Carl Olof Cronstedt

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Carl Olof Cronstedt 3.10.1758–7.4.1820

Carl Olof Cronstedt vanhempi (3. lokakuuta 17567. huhtikuuta 1820) oli Ruotsin merivoimien vara-amiraali.

Nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Cronstedtin isä oli Johan Gabriel Cronstedt (12. heinäkuuta 1720 - 23. maaliskuuta 1774) oli tykistön majuri ja äiti Hedvig Juliana Jägerhorn af Spurila (20. heinäkuuta 1720 - 23. maaliskuuta 1787). Hän kasvoi Puotilan kartanossa Helsingin pitäjässä.

Cronstedt aloitti sotilasuransa vapaaehtoisena prinssi Adolf Fredrikin rykmentissä 5. toukokuuta 1765, mistä hän siirtyi armeijan laivastoon kersantiksi 27. toukokuuta 1770. Hän siirtyi aliluutnantiksi tykistöön 12. elokuuta 1772 palaten armeijan laivastoon vänrikiksi 22. huhtikuuta seuraavana vuonna. Laivastossa hän yleni luutnantiksi 2. toukokuuta 1774. Hänet ylennettiin tykistönkapteeniksi 10. helmikuuta 1777.

Yhdysvaltain vapaussota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Cronstedt palveli vuosina 1776–1779 Englannin laivastossa. Hän osallistui Yhdysvaltain vapaussotaan, mutta vietti siitä suurimman osan sotavankina. Kulutettuaan rahansa vankeusaikana upseereiden sosiaaliseen elämään, Cronstedt onnistui palaamaan Amerikasta Ruotsiin Kustaa III:n stipendin avulla. Paluun jälkeen hänen uransa oli voimakkaasti nousujohteinen.

Hänet nimettiin Kustaa III:n sodassa Saaristolaivaston komentajaksi, kun hän oli tukenut Kustaa III:ta, tämän päätettyä käydä venäläisiä vastaa uudelleen Ruotsinsalmessa. Pitkälti Cronstedtin ansiosta Ruotsi voitti Venäjän keisarikunnan laivaston Ruotsinsalmen toisessa meritaistelussa 1790. Samana vuonna 26. lokakuuta Cronstedt nimitettiin meriasian valtiosihteeriksi. Hänet ylennettiin sinilippuisen laivaston kontra-amiraaliksi (toisin sanoen Saaristolaivaston) 22. joulukuuta 1793[1]. Laivastojen kenraaliadjutantti hänestä tuli 26. kesäkuuta 1797. Kustaa III:n kuoltua Cronstedille myönnettiin yksi viidestä muistosormuksesta.

Viaporin komendantti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Cronstedt ylennettiin sinilippuisen laivaston vara-amiraaliksi ja Karlskronan laivastoaseman komentajaksi 9. huhtikuuta 1801[2]. Hän riitantui Kustaa IV Aadolfin kanssa, ja hänet siirrettiin pois Tukholmasta 3. joulukuuta Viaporin komendantiksi. Tästä huolimatta Cronstedt työskenteli uutterasti linnoituksen parantamiseksi, vaikka Tukholman hallitus laiminlöikin linnoituksen rahoittamisen. Venäläisten hyökättyä Suomeen 1808 Cronstedt joutui jopa käyttämään omia varojaan linnoituksen puolustukseen.

Johan Tietrich Schoultz: Ruotsinsalmen II meritaistelu.

Suomen sodassa Cronstedtin komentama Viaporin linnoitus antautui venäläisille 3. toukokuuta 1808. Cronstedtin ristiriitainen maine on laajasti seurausta Runebergin Vänrikki Stoolin tarinoista, jossa Cronstedtin jopa väitettiin myyneen Viaporin venäläisille – väite, jolle historiantutkijat eivät ole löytäneet todisteita. Todennäköisimmät syyt linnoituksen antautumiselle olivat upseerien keskuudessa vallinnut perusteltu laaja epäusko Ruotsin kykyyn puolustautua ylivoimaista vihollista vastaan ja linnoituksen täydellinen eristäminen yhdistyneenä hyvin suunniteltuun psykologiseen sodankäyntiin, joka vahvisti epäuskoa entisestään, sekä huoli linnoituksen suuresta siviiliväestöstä, ruudin riittämättömyys ja linnoitusten vähenevä merkitys sodankäynnissä ylipäätänsä.

Napoleonin sodan aikana myös useimmat saksalaiset linnoitukset antautuivat lähes taistelutta – linnoitusten aika läheni loppuaan. Cronstedt yritti kuitenkin voittaa aikaa ja solmi venäläisten kanssa aselevon, jonka mukaan Viapori antautuisi, ellei Ruotsista tulisi apua toukokuun 3. päivään mennessä. Kun Cronstedtin lähettämät lähetit oli sopimuksen vastaisesti venäläisten toimesta viivytetty eikä apua Ruotsista kuulunut, Cronstedt luovutti sopimuksen mukaisesti linnoituksen ja siellä talvehtineen saaristolaivaston osaston venäläisille. Suomalaiset upseerit ja sotilaat saivat sopimuksen mukaan palata koteihinsa, mutta ruotsalaiset vangittiin. Ruotsin etsiessä syntipukkeja hävitylle sodalle Cronstedt ja monta muuta upseeria (mm. Fredrik Adolf Jägerhorn, Viapori; Carl Magnus Gripenberg, Svartholman komentaja; Hans Henrik Gripenberg, Suomessa toimivien joukkojen ylikomentaja) aiottiin tuomita kuolemaan maanpetoksesta. Tuomioita ei kuitenkaan pantu täytäntöön, koska Venäjän keisari Aleksanteri I puuttui tuomioihin ja yleinen armahdus tuli voimaan. Ruotsin hävittyä sodan ruotsalaiset ajoivat kuningas Kustaa IV Aadolfin maanpakoon. Samalla hävitty sota merkitsi loppua Ruotsin suurvaltapyrkimyksille.

Loppuelämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen sodan jälkeen Aleksanteri I:n myönsi kuten tapaan kuului myös Cronstedtille eläkkeen, mutta Cronstedt ei ikinä siirtynyt tsaarin palvelukseen. Loppuelämänsä hän eli Herttoniemen kartanossa viettäen syrjäänvetäytyvää elämää, keskittyen lastensa kasvatukseen ja kartanon puiston rakentamiseen. Carl Olof Cronstedtia onkin sanottu "puutarhansuunnittelun mestariksi". Cronstedtin vaimo oli kreivitär Beata Sofia Wrangel af Sauss (6. toukokuuta 1762 – 9. joulukuuta 1840). Carl Olof Cronstedt on haudattu Helsingin pitäjän kirkon hautausmaalle.

Helsingin Herttoniemenrannan asuinalueella noin kilometrin päässä Herttoniemen kartanosta sijaitseva katu Amiraali Cronstedtin ranta on nimetty Carl Olof Cronstedtin mukaan.

Carl Olof Cronstedtilla oli kolme lasta:

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Gustaf Elgenstiernan Svenska Adelns Ättartavlor osa II s. 107
  2. Oskar Wasastjerna Ättar -Taflor öfver den på Finlands Riddarhus introducerade adeln I osa A-K s. 259
  3. Gabriel Anton Cronstedt Suomalaiset kenraalit ja amiraalit Venäjän sotavoimissa 1809–1917. Biografiakeskus, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.