Suomenlinna

Wikipedia

Suomenlinna
Sveaborg

Helsingin alueellinen jako
Kaupunginosa nro	52
Suurpiiri	Eteläinen suurpiiri
Pinta-ala	2,10 km²
Väestö
- Väkiluku	798 (1.1.2008)
- Väestötiheys	1 000/km²
Postinumerot	00190
Osa-alueet	-
Lähialueet	Kaivopuisto, Santahamina, Länsisaaret

Suomenlinna (ruots. Sveaborg, stadin slangiksi Suokki) on Helsingin edustalla sijaitseva merilinnoitus, jonka rakennustyöt aloitettiin vuonna 1748. Historiallisena muistomerkkinä ja nähtävyytenä sen kulttuurillinen arvo on erittäin merkittävä, ja se on vahva osa Helsingin identiteettiä. Suomenlinna tunnettiin vuoteen 1918 asti ruotsinkielisen nimensä Sveaborg mukaan Viaporina.

Suomenlinna liitettiin vuonna 1991 UNESCOn maailmanperintöluetteloon. Se on myös kylämäinen kaupunginosa, jossa asuu noin 800 helsinkiläistä^[1]

Suomenlinna on yksi Suomen suosituimpia matkailukohteita. Kävijöitä saarella on vuosittain satoja tuhansia. Suomenlinnassa järjestetään useita konsertteja ja kulttuuritapahtumia, mm. Viapori Jazz. Saarilla sijaitsee runsaasti erilaisia kahviloita ja ravintoloita. Suomenlinnaa kunnostaa ja ylläpitää Suomenlinnan hoitokunta, joka on opetusministeriön alainen virasto. Nykyisin ainoa sotilaallinen laitos saarilla on Pikku-Mustasaarella sijaitseva Merisotakoulu.

Suomenlinnassa, Ison-Mustasaaren eteläkärjessä, sijaitsee myös oikeusministeriön alainen Helsingin vankilan työsiirtola. Keskeinen osa muurien ja vallien rakennusten korjaustyöstä tehdään vankityönä. Suomenlinnassa työskentelee 60 vankia.

Sisällysluettelo 1 Maantiede 2 Nähtävyyksiä 3 Suomenlinnan telakka 4 Kulkuyhteydet 5 Rakentamisen tausta 6 Historia 7 Katso myös 8 Viitteet 9 Aiheesta muualla 10 Kirjallisuutta

[muokkaa] Maantiede

Suomenlinnan kaupunginosa muodostuu kahdeksasta saaresta, joista Kustaanmiekka, Susisaari, Iso-Mustasaari, Pikku-Mustasaari ja Länsi-Mustasaari ovat joko sillan tai maakannaksen ansiosta yhteydessä toisiinsa. Susisaaren ja Kustaanmiekan välillä aikoinaan ollut salmi on täytetty. Näiden saarten muodostaman ryhmän itäpuolitse kulkee Kustaanmiekan salmi ja länsipuolitse Särkänsalmi, jotka ovat tärkeimmät tärkeimmät avomereltä Helsingin Kruunuvuorenselälle ja Eteläsatamaan johtavat laivaväylät. Suomenlinnan kaupunginosaan kuuluvat Särkkä, Lonna ja Pormestarinluodot.

Suomenlinnassa kaduilla ei ole nimiä. Postiosoitteet muodostuvat kutakin saarta tarkoittavasta kirjaimesta (A=Kustaanmiekka, B=Susisaari, C=Itä-Mustasaari, D=Pikku-Mustasaari ja E=Länsi-Mustasaari) sekä talon numerosta, johon mahdollisesti liittyy porraskäytävää osoittava kirjain. Esimerkiksi C 83 on C-saarella eli Iso-Mustasaarella talo numero 83 (ks. kartta: [1] ) Lisäksi käytetään normaalisti rapun ja asunnon numeroa. Suomenlinnan postinumero on 00190.

