Espoo

Wikipedia

Espoo Esbo
vaakuna	sijainti
www.espoo.fi
Sijainti	60°12′20″N, 24°39′20″E
Lääni	Etelä-Suomen lääni
Maakunta	Uudenmaan maakunta
Seutukunta	Helsingin seutukunta
Perustettu	1458 (ensimmäinen maininta Kirkkonummen seurakunnan Espoon kappeliseurakunnasta), kaupungiksi 1972
Pinta-ala	528,16 km2 226. suurin 1.1.2008 [1]
– maa	312,20 km2
– sisävesi	17,97 km2
– meri	197,99 km2
Väkiluku	239 176 toiseksi suurin 30.4.2008 [2]
– väestötiheys	766,1 as/km2 (30.4.2008)
– suomenkielisiä	85,6 %
– ruotsinkielisiä	8,6 %
Kunnallisvero	17,50 % (2008) [3]
Espoon kaupunginjohtaja	Marketta Kokkonen
Espoon kaupunginvaltuusto	67 paikkaa
2004 - 2008[4]  • Kok.  • SDP  • Vihr.  • RKP  • Kesk.  • Vas.  • Sit.  • KD	26 13 9 7 4 3 3 2

Espoo (ruots. Esbo) on Helsingin ja Vantaan sekä kokonaan Espoon sisällä sijaitsevan Kauniaisten naapurikaupunki. Se sijaitsee Uudenmaan maakunnassa, Etelä-Suomen läänissä Suomenlahden rannalla. Sen itärajan Helsinkiä vastaan muodostavat suurelta osin Laajalahti ja Iso Huopalahti, länsirajan Kirkkonummea vastaan taas Espoonlahti. Muita naapurikuntia ovat Nurmijärvi ja Vihti pohjoisessa. Välissä olevista leveistä lahdista huolimatta Espoo on kiinteästi sidoksissa Helsinkiin yhdyskuntarakenteeltaan ja joukkoliikenteen osalta.

Espoossa oli 2008-04-30 30. huhtikuuta 2008 239 176 asukasta^[2], joten se on Suomen toiseksi suurin kaupunki. Lisäksi Espoo on niin sanottu "reikäleipäkunta"; Kauniainen on kokonaan sen ympäröimä. Kaupunki on tunnettu hajanaisesta kaupunkirakenteestaan ja useista erillisistä kaupunkikeskuksista. Joka puolella Espoota rakennetaan, sillä Espoo on Suomen nopeimmin kasvava kaupunki. Vuoden 2007 lopussa Espoossa oli 238 345 asukasta. Valtaosa espoolaisista on muuttanut paikkakunnalle lähikunnista tai muualta Suomesta. Asukkaista vain pieni osa on syntynyt Espoossa.^lähde?

Espoon pinta-ala on maanmittauslaitoksen 2008-01-01 1. tammikuuta 2008 tehtyjen mittausten mukaan 528,16 km², josta 312,20 km² on maata, 17,97 km² sisävesialueita ja loput 197,99 km² merivesialueita.^[1]. Maapinta-alasta oli 31. joulukuuta 2004 kaavoitettuna hieman vajaa kolmannes. Espoossa on myös kaupungiksi varsin paljon metsää. Kaavoitetulla alueella metsää on noin 2 000 ha ja lisäksi on kaavoittamattomat metsäalueet.

Vanhin Espoota koskeva historiallinen maininta on vuodelta 1341 ja ensimmäinen maininta Espoon kylästä nykyisen Espoonkartanon paikalta on vuodelta 1432. Espoon seurakunta irtautui Kirkkonummen seurakunnasta vuonna 1458. Espoon kunnallishallinnon katsotaan alkaneen ensimmäisestä kuntakokouksesta vuonna 1868. Ensimmäinen edustuksellinen kunnanvaltuuston kokous pidettiin 1910. Espoosta tuli kauppala vuonna 1963 ja kaupunki 1972.

