Espoo

Wikipedia

Espoo Esbo
vaakuna	sijainti
www.espoo.fi
Sijainti	60°12′20″N, 24°39′20″E
Lääni	Etelä-Suomen lääni
Maakunta	Uudenmaan maakunta
Seutukunta	Helsingin seutukunta
Perustettu	1458
– kauppalaksi	1963
– kaupungiksi	1972
Pinta-ala ilman merialueita	330,18 km² 250:nneksi suurin 2009
Kokonaispinta-ala	528,16 km² 224:nneksi suurin 2009 [1]
– maa	312,22 km²
– sisävesi	17,96 km²
– meri	197,98 km²
Väkiluku	242 372 toiseksi suurin 31.3.2009 [2]
– väestötiheys	776,3 as/km² (31.3.2009)
Demografiatiedot	2008 [3]
– 0–14-v.	19,7 %
– 15–64-v.	69,8 %
– yli 64-v.	10,5 %
Äidinkieli	2008 [4]
– suomenkielisiä	83,6 %
– ruotsinkielisiä	8,3 %
– muut	8 %
Kunnallisvero	17,5 % 403:nneksi suurin 2009 [5]
Espoon kaupunginjohtaja	Marketta Kokkonen
Espoon kaupunginvaltuusto	67 paikkaa
2008 - 2012[6]  • Kok.  • Vihr.  • SDP  • Ps.  • RKP  • Kesk.  • Vas.  • KD  • KA	26 11 9 7 6 3 2 2 1

Espoo (ruots. Esbo) on Helsingin ja Vantaan sekä kokonaan enklaavina Espoon sisällä sijaitsevan Kauniaisten naapurikaupunki. Se sijaitsee Uudenmaan maakunnassa, Etelä-Suomen läänissä Suomenlahden rannalla. Sen itärajan Helsinkiä vastaan muodostavat suurelta osin Laajalahti ja Iso Huopalahti, länsirajan Kirkkonummea vastaan taas Espoonlahti. Muita naapurikuntia ovat Nurmijärvi ja Vihti pohjoisessa. Välissä olevista leveistä lahdista huolimatta Espoo on kiinteästi sidoksissa Helsinkiin yhdyskuntarakenteeltaan ja joukkoliikenteen osalta.

Espoossa oli 2009-03-31 31. maaliskuuta 2009 242 372 asukasta,^[2] joten se on Suomen toiseksi suurin kaupunki. Espoo on viimeinen niin sanottu "reikäleipäkunta"; Kauniainen on kokonaan sen ympäröimä. Kaupunki on tunnettu hajanaisesta kaupunkirakenteestaan ja useista erillisistä kaupunkikeskuksista.

Espoon pinta-ala on maanmittauslaitoksen 2009-01-01 1. tammikuuta 2009 tehtyjen mittausten mukaan 528,16 km², josta 312,22 km² on maata, 17,96 km² sisävesialueita ja loput 197,98 km² merivesialueita.^[1] Maapinta-alasta oli vuoden 2004 lopussa kaavoitettuna hieman vajaa kolmannes. Espoossa on myös kaupungiksi varsin paljon metsää. Kaavoitetulla alueella metsää on noin 2 000 ha ja lisäksi on kaavoittamattomat metsäalueet. Espoon pohjoisosissa on useita järviä, joista suurimpia ovat Pitkäjärvi, Bodominjärvi, Lippajärvi, Nuuksion Pitkäjärvi ja Velskolan Pitkäjärvi.

Vanhin Espoota koskeva historiallinen maininta on vuodelta 1341 ja ensimmäinen maininta Espoon kylästä nykyisen Espoonkartanon paikalta on vuodelta 1432. Espoon seurakunta irtautui Kirkkonummen seurakunnasta vuonna 1458. Espoon kunnallishallinnon katsotaan alkaneen ensimmäisestä kuntakokouksesta vuonna 1868. Ensimmäinen edustuksellinen kunnanvaltuuston kokous pidettiin 1910. Espoosta tuli kauppala vuonna 1963 ja kaupunki 1972.

