Majakka
Wikipedia
Majakka on merenkulun turvaksi tarkoitettu yleensä tornimainen rakennus. Ne ovat joko valottomia tunnusmajakoita eli pookeja, tai valolla varustettuja loistomajakoita.
Tunnusmajakat on rakennettu päivänvalossa tapahtuvan navigoinnin ja saarten tunnistamisen helpottamiseksi. Valomajakat varoittavat karikoista ja ohjaavat aluksia esimerkiksi kaupunkien sisäänmenoväylien alkuun pimeällä.
Nykyisin majakoiden merkitys turvalaitteina on vähäinen johtuen uusista navigointitekniikoista, ja osa majakoista onkin siirtynyt matkailukäyttöön.
Aiemmin majakoiden toiminnassa pitämiseen tarvittiin henkilökuntaa, majakanvartijoita. Nykyaikaiset automaattiset majakat eivät vaadi miehitystä.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Majakoiden historia
Eräänlaisia majakan esiasteita olivat luodoille ja rannoille sytytetyt tulet, joiden tarkoitus oli kertoa laivoille rannikon tai saaren läheisyydestä. Valottomien tunnusmajakoiden esiasteina taas voidaan pitää esimerkiksi pohjolassa esiintynyttä tapaa merkitä omia alueita tai sopivia kauppapaikkoja isoilla kivikasoilla kallion päällä. Ensimmäisiä varsinaisia majakoita olivat tornit, joiden huipulla paloi tuli. Tätä tulta saatettiin heijastaa johonkin suuntaan esimerkiksi peilin avulla.
Historian kuuluisin majakka on Faroksen majakka Aleksandriassa. Se rakennettiin 300-luvulla eaa. ja tuhoutui maanjäristyksissä 1300-luvulla.
[muokkaa] Suomalaisia majakoita
- Bengtskärin majakka, Pohjoismaiden korkein majakka.
- Bogskärin majakka, Pohjois-Itämerellä Suomen eteläisimmällä luodolla.
- Flötjan
- Gustaf Dalén
- Gustavsvärn
- Harmajan majakka Helsingin edustalla.
- Helsingin majakka
- Isokarin majakka ohjaa laivoja Uuteenkaupunkiin Selkämereltä.
- Jussarön majakka
- Kaijakari
- Kalbådagrund
- Kallan
- Kallo
- Kemi I
- Kemi II
- Keminkraaseli
- Kokkola
- Kotka
- Kristiina
- Kylmäpihlaja
- Kökarsören
- Lågskär
- Längden
- Marjaniemen majakka Hailuodossa Perämerellä
- Merikarvia
- Märketin majakka Ahvenanmaan länsipuolella Ahvenanmerellä.
- Nahkiainen
- Norrskär
- Nyhamnin majakka Ahvenanmaan lounaiskulmassa.
- Oulu 1, Oulu 2 ja Oulu 3, Hiidenniemen väylän uloimmat loistot
- Pietarsaari
- Pori
- Porkkala
- Porvoo
- Raahe
- Rauma
- Ritgrund
- Russarön majakka Hangon edustalla, missä Suomenlahti vaihtuu Pohjois-Itämereksi
- Rönnskär
- Sandbäck
- Sälgrund
- Sälskär
- Säppi
- Strömmingsbådan
- Stubben
- Suomen leijona, avomerellä 46 kilometriä Utöstä lounaaseen.
- Suomenlinnan majakka Suomenlinnan kirkossa
- Söderskär
- Tainio
- Tankar
- Tauvo
- Tiiskeri
- Ulkokalla
- Utgrynnan
- Utön majakka, Suomen vanhin valomajakan paikka Utön saarella.
- Vaasa
- Valassaaret
- Yttergrund
[muokkaa] Katso myös
[muokkaa] Kirjallisuutta
- Laurell, S. 1999. Suomen majakat. Finska fyrar. Finnish light houses. (6. painos). Julkaisija: Kustannusosakeyhtiö Nemo, Helsinki. Painopaikka: Gummerus, Jyväskylä. 351 s. ISBN 952-5180-21-2
- Laurell, Seppo (pääkirjoittaja): Valo merellä – Suomen majakat 1753–1906. Toimituskunta: Petri Porkola ym. Helsinki: John Nurmisen säätiö, 2009. ISBN 978-952-9745-28-9.
[muokkaa] Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta majakat alueittain Wikimedia Commonsissa.
- Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta majakat Wikimedia Commonsissa.
- Merenkulkulaitos: Majakat – kaikki Suomen majakat
- Väylien varsilta Suomen historialliset merimerkit ja luotsipaikat, Helsingin yliopiston verkkojulkaisu.
