Kukka

Wikipedia
Ohjattu sivulta Verholehti
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli kertoo kasvinosasta. Kukka on myös naisen etunimi. Lisäksi Kukka on yhtye.
Liljoja.

Kukka on suvulliseen lisääntymiseen erilaistunut kasvinosa, jossa syntyvät siemenet. Se on kasvussaan rajoittunut verso. Täydelliseen kukkaan kuuluu kukkapohjus ja kolmenlaisia lehtiä: emejä, heteitä ja kehälehtiä (verholehdet ja terälehdet). Useilla kasveilla kuitenkin heteet ja emit ovat eri kukissa tai (kaksikotisilla kasveilla) eri kasviyksilöilläkin. Jollei kukalla ole kehälehtiä, sitä sanotaan kehättömäksi. Kukkalehdet ovat kiinni kierteisesti tai kiehkuraisesti kukkapohjuksessa. Usean lähes kiinni toisissaan olevan pienen kukan yhdistelmää sanotaan kukinnoksi.[1][2]

Heteissä syntyy siitepölyä, ja hedelmöitys tapahtuu, kun siitepöly päätyy emiin. Tämä voi tapahtua eri tavoin. Pääsääntöisesti kukat voidaan jakaa kahteen tyyppiin: tuulipölytteisiin ja hyönteispölytteisiin. On myös kukkia, joiden pölytyksestä huolehtivat lepakot tai linnut (esimerkiksi kolibrit). Tuulipölytteisiä ovat esimerkiksi kaikki heinäkasvit ja havupuut sekä monet lehtipuutkin kuten koivut ja lepät. Niiden kukat ovat yleensä ulkonäöltään vaatimattomia. Sitä vastoin hyönteispölytteiset kukat houkuttelevat pölyttäjiä suurilla, värikkäillä terälehdillä. Hyönteispölytteisten kasvien kukat erittävät myös mettä ja erilaisia tuoksuja. Puhekielessä kukilla usein tarkoitetaankin vain hyönteispölytteisten kasvien kukkia, toisinaan koko kasviakin, varsinkin kukkien vuoksi viljeltyjä koristekasveja.

Terälehtien muodostama teriö on useimmiten kukan näkyvin osa. Useimpien yksisirkkaisten kasvien kukissa on kolme tai kuusi terälehteä, kaksisirkkaisilla tavallisimmin viisi. Tästä on kuitenkin joukko poikkeuksia. Niinpä esimerkiksi ristikukkaisilla on neljä terälehteä, ja useilta tuulipölytteisiltä kasveilta, esimerkiksi heinäkasveilta ne puuttuvat kokonaan.

Teriön muoto vaihtelee eri kasveilla suuresti, ja se on usein kasviheimon tärkeä tuntomerkki. Tavallisimmin terälehdet haarautuvat kukan keskuksesta säteittäisesti eri suuntiin. Terälehtien lukumäärästä ja muodosta riippuen tällaista teriötä sanotaan esimerkiksi ruusumaiseksi, neilikkamaiseksi tai ristimäiseksi. Sen sijaan hernekasvien perhomaisessa teriössä terälehdet ovat eri suuria ja sijaitsevat toisiinsa nähden samaan tapaan kuin perhosen siivet. Yhdisteräisiin kuuluvilla kasveilla terälehdet ovat ainakin tyvestä kasvaneet yhteen, jolloin teriö voi olla esimerkiksi kellomainen (kellokasveilla), huulimainen (huulikukkaisilla kuten mintulla) taikka torvimainen tai kielimäinen kuten mykerökukkaisten kasvien kukinnossa olevilla pikkukukilla. Kielimäisessä teriössä yhteen kasvaneet terälehdet osoittavat samaan suuntaan. Sellaisia ovat esimerkiksi päivänkakkaran mykeröä ympäröivät laitakukat, joita usein sanotaan terälehdiksi, vaikka ne itse asiassa ovat pieniä kukkia, joista jokaisessa on viisi yhteenkasvanutta terälehteä.

Kuvia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kukka.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Tirri, Rauno ym.: Biologian sanakirja. Otava, 2001. ISBN 951-1-17618-8.
  2. Kauppi, Matti & Kauppi, Anneli: Siemenkasvien järjestelmä ja luokittelun perusteet. Oulun yliopisto, 1999.
Tämä kasveihin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.