Marjaniemen majakka

Wikipedia

Marjaniemen majakka
Luotsiasema, majakka ja tutkamasto
Sijainti	Hailuoto, Perämeri
Koordinaatit	65°02.4′N 24°33.9′E
Suunnittelija	Axel Hampus Dahlström
Rakennettu	1871
Automatisoitu	1962
Korkeus	25 m
Valon korkeus	30,5 m
Valon kanto	29,6 km (19 mpk)
Kunta	Hailuoto
Valtio	Suomi
Merenkulkulaitos: Marjaniemi

Marjaniemen majakka sijaitsee samannimisessä kylässä ja niemessä Hailuodon läntisimmässä kohdassa Pohjanlahden pohjoisosassa Perämerellä, noin 50 kilometrin päässä Oulusta.

Sisällysluettelo 1 Rakentaminen 2 Majakkarakennus ja laitteisto 3 Toiminta 4 Lähteet 5 Aiheesta muualla

[muokkaa] Rakentaminen

1770-luvulla Oulun porvarit rakensivat Hailuodon länsipuolen väylää varten ensimmäisen puisen 16 sylen korkuisen tunnusmajakan Marjaniemen kärkeen. Tämä majakka kunnostettiin 1786 ja 1800. Valtio lunasti 1849 haltuunsa majakan ja luotsikohtauspaikan miehittämättömän ns. porttiviitta-aluksen eli porttiprikan. Myrsky vei porttiprikan usein karkuun, vuonna 1881 se korvattiinkin rautapoijulla. Puinen majakka oli tarkoitus muuttaa valomajakaksi jo vuonna 1854 rakentamalla lyhtykoju ja sinne valolaite peiliheijastimineen. Krimin sota esti suunnitelmat. Sodan jälkeen Marjaniemen tunnusmajakkaa korjattiin taas 1857.

1860-luvulla alkaneen majakoiden uudistamihankkeen neljän ensimmäisen joukossa oli Marjaniemi, jonka sai suunniteltavakseen arkkitehti Axel Hampus Dalström yleisten rakennusten ylihallituksesta. Katovuosi 1866 ja sitä seurannut nälänhätä siirsivät majakan ja sen viereen rakennettujen majakanvartijoiden asumusten valmistumisen kesään 1871. Majakan piirustukset olivat tosin valmistuneet jo joulukuussa 1869. Ensimmäisen kerran majakan valo sytytettiin 3. syyskuuta 1871.

[muokkaa] Majakkarakennus ja laitteisto

Majakkatorni on muurattu tiilestä ja tornin ulkopinta on rapattu valkoiseksi. Tornissa on 110 askelmaa ilman välitasanteita. Majakan korkeus maanpinnasta on 25 metriä ja merenpinnan tasosta 30,5 metriä. Alun perin majakkaan asennettiin Fresnelin järjestelmän mukainen linssilaitteisto, joka näytti valoa 20 sekunnin välein etelän ja koillisen väliseen sektoriin 11 meripeninkulman päähän. Ensimmäinen polttimo toimi naurisöljyllä, jota kului n. 250 litraa vuodessa. Kesällä 1908 se korvattiin kaasuöljypolttimolla, joka pidensi majakan kantomatkaa 16 meripeninkulmaan. Vuonna 1950 majakkaan tuli asetyleenikaasuvalo ja 1962 se sähköistettiin. Vanhat kaasulaitteet asennettiin Säpin majakkaan Porin edustalle. Majakan nykyinen valoteho on 1,36 miljoonaa kandelaa. Majakan tornin ikkunassa on Marjaniemen kalasataman väylän lisäloisto. Majakassa on lisäksi nettikamera.

[muokkaa] Toiminta

Marjaniemessä työskenteli majakkamestari ja kaksi majakanvartijaa aina vuoteen 1962, jolloin majakan viereen rakennettiin myös Marjaniemen luotsiasema. Sitä korjattiin ja laajennettiin 1987 ja siinä toimii Oulun yliopiston Perämeren tutkimuslaitos. Nykyään Marjaniemi on Raahessa sijaitsevan Perämeren luotsiaseman toinen tukiasema, jossa toimii viisi luotsikutterinhoitajaa.

[muokkaa] Lähteet

• Laurell, S. 1999. Suomen majakat. Finska fyrar. Finnish light houses. (6. painos). Julkaisija: Kustannusosakeyhtiö Nemo, Helsinki. Painopaikka: Gummerus, Jyväskylä. s. 71-75. ISBN 952-5180-21-2

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Luotokeskuksen nettikamera