Espoo vietti 550-vuotisjuhliaan vuonna 2008. Ajankohta lasketaan Espoon seurakunnan perustamisvuodesta.^[7][8]

Sisällysluettelo 1 Historia 2 Väestö 2.1 Väestönkehitys 3 Politiikka 3.1 Ystävyyskaupungit 4 Espoon aluejako 5 Espoossa sijaitsevat 6 Talous 6.1 Suurimmat työnantajat, työntekijät 1. tammikuuta 2007 7 Lähteet 8 Aiheesta muualla

[muokkaa] Historia

Ensimmäiset asukkaat muuttivat alueelle noin 9 000 vuotta sitten, ja Espoossa on ollut pysyvää asutusta 1100- ja 1200-luvuilta lähtien. Espoon keskeisin läpikulkuväylä, kaupungin läpi kulkeva Kuninkaantie (vanha Turun - Viipurin valtatie) rakennettiin 1200-luvulla.

Espoon nimi viitannee joennimeen (Espå / Espåå), jonka puolestaan arvelleen saaneen nimensä jokea reunustaneilta haavoilta (ruotsin kielen haapaa tarkoittava vanha sana on äspe). Nimi esiintyy ensimmäisen kerran vuonna 1431. Espoon vaakunassa esiintyvä kruunu viittaa Espoon kuninkaankartanoon, ja hevosenkenkä puolestaan viittaa kyyditysvelvollisuuteen, joka kuninkaantien varrella sijainneella pitäjällä oli. Monin paikoin Espoon teistä on jäljellä Kuninkaantien keskiaikaista linjausta.

Niin sanottu Espoon kylä sijaitsi Espoonjoen varrella noin nykyisen Espoon keskuksen paikalla.

Espoon seurakunta itsenäistyi Kirkkonummen kappelista vuonna 1458. Tämän tapahtuman katsotaan olevan Espoon perustamisvuosi, joten vuonna 2008 vietettiin Espoon 550-vuotisjuhlia. Espoon harmaakivikirkon vanhimmat osat ovat 1480-luvulta. Se on yksi pääkaupunkiseudun vanhimmista säilyneistä rakennuksista, joskin Helsingin pitäjän kirkko on hieman vanhempi. Espoon keskus on kasvanut kirkon ja rautatieaseman ympärille.

Vuonna 1920 Espoo oli alle 9 000 asukkaan maalaiskunta, ja 70 prosenttia asukkaista oli ruotsinkielisiä. 75 prosenttia koko väestöstä elätti itsensä maataloustyöllä. Kauniainen erotettiin Espoon kunnasta vuonna 1920, mutta Espoon ja Kauniaisten välinen raja vahvistettiin vasta 1940-luvun lopulla.

Espoo alkoi kasvaa voimakkaasti 1940- ja 1950-luvuilla, ja se kehittyi maatalousvaltaisesta maalaiskunnasta nopeasti kauppa-, palvelu- ja teollisuuskaupungiksi. Espoon sijainti Helsingin vieressä houkutteli pääkaupungissa työskenteleviä muuttamaan kasvavaan naapurikaupunkiin. Jo ennen toista maailmansotaa oli rantaradan asemien läheisyydessä useita esikaupunkialueita kuten Leppävaara ja Kilo sekä teollisuustaajamaksi muodostunut Kauklahti. Sen jälkeen kun uusi Jorvaksentie (nykyisen Länsiväylän edeltäjä) valmistui, alettiin myös sen läheisyyteen rakentaa pientaloja, varsinkin Westendiin. Sodan jälkeen Espooseen rakennettiin myös runsaasti rintamamiestaloja. Suuri väestönkasvu alkoi kuitenkin varsinaisesti vasta 1950-luvun alussa, kun Asuntosäätiö alkoi rakentaa Tapiolaa ja samaan aikaan viereiseen Otaniemeen alettiin rakentaa Teknillisen korkeakoulun uutta kampusaluetta.