Suomenlinnan maapinta-ala on 210 hehtaaria.^[1]

[muokkaa] Nähtävyyksiä

Etenkin kesäiseen aikaan Suomenlinna on erityisen suosittu nähtävyys Helsingissä vieraileville turisteille, kuten myös Helsingin asukkaille. Kesäpäivän viettoa ja auringonottoa varten linnoitussaarilla on uimaranta, useita nurmikoita sekä lukuisia kulttuurihistoriallisesti tärkeitä kohteita.

Kuninkaanportti on Suomenlinnan eteläkärjessä, Kustaanmiekan salmen rannalla sijaitseva portti Suomenlinnaan. Se oli alkujaan Suomenlinnan linnakkeen ensisijainen sisäänkäynti, ja sitä pidetään yleisesti Suomenlinnan tunnuksena. Sen kuva oli vuosina 1986-2002 myös 1000 markan setelissä.

Linnanpiha Susisaaressa ympäröivine rakennuksineen on linnoituksen vanha hallinnollinen keskus. Keskellä aukiota on Kustaa III:n suunnittelema Augustin Ehrensvärdin hautamuistomerkki. Osa aukiota ympäröineistä rakennuksista tuhoutui Krimin sodan tykistötulituksissa, mutta jäljelle jäi muun muassa komendantin talo, jossa nykyisin on Ehrensvärd-museo.

Suomenlinnan kirkko sijaitsee Isossa Mustasaaressa. Se rakennettiin 1800-luvulla ortodoksiseen tyyliin sipulitorneineen, mutta muutettiin 1920-luvulla nykyiseen asuunsa. Kirkon tornissa on majakka, joka vilkuttaa neljää lyhyttä välkähdystä, joka on Morse-aakkosina H kuten Helsinki.

Museosukellusvene Vesikko on sijoitettu Susisaaren kaakkoiskärkeen. Vesikko valmistui vuonna 1933 ja palveli Suomen merivoimissa talvi- ja jatkosodan aikana.

Tunnelit, joita on etenkin Kustaanmiekalla sekä Susisaarella, ovat suosittuja. Osa niistä on suljettu sortumavaaran takia, kuten Suomenlinnan ja Vallisaaren välillä kulkeva. Muissa tunneleissa liikkuminen on sallittua. Tunnelit ovat valaisemattomia.

[muokkaa] Suomenlinnan telakka

Suomenlinnassa, Susisaaren pohjoisosassa on myös telakka, jossa alkujaan rakennettiin sotalaivoja. Toisen maailmansodan jälkeen telakan omisti Valmet, ja siellä rakennettiin myös Neuvostoliitolle sotakorvauksina luovutettavia aluksia. Myös entiset Suomenlinnan ja Korkeasaaren lautat rakennettiin siellä.

Nykyisin siellä kunnostetaan ja säilytetään talvisin yksityisten omistuksessa olevia vanhoja puisia laivoja. Myös majakkalaiva Kemi oli viimeksi siellä telakoituna, ja syksyllä 2007 sen paikan sai majakkalaiva Relandersgrund. Suomenlinnan telakka on myös Suomen suurin kuiva telakka.

[muokkaa] Kulkuyhteydet

Kauppatorilta liikennöi Suomenlinnaan Helsingin kaupungin liikennelaitoksen Suomenlinnan lautta sekä kesäisin myös yksityisiä vesibusseja. HKL:n kyydillä pääsee matkakortilla, tavallisella kertalipulla tai Suomenlinna-lipulla. Itse alus on vaihdellut ajan myötä, mutta etenkin alkuperäinen 1950-luvulla rakennettu M/S Suomenlinna-Sveaborg sai aikoinaan legendaarisen maineen. Aluksen korvannut M/S Suomenlinna II sai alkuvaiheessa varsin kyseenalaisen maineen lukuisten pienten haverien johdosta. Lisäksi Katajanokan kärjestä pääsee Suomenlinnaan autolautta Ehrensvärdillä.

