Bastionijärjestelmä

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Hakusana ”Linnake” ohjaa tänne. Elokuvasta on artikkeli Linnake (elokuva).
Vuoden 1750 asuun entisöity Bourtangen linnoitus Alankomaissa.
Bastionijärjestelmän osat. A - Bastioni, B - Puolibastioni, C - Kurtiini, D - Ravelliini, E - Tenalji, F - Kruunulinna, G - Sarvilinna, H - Vallihauta

Bastionijärjestelmä on 1500-luvun alussa italialaissotien aikana Italiassa kehitetty linnoitusjärjestelmä. Järjestelmä korvasi keskiaikaiset linnat, jotka eivät enää soveltuneet tykistöllä käytävään sodankäyntiin. Bastionijärjestelmään siirtyminen madalsi linnoitusta, ja toisaalta laajensi linnoitusten pinta-alaa verrattuna keskiaikaisiin linnoihin. Aikaisemmin linnoitusten tuli olla korkeita, jotta teräasein varustetun vihollisen olisi ollut mahdottoman vaikeaa tunkeutua muurien ylitse tikapuilla niiden sisäpuolelle.

1600-luvulla järjestelmää kehittivät edelleen ranskalainen Sébastien Le Prestre de Vauban ja hollantilainen Menno van Coehoorn.[1] Järjestelmä oli käytössä 1700-luvulle saakka.

Bastionijärjestelmän puolustus perustui vahvaan tykistöön ja linnoitusten tarkasti suunniteltuun pohjakaavaan, joka mahdollisti linnoituksen eri osien osallistumisen toistensa puolustustaisteluun. Linnoituksen bastioneista pystyttiin ampumaan viereisten bastionien edustalle, ja näin linnoituksen edustalle ei jäänyt yhtään kuollutta kulmaa, johon oma tykkituli ei olisi ulottunut. Vaikka linnoitukset olivat huomattavasti keskiaikaisia linnoja matalampia, niiden muurit saatiin vallihautojen avulla riittävän korkeiksi, ettei linnoitusten valtaaminen suoralla rynnäköllä ollut mahdollista.

Bastionilinnoitukset Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bastionijärjestelmä otettiin käyttöön Suomessa viimeistään 1500-luvulla tykistösodankäynnin kehittymisen johdosta. Tuolloin linnoihin ja kaupunginmuureihin perustuva puolustustaktiikka muuttui vanhanaikaiseksi. Ampuma-aseita on ollut suomessa käytössä aikaisemminkin ja 1400-luvun suomalaisten ritareiden (Raskas ratsuväen sotilas) perintöluetteloissa on mainittu ajanmukainen aseistus mukaan lukien ampuma-aseet. Aseteknologia on levinnyt nopeasti ja se on ollut hyvin yhtenevää koko Itämeren alueella. Merkittävä rakennushanke oli 1500-luvun puolivälissä tehty Viipurin kaupungin linnoitteiden ajantasaistaminen, jolloin keskiaikaista Viipurin kaupunginmuuria vahvistettiin bastioneilla sekä rakennettiin merkittävä laajennus kaupunkia suojaavaan linnoitteeseen. Tämän linnoitustyön merkittävimmät hankkeet olivat Äyräpään ja Pantsarlahden bastionit. Ruotsin rajat siirtyivät valloitussotien seurauksena siten, että uusia merkittäviä linnoitustöitä ei nähty tarpeellisiksi Suomen alueilla ennen 1700-lukua. Bastionijärjestelmän mukaisesti rakennettuja linnoituksia ovat Suomessa esimerkiksi hattujen sodan jälkeen rakennetut Augustin Ehrensvärdin suunnittelemat Viaporin eli Suomenlinnan ja Svartholman merilinnoitukset sekä venäläisten 1790-luvulla Vanhaan Suomeen rakentama Kaakkois-Suomen linnoitusjärjestelmä. Lisäksi Suomen keskiaikaisia linnoja nykyaikaistettiin 1700-luvun kuluessa rakentamalla niiden etuvarustuksiksi bastioneja.

Venäjän keisarikunnan armeijan 1790-luvun lopulla viimeistelemää Taavetin linnoitusta käytettiin sotilaallisesti vain vuoteen 1803, jolloin sen sotilaallisesta käytöstä luovuttiin. Bastionijärjestelmä tuli teknisesti vanhanaikaiseksi noin 1790-luvulla.

Bastionijärjestelmän osat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Bastioni: , varsinaisesti suomeksi vallisarvi. Bastionilinnoituksen perusrakenne. Nelisivuinen tykkiasema, joka on avoin linnoituksen sisälle päin. Bastionin kyljet muodostivat terävän ulospäin kurottavan kärjen. Bastionit rakennettiin bastionirintamiksi siten, että ne pystyivät tukemaan viereisen bastionin taistelua eikä linnoituksen edustalle jäänyt katvealueita, joihin puolustuksen tuli ei olisi yltänyt.
  • Puolibastioni: Muodoltaan vajaa bastioni. Puolibastioneja käytettiin sarvi- ja kruunulinnoissa sekä kooltaan pienissä linnoituksissa, joihin ei saatu mahtumaan täysimittaista bastionirintamaa.
  • Kurtiini: Suora muurin osa tai rakennus, joka useimmiten yhdistää kaksi bastionia yhteen.
  • Ravelliini: Linnoituksen edessä vallihaudassa sijaitseva nelisivuinen takaa avoin varustus, jonka tehtävänä oli suojata kurtiinia ja siinä mahdollisesti olevaa linnoituksen porttia.
  • Tenalji: Kahden kulmittain toisiinsa nähden asetetun muurin tai rakennuksen muodostama varustus. Tenaljeja voitiin asettaa useita peräkkäin, jolloin syntyi tenaljirintama.
  • Kaponieeri: Pieni lähipuolustukseen tarkoitettu holvattu varustus varsinaisen puolustusmuurin edessä.
  • Kontregardi: Pieni varustus, jonka tehtävänä on varmistaa kuollut kulma.
  • Traverssi: Muuri tai rakennus, joka jakaa puolustusrintaman lohkoihin.
  • Redutti: Varsinaisen linnoituksen ulkopuolelle rakennettu kenttävarustus, jonka tehtävä oli tukea taistelussa linnoitusta tai turvata sinne johtavia teitä.
  • Vallihauta: Bastionirintaman eteen kaivettu tai räjäytetty mahdollisimman syvä kaivanto.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Suomalaiset linnoitukset, SKS. Saarijärvi: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2011. ISBN 978-952-222-275-6.