Espoo

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee kaupunkia. Muita merkityksiä on käsitelty täsmennyssivulla.
Espoo
Esbo
Espoo.vaakuna.svg Espoo.sijainti.suomi.2008.svg

vaakuna

sijainti
www.espoo.fi
Sijainti 60°12′20″N, 024°39′20″E
Maakunta Uudenmaan maakunta
Seutukunta Helsingin seutukunta
Perustettu 1400-luvulla
– kauppalaksi 1963
– kaupungiksi 1972
Pinta-ala ilman merialueita 330,20 km²
237:nneksi suurin 2013 
Kokonaispinta-ala 528,02 km²
216:nneksi suurin 2013 [1]
– maa 312,20 km²
– sisävesi 18,00 km²
– meri 197,82 km²
Väkiluku 257 195
toiseksi suurin 31.1.2013 [2]
– väestötiheys 823,8 as/km² (31.1.2013)
Ikäjakauma 2011 [3]
– 0–14-v. 19,4 %
– 15–64-v. 68,5 %
– yli 64-v. 12,1 %
Äidinkieli 2011 [3]
– suomenkielisiä 81,7 %
– ruotsinkielisiä 8,0 %
– muut 10,3 %
Kunnallisvero 17,75 %
311:nneksi suurin 2013 [4]
Espoon kaupunginjohtaja Jukka Mäkelä
Espoon kaupunginvaltuusto 75 paikkaa
 2012–2016[5]
 • Kok.
 • Vihr.
 • SDP
 • PS
 • RKP
 • Kesk.
 • Vas.
 • KD
29
13
10
10
7
2
2
2

Espoo (ruots. Esbo) on kaupunki Uudellamaalla, Suomenlahden rannalla. Sen naapurikunnat ovat Vihti ja Nurmijärvi pohjoisessa, Vantaa ja Helsinki idässä, Kirkkonummi lännessä sekä Kauniainen Espoon sisällä.[6] Espoon väkiluku on 257 195 (2013-01-3131. tammikuuta 2013).[2] Sen pinta-ala on 528,02 km² (2013-01-011. tammikuuta 2013), josta 312,20 km² maata, 18,00 km² sisävesiä ja loput 197,82 km² merta.[1] Espoo on osa neljän kaupungin muodostamaa pääkaupunkiseutua, jonka kunnilla on laissa säädettyinä yhteistoimintavelvoitteina jätehuolto ja joukkoliikenne.[7] Laajempaan Helsingin seutuun kuuluu Espoon lisäksi 13 Uudenmaan kuntaa[8]. Espoon kaupunkirakenne on vahvasti sidoksissa Helsinkiin ja muihin ympäröiviin kuntiin. Lähes sen koko väestö asuu Helsingin keskustaajaman alueella.

Espoo on Suomen toiseksi suurin kunta ja se on kaksikielinen. Espoo on tunnettu myös matkapuhelinyhtiö Nokian, energiayhtiö Fortumin sekä useiden muiden korkean teknologian yritysten kotikaupunkina, Nuuksion kansallispuistosta sekä Otaniemen kampusalueesta, jossa sijaitsee Aalto-yliopiston neljä korkeakoulua. Espoossa sijaitsee myös Pohjoismaiden suurin kaatopaikka, Ämmässuon jätteenkäsittelykeskus, johon varastoidaan pääkaupunkiseudun yli miljoonan asukkaan ja teollisuuden jätteet.[9]

Maapinta-alasta oli vuoden 2004 lopussa kaavoitettuna hieman vajaa kolmannes. Espoossa on kaupungiksi varsin paljon metsää. Kaavoitetulla alueella metsää on noin 2 000 ha ja lisäksi on kaavoittamattomat metsäalueet. Espoon pohjoisosissa on useita järviä, joista suurimpia ovat Bodominjärvi, Lippajärvi, Pitkäjärvi, Nuuksion Pitkäjärvi ja Velskolan Pitkäjärvi.

Vanhin Espoota koskeva historiallinen maininta on vuodelta 1431. 1400-luvulla Espoo itsenäistyi Kirkkonummesta omaksi seurakunnakseen.[10] Espoon ensimmäinen kuntakokous pidetiin vuonna 1868. Ensimmäinen edustuksellinen kunnanvaltuuston kokous pidettiin 1910. Espoosta tuli kauppala vuonna 1963 ja kaupunki 1972.

