Saaristolaivasto

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Saaristolaivasto
Archipelago Fleet Ensign.JPG
Saaristolaivaston lippu joka oli käytössä vuosina 1761-1813.
Toiminnassa 1756–1823
Valtio Ruotsi
Puolustushaarat Maavoimat
Aselajit Laivasto
Rooli Saaristo- ja rannikkopuolustus
Osa joukkoa Ruotsin merivoimat
Tukikohta Tukholma, Suomenlinna
Värit Sininen
Sodat ja taistelut Ruotsinsalmen taistelu
Komentajat
Tunnettuja komentajia Augustin Ehrensvärd

Saaristolaivasto eli maavoimien laivasto (ruots. Skärgårdsflottan) oli Ruotsin 1700-luvulla perustettu, pienistä aluksista koostunut laivasto. Se näytteli ratkaisevaa osaa Kustaan III:n sodassa.

Alkuvaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Augustin Ehrensvärd

Isovihan aikana venäläiset kaleerit olivat saaneet rauhassa tunkeutua Suomen rannikolle, sillä Ruotsin laivasto koostui linjalaivoista, jotka eivät kyenneet liikkumaan saaristossa. Uhan torjumiseksi Ruotsikin hankki kaleereita. Nämä kuitenkin olivat toimintakyvyttömiä hattujen sodassa, joten Venäjä miehitti jälleen Suomen.

Vuonna 1756 kaleerilaivasto erotettiin omaksi laivastokseen, joka sai nimen Saaristolaivasto. Se sai oman lipunkin. Saaristolaivaston tehtävänä oli maavoimien tukeminen. Jostain syystä, ehkä päätehtävän tukemisen johdosta, saaristolaivastossa käytettiin alusta alkaen lähes yksinomaan maavoimien sotilasarvoja, vain komentajat olivat amiraaleja.

Pommerin sodan kokemusten perusteella armeijan ylipäällikkö Augustin Ehrensvärd esitti luopumista kaleereista ja siirtymistä soudettaviin saaristofregatteihin, jotka olisivat ketterämpiä ja tulivoimaisempia.

Alukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saaristolaivaston alustyypit olivat:

Kaleerit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaleeri oli ikivanha alustyyppi, jonka Pietari Suuri toi Pohjolaan. Se pystyi sekä soutamaan että purjehtimaan. Se oli aluksi saaristolaivaston tärkein alustyyppi. Kaleerilla oli kuitenkin kolme suurta heikkoutta, jotka tekivät siitä epäsuositun:

  1. Heikko tykistö. Kaleerin tykistö oli sijoitettu keulaan joten se käsitti vain pari-kolme tykkiä.
  2. Suuri miehistö. Kaleerilla oli n. 250 miestä, näistä suurin osa soutajia. Tämä aiheutti ongelmia huollolle.
  3. Kömpelyys. Kaleeri tuli huonosti toimeen avomerellä, etenkin huonolla säällä.

Näiden syiden takia kaleerien käyttö rajoittui kuljetustehtäviin ennen Kustaan sotaa. Sodassa ne kuitenkin havaittiin yllättävän hyödyllisiksi ja ne ottivat osaa kaikkiin tärkeimpiin taisteluihin.

Fredrik Henrik af Chapman

Saaristo- eli soutufregatti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Saaristofregatti
Uusimaa luokan saaristofregatti Ingeborg

Nimityksellä tarkoitetaan Fredrik af Chapmanin Augustin Ehrensvärdin aloitteesta suunnittelemia uusia laivatyyppejä, joilla haluttiin korvata kaleerit. Saaristofregattien suunnittelun lähtökohtana olivat Venäjällä Välimeren shebekkien pohjalta rakennetut alukset, jotka kuitenkin todettiin liian suojattomiksi.

Saaristofregatit otettiin käyttöön Pommerin sodan kokemusten pohjalta. Ne olivat liikkuvampia kuin kaleerit. Lisäksi niiden tulivoima oli huomattavasti suurempi, sillä niiden tykit olivat laidoilla. Myös miehistö oli pienempi kuin kaleerissa. Ehrensvärd sijoitti saaristofregatit Viaporiin, kun taas kaleerit oli sijoitettu Tukholmaan.

Saaristofregattien neljä laivatyyppiä olivat Suomen maakuntien mukaan nimettyjä: uusimaa (udenma), hämeenmaa (hämmema), turunmaa (turkoma) ja pohjanmaa (påjama).