Espoon ja Kirkkonummen rajalla oleva Espoonlahti oli vuosina 1944-1956 myös Neuvostoliiton hallussa olleen Porkkalan sotilastukikohdan rajana. Suuri osa Kirkkonummea, mutta myös kaistale Espoon vesialuetta ja muutamat siellä olevat saaret kuuluivat tukikohdan alueeseen. Espoossa lähellä Porkkalan alueen rajaa sijaitsevasta Kauklahden rautatieasemasta tuli Suomen ja Neuvostoliiton tiukasti vartioitu raja-asema. Maayhteys Porkkalan alueelle kulki Kivenlahden sillan kautta. Sotilastukikohdan aikana osa Espoon länsirannikosta oli evakuoitu asukkaistaan ja rajakylien talojen ikkunat Neuvostoliiton puolella oli peitettävä iltaisin.

1960-luvun alussa suunniteltiin Espoon jakamista kolmeen kuntaan. Sen tuolloin jo varsin tiheään asutuista itäosista aiottiin muodostaa Tapiolan ja Leppävaaran kauppalat, kun taas kunnan silloin vielä jokseenkin maaseutumaiset länsi- ja pohjoisosat olisivat jääneet edelleen Espoo-nimiseksi maalaiskunnaksi. Jakoa ei kuitenkaan toteutettu, vaan Espoo kokonaisuudessaan muutettiin kauppalaksi vuonna 1963 ja kaupungiksi vuonna 1972. Kaupungin uusi hallinnollinen keskus, Espoon keskus rakennettiin 1970-luvulla rakennettiin Espoon rautatieaseman ja Espoon vanhan harmaakivikirkon ympärille.

Vuosina 1950–2000 Espoon väkiluku kasvoi 22 000:sta 210 000:een. Samalla Espoo muuttui enemmistöltään ruotsinkielisestä kunnasta enemmistöltään suomenkieliseksi. Nykyään kasvu jatkuu, mutta on sittemmin hidastunut.

[muokkaa] Väestö

Vuoden 2008 lopussa espoolaisista puhui äidinkielenään suomea 202 026 asukasta ja ruotsia 20 136. Muita kieliä äidinkielenään puhuvia oli 19 394. Voimakkain kielellinen muutos tapahtui 1950-luvulla, jolloin kymmenessä vuodessa ruotsia puhuvien osuus väheni 43,1 %:sta (1950) 23,5 %:iin (1960). Tähän vaikutti ennen kaikkea voimakas maaltamuutto kaupunkiin. Ulkomaan kansalaisia oli vuonna 2008 13 926 henkilöä.

Vuonna 2005 espoolaisista kuului Suomen evankelisluterilaiseen kirkkoon 78,1 % ja uskonnollisiin yhdyskuntiin kuulumattomia oli 19,2 %.

[muokkaa] Väestönkehitys

Vuosi	Väkiluku
1901	5 888
1910	7 891
1920	8 817
1930	11 370
1940	13 378
1950	22 874
1960	53 042
1970	92 655
1980	133 835
1985	153 019
1990	169 833
1995	186 507
2000	209 667
2005	227 472
2006	231 704
2007	235 019
2008	242 372
2017 (ennuste)[9]	270 700
2030 (ennuste)	305 384

Väestönkasvu:

Vuodet	Väestönkasvu
1901–1910	+   2 003
1910–1920	+      926
1920–1930	+   2 553
1930–1940	+   2 008
1940–1950	+   9 496
1950–1960	+ 30 168
1960–1970	+ 39 613
1970–1980	+ 41 180
1980–1990	+ 35 998
1990–2000	+ 39 834
2000–2008	+ 30 118

[muokkaa] Politiikka

Espoo kuuluu Uudenmaan vaalipiiriin. Ylintä päätösvaltaa käyttää Espoon kaupunginvaltuusto, jossa on 67 kunnanvaltuutettua. Espoossa henkikirjoitettuja kansanedustajia on 12.

