Johan Ludvig Runeberg

Wikipedia

**Johan Ludvig Runeberg**
Johan Ludvig Runeberg
Syntynyt:	5. helmikuuta 1804 Pietarsaari, Suomi
Kuollut:	6. toukokuuta 1877 Porvoo, Suomi
Ammatit:	runoilija, opettaja, toimittaja, professori
Kansallisuus:	Suomi

Johan Ludvig Runeberg (5. helmikuuta 1804, Pietarsaari – 6. toukokuuta 1877, Porvoo) on Suomen kansallisrunoilija.

Sisällysluettelo

1 Elämä
2 Kirjallinen tuotanto
- 2.1 Hirvenhiihtäjät
3 Patsas
4 Runeberg nykyään
5 Katso myös
6 Viitteet
7 Lähteitä
8 Aiheesta muualla

[muokkaa] Elämä

[muokkaa] Lapsuus

Runebergin vanhemmat olivat merikapteeni Lorens Ulrik Runeberg ja Anna Maria Malm. Johan Ludvig, kutsumanimeltään Janne, syntyi isän ollessa merillä. Isä näki Johanin ensi kerran pojan ollessa kolmevuotias. Johan oli esikoinen, ja hänellä oli kolme siskoa: Ulrika Carolina, Emilie ja Maria Mathilda, sekä veljet Viktor ja Nestor, jotka molemmat jatkoivat isänsä työtä. Ulrika Carolinasta tuli runoilija, ja Emilie "Emma" oli pietisti, joka mm. hoiti sokerileipomoa ja opetti Pietarsaaressa ja Uudessakaarlepyyssä. Maria Mathildasta tuli käsityönopettaja, lisäksi sekä Emilie että Maria olivat harrastaneet musiikkia. Runebergin veljenpoika oli pianisti Rudolf Sjögren, joka oli syntynyt neljä vuotta ennen isänsä Nestorin kuolemaa.

Runeberg syntyi helmikuussa 1804, mutta ei ole täysin varmaa, oliko päivämäärä 5. vai 7. helmikuuta. Hän itse juhli syntymäpäiväänsä 5:ntenä.^[1]

Runoilija sairasti lapsuudessaan risataudin, joka johti rauhasturpoamiin. Runebergin fyysinen kehitys hidastui sairauden johdosta niin, että hän oppi kävelemään vasta kolmen tai neljän vuoden ikäisenä.

[muokkaa] Opiskeluvuodet

Runeberg suoritti ylioppilastutkinnon Turussa 1822 ja aloitti seuraavana vuonna Turun akatemiassa filosofian opinnot. Hän liittyi Pohjalaiseen osakuntaan. Opiskeluaikana hänen ystäväpiiriinsä kuului muita pohjalaisia, kuten Johan Jakob Nervander, J. V. Snellman sekä uusimaalainen Elias Lönnrot. Runeberg valmistui filosofian kandidaatiksi heinäkuussa 1827. Opiskelurahoja hän ansaitsi kotiopettajana Saarijärvellä. Paikkakunnan innoittamana syntyi 1830 hänen esikoiskokoelmassaan julkaistu runo Saarijärven Paavo (Bonden Paavo). Runebergin ensimmäinen julkaistu runo oli Åbo Tidningar -lehdessä 1826 ilmestynyt Auringolle (Till solen).

[muokkaa] Perhe

Runebergien koti Porvoossa. Kuva vuodelta 1900.

Kesällä 1827 Runeberg asui arkkipiispa Jakob Tengströmin virkatalossa Paraisilla, missä hän opetti lapsia. Siellä hän tapasi Fredrika Tengströmin, jonka setä arkkipiispa oli. Fredrika ja Johan menivät naimisiin tammikuussa 1831. He saivat kahdeksan lasta, joista kaksi kuoli lapsena:

Anna Carolina (1832–1833) oli Runebergien ensimmäinen lapsi. Hänellä kerrotaan olleen pitkä, ruskea tukka sekä ruskeat silmät. Hän oli koko elämänsä sairaalloinen ja menehtyi kesällä 1833 ehdittyään täyttää yhden vuoden. Tytön kuolema oli perheelle traumaattinen, ja Fredrika oli aina lasta odottaessaan toivonut saavansa tyttären.
Ludvig Mikael (1835–1902)
Lorenzo (1836–1919)
Walter Magnus (1838–1920)
Johan Wilhelm (1843–1918)
Jakob Robert (1846–1919)
Edvard Moritz (1848–1851), kuoli tulirokon komplikaatioihin.
Fredrik Karl (1850–1884)