Suomenlinnaan kulkee myös merenalainen n. 1300 m pitkä (leveys x korkeus n. 4 metriä) huoltotunneli, jossa kulkee kaukolämpö-, vesijohto- ja viemäriputket sekä sähkö- ja puhelinkaapelit. Huoltotunnelia käyttävät myös hälytysajoneuvot hätätapauksissa.

[muokkaa] Rakentamisen tausta

Ruotsi oli kärsinyt hattujen sodassa 1741–1743 Venäjää vastaan tappion, ja Ruotsi joutui luovuttamaan 1721 Uudenkaupungin rauhan tappioiden lisäksi vielä lisää alueita. Turun rauhassa menetettiin Kymenlaakso Kymijokea myöten ja sen mukana Hamina rajalinnoituksena. Rajakaupungiksi tuli Degerbyn ratsutilan maille vuonna 1745 perustettu Loviisan kaupunki.

Hattujen sodan jälkeen Suomen puolustusta pyrittiin vahvistamaan, jotta jäisi aikaa lähettää vahvistuksia Ruotsista. Vuonna 1747 erityinen linnoituskomissio ehdotti linnoitusten rakentamista Loviisaan ja Helsinkiin. Tarkoituksena oli sekä linnoittaa kaupungit että rakentaa niiden edustalle merilinnoitukset.

Valmistuttuaan merilinnoitukset muodostivat Pietarin turvallisuudelle uhan, koska puolustuksellisen rannikkolaivaston lisäksi hallussa pidettävissä olevat tukikohdat olisivat saattaneet tarjota mahdollisuuden myös Ruotsin avomerilaivastolle satamia ja linnoituksia, joilta hyökätä kohti Pietaria. Ruotsi ja Venäjä olivat käyneet Suomenlahdella ja Suomessa monia sotia Ruotsin suurvalta-aikana.

Ruotsin kannalta keskeisenä ajatuksena oli saada Suomea varten oma rannikkolaivasto ja sille tukikohta, koska Karlskronasta tai Tukholmasta ei olisi ehditty lähettämään aluksia Suomen suojaksi varsinkaan keväällä jäiden lähdön aikaan. Osa laivastosta oli talvehtinut Kruunuvuorenselällä jo Isonvihan aikaan.

Ranska oli huolestunut Venäjän vaikutusvallan kasvusta ja sitoutui tukemaan Ruotsin linnoitustointa Suomessa 450 000 taalerilla vuodessa neljän vuoden ajan. Sekä Suomenlinnaa että Loviisan edustalle kohonnutta Svartholman merilinnoitusta alettiin rakentaa 1748. Suomenlinnan rakennustöitä johti linnoitusupseeri Augustin Ehrensvärd. Sen sijaan itse kaupunkien linnoittaminen jäi rahapulassa pahasti kesken.

Rakennusmateriaalia alueelle saatiin ainakin Helsingin maalaiskunnasta (nyk. Vantaa), Santahaminasta ja Espoon Soukasta. Suurelta osalta muurien rakentamiseen tarvitut kivet kuitenkin louhittiin itse saarten kallioista.

Kustaan sodan aikana Viapori toimi saaristolaivaston korjaustelakkana ja osaltaan mahdollisti Ruotsinsalmen meritaistelun voiton 1790.

Suomenlinnan rakennustöitä ei koskaan saatu valmiiksi Ehrensvärdin tarkoittamassa laajuudessa. Suomen siirryttyä osaksi Venäjää jatkoivat venäläiset linnoituksen rakentamista omien suunnitelmiensa mukaan. Ruotsin vallan aikana rakennustöiden painopiste oli ollut Susisaaressa ja Kustaanmiekalla, joita pidetäänkin linnoituksen rakennushistoriallisesti mielenkiintoisimpana osana. Muilla saarilla linnoitustyöt olivat jääneet keskeneräisiksi. Venäjän vallan aikana sitä vastoin Iso-Mustasaaresta tuli linnoituksen keskeisin osa, jonne rakennettiin muun muassa suuria kasarmirakennuksia ja kirkko.