[muokkaa] Ystävyyskaupungit

Espoolla on useita ystävyyskaupunkeja:

[muokkaa] Espoon aluejako

Espoo jakautuu seitsemään hallinnolliseen suuralueeseen, joista asukasluvultaan suurin on Suur-Leppävaara. Suuralueiden aluekeskuksiin on keskitetty kaupungin terveys-, sosiaali-, kulttuuri- ja koulupalveluja.

Suuralue	Väkiluku 1.1.2006	Aluekeskus
Suur-Leppävaara	57 500	Leppävaara
Suur-Tapiola	41 631	Tapiola
Suur-Matinkylä	33 238	Matinkylä – Olari
Suur-Espoonlahti	48 262	Espoonlahti
Suur-Kauklahti	5 681	Kauklahti
Vanha-Espoo	32 728	Espoon keskus
Pohjois-Espoo	9 133	Kalajärvi

Suuralueiden lisäksi Espoo on jaettu kaupunginosiin, joita on 55.

Postinumerot alkavat Espoossa numeroilla "02" (kuten myös Kauniaisissa, Kirkkonummella ja Siuntiossa), ja Espooseen kuuluvat 02100–02380, 02600–02860 sekä 02920–02980. Pienemmät alueet sijaitsevat etelässä ja suuremmat pohjoisessa.

Katso myös: Luettelo Espoon kaupunginosista, Luettelo Espoon kaupunginosista suuralueittain ja Espoon kyläjako

[muokkaa] Espoossa sijaitsevat

• Teknillinen korkeakoulu eli TKK sekä Valtion teknillisen tutkimuslaitoksen päätoimitilat Otaniemessä
• Nokian, Orionin, Fortumin, Neste Oilin, Huhtamäen, M-realin, TietoEnatorin ja Outokummun pääkonttorit
• Tapiola, aikoinaan maailmankuulu puutarhakaupunginosa
• Espoon kulttuurikeskus Tapiolassa (kirjasto ja konserttisali)
• WeeGee-talossa Tapiolassa sijaitsevat EMMA - Espoon modernin taiteen museo, Suomen kellomuseo, Espoon kaupunginmuseo, Helinä Rautavaaran museo ja Suomen lelumuseo Leikkilinna.
• Laajalahden luonnonsuojelualue
• Akseli Gallen-Kallelan museo Tarvaspäässä
• Vermon ravirata
• Kauppakeskukset Heikintori, Sello ja Iso Omena
• Espoon tuomiokirkko 1400-luvulta on Espoon vanhin säilynyt rakennus
• Suomen monikulttuurisin kaupunginosa Suvela
• Träskändan kartano, Järvenperässä sijaitseva kartanoalue, jonka on omistanut mm. Aurora Karamzin.
• Pohjoismaiden suurin Vesipuisto Serena.
• Espoon keskuspuisto
• Espoon ulkoilusaaret
• Helsingin kaupungin ulkoilualueet Luukki ja Pirttimäki
• Nuuksion kansallispuisto Espoon luoteisosassa, osin Vihdin puolella
• Pohjoismaiden suurin kaatopaikka Ämmässuo

[muokkaa] Talous

Pääartikkeli: Espoon kuntatalous

[muokkaa] Suurimmat työnantajat, työntekijät 1. tammikuuta 2007

Työnantajat	Työntekijät
Espoon kaupunki	13 464
Nokia Oyj	6 200
Teknillinen korkeakoulu	3 419
Jorvin sairaala	2 025
Tapiola-ryhmä	1 888
VTT	1 887
TietoEnator	1 678
Inex Partners	1 550
Orion	1 526
Fortum	1 294

[muokkaa] Lähteet

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Espoo Wikimedia Commonsissa.
• Espoon kaupungin kotisivut
• Espoon kaupunginosayhdistysten liitto
• Espoon Omakotiyhdistysten Keskusjärjestö ry
• Pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunta
• Helsinki.fi – Pääkaupunkiseudun kaupunkiportaali
• Espoo Wikitravelissa
• Espoolainen kaupunkiverkkopalvelu
• Matkailutietoa Espoosta