Kustaa III:n sota

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kustaa III:n sota
Ruotsinsalmen II meritaistelu
Ruotsinsalmen II meritaistelu
Päivämäärä:

kesäkuu 1788 – elokuu 1790

Paikka:

Suomenlahti, Suomi

Lopputulos:

Status Quo, Värälän rauha

Osapuolet

Venäjän lippu Venäjä
Tanskan lippu Tanska

Ruotsin lippu Ruotsi

Komentajat

Katariina II
Kristian VII

Kustaa III

Kustaa III:n sota oli Ruotsin ja Venäjän välinen sota kesäkuusta 1788 elokuuhun 1790. Sota syttyi Ruotsin kuninkaan Kustaa III:n aloitteesta. Se päättyi Värälän rauhaan ilman selvää voittajaa ja ilman rajamuutoksia.

Vuonna 1772 säädyiltä vallan kaapannut Kustaa III halusi vahvistaa omaa asemaansa kuninkaana ja palauttaa Ruotsin mahtia sekä hattujen sodan jälkeisessä Turun rauhassa 1743 menetetyt alueet. Eino Jutikkalan mukaan Kustaa III:n haluun hyökätä Venäjälle vaikutti myös Suomessa esiintynyt itsenäisyysliike, joka haki tukea juuri Venäjältä.

Kustaa III oli jo pitkään valmistellut sotaa Venäjää vastaan. Hän harkitsi myös sotaa Tanskaa vastaan ja Norjan liittämistä Ruotsiin, mutta Britannian vastustus esti sen.

Tilanne kävi otolliseksi sodan aloittamiselle idässä, kun Venäjä joutui sotaan Turkin kanssa 1787. Kun Venäjä oli sodassa Mustallamerellä, Kustaa III arveli mahdolliseksi onnistua Pietarin valtaamisessa nopealla iskulla. Poliittisena tavoitteena Kustaa III:lla oli jopa Venäjän keisarinnan Katariina II:n syrjäyttäminen ja hänen poikansa Paavalin nostaminen valtaistuimelle.

Naamioitua hyökkäyssotaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kustaa III:lle oli tärkeää, että Venäjä näyttäisi sodassa hyökkääjältä. Ensinnäkään kuninkaalla ei vuoden 1772 hallitusmuodon mukaan ollut oikeutta aloittaa hyökkäyssotaa. Toisaalta kyse oli ulkopoliittisesta pelistä: Katariina II:n olisi vaikeaa saada Tanskaa avukseen, jos Venäjä näyttäisi hyökkääjältä.

Keväällä 1788 kuningas järjesti väärennettyjä raportteja Venäjän sotavalmisteluista Suomen rajan tuntumassa. Tällä verukkeella hän sai luvan liikekannallepanoon 21. toukokuuta ja kesäkuussa joukkoja siirrettiin Ruotsista Suomeen.

Kustaa III teetti venäläisiä sotilaspukuja ja lähetti ne Savon prikaatin komentajalle. Tarkoitus oli vielä väärässä asepuvussa järjestää tekosyy sodalle. Kustaan kannalta onnekkaasti venäläissotilaat eksyivät Puumalan Vuolteensalmessa rajan väärälle puolelle. Tästä syntyi 28. kesäkuuta 1788 pieni kahakka, joka riitti syyksi: Savon prikaati ylitti rajan, valtasi Savonlinnan ja aloitti Olavinlinnan piirityksen.

Venäjä julisti sodan Ruotsille 11. heinäkuuta 1788. Ruotsin pääarmeija oli jo tätä ennen ylittänyt Kymijoen määränpäänään Pietari.

Suunnitelmissa nopea isku Pietariin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alun perin Kustaa III:n suunnitelmana oli lyödä Venäjän laivasto perinpohjaisesti merellä ja sen jälkeen vallata nopeasti Pietari ja Kronstadt. Suunnitelmat kuitenkin muuttuivat, kun Ruotsin ja Venäjän avomerilaivastot kävivät meritaistelun Suursaaren edustalla 17. heinäkuuta 1788. Taistelu päättyi ratkaisemattomaan, ja molemmat menettivät yhden linjalaivan. Ruotsin laivasto vetäytyi Viaporiin.