Tykkisluupit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tykkisluupit olivat saaristolaivaston pienimpiä aluksia. Ne olivat soutualuksia, mutta niissä oli myös raakapurje purjehtimista varten. Tykkisluuppien aseistuksena oli yksi tai kaksi tykkiä perässä tai keulassa.

Kustaa III:n sodassa tykkisluuppien hyvät ominaisuudet huomattiin ja niitä rakennettiin runsaasti lisää.

Tykkijollat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tykkijollat olivat pieniä purjeveneitä, joiden aseistuksena oli yksi perään asetettu kanuuna. Myös tykkijollia rakennettiin runsaasti sodan aikana.

Kustaa III:n sota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Kustaa III:n sota

Saaristolaivasto näytteli ratkaisevaa roolia Kustaa III:n sodassa (1788–1790), ja maavoimien operaatiot olivat toissijaisia. Myös avomerilaivasto oli useimmiten poissa pelistä: sodan alkuvaiheessa se epäonnistui tehtävässään tuhota Venäjän laivasto. 1789 rutto pakotti sen pysymään Karlskronassa. Vuonna 1790 avomerilaivasto osallistui kyllä Haminan meritaisteluun ja Viipurin kujanjuoksuun, mutta oli toimintakyvytön Ruotsinsalmen taistelun aikana.

Sodan alku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sodan sytyttyä 1788 Ruotsin tykkisluupit aloittivat sotatoimet hyökkäämällä venäläisten kaleerien kimppuun Haminassa. Anjalan liiton jälkeen sotatoimet kuitenkin puuroutuivat. Venäläisten johto käytti tilannetta hyväkseen, ja elokuussa venäläinen laivue saartoi Hankoniemen. Kuningas lähetti Michael Anckarswärdin johtaman laivueen murtamaan saartoa. Tämän tykkisluupit aiheuttivat venäläisille niin paljon tappioita, että he vetäytyivät lokakuussa.

Vuoden 1789 sotatoimet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavana vuonna venäläiset uusivat saartonsa, tällä kertaa Porkkalassa. Ruotsin joukot kärsivät tappioita, mutta venäläiset vetäytyivät jälleen talven ajaksi.

Samaan aikaan Kymijoen itäisten suuhaarojen edustalla käytiin Ruotsinsalmen I meritaistelu. Ruotsalaisten itäistä laivastoa komensi Carl August Ehrensvärd. Taistelu päättyi Ruotsin joukkojen tappioon.

Viimeinen sotavuosi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toukokuussa kuninkaan itsensä johtama saaristolaivasto teki hyökkäyksen Haminaan. Ruotsalaiset voittivat taistelun selvästi. Haminaa ei edelleenkään kyetty valtaamaan.

Tämän jälkeen saaristo- ja avomerilaivasto hyökkäsivät yhdistynein voimin Koivistolle ja Viipurinlahdelle. Mitään ratkaisevaa menestystä ei saavutettu. Sen sijaan venäläiset saartoivat laivaston Viipurinlahdelle.

Lopulta Ruotsin laivaston oli pakko murtautua ulos. Tätä ulosmurtoa kutsuttiin Viipurin kujanjuoksuksi. Viipurin kujanjuoksussa kärsittiin paljon tappioita, ja avomerilaivasto joutui jälleen pois pelistä.

Saaristolaivasto asettui puolustusasemiin Ruotsinsalmen lähettyville. Se voitti venäläiset Ruotsinsalmen II meritaistelussa. Tämä mahdollisti rauhan solmimisen.

Saaristolaivaston loppuvaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viimeisen kerran saaristolaivasto otti osaa sotatoimiin Suomen sodassa vuosina 1808 - 1809.

Kun Viapori antautui jo toukokuussa 1808 joutui siellä talvehtinut huomattava osa saaristolaivastosta venäläisten käsiin. Merkittävimmät aluksista olivat kaksi hämeenmaata, Styrbjörn ja Hjalmar. Venäläiset ottivat ne omaan käyttöönsä, joskin Styrbjörn tuhoutui jo samana purjehduskautena Lövön kahakassa Jungfrusundissa.

Loput venäläisten haltuunottamat saaristolaivaston alukset palvelivat uusia isäntiään aina Oolannin sotaan asti, jonka jälkeen ne hiljalleen poistuivat käytöstä.

Ruotsalaisille jääneet soutufregatit poistuivat luonnollista tietä, koska niitä ei enää rakennettu lisää hävityn sodan jälkeen.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]