Maksaruohokasvit

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Maksaruohokasvit
Kamtšatkanmaksaruoho (Sedum kamtschaticum)
Kamtšatkanmaksaruoho (Sedum kamtschaticum)
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset, Eucarya
Kunta: Kasvit, Plantae
Alakunta: Putkilokasvit, Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit, Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset, Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset, Magnoliopsida
Ylälahko: Rosanae
Lahko: Saxifragales
Heimo: Maksaruohokasvit, Crassulaceae
J.St.Hill.
Synonyymit
  • Cotyledonaceae Martynov
  • Rhodiolaceae Martynov
  • Sedaceae Roussel
  • Sempervivaceae Jussieu
  • Tillaeaceae Martynov
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Maksaruohokasvit Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Maksaruohokasvit Commonsissa

Maksaruohokasvit (Crassulaceae) on kasviheimo. Lajit ovat melko usein matalia kuivilla paikoilla kasvavia kasveja. Maksaruohokasvien lehdet ovat kierteisesti, möyheät ja korvakkeettomat. Useimmat maksaruoholajit ovat myös mehilehtisiä. Maksaruohokasvien kukat ovat säteittäiset ja hedelmä on monisiemeninen tuppilo.

Tuntomerkit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maksaruohokasvit ovat ruohoja tai pehmeävartisia pensaita, joilla punainen väriaine on yleinen jopa juurissa. Lehdet ovat möyheitä, ehytlaitaisia. Kukinto on viuhkomainen. Kukissa on yhtä monta verho-, terä- ja emilehteä. Niissä on myös enemmän tai vähemmän sormimaisia mesiäisiä emilehtien tyvellä; ne ovat emilehtien ulokkeita. Emilehdet ovat vaihtelevissa määrin erillisiä ja sijaitsevat terävastaisesti. Luotit ovat pieniä. Kussakin emilehdessä on yksi tai useampia siemenaiheita. Hedelmä on tuppilo. Siemenissä on pitkä alkio.[1]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maksaruohokasvien heimo on kosmopoliitti, mutta erityisen runsas se on Kapmaassa ja Meksikossa. Muutamia lajeja on Etelä-Amerikan eteläosissa ja vain yksi Antipodisaarilla; Polynesiasta heimo puuttuu kokonaan. Lajit kasvavat usein kuivilla kasvupaikoilla.[2]

Luokittelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maksaruohokasvit käsittävät 34 sukua ja 1400 lajia, jotka jaetaan kolmeen alaheimoon.[3]

Crassuloideae-alaheimon kasveilla on vastakkainen lehtiasento. Kukat ovat 3-9-lukuisia. Siemenet vapautuvat tuppiloista kärkiaukon kautta. Alaheimo on levinneisyydeltään yleismaailmallinen ja lähes kaikki lajit kuuluvat paunikoiden sukuun (Crassula), jossa on 195 lajia.[4]

Alaheimoissa Kalanchoideae ja Sempervivoideae lehtiasento on muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta kierteinen. Hetiö on kaksikiehkurainen. [5]

Kalanchoideae sisältää vaihtelevissa määrin puuvartisia kasveja, joilla on yhdisteräiset kukat. Siihen kuuluu neljä sukua ja 200 lajia, jotka kasvavat Vanhassa maailmassa, erityisesti eteläisen Afrikan Karroossa, mutta myös Kaakkois-Aasiassa ja Malaijien saaristossa asti. Suurimmat suvut ovat itulehdet (Kalanchoë, 145 lajia) ja Tylecodon (46 lajia). [6]

Alaheimon Sempervivoideae kasvien kukat ovat 4-32-lukuisia, tavallisesti siis runsaslehtisiä. Sukuja siinä on 28 ja lajeja 1005, ja ne kasvavat pääasiassa pohjoisella pallonpuoliskolla. Suuria sukuja ovat maksaruohot (Sedum, 420 lajia), mehiruusukkeet (Echeveria, 140 lajia), ruusujuuret (Rhodiola, 90 lajia), mehitähdet (Sempervivum, 65 lajia) ja hopearuusukkeet (Dudleya, 47 lajia).[7]

Maksaruohokasveihin kuuluvia sukuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lajit Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa alkuperäisenä, luonnonvaraisena kasvavat maksaruoholajit ovat: [8]

Muut Suomessa luonnonvaraisena esiintyvät maksaruohokasvit ovat ruusujuuri (Rhodiola rosea) ja vesipaunikko (Crassula aquatica).[8] Maksaruohoja kasvatetaan usein Suomessa myös koristekasveina, ja joskus ne saattavat olla villiytyneet läheiseen luontoon. Suomessa alun perin koristekasveina kasvatettuja maksaruohokasveja ovat muun muassa:

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Bo Mossberg, Lennart Stenberg, Maastokasvio, 2007, Värnamo, Tammi, suomeksi toimittanut Seppo Vuokko
  • Stevens, P. F. (2001 onwards). Angiosperm Phylogeny Website. Version 12, July 2012 [and more or less continuously updated since]. http://www.mobot.org/MOBOT/research/APweb/.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Stevens 2001–, viitattu 7.3.2015
  2. Stevens 2001–, viitattu 7.3.2015
  3. Stevens 2001–, viitattu 7.3.2015
  4. Stevens 2001–, viitattu 7.3.2015
  5. Stevens 2001–, viitattu 7.3.2015
  6. Stevens 2001–, viitattu 7.3.2015
  7. Stevens 2001–, viitattu 7.3.2015
  8. a b Hämet-Ahti, L., Suominen, J., Ulvinen, T. & Uotila, P. (toim.): Retkeilykasvio, s. 230–233. Helsinki: Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, 1998. ISBN 951-45-8167-9.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]