Espoo viettää 550-vuotisjuhliaan vuonna 2008, minkä ajankohdan se laskee Espoon seurakunnan perustamisvuodesta.^[5][6] Yhtä hyvin Espoo kaupunki voisi viettää tänä vuonna kunnan 140-vuotis- tai kaupungin 36-vuotisjuhlavuottaan.

Sisällysluettelo 1 Historia 2 Väestö 2.1 Väestönkehitys 3 Politiikka 3.1 Ystävyyskaupungit 4 Espoon aluejako 5 Espoossa sijaitsevat 6 Talous 6.1 Suurimmat työnantajat, työntekijät 1. tammikuuta 2007 7 Espoon keskus 8 Aiheesta muualla 9 Lähteet

[muokkaa] Historia

Ensimmäiset asukkaat muuttivat alueelle noin 9 000 vuotta sitten, ja Espoossa on ollut pysyvää asutusta 1100- ja 1200-luvuilta lähtien. Espoon keskeisin läpikulkuväylä, kaupungin läpi kulkeva Kuninkaantie (vanha Turun - Viipurin valtatie) rakennettiin 1200-luvulla.

Espoon nimi viitannee joennimeen (Espå / Espåå), jonka puolestaan arvelleen saaneen nimensä jokea reunustaneilta haavoilta (ruotsin kielen haapaa tarkoittava vanha sana on äspe). Nimi esiintyy ensimmäisen kerran vuonna 1431. Espoon vaakunassa esiintyvä kruunu viittaa Espoon kuninkaankartanoon, ja hevosenkenkä puolestaan viittaa kyyditysvelvollisuuteen, joka kuninkaantien varrella sijainneella pitäjällä oli. Monin paikoin Espoon teistä on jäljellä Kuninkaantien keskiaikaista linjausta.

Niin sanottu Espoon kylä sijaitsi Espoonjoen varrella noin nykyisen Espoon keskuksen paikalla.

Espoon seurakunta itsenäistyi Kirkkonummen kappelista vuonna 1458. Espoon harmaakivikirkon vanhimmat osat ovat 1480-luvulta. Se on yksi pääkaupunkiseudun vanhimmista säilyneistä rakennuksista, mutta Helsingin pitäjän kirkko on hieman vanhempi. Espoon keskus on kasvanut kirkon ja rautatieaseman ympärille.

Vuonna 1920 Espoo oli alle 9 000 asukkaan maalaiskunta, ja 70 prosenttia asukkaista oli ruotsinkielisiä. 75 prosenttia koko väestöstä elätti itsensä maataloustyöllä. Kauniainen erotettiin Espoon kunnasta vuonna 1920, mutta Espoon ja Kauniaisten välinen raja vahvistettiin vasta 1940-luvun lopulla.

Espoo alkoi kasvaa voimakkaasti 1940- ja 1950-luvuilla, ja se kehittyi maatalousvaltaisesta maalaiskunnasta nopeasti kauppa-, palvelu- ja teollisuuskaupungiksi. Espoon sijainti Helsingin vieressä houkutteli pääkaupungissa työskenteleviä muuttamaan kasvavaan naapurikaupunkiin. Jo ennen toista maailmansotaa oli rantaradan asemien läheisyydessä useita esikaupunkialueita kuten Leppävaara ja Kilo sekä teollisuustaajamaksi muodostunut Kauklahti. Sen jälkeen kun uusi Jorvaksentie (nykyisen Länsiväylän edeltäjän) valmistui, alettiin myös sen läheisyyteen rakentaa pientaloja varsinkin Westendiin. Sodan jälkeen Espooseen rakennettiin myös runsaasti rintamamiestaloja. Suuri väestönkasvu alkoi kuitenkin varsinaisesti vasta 1950-luvun alussa, kun Asuntosäätiö alkoi rakentaa Tapiolaa ja samaan aikaan viereiseen Otaniemeen alettiin rakentaa Teknillisen korkeakoulun uutta kampusaluetta.