[muokkaa] Työura

Johan Ludvig Runeberg poikansa Fredrikin ottamassa valokuvassa vuonna 1875

Runeberg muutti Helsinkiin 1828. Siellä perustettiin 1832 Helsingfors Morgonblad -lehti, jonka ensimmäinen toimittaja Runeberg oli. Helsingin-vuosinaan Runeberg asui useissa eri osoitteissa eri puolilla kaupunkia. Alkuvuonna 1837 Runeberg sai Porvoon kymnaasin roomalaisen kirjallisuuden lehtorin viran ja perhe muutti pysyvästi Porvooseen. Opettajanuransa ohella hän toimitti Borgå Tidning -lehteä vuosina 1838–39. Runeberg toimi opettajana aina eläkkeelle siirtymiseensä asti vuonna 1857 ja keskittyi sen jälkeen kirjoittamiseen. Hän halvaantui vuonna 1863 saatuaan metsästysretkellä aivoverenvuodon ja vietti loppuelämänsä pääasiassa vuodepotilaana. Runeberg sai professorin arvon 1844.

[muokkaa] Kirjallinen tuotanto

Vänrikki Stoolin tarinat, Maamme-laulu

Runeberg kirjoitti koko tuotantonsa ruotsiksi. Runebergin tunnetuin teos on Vänrikki Stoolin tarinat. Runot kertovat vuosien 1808–1809 Suomen sodan sankareista. Avausrunosta Maamme (Vårt land) sävellettiin myöhemmin Suomen kansallislaulu.

Runot, 1830
Hirvenhiihtäjät, 1832
Runot. Toinen vihko, 1833
Hanna, 1836
Nadeschda ja Jouluilta, 1841
Runot. Kolmas vihko, 1843
Kuningas Fjalar, 1844
Vänrikki Stoolin tarinat, ensimmäinen osa, 1848
Vänrikki Stoolin tarinat, toinen osa, 1860
Salamiin kuninkaat, 1863

[muokkaa] Hirvenhiihtäjät

Runeberg loi niin kutsutun suomalaisen sarjan, joka käsittää kolme eeposta: Hirvenhiihtäjät, Hanna ja Jouluilta. Historioitsija Matti Klingen mukaan käsitykset Suomen kansasta, sen luonteesta ja ominaisuuksista kodifioitiin nimenomaan Runebergin Hirvenhiihtäjissä ja Lönnrotin Kalevalassa. Runeberg oli myös Suomea kuvanneiden joukossa ensimmäinen, joka jäsensi maan esteettisesti ja kokonaisvaltaisesti

Hirvenhiihtäjät (Elgskyttarne, 1832) on yhdeksän laulua käsittävä heksametrirunoelma, joka kuvaa kansanelämää. Runoelman aiheena on hirvenajo, johon kietoutuu myös kosiotarina. Itse tapahtumilla ei kuitenkaan ole itsenäistä merkitystä. Ne muodostavat kuvauksen kehykset.

Hirvenhiihtäjät ammentaa idyllin traditiosta. Sille on ominaista paikan yhteisyys ja rajoittuminen muutamiin elämän peruselementteihin. Runeberg kuvaa talonpoikaisten pirttien elämää ja yhteisön monenkirjavaa väkeä kerjäläisistä loisiin, piikoihin ja laukkuryssiin. Kukin henkilöistä edustaa jotakin yleistä ideaa, joka esitetään epiteettinä (”toimekas Anna” ja ”mielevä Pekka”).