Linnoituksen historiassa voidaankin siis erottaa kolme kautta: ruotsalainen, venäläinen ja vuoden 1917 jälkeen suomalainen.

[muokkaa] Historia

• 1748 Viaporin rakennustyöt alkavat Augustin Ehrensvärdin alaisuudessa.
• 1756 Viaporiin perustetaan maavoimille alisteinen saaristolaivasto, jota kutsuttiin Armeijan laivastoksi.
• 1808 Viapori antautuu Venäjän armeijalle miltei ilman vastarintaa.
• 1809 Suomesta osa Venäjän valtakuntaa Haminan rauhassa.
• 1855 Krimin sota: englantilais-ranskalainen laivasto ampuu laivatykeillä Viaporia (Viaporin pommitus) ja aiheuttaa melkoista tuhoa.
• 1906 Viaporin kapina, jossa osa venäläisestä varusväestä kapinoi upseeristoa vastaan.
• 1917 Suomi julistautuu itsenäiseksi.
• 1918 Nimi Suomenlinna otetaan käyttöön suomeksi. Suomenlinnassa punaisten vankileiri sisällissodan jälkeen.
  • Helsingin vartiopataljoona Suomenlinnaan
  • Viaporin linnoitustykistö Suomenlinnaan
• 1919 Viaporin linnoitustykistö muuttuu Rannikkopataljoona I:ksi.
• 1921–1936 Ilmailuvoimien lentokonetehdas oli sijoitettuna Suomenlinnaan. Tehdas kokosi aluksi Hansa Brandenburgeja
• 1920-luvulla Merisotakoulu Suomenlinnaan
• 1925 ilmapuolustuskomennuskunta, joka muuttui myöhemmin kiinteäksi ilmatorjuntapatteriksi Suomenlinnaan
• 1939 kiinteä ilmatorjuntapatteri Ilmatorjuntarykmentti I:ksi
• 1948 yleisölle avattiin pääsy saarille tarvitsematta erityistä kulkulupaa, eräitä suljettuja alueita lukuun ottamatta
• 1973 Suomenlinna siviilihallintoon. Puolustusvoimat poistuivat saarilta Merisotakoulua lukuun ottamatta. Suomenlinnan hoitokunta perustetaan.
• 1991 Unesco ottaa Suomenlinnan maailmanperintöluetteloonsa.
• 1998 Suomenlinnan 250-vuotisjuhlat.
• 1999 Suomenlinna saa Europa Nostra -palkinnon asiantuntevasta ja tasokkaasta restaurointityöstä.

[muokkaa] Katso myös

• Krepost Sveaborg
• Bastionijärjestelmä
• Saaristolaivasto

[muokkaa] Viitteet

1. ↑ ^{1,0 1,1} Helsinki alueitain, Helsingin kaupungin Tietokeskuksen tilasto

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Suomenlinna – Suomenlinnan hoitokunnan ylläpitämä sivusto
• Suomenlinna kartalla
• Klassikkokohde: Suomenlinna (retkiopas)
• Suomenlinnan kuvaus Opetusministeriön sivuilla
• Sumuinen Suomenlinna, syyskuu 2006
• Viapori Jazz
• Rakennusperinto.fi - Suomenlinnan Nooakin arkin restaurointi
• YLE Elävä arkisto: Hovimäen aikaan - Miksi Viapori antautui

[muokkaa] Kirjallisuutta

• Gardberg, C.J.: Kivestä ja puusta. Suomen linnoja, kartanoita ja kirkkoja. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 2002. ISBN 951-1-17423-1.

Koordinaatit: 60°8′53″N, 24°59′11″E