Espoon ja Kirkkonummen rajalla oleva Espoonlahti oli vuosina 1944-1956 myös Neuvostoliiton hallussa olleen Porkkalan sotilastukikohdan rajana. Suuri osa Kirkkonummea, mutta myös kaistale Espoon vesialuetta ja muutamat siellä olevat saaret kuuluivat tukikohdan alueeseen. Espoossa lähellä Porkkalan alueen rajaa sijaitsevasta Kauklahden rautatieasemasta tuli Suomen ja Neuvostoliiton tiukasti vartioitu raja-asema. Maayhteys Porkkalan alueelle kulki Kivenlahden sillan kautta. Sotilastukikohdan aikana osa Espoon länsirannikosta oli evakuoitu asukkaistaan ja rajakylien talojen ikkunat Neuvostoliiton puolella oli peitettävä iltaisin.

1960-luvun alussa suunniteltiin Espoon jakamista kolmeen kuntaan. Sen tuolloin jo varsin tiheään asutuista itäosista aiottiin muodostaa Tapiolan ja Leppävaaran kauppalat, kun taas kunnan silloin vielä jokseenkin maaseutumaiset länsi- ja pohjoisosat olisivat jääneet edelleen Espoo-nimiseksi maalaiskunnaksi. Jakoa ei kuitenkaan toteutettu, vaan Espoo kokonaisuudessaan muutettiin kauppalaksi vuonna 1963 ja kaupungiksi vuonna 1972.

Vuosina 1950–2000 Espoon väkiluku kasvoi 22 000:sta 210 000:een. Samalla Espoo muuttui enemmistöltään ruotsinkielisestä kunnasta enemmistöltään suomenkieliseksi. Nykyään kasvu jatkuu, mutta on sittemmin hidastunut.

[muokkaa] Väestö

1. tammikuuta 2006 espoolaisista puhui äidinkielenään suomea 198 339 asukasta (85,6 % väestöstä) ja ruotsia 19 927 (8,6 %). Muita kieliä äidinkielenään puhuvia oli 14 366 (6,2 %). Voimakkain kielellinen muutos tapahtui 1950-luvulla, jolloin kymmenessä vuodessa ruotsia puhuvien osuus väheni 43,1 %:sta (1950) 23,5 %:iin (1960). Tähän vaikutti ennen kaikkea voimakas maaltamuutto kaupunkiin.

Vuonna 2005 espoolaisista kuului Suomen evankelisluterilaiseen kirkkoon 78,1 % ja uskonnollisiin yhdyskuntiin kuulumattomia oli 19,2 %.

[muokkaa] Väestönkehitys

Vuosi	Väkiluku
1901	5 888
1910	7 891
1920	8 817
1930	11 370
1940	13 378
1950	22 874
1960	53 042
1970	92 655
1980	133 835
1985	153 019
1990	169 833
1995	186 507
2000	209 667
2005	227 472
2006	231 704
2007	235 019
2008	239 176
2017 (ennuste)[7]	270 700
2030 (ennuste)	305 384

Väestönkasvu:

Vuodet	Väestönkasvu
1901–1910	+   2 003
1910–1920	+      926
1920–1930	+   2 553
1930–1940	+   2 008
1940–1950	+   9 496
1950–1960	+ 30 168
1960–1970	+ 39 613
1970–1980	+ 41 180
1980–1990	+ 35 998
1990–2000	+ 39 834
2000–2007	+ 25 388

[muokkaa] Politiikka

Espoo kuuluu Uudenmaan vaalipiiriin. Ylintä päätösvaltaa käyttää Espoon kaupunginvaltuusto, jossa on 67 kunnanvaltuutettua. Espoossa henkikirjoitettuja kansanedustajia on 12.

[muokkaa] Ystävyyskaupungit

Espoolla on useita ystävyyskaupunkeja:

[muokkaa] Espoon aluejako

Espoo jakautuu seitsemään hallinnolliseen suuralueeseen, joista asukasluvultaan suurin on Suur-Leppävaara. Suuralueiden aluekeskuksiin on keskitetty kaupungin terveys-, sosiaali-, kulttuuri- ja koulupalveluja.

