Yttergrundin majakka

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Yttergrundin majakka
Yttergrunds fyr
Koordinaatit 61°58.76′N, 21°17.68′EKoordinaatit: 61°58.76′N, 21°17.68′E
Suunnittelija Kone & Siltarakennus
Rakennettu 1892
Automatisoitu 1963
Korkeus 41 m
Valon korkeus 43,6 m
Valon kanto 30,6 km (16,5 mpk)
Kunta Kristiinankaupunki
Valtio Suomi
Merenkulkulaitos: Yttergrund

Yttergrundin majakka on Selkämerellä Siipyyn niemen ja Kristiinankaupungin edustalla, Yttergrundin saarella sijaitseva majakka. Se on valmistunut 1892, ja 41 metrin korkuinen majakkatorni on nykyisin Suomen kolmanneksi korkein majakka. Valmistuessaan majakka oli Pohjoismaiden korkein. Majakan rinnalla sijaitsevat samaan aikaan valmistuneet puiset majakanvartijoiden asuinrakennukset.

Vuonna 1880 Yttergrundille päätettiin rakentaa valomajakka helpottamaan navigointia. Tuolloin Selkämeren rannikolla Porin ja Kaskisten välillä oli 50 meripeninkulman pituinen kaistale, jolla ei ollut ainoatakaan loistoa tai majakkaa. Rakennustyöt annettiin helsinkiläiselle Kone & Siltarakennus -yhtiölle. Ylöspäin kapeneva majakkatorni rakennettiin kokonaan muotoonleikatuista metallilevyistä yhtiön verstaan pihalle Sörnäisissä vuonna 1891, jonka jälkeen Luotsilaitoksen tarkastajat tarkastivat ja hyväksyivät tornirakenteet. Osat numeroitiin ja torni siirrettiin osina Yttergrundin saarelle.

Saaren korkeimmalle kohdalle muuratun ja pultatun majakkatornin kivijalan ympärysmitaksi tuli 31 metriä. Kivijalan päälle kiinnitettiin peruskallioon asti poratut tornin tukirangan pystypalkkien kymmensenttiset kiilapultit, ja tornin seitsenmilliset seinälevyt niitattiin tukirankoihin. Tornissa on kymmenen välikerrosta ja kierreportaissa 230 askelmaa. Tornin rakenne herätti kiinnostusta myös ulkomailla, ja sen piirustukset olivat esillä Suomen suuriruhtinaskunnan osastolla vuoden 1900 Pariisin maailmannäyttelyssä.

Valolaitteeksi majakkaan hankittiin Pohjoismaissa ainutlaatuiset Fresnelin järjestelmän mukaiset valolaitteet, joissa petrooliliekkiä ympäröi kaksi päällekkäistä linssistöä. Linssistöistä molempia käytettiin huonossa säässä. Alun perin majakan valon kantomatka oli 14 meripeninkulmaa eli 26 kilometriä.

Majakan petroolikäyttöinen valolaite muutettiin myöhemmin kaasukäyttöiseksi. Vuonna 1963 majakka automatisoitiin ja sen miehitys lopetettiin. Majakan kaasuvarastot ovat niin suuret, että ne riittävät vuodeksi kerrallaan.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]