Keltamaksaruoho

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Keltamaksaruoho
Sedum acre goldmoss stonecrop.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Saxifragales
Heimo: Maksaruohokasvit Crassulaceae
Suku: Maksaruohot Sedum
Laji: acre
Kaksiosainen nimi
Sedum acre
L.
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Keltamaksaruoho Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Keltamaksaruoho Commonsissa
Sedum acre

Keltamaksaruoho (Sedum acre) on maksaruohojen sukuun kuuluva monivuotinen kasvi. Sitä on Suomessa sekä luonnonvaraisena että koristekasvina.

Tuntomerkit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keltamaksaruoho on 3–12 senttimetrin korkuinen. Sen rennot varret muodostavat tiheitä mattomaisia kasvustoja. Pienet ja lyhyet lehdet ovat väriltään vaaleanvihreät tai punertavat, muodoltaan paksut ja tyvestä leveät, ja ne sijaitsevat tiiviisti ja varrenmyötäisesti yläviistoon osoittaen. Erotuksena läheiseen särmämaksaruohoon lehdet eivät ole järjestäytyneet säännöllisesti. Kesä–heinäkuussa keltamaksaruohokasvustot peittyvät runsaista kukinnoista. Kukinto on viuhko, jossa on 3–6 kirkkaankeltaista tähtimäistä kukkaa. Kukat ovat kooltaan 6–8 millimetriä. Terälehtiä on viisi, ne ovat suipon muotoiset ja kaksi kertaa verholehtiä pidemmät.[1] Syksyllä saattaa seurata vielä toinen, vaatimattomampi kukinta.

Elinympäristö ja levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keltamaksaruohon tyypillisin kasvupaikka on kallio, mutta sitä voi tavata myös somerikoilla, kedoilla, nummilla, dyyneillä, muureilla, sorakuopissa, tienvarsilla ja joutomailla. Se vaatii paljon valoa eikä siten siedä isompien kasvien varjostusta. Muiden maksaruohojen tapaan se sietää hyvin kuivuutta. Keltamaksaruohoa esiintyy luonnostaan Euroopassa, mutta se on levinnyt ihmisen vaikutuksesta myös Pohjois-Amerikkaan. Sitä esiintyy kaikissa Pohjoismaissa, Suomessa yleisenä kaikilla rannikkoseuduilla ja Etelä-Suomessa sisämaassa aina Salpausselälle saakka.[2] Järvi-Suomessa on lisäksi useita hajaesiintymiä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Luontoportti
  2. Anderberg, A & A-L: Den virtuella Floran (myös levinneisyyskartta) 2004-2009. Tukholma: Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 15.6.2009. (ruotsiksi)