Kun kaivattua suurta merivoittoa ei tullut, nousi Kustaa III elokuussa maihin Haminan edustalla. Hänen tarkoituksenaan oli hyökätä maitse Viipurin kautta Pietariin. Haminassa osoittautui, että armeijan moraali oli kehno ja upseeristo haluton hyökkäämään. Ns. Liikkalan nootista ja Anjalan liittokirjasta tunnettu upseerikapina aiheutti sen, että Kustaa III ja Ruotsin armeija joutui sekasortoisesti vetäytymään vanhoille rajoille.

Sotatoimet olivat tämän jälkeen käytännössä poikki seuraavaan kesään saakka. Kuningas Kustaa III lähti elokuussa Ruotsiin Tanskan aloittaman sodan takia. Avomerilaivastoa kohtasi varsinainen katastrofi, kun pelätty toisintokuume levisi miehistöjen keskuuteen ja tappoi tuhansittain miehiä. Laivasto oli Ruotsissa lähes kaksi vuotta täysin taudin nujertamana, millä oli valtava vaikutus sotatoimien kulkuun.

Ratkaisu Ruotsinsalmessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1789 Venäjä pyrki Savon valtaamiseen. Venäjän edetessä kohti Mikkeliä käytiin Porrassalmella kesäkuussa suuret taistelut, jotka päättyivät Ruotsin torjuntavoittoon. Silti venäläiset onnistuivat valtaamaan Mikkelin.

Eversti von Stedingk joutui vetämään Ruotsin joukot Joroisiin. Sieltä tehtiin vastahyökkäyksiä, ja Savo saatiin kesän aikana takaisin. Suurimman voittonsa Ruotsin armeija sai 5. heinäkuuta 1789 Rantasalmen Parkumäellä.

24. elokuuta 1789 Ruotsin saaristolaivasto kärsi Ruotsinsalmen ensimmäisessä meritaistelussa Kotkan edustalla suuren tappion.

Kesällä 1790 tautitilanne avomerilaivastossa helpottui ja taistelut keskittyivät merelle. Lukuisten yhteenottojen jälkeen ratkaisevaksi muodostui Ruotsinsalmen toinen meritaistelu 9. heinäkuuta 1790. Ruotsin saaristolaivasto sai Ruotsin ja Itämeren historian suurimmassa meritaistelussa komean voiton. Tämän jälkeen Venäjän keisarinnan Katariina II oli valmis rauhaan, joka solmittiin Värälässä 14. elokuuta 1790.

Sodassa kuoli yli kaksikymmentä tuhatta ruotsalaista ja suomalaista meri- ja maavoimien sotilasta. Vain 1500 kaatui taisteluissa, loput sortuivat tauteihin.

Sodan vaikutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sodan suurimmat vaikutukset saattoi aiheuttaa sen aikana voimaan saatettu yhdistys- ja vakuuskirja vuodelta 1789. Sota nosti kuninkaan kannatusta ja kansallismielisyyttä. Nämä auttoivat Kustaa III:a sanelemaan ja saaman hyväksytyksi vuoden 1772 hallitusmuotoon lisäyksen, joka lisäsi kuninkaan valtaa. Yhdistys- ja vakuuskirja oli merkittävä myös Suomen kannalta, sillä se oli voimassa aina vuoden 1919 tasavaltalaiseen hallitusmuotoon asti.

Kustaa III ei ehtinyt nauttia sodan tuomasta nosteesta kovin kauan. Valtataistelussa alakynteen jääneessä aatelistossa jäi kytemään viha, joka huipentui kuninkaan murhaan 1792.

Venäjällä sota kasvatti kiinnostusta Vanhan Suomen alueen puolustuksen vahvistamiseen. Seurauksena oli mittavan Pietaria suojaavan Kaakkois-Suomen linnoitusjärjestelmän perustaminen.

Sodan vaiheita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1788

1789

1790

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Jutikkala Eino, Kustavilainen aika, teoksesta Suomen historian käsikirja I, WSOY 1949
  • Mäntylä Ilkka, Kustavilainen aika, teoksesta Suomen historian pikkujättiläinen, WSOY 1987. ISBN 951-0-14253-0
  • Karonen Petri, Pohjoinen suurvalta – Ruotsi ja Suomi 1521–1809, WSOY 1999. ISBN 951-0-23739-6
  • Kilpinen Pekka, Valistunutta sodankäyntiä – sotilaiden kertomuksia Kustaan sodasta, Yliopistopaino 2003. ISBN 951-570-541-X

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Stig Jägerskiöld, Ruotsinsalmi – Kustaa III:n meritaistelut, Otava 1999, ISBN 951-1-09586-2