Isomaksaruohot
| Isomaksaruohot | |
|---|---|
 Hylotelephium erythrostictum -isomaksaruoho |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Streptophyta |
| Kaari: | Versokasvit Embryophyta |
| Alakaari: | Putkilokasvit Tracheophyta |
| Yläluokka: | Euphyllophyta |
| Luokka: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alaluokka: | Koppisiemeniset Angiospermae |
| Lahko: | Saxifragales |
| Heimo: | Maksaruohokasvit Crassulaceae |
| Suku: |
Isomaksaruohot Hylotelephium H.Ohba (1977) |
| Katso myös | |
Isomaksaruohot eli mukulamaksaruohot (Hylotelephium) on maksaruohokasvien (Crassulaceae) heimoon kuuluva ruohovartisten kasvien suku.
Tuntomerkit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Isomaksaruohot ovat monivuotisia, kaljuja tai karvaisia ruohoja. Juuret ovat rihmamaisia tai turvonneita, usein porkkanamaisia. Juurakko on lyhyt, mehevä tai puutunut. Nuorissa varren haaroissa ei ole suomupeitettä. Kukintovarsi kehittyy edellisvuotisesta hankasilmusta ja on yksivuotinen ja kariseva tai pysyvä ja tyvestä puutuva. Varren lehdet ovat vuorottaisesti, vastakkaisesti tai kiehkuraisesti, kussakin kiehkurassa on 3–5 lehteä. Lehden lapa on litteä, kalju ja kannukseton.[1]
Tavallisesti varren päässä sijaitseva kukinto on runsaskukkainen ja ylälehdellinen. Kukat ovat kaksi- tai yksineuvoisia, tavallisesti viisi-, toisinaan nelilukuisia. Verholehdet ovat tavallisesti terälehtiä lyhyempiä ja tyveltään lähes yhteen kasvaneita ja kannuksettomia. Terälehdet ovat tavallisesti erillisiä, purppuranvärisiä, punaisia, vaaleanpunaisia tai valkoisia, toisinaan kellertäviä tai vihertäviä. Heteitä on kaksinkertainen määrä terälehtiin verrattuna, ja ne kiinnittyvät tyvestään terälehtiin. Mesiäissuomut ovat pitkänomaisen kulmikkaita tai nauhamaisia. Emilehdet ovat erillisiä, tyvestään kapeita ja lähes varrellisia. Tuppilohedelmät ovat pystyjä ja monisiemenisiä. Siemenet ovat kapealti siivellisiä.[1]
Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Isomaksaruohot ovat levinneet Eurooppaan, Aasiaan ja Pohjois-Amerikkaan.[1]
Luokittelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Isomaksaruohojen suvussa on 26 tai 33 lajia.[2][1]
Lajeja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lajeja:[2]
- mykerömaksaruoho (Hylotelephium anacampseros (L.) H.Ohba, syn. Sedum anacampseros)
- Hylotelephium angustum (Maxim.) H.Ohba
- Hylotelephium bonnafousii (Raym.-Hamet) H.Ohba
- Hylotelephium callichromum H.Ohba
- Hylotelephium cauticola (Praeger) H.Ohba
- Hylotelephium cyaneum (Rudolph) H.Ohba
- Hylotelephium erythrostictum (Miq.) H.Ohba
- turkestaninmaksaruoho (Hylotelephium ewersii (Ledeb.) H.Ohba, syn. Sedum ewersii)
- Hylotelephium maximum (L.) Holub
- Hylotelephium mingjinianum (S.H.Fu) H.Ohba
- Hylotelephium pallescens (Freyn) H.Ohba
- Hylotelephium pluricaule (Maxim.) H.Ohba
- Hylotelephium populifolium (Pall.) H.Ohba
- Hylotelephium sieboldii (Regel) H.Ohba
- Hylotelephium sordidum (Maxim.) H.Ohba
- syysmaksaruoho eli komeamaksaruoho (Hylotelephium spectabile (Boreau) H.Ohba)
- Hylotelephium tatarinowii (Maxim.) H.Ohba
- Hylotelephium telephioides (Michx.) H.Ohba
- isomaksaruoho (Hylotelephium telephium (L.) H.Ohba, syn. Sedum telephium)
- lännenisomaksaruoho (H. telephium subsp. maximum)
- vahaisomaksaruoho (H. telephium subsp. ruprechtii)
- punaisomaksaruoho (H. telephium subsp. telephium)
- Hylotelephium tianschanicum V.V.Byalt & Lazkov
- Hylotelephium uralense (Rupr.) V.V.Byalt
- Hylotelephium ussuriense (Kom.) H.Ohba
- Hylotelephium verticillatum (L.) H.Ohba
- Hylotelephium viride (Makino) H.Ohba
- Hylotelephium viviparum (Maxim.) H.Ohba
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Flora of China: Hylotelephium (englanniksi)
- ↑ a b Govaerts, R. et al.: Hylotelephium H.Ohba Plants of the World Online. 2021. Royal Botanic Gardens, Kew. Viitattu 14.10.2021. (englanniksi)