Esiroomalainen rautakausi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Pohjoisgermaanisen väestön oletettu asuinalue esiroomalaisella rautakaudella.

Esiroomalainen rautakausi on nimitys, jota käytetään Keski- ja Pohjois-Euroopassa kuvaamaan varhaista rautakautta. Keski-Euroopassa tähän vaiheeseen ajoittuu muun muassa La Tènen kulttuuri. Esiroomalainen rautakausi päättyy Rooman valtakunnan tekemiin valloituksiin. Pohjoismaissa esiroomalainen rautakausi ajoittuu noin 500 eaa. - 0 jaa.

Esiroomalainen rautakausi Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Esiroomalaisella rautakaudella monet myöhäisen pronssikauden kehityskulut jatkuvat. Rannikkoseuduilla väestö täydentää kalastukseen ja hylkeenpyyntiin perustuvaa talouttaan karjanhoidolla ja maanviljelyllä. Vainajat haudataan röykkiöhautoihin tai kiviarkkuihin. Metalliesinelöytöjä tunnetaan vähän, mutta raudanvalmistustaito leviää Suomeenkin. Kulttuurikontaktit ulottuvat sekä Skandinaviaan että Baltiaan. Rannikkoväestö valmistaa Morbyn keramiikkaa. Sisämaasta tunnetaan Luukonsaaren keramiikkaa Järvi-Suomen alueella ja epämääräistä Kalmistonmäen keramiikkaa Kaakkois-Suomessa. Varhaisimmat toistaiseksi tunnetut todisteet raudanvalmistuksesta on hieman yllättäen löydetty Pohjois-Suomesta.

Esiroomalaisen rautakauden lopulla yleistyy metalliesineiden laittaminen hautoihin. Muun muassa Espoon Taavinkylässä (Dåvits) ja Pohjan Järnvikissa Uudellamaalla sijaitsee tärkeitä löytöpaikkoja.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Meinander, C. F.: Dåvits. En essä on förromersk järnålder. Finskt Museum 1969.