Sisällysluettelo

Maantiede ja luonto [muokkaa]

Vaikka Espoo on runsasväkinen kaupunki, silti sillä on paljon maaseutumaisia alueita lännessä ja pohjoisessa. Espoossa on kuusi Natura 2000 -aluetta: Bånbergetin aarnialue, Espoonlahti–Saunalahti (osin Kirkkonummen puolella), Laajalahden lintuvesi, Matalajärvi, Nuuksio (osin Kirkkonummen ja Vihdin puolella) sekä Vestran suot, lehdot ja vanhat metsät (osin Vantaan puolella).[11]

Espoon kuuluisin ja suosituin luontokohde on Nuuksion kansallispuisto, joka ulottuu myös Kirkkonummen ja Vihdin puolelle.

Historia [muokkaa]

Espoon tuomiokirkon pääty.
Tapiolan liikekeskustaa illalla.

Espoon alue on ollut yhtäjaksoisesti asuttua viimeistään 1100- tai 1200-luvulta lähtien. Tuolloin Uudellemaalle siirtyi uudisasutusta Ruotsista. Espoon keskeisin läpikulkuväylä, kaupungin läpi kulkeva Kuninkaantie (vanha Turun - Viipurin valtatie eli Suuri rantatie) syntyi 1200-luvulta alkaen.

Espoon nimi viitannee joennimeen Espoonjoki (ruots. Esboån, alkujaan Espå / Espåå), jonka puolestaan arvellaan saaneen nimensä jokea reunustaneista haavoista (ruotsin kielen haapaa tarkoittava vanha sana on äspe). Nimi esiintyy ensimmäisen kerran vuonna 1431. Alun perin nykyinen Gumbölenjoki oli nimetty Espoonjoeksi joen varrella sijainneen kylän mukaan. Kun sitten Södrikin kylän liepeille rakennettiin kirkko, Espoonjoeksi nimettiin Kirkkojärvestä Kauklahteen virtaava joki.[12]

Espoon vaakunassa esiintyvä kruunu viittaa Espoon kuninkaankartanoon ja hevosenkenkä kyyditysvelvollisuuteen, joka kuninkaantien varrella sijainneella pitäjällä oli. Monin paikoin Espoon teistä on jäljellä Kuninkaantien keskiaikaista linjausta.

Espoosta tuli oma seurakuntansa 1400-luvulla. Se oli aiemmin ollut Kirkkonummen seurakunnan alainen kappeliseurakunta.[10] Kirkosta erillinen kunnallishallinto perustettiin 1868. Espoon tuomiokirkko sijaitsee Espoonjoen varrella, ja sen vanhimmat osat ovat 1480-luvulta. Se on yksi pääkaupunkiseudun vanhimmista säilyneistä rakennuksista, joskin Helsingin pitäjän kirkko on hieman vanhempi. Espoon keskus on kasvanut kirkon ja lähellä sitä sijaitsevan rautatieaseman ympärille.

Vuonna 1920 Espoo oli alle 9 000 asukkaan maalaiskunta, ja 70 prosenttia asukkaista oli ruotsinkielisiä. 75 prosenttia koko väestöstä elätti itsensä maataloustyöllä. Kauniainen erotettiin Espoon kunnasta vuonna 1920, mutta Espoon ja Kauniaisten välinen raja vahvistettiin vasta 1940-luvun lopulla. Espoo alkoi kasvaa voimakkaasti 1940- ja 1950-luvuilla, ja se kehittyi maatalousvaltaisesta maalaiskunnasta nopeasti kauppa-, palvelu- ja teollisuuskaupungiksi. Espoon sijainti Helsingin vieressä houkutteli pääkaupungissa työskenteleviä muuttamaan kasvavaan naapurikaupunkiin. Jo ennen toista maailmansotaa oli rantaradan asemien läheisyydessä useita esikaupunkialueita kuten Leppävaara ja Kilo sekä teollisuustaajamaksi muodostunut Kauklahti. Sen jälkeen kun uusi Jorvaksentie (nykyisen Länsiväylän edeltäjä) valmistui, alettiin myös sen läheisyyteen rakentaa pientaloja, varsinkin Westendiin. Sodan jälkeen Espooseen rakennettiin myös runsaasti rintamamiestaloja. Suuri väestönkasvu alkoi kuitenkin varsinaisesti vasta 1950-luvun alussa, kun Asuntosäätiö alkoi rakentaa Tapiolaa ja samaan aikaan viereiseen Otaniemeen alettiin rakentaa Teknillisen korkeakoulun uutta kampusaluetta.

