Olavinlinna

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Olavinlinna
Savonlinna heinäkuu 2002 IMG 1635.JPG
Olavinlinna heinäkuussa 2002
Osoite 57130 Savonlinna
Sijainti Suomen lippu Savonlinna
Koordinaatit 61°51′50″N, 028°54′03″EKoordinaatit: 61°51′50″N, 028°54′03″E
Rakennustyyppi keskiaikainen kivilinna
Valmistumisvuosi 1400-luku
Haus LennartHell.svg
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla

Olavinlinna (ruots. Olofsborg) on 1400-luvulla rakennettu linna, joka sijaitsee Savonlinnassa veden ympäröimässä kalliosaaressa Haukiveden ja Pihlajaveden yhdistävässä Kyrönsalmessa. Linnasta on aikaisemmin käytetty myös nimiä Savon linna ja Uusilinna (ruots. Nyslott, joka on edelleen Savonlinnan kaupungin nimi ruotsiksi) [1]. Olavinlinna on Euroopan pohjoisin keskiaikainen kivilinna[2].

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Olavinlinnan pohjapiirroksesta erottuvat niin keskiaikaiset kuin myöhemmin rakennetut linnan osat.
Kuparipiirros Olavinlinnasta 1700-luvun loppupuoliskolta. Pohjoisesta päin kuvatussa kuvassa on näkyvissä vielä kaikki linnan viisi tornia.

Olavinlinna rakennettiin vakiinnuttamaan Ruotsin valtaa Etelä-Savon uudisasutusalueilla, joita Moskovan ruhtinaskunta piti omina mainaan Pähkinäsaaren rauhan nojalla. Linnan rakentaminen aloitettiin vuonna 1475 Eerik Akselinpoika Tottin aloitteesta. Hän palkkasi ulkomaalaiset muurarit ja muurimestarit Tallinnasta. Lähiseudun asukkaat pakotettiin rakennustöihin. Venäläiset häiritsivät rakennustöitä, sillä heidän mielestään linnaa rakennettiin Moskovan puolelle. Rakennusalueelle rakennettiin ensin puiset suojavallit, jotta työtä saataisiin tehdä rauhassa. Varsinaisesta linnasta rakennettiin ensin päälinna sekä sen kolme tornia: Kirkkotorni, Kellotorni ja Pyhän Eerikin torni. Päälinna tärkeimmiltä osiltaan valmistui todennäköisesti vuonna 1483. Tott, joka oli sotilas ja Lagnön ritari, päätti nimetä linnan kaikkien ritareiden suojelijan, Pyhän Olavin, mukaan.

Linnan rakennusmateriaaleina käytettiin puuta ja kiveä. Liuskemainen luonnonkivi saatiin lähiympäristöstä. Tornien lisäksi päälinnaan kuului myös niitä yhdistävään kehämuuriin liittyvät asuinsiivet. Linnan tärkeimmät asuinhuoneet oli sijoitettu torneihin. Itäsiivessä oli komeasti holvattu suuri juhlasali, Kuninkaansali, ja sen alla sijaitsi Linnantupa. Päälinnan kolmesta tornista Pyhän Eerikin torni on raunioitunut, ja nykyään siitä on nähtävissä vain pohjakerroksen rakenteita. Kustaa Vaasan tultua Ruotsin hallitsijaksi päälinnan kolmea tornia korotettiin ja esilinnaan rakennettiin suuri tykkitorni, Paksu torni. Lisäksi linnan muureja vahvistettiin. 1600-luvun alkupuolella esilinnan Nihtitorni purettiin ja melkein samalle paikalle rakennettiin Kijlin torni. Tiedetään, että Kijlin tornin ja esilinnan vahvistustyön päättymistä juhlistettiin tilaamalla Tallinnasta esilinnan pihan muuriin kiinnitettäväksi kookas kivilaatta, johon oli hakattu kuninkaallinen vaakuna. Olavinlinnan ympärille muodostui asutusta, joka sai kaupunkioikeudet Savonlinnan nimellä vuonna 1639.