Suuralue	|	Väkiluku 1.1.2006	|	Aluekeskus
Suur-Leppävaara	|	57 500	|	Leppävaara
Suur-Tapiola	|	41 631	|	Tapiola
Suur-Matinkylä	|	33 238	|	Matinkylä – Olari
Suur-Espoonlahti	|	48 262	|	Espoonlahti
Suur-Kauklahti	|	5 681	|	Kauklahti
Vanha-Espoo	|	32 728	|	Espoon keskus
Pohjois-Espoo	|	9 133	|	Kalajärvi

Suuralueiden lisäksi Espoo on jaettu kaupunginosiin, joita on 55.

Postinumerot alkavat Espoossa numeroilla "02" (kuten myös Kauniaisissa, Kirkkonummella ja Siuntiossa), ja Espooseen kuuluvat 02100–02380, 02600–02860 sekä 02920–02980. Pienemmät alueet sijaitsevat etelässä ja suuremmat pohjoisessa.

Katso myös: Luettelo Espoon kaupunginosista, Luettelo Espoon kaupunginosista suuralueittain ja Espoon kyläjako

[muokkaa] Espoossa sijaitsevat

• Teknillinen korkeakoulu eli TKK sekä Valtion teknillisen tutkimuslaitoksen päätoimitilat Otaniemessä
• Nokian, Orionin, Fortumin, Neste Oilin, Huhtamäen, M-realin, TietoEnatorin ja Outokummun pääkonttorit
• Vermon ravirata Perkkaalla
• Espoon tuomiokirkko 1400-luvulta on Espoon vanhin säilynyt rakennus
• Nuuksion kansallispuisto Espoon koillisosassa, osin Vihdin puolella
• Träskändan kartano, Järvenperässä sijaitseva kartanoalue, jonka on omistanut mm. Aurora Karamzin.
• Akseli Gallen-Kallelan museo Tarvaspäässä
• WeeGee-talossa Tapiolassa sijaitsevat EMMA - Espoon modernin taiteen museo, Suomen kellomuseo, Espoon kaupunginmuseo, Helinä Rautavaaran museo ja Suomen lelumuseo Leikkilinna.
• Pohjoismaiden suurin Vesipuisto Serena.
• Espoon keskuspuisto
• Espoon ulkoilusaaret

[muokkaa] Talous

[muokkaa] Suurimmat työnantajat, työntekijät 1. tammikuuta 2007

Työn
-antaja	-tekijät
Espoon kaupunki	13 464
Nokia Oyj	6 200
Teknillinen korkeakoulu	3 419
Jorvin sairaala	2 025
Tapiola (vakuutusyhtiö)	1 888
VTT	1 887
TietoEnator	1 678
Inex Partners	1 550
Orion	1 526
Fortum	1 294

[muokkaa] Espoon keskus

Espoon hallinnollinen keskus sijaitse Espoon keskiosassa Espoon aseman kohdalla. Keskusta-alue koostuu lähinnä arkkitehtuuriltaan aikanaan palkitusta näyttävästä virastokeskuksesta. Korttelit ovat tyyliltään sosialistisen Puolan betonirealismia. 1970-luvulla rakennetut talot ovat monin paikon jääneet ilman riittävää huoltoa ja ne kaipaisivat nykyään jo varsin raskaita korjaustoimenpiteitä. Nykyisen betonielementeistä rakennettun kaupungintalon purkamista pohditaan parhaillaan. Purkamista on ehdotettu myös koko virastokeskukselle.

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Espoo Wikimedia Commonsissa.
• Espoon kaupungin kotisivut
• Espoon kaupunginosayhdistysten liitto
• Espoon Omakotiyhdistysten Keskusjärjestö ry
• Pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunta
• Helsinki.fi – Pääkaupunkiseudun kaupunkiportaali

[muokkaa] Lähteet

Pääkaupunkiseutu

Espoo | Helsinki | Kauniainen | Vantaa

Helsingin seutu

Hyvinkää | Järvenpää | Kerava | Kirkkonummi | Nurmijärvi | Sipoo | Tuusula | Vihti

Uusimaa | Etelä-Suomi | Suomi