Inkerin sota

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Inkerin sota käytiin 1609-1617 Ruotsin kuningaskunnan ja Moskovan hallitseman Venäjän välillä sekasorron aikana. Sen alussa vuonna 1610 ruotsalaisjoukot, joissa oli suomalaisia mukana, miehittivät hetken aikaa Moskovaa.[1] Sota päättyi Stolbovan rauhaan, jossa Ruotsin kuningaskunta sai haltuunsa Inkerinmaan.

Taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Venäjän sekasortoinen tilanne maan ollessa ilman hallitsijaa mahdollisti Ruotsin ja Puolan sekaantumisen Venäjän sisäpolitiikkaan. Kumpikin valtio asetti oman ehdokkaansa hallitsijaksi ja pyrki tukemaan ehdokastaan voimakeinoin. Ruotsin ehdokkaana oli Vasili Šuiski, joka oli pyytänyt apua valtaan nousemiseksi. Šuiski oli luvannut Viipurin sopimuksessa Ruotsille palkkioksi avusta Käkisalmen läänin.

Sota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hyökkäys alkoi 11. maaliskuuta 1609 Viipurista Jakob De la Gardien johtaman 5 000-miehisin joukon aloittaessa marssinsa Kaprion, Iivanalinnnan ja Novgorodin kautta kohti Moskovaa, jonne joukot saapuivat 12. maaliskuuta 1610. Kesällä joukot palasivat Viipuriin.

De la Gardielle ryhdyttiin kokoamaan Viipuriin uutta armeijaa. Tukholmasta Turun kautta Viipuriin saapui 25. tammikuuta 1611 seitsemän ratsuväenlipustoa ja kaksi lippukuntaa jalkaväkeä. Ulkomailta oli lisäksi värvätty neljä lippukuntaa, jotka oli keskitetty Iivanalinnaan. Joukkoihin kuului marssin alkaessa 27. tammikuuta 1611 seitsemän lipustoa ratsuväkeä, joissa oli yhteensä noin 900 miestä. Jalkaväkeä oli neljän lippukunnan muodostama Samuel Cobronin rykmentti ja kolme erillistä lippukuntaa eli yhteensä 816 mistä. Kohti etelää marssiessaan armeija hyökkäsi Pähkinälinnaan ja Käkisalmeen.

Marssiva armeija sai maaliskuun alussa täydennyksenä suomalaisista koostuvan von Rechenbergerin rykmentin Laatokan eteläpuolella. Osa rykmentistä osallistui Laatokan kaupungin valtaamiseen, minkä jälkeen marssi jatkui kohti Novgorodia. Armeija saavutti kaupungin heinäkuussa ja siihen liittyi Evert Hornin johtamat kaksi jalkaväen lippukuntaa ja kaksi ratsuväkilipustoa. Kaupunki vallattiin piirityksen päätteeksi 15. heinäkuuta alkaneella hyökkäyksellä.

Marssi jatkui Pihkovaan, joka piiritettiin. Pihkovasta jatkettiin marssia Peipusjärven itäpuolitse Narvaan. Vuoden 1612 aikana taistelut hiipuivat, vaikka joitakin Inkerin kaupunkeja vallattiinkin. Sotatoimien päättyessä koko Inkerinmaa oli Ruotsin hallinnassa.

Venäjän kanssa tehtiin vuonna 1617 rauha Stolbovassa, minkä mukaan Ruotsi sai Käkisalmen läänin ja Inkerinmaan. Ruotsi luovutti Novgorodin takaisin Venäjälle, mutta siitä huolimatta Venäjän yhteys Itämereen katkesi.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Venäjän sota (1609 - 1617) Pohjan prikaatin killan sivusto.