Vesipaunikko
Sivulta puuttuu | Paunikko | ||||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||||||
| Paunikko kuvattuna teoksessa "An illustrated flora of the northern United States, Canada and the British Possessions." | ||||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||||
| Crassula aquatica (L.) Schönl. |
||||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||||
Paunikko eli vesipaunikko (Crassula aquatica, myös Tillaea aquatica, Bulliarda aquatica) on hyvin pienikokoinen, rantojen maksaruohokasvi. Suomessa laji on luokiteltu vaarantuneeksi.[1]
Sisällysluettelo |
Ulkonäkö ja koko [muokkaa]
Yksivuotinen paunikko kasvaa vain 1–5 cm korkeaksi. Kuivalla maalla kasvi on usein punainen. Varsi on pysty, haaraton tai tyvestä haarainen. Kasvi on mehilehtinen. Vastakkaiset lehdet ovat tasasoukkia, möyheitä, liereitä ja suippoja tai otakärkisiä. Hyvin pienet valkoiset tai punertavat kukat ovat lehtihangoissa. Sekä teriö että emiöt ovat nelilehtisiä. Paunikko kukkii Suomessa heinä-elokuussa. Lehtihankoihin kehittyy nelikärkisiä tuppilohedelmiä.[2]
Levinneisyys [muokkaa]
Paunikon leveinneisyysalue painottuu Euroopassa Etelä- ja Keski-Ruotsiin ja -Suomeen. Lajia tavataan harvinaisempana myös Norjassa, Tanskassa, Baltian maissa, Venäjän Karjalassa, Puolassa, Saksassa ja Ranskassa. Se kasvaa myös Japanissa sekä Pohjois-Amerikassa paikoin itä-, länsi- ja etelärannikoilla.[3] Suomessa paunikkoa kasvaa hyvin satunnaisena Tornion korkeudelle saakka. Runsaimmat esiintymät ovat Ahvenanmaalla, Tampereen seudulla, Oulujärven ympäristössä ja Perämeren rannikolla. Aikasemmin lajia kasvoi yleisesti muun muassa koko Saaristomeren alueella, mutta laji on alueelta nykyisin lähes kadonnut.[4]
Elinympäristö [muokkaa]
Paunikko kasvaa veden rajassa liejuisilla ja savisillä järvenrannoilla, erityisesti laidunrannoilla. Joskus laji kasvaa myös murtovedessä ja saariston kalliolätäköissä. Paunikko on Suomessa harvinaistunut erityisesti sisämaassa rantalaidunnuksen vähennettyä.[2][5]
Lähteet [muokkaa]
- Oulun kasvit. Piimäperältä Pilpasuolle. Toim. Kalleinen, Lassi & Ulvinen, Tauno & Vilpa, Erkki & Väre, Henry. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Norrlinia 11 / Oulun kaupunki, Oulun seudun ympäristövirasto, julkaisu 2/2005. Yliopistopaino, Helsinki 2005.
- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
- Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010. Toim. Rassi, Pertti & Hyvärinen, Esko & Juslén, Aino & Mannerkoski, Ilpo. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki 2010.
Viitteet [muokkaa]
- ↑ Punainen kirja 2010, s. 193.
- ↑ a b Retkeilykasvio 1998, s. 230.
- ↑ Den virtuella floran: Fyrling (ruots.) Viitattu 17.2.2011.
- ↑ Lampinen, R. & Lahti, T. 2010: Kasviatlas 2009: Paunikon levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 17.2.2011.
- ↑ Oulun kasvit 2005, s. 23.
