9. ↑ http://www.pirkkala.fi/asuminen_ja_ymparisto/ymparistonsuojelu/
  10. ↑ http://www.tampere.fi/tiedostot/53TUKUoRr/iidesjarvi.pdf
  11. ↑ a b c d e http://ilmasto-opas.fi/fi/ilmastonmuutos/suomen-muuttuva-ilmasto/-/artikkeli/c42c4ec4-5eac-482b-b288-d54dd60bac71/pirkanmaa-jarvilaaksoja-ja-ylamaita.html
  12. ↑ http://ilmatieteenlaitos.fi/c/document_library/get_file?uuid=184123e9-06fe-4c48-9827-06c4652ad32c&groupId=30106
  13. ↑ http://www.kemi.fi/kk021498/aurinko.html
  14. ↑ http://wiki.naturalfrequency.com/wiki/Solar_Position_Calculator
  15. ↑ Kotiseutuni: Pirkanmaa
  16. ↑ Finlandia Otavan Iso maammekirja 3, sivu 16
  17. ↑ http://www.kangasala.fi/matkailu/luonto/elamyksia/sarsa/
  18. ↑ Finlandia Otavan Iso maammekirja 3, sivu 18
  19. ↑ a b Kotiseutuni Pirkanmaa, sivu 29
  20. ↑ Kotiseutuni Pirkanmaa, sivu 34
  21. ↑ http://www.pirkanmaa.fi/historia-ylasata.html
  22. ↑ Kotiseutuni Pirkanmaa, sivu 28
  23. ↑ Finlandia Otavan Iso maammekirja 3, sivu 20
  24. ↑ a b c d Kotiseutuni Pirkanmaa, sivu 26
  25. ↑ http://www.pirkanmaa.fi/historia-hallinta.html
  26. ↑ Kotiseutuni Pirkanmaa, sivu 33
  27. ↑ Kotiseutuni Pirkanmaa, sivu 25
  28. ↑ Kotiseutuni Pirkanmaa, sivu 35
  29. ↑ Kotiseutuni Pirkanmaa, sivu 40
  30. ↑ Kotiseutuni Pirkanmaa, sivu 41
  31. ↑ http://www.uta.fi/koskivoimaa/vuodet/1918.htm
  32. ↑ Pikku Jättiläinen 1943, sivu 295
  33. ↑ http://inter9.tampere.fi/tehdas/akseli/mantta/hetki/tsota.htm
  34. ↑ http://www.siuro.net/index.php?section=45#10
  35. ↑ http://www.uta.fi/koskivoimaa/kaupunki/1940-60/
  36. ↑ Mitä missä milloin 1963, sivu 193
  37. ↑ http://www.compuline.fi/ComDocs/Suomi/uushlp/html/fin-8hf8.htm
  38. ↑ http://www.stat.fi/til/vamuu/2012/12/vamuu_2012_12_2013-01-22_tie_001_fi.html
  39. ↑ http://pxweb2.stat.fi/database/statfin/vrm/vamuu/vamuu_fi.asp
  40. ↑ http://194.89.205.67/intermin/images.nsf/files/3fba049c41f8519bc225718e002099c6/$file/vakiluku_maakunnittain_1960-2005.pdf
  41. ↑ http://www.stat.fi/til/synt/2010/synt_2010_2011-04-15_tau_001_fi.html
  42. ↑ a b Väestö kielen mukaan sekä ulkomaan kansalaisten määrä ja maa-pinta-ala alueittain 1980 - 2012 22.3.2013. Tilastokeskus. Viitattu 1.4.2013.

Aiheesta muualla [muokkaa]

Pirkanmaan maakunnan seutukunnat
Etelä-Pirkanmaan seutukunta | Lounais-Pirkanmaan seutukunta | Luoteis-Pirkanmaan seutukunta | Tampereen seutukunta | Ylä-Pirkanmaan seutukunta
Entiset seutukunnat
Itä-Pirkanmaan seutukunta | Kaakkois-Pirkanmaan seutukunta | Koillis-Pirkanmaan seutukunta | Pohjois-Pirkanmaan seutukunta
Suomen maakunnat

Ahvenanmaa | Etelä-Karjala | Etelä-Pohjanmaa | Etelä-Savo | Kainuu | Kanta-Häme | Keski-Pohjanmaa | Keski-Suomi | Kymenlaakso | Lappi | Pirkanmaa | Pohjanmaa | Pohjois-Karjala | Pohjois-Pohjanmaa | Pohjois-Savo | Päijät-Häme | Satakunta | Uusimaa | Varsinais-Suomi
Pirkanmaan maakunnan kunnat
Akaa - Hämeenkyrö - Ikaalinen - Juupajoki - Kangasala - Kihniö - Lempäälä - Mänttä-Vilppula - Nokia - Orivesi - Parkano - Pirkkala - Punkalaidun - Pälkäne - Ruovesi - Sastamala - Tampere - Urjala - Valkeakoski - Vesilahti - Virrat - Ylöjärvi
Entiset kunnat
Aitolahti - Akaa - Eräjärvi - Ikaalisten mlk - Karkku - Kiikka - Kuhmalahti - Kuorevesi - Kuru - Kylmäkoski - Luopioinen - Längelmäki - Messukylä - Mouhijärvi - Mänttä - Pohjaslahti - Sahalahti - Suodenniemi - Suoniemi - Sääksmäki - Teisko - Toijala - Tottijärvi - Tyrvää - Vammala - Viiala - Viljakkala - Vilppula - Äetsä

[[ja:ƒsƒ‹ƒJƒ“ƒ}پ[Œ§]]

Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Pirkanmaan_maakunta&oldid=13258601