Suuri Pohjan sota Ruotsin ja Venäjän välillä alkoi vuonna 1700. Pitkän piirityksen jälkeen linna antautui ensimmäisen kerran venäläisille vuonna 1714. Venäläiset purkivat pommituksissa pahoin kärsineen Pyhän Eerikin tornin. Ruotsi sai linnan takaisin Uudenkaupungin rauhassa vuonna 1721. Se kuitenkin menetti linnan pysyvästi Turun rauhassa hattujen sodan jälkeen 1743. Venäläiset aloittivat linnan voimakkaan varustamisen, jonka muistona ovat Olavinlinnalle tyypilliset tornien tiilirakenteiset pyöreäikkunaiset yläosat ja länteen osoittavat bastionit. Ruotsin armeija piiritti linnaa Kustaa III:n sodassa vuonna 1788, mutta ei onnistunut valloittamaan sitä. Paksu torni tuhoutui ruutivaraston räjähdyksessä 1791.

Kun Suomi siirtyi Suomen sodan jälkeen Venäjän alaisuuteen vuonna 1809, linna menetti sotilaallisen merkityksensä, sillä rajanmuutoksen jälkeen se sijaitsi hyödyttömästi sisämaassa. Linna toimi pelkkänä kasarmina vuoteen 1847 asti ja sen jälkeen muutamia vuosia vankilana ja varastona. Tyhjänä ollessaan sekä vuosina 1868 ja 1869 riehuneissa kahdessa suuressa tulipalossa linnan kunto huononi. Linnan restaurointi aloitettiin 1800-luvun lopulla ja linnasta tehtiin muinaismuistona suojeltu kohde. Viimeisimmät laajamittaiset entistämistyöt aloitettiin vuonna 1961 ja saatiin valmiiksi vuonna 1975. Linna vaatii jatkuvia korjaustoimenpiteitä.

Oopperaa ja muuta kulttuuria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyisin linna on suosittu, ympäri vuoden auki oleva turistikohde. Olavinlinnan suurella linnanpihalla järjestetään jokakesäiset Savonlinnan Oopperajuhlat. Linnassa järjestetään myös näyttelyitä. Linnan huoneita voi vuokrata myös yksityistilaisuuksia varten. Pääsiäisviikolla linnanpihalla esitetään pääsiäisnäytelmää.[3]

Tarinoita linnasta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Olavinlinnaan liittyi synkkiä tarinoita: vartiossa nukkuneet miehet heitettiin virtaan hukkumaan, ja virrassa näyttäytyi musisoiva vetehinen kuoleman ennusmerkkinä. Puupiirros Olaus Magnuksen teoksesta.

Yksi tunnetuimmista tarinoista kertoo muuriin haudatusta tytöstä. Tarinasta on tehty myös laulu, Annikki Tähden Balladi Olavinlinnasta. Tarinasta on monia versioita, tässä yksi: Ruotsalaisen linnanherran kaunis tytär, Ingnel, oli rakastunut venäläisupseeriin. Hän avasi rakkaalleen linnan portit, ja sisään hyökkäsi venäläisarmeija. Hyökkäys torjuttiin, mutta linnan kavaltaneen neidon loppu oli surullinen. Linnanneito haudattiin elävältä linnan muuriin. Neidon hautapaikasta versoi sitten tytön viattomuudesta kertonut pihlaja. Sitkeä pihlaja oli todellinen. Se putosi kaiketi lahonneiden juurtensa vuoksi vasta 1950-luvulla.

Olavinlinnaan liittyy myös tarinoita salaisista maan- ja vedenalaisista käytävistä, joiden kautta linnaan pääsi sen ulkopuolelta varsin kaukaakin. Salakäytäviä on kerrottu olevan Tallisaaren ja linnan sekä Kyrönniemen ja linnan välillä. Monet kertovat jopa kulkeneensa jonkin matkaa käytäviä pitkin kohti linnaa, mutta tunnelin huono kunto tai ummehtunut ilma lopetti kulkuyrityksen. Jopa sukeltajat ovat yrittäneet etsiä salakäytävää. Mielikuvat linnaan johtavasta tunnelista ovat ilmeisesti syntyneet Tallisaaressa olleiden rakennusten kellareista.

Olavinlinnaan liittyy myös uskomuksia mustasta virrasta, mustista kaloista ja vetehisistä. Pohjoismaisten kansojen historiaa käsittelevässä kirjassaan Historia de gentibus septentrionalibus (v. 1555) Olaus Magnus kertoo myös Olavinlinnasta. Hänen mukaansa Suomen kaukaisimmassa osassa sijaitsi taidokkaasti rakennettu linna nimeltään Uusi linna. Linna sijaitsi pyöreällä kalliosaarella ja sinne johti vain yksi silta länsipuolelta. Silta voitiin nostaa yöksi ylös vinttureiden avulla. Linnan ympärillä virtasi voimakas virta, jonka syvyyttä ei tunnettu. Virran syvä pohja värjäsi virran veden mustaksi, ja siinä uivat kalatkin olivat mustia. Olaus Magnus kertoo myös onnettomuuksia ennustavasta vetehisestä. Jos äkkikuolema uhkasi linnan päällikköä, niin virrasta nousi harppua soittava vetehinen. Hän kertoo myös virran rannoilla liikkuvista peikoista ja muista kummajaisista.

Olavinlinnan musta oinas eli pässi on myös kuuluisa. Linnassa oli tapana jo ammoisista ajoista lähtien pitää elättipässiä. Viimeisin linnan pässi hukkui virtaan vuonna 1728, ja tämä asia mainitaan erityisesti myös Säämingin kirkonkirjoissa. Nykyään pässistä muistuttaa Tallisaaressa sijaitseva kuvanveistäjä Anton Ravander-Rauaksen Linnanpässi-veistos. Linnanpässin kerrotaan ainakin kerran pelastaneen Olavinlinnan venäläisiltä piirittäjiltä. Hyökkääjien päästyä eräänä yönä pimeyden turvin kiipeämään tikapuita pitkin ylös kohti muurinharjaa, ilmestyi yht'äkkiä muurin harjalle hirveä kuvatus. Venäläiset säikähtivät pässiä luullen itse pirun tulleen linnaa puolustamaan, ja heidän kerrotaan paenneen henkensä kaupalla paikalta.

Linna populaarikulttuurissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Linnan rakentajia ja työnjohtoa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Olavinlinnan opaskirja, Karisto Oy, Museovirasto 2004
  • Olavinlinna 500 vuotta 1475–1975, Antero Sinisalo
  • Pohjolan-Pirhonen, Helge: Olavinlinnan historialliset vaiheet, Pyhän Olavin Kilta, Savonlinnan kirjapaino Oy, 1973 (s. 372–373, 502–503)
  • Savon historia I, Kustannuskiila Oy, Kuopio, 2. p., Lehtosalo-Hilander Pirkko-Liisa, Pirinen Kauko 1988
  • Suomen vanhat linnat, Vesa Mäkinen
  • Tintti Suomessa, Severi Nygård, Helsingin Sanomat, Kuukausiliite, Lokakuu 2008.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Iso tietosanakirja, 9. osa (Mustonen-Pielisjärvi), artikkeli Olavinlinna
  2. http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=110948&lan=fi
  3. Kotimaa 23.4.2009
  4. Kirjasampo: Savon kupias Pietari Kylliäinen
  5. Severi Nygård: Tintti Suomessa. Helsingin Sanomat, Kuukausiliite, lokakuu 2008.
  6. [1]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Olavinlinna.