Ihanteellisina ominaisuuksina mainitaan alamaisuus, nöyryys, vaatimattomuus, työteliäisyys ja omillaan toimeen tuleminen. Nämä ominaisuudet tukivat pyrkimystä vallitsevan yhteiskunnallisen tilanteen säilyttämiseen, joka oli keskeinen 1830-luvun rauhaa ja kuria korostavassa ilmapiirissä. Hirvenhiihtäjien ihanteilla oli kirjallisuudessa useita vastineita. SKS esimerkiksi julkaisi moralisoivan romaanin "Kultala", joka oli sovitettu sveitsiläisen H. Zschokken alkutekstistä. Siinä osoitettiin, että työ ja uskollisuus tekevät elämästä kultalan, eivät suinkaan vaatimiset, vallankumoukset ja kapinointi

Hirvenhiihtäjien vallitsevana vaikutelmana on levollisuus ja sopusointu. Ihmiset elävät viattomuuden tilassa, missä he ovat saavuttaneet keskinäisen harmonian ja sisäisen rauhan. Välitöntä luontosuhdetta kuvaa se, että luonnonilmiöillä ja ihmiselämän tapahtumilla on sama rytmi ja kieli.

Runebergin heksametriepiikka on lähellä arkikieltä. Jos säkeet kirjoitettaisiin peräkkäin ilman mittaa lauseiden ajatussisältöjen mukaisesti, kerronta muuttuisi miltei realistiseksi proosaksi.^[2]

[muokkaa] Patsas

Runebergin patsas Porvooossa

J. L. Runebergin patsas sijaitsee Helsingissä Esplanadin puistossa. Patsaan on veistänyt hänen poikansa Walter Runeberg vuonna 1885. Patsaan jalustan juuressa on karhuntaljaan pukeutunut Suomi-neito, joka kannattelee kivitauluun hakattuja Maamme-laulun sanoja. Myös Porvoossa on Runebergin patsas, joka on Runebergin kotia lähellä sijaitsevassa Runebergin puistossa. Porvoon patsas on Helsingin patsasta pienempi.

[muokkaa] Runeberg nykyään

J.L. Runebergin nimen mukaan nimetty Runebergintorttu

Runebergin muistoa kunnioittamaan perustettiin vuonna 1885 Svenska litteratursällskapet i Finland. Seura jakaa vuosittain kirjallisuuspalkintoja sekä kaunokirjallisuudelle että tieteelliselle kirjallisuudelle runsaat 600 000 euroa palkintoina, stipendeinä ja avustuksina.

Runebergillä on patsaat Helsingissä ja Porvoossa. Niiden veistäjä on hänen poikansa Walter Runeberg, joka on tunnetuimpia kuvanveistäjiämme. Runebergin koti Porvoossa on nykyään museona. Myös Pietarsaaressa sijaitseva Runebergin perheen kalastus-ja metsästysmaja on museona.

Runebergin päivää vietetään vuosittain 5. helmikuuta, jolloin Porvoossa jaetaan Runeberg-palkinto kaunokirjallisesta teoksesta, ja syödään runebergintorttuja.

[muokkaa] Katso myös

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Johan Ludvig Runeberg.

[muokkaa] Viitteet

↑ http://www.runeberg.net/
↑ Kannisto, Päivi: Suolatut säkeet : Suomen ja suomalaisten diskursiivinen muotoutuminen 1600-luvulta Topeliukseen. Painettu väitöskirja: Rantanen Päivi: Suolatut säkeet. SKS, Helsinki 1997. ISBN 951-717-947-2. Ellibs, Turku, 2007. 978-952-99867-3-6 (PDF). Kirja www:ssä

[muokkaa] Lähteitä

Kannisto, Päivi: Suolatut säkeet : Suomen ja suomalaisten diskursiivinen muotoutuminen 1600-luvulta Topeliukseen. E-kirja. Painettu väitöskirja: Rantanen Päivi, Suolatut säkeet, SKS, Helsinki 1997. ISBN 951-717-947-2. Ellibs, Turku, 2007. 978-952-99867-3-6 (PDF). kirja www:ssä

Karkama, Pertti: Vapauden muunnelmat : J.L. Runebergin maailmankatsomus hänen epiikkansa pohjalta. SKS, Helsinki, 1982.

[muokkaa] Aiheesta muualla

Wikiaineistossa on lähdetekstiä aiheesta:

Johan Ludvig Runeberg

Wikisitaateissa on kokoelma Johan Ludvig Runeberg -sitaatteja.

Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org/wiki/Johan_Ludvig_Runeberg