Espoon ja Kirkkonummen rajalla oleva Espoonlahti oli vuosina 1944–1956 myös Neuvostoliiton hallussa olleen Porkkalan sotilastukikohdan rajana. Suuri osa Kirkkonummea, mutta myös kaistale Espoon vesialuetta ja muutamat siellä olevat saaret kuuluivat tukikohdan alueeseen. Espoossa lähellä Porkkalan alueen rajaa sijaitsevasta Kauklahden rautatieasemasta tuli Suomen ja Neuvostoliiton tiukasti vartioitu raja-asema. Maayhteys Porkkalan alueelle kulki Kivenlahden sillan kautta. Sotilastukikohdan aikana osa Espoon länsirannikosta oli evakuoitu asukkaistaan ja rajakylien talojen ikkunat Neuvostoliiton puolella oli peitettävä iltaisin. Porkkalan vuokra-alueen läpi kulkevien junien ikkunat peitettiin luukuilla ulkopuolelta läpiajon ajaksi.

1960-luvun alussa suunniteltiin Espoon jakamista kolmeen kuntaan. Sen tuolloin jo varsin tiheään asutuista itäosista aiottiin muodostaa Tapiolan ja Leppävaaran kauppalat, kun taas kunnan silloin vielä jokseenkin maaseutumaiset länsi- ja pohjoisosat olisivat jääneet edelleen Espoo-nimiseksi maalaiskunnaksi. Jakoa ei kuitenkaan toteutettu, vaan Espoo kokonaisuudessaan muutettiin kauppalaksi vuonna 1963 ja kaupungiksi vuonna 1972. Kaupungin uusi hallinnollinen keskus, Espoon keskus rakennettiin 1970-luvulla Espoon rautatieaseman ja Espoon vanhan harmaakivikirkon ympärille. Vuosina 1950–2000 Espoon väkiluku kasvoi 22 000:sta 210 000:een. Samalla Espoo muuttui enemmistöltään ruotsinkielisestä kunnasta enemmistöltään suomenkieliseksi. Nykyään kasvu jatkuu, mutta on sittemmin hidastunut.

Hallinto [muokkaa]

Espoo kuuluu Uudenmaan maakuntaan. Ylintä päätösvaltaa kunnassa käyttää Espoon kaupunginvaltuusto. Valtuustossa on 75 jäsentä, jotka on valittu neljän vuoden toimikaudeksi.

Aluejako [muokkaa]

Espoon 56 kaupunginosaa.
Katso myös: Luettelo Espoon kaupunginosista ja Espoon kyläjako

Espoo jakautuu seitsemään hallinnolliseen suuralueeseen, joista asukasluvultaan suurin on Suur-Leppävaara. Suuralueiden aluekeskuksiin on keskitetty kaupungin terveys-, sosiaali-, kulttuuri- ja koulupalveluja.

Suuralue Väkiluku 1.1.2012 Aluekeskus
Suur-Leppävaara 62 091 Leppävaara
Suur-Tapiola 43 264 Tapiola
Suur-Matinkylä 35 740 Matinkylä – Olari
Suur-Espoonlahti 51 379 Espoonlahti
Suur-Kauklahti 7 172 Kauklahti
Vanha-Espoo 37 693 Espoon keskus
Pohjois-Espoo 10 897 Kalajärvi

Suuralueiden lisäksi Espoo on jaettu kaupunginosiin, joita on 56.[13]

Postinumerot alkavat Espoossa numeroilla "02" (kuten myös Kauniaisissa, Kirkkonummella ja Siuntiossa), ja Espooseen kuuluvat 02100–02380, 02600–02860 (poislukien 02700 Kauniainen) sekä 02920–02980. Pienemmät alueet sijaitsevat etelässä ja suuremmat pohjoisessa.

Kuntaliitokset [muