M/S Suokki

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Suomenlinnan lautta.JPG
Suokki

ex Suomenlinna-Sveaborg

Aluksen laji Lautta-alus
Tunnuskirjaimet OF-3325
Rakennustelakka Valtion Metallitehtaat, Suomenlinnan telakka, Helsinki
Rakennusnumero  
Tilattu 7. syyskuuta 1950
Kölinlasku helmikuussa 1951
Vesillelasku 17. heinäkuuta 1951
Aloitti liikenteen 1. toukokuuta 1952
Pituus 35 m
Leveys 9 m
Syväys 3,08 m
Bruttovetoisuus 236
Nettovetoisuus 116
Koneteho 375 kW
Apukoneet 24 kW + 21 kW
Sähköjärjestelmä 400/230 V vaihtovirtaa
Matkustajamäärä 450
Lastikapasiteetti 2 h.- tai p.-autoa
Nopeus 9 solmua (17 km/h)

M/S Suokki on Suomen ensimmäinen yhdistetty auto- ja matkustajamoottorilautta, joka valmistui Suomenlinnan lautaksi keväällä 1952. Lautta kuljetti vuoteen 2004 asti autoja- ja matkustajia Helsingin Kauppatorin ja Suomenlinnan väliä nimenään Suomenlinna-Sveaborg. Suomenlinnan Liikenne myi lautan M/S Suomenlinna II:n valmistuttua Sun Lines -yhtiölle. Se sai nimekseen Suokki, mutta jatkaa liikennöintiä edelleen samalla reitillä. Nimen vaihtaminen kuului kaupan ehtoihin.

Alus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

M/S Suomenlinna-Sveaborgin kastoi puolustusministeri Emil Skogin puoliso rouva Toini Skog. Suomenlinnan Liikenne Oy tilasi sen Valtion Metallitehtaiden Suomenlinnan telakalta, mutta se valmistui Valmet Oy:n Helsingin telakalta. Lautta oli toinen telakan rakentama kaksipäinen moottorilautta. Ensimmäinen oli kesällä 1949 valmistunut M/S Korkeasaari-Högholmen.

Lautta suunniteltiin jäissäkulkua varten ja se pystyikin kulkemaan satamajäänmurtajan tekemässä uomassa. Ankarina talvina väylällä oli kuitenkin sellaiset jäämassat, ettei lautta päässyt niiden läpi edes satamamurtaja Turson avustamana. Valmistuessaan alusta kuljetti Englannin Manchesterissa valmistettu 5-sylinterinen Grossley HRL5 -dieselmoottori, joka tuotti 450 hevosvoiman (331 kilowatin) tehon. Vuonna 1967 alukseen vaihdettiin tanskalaisvalmisteinen 500 hevosvoiman (368 kW) moottori. Lautan molemmissa päissä on yksi KaMeWa-säätölapapotkuri ja hydraulisesti käännettävä peräsin, jotta lauttaa ei tarvitse kääntää reitin päätepisteissä. Vuosina 2004–2005 lauttaa korjattiin ja muun muassa moottori uusittiin.

Lämmitystä varten lautassa oli aluksi puulämmitteinen, myöhemmin öljylämmitteinen, höyrykattila. Tuulilasinpyyhkimet olivat vielä 1960-luvun alussa käsikäyttöiset ja 1970-luvun alussa lautta sai ensimmäisen viestintävälineensä, LA-radiopuhelimen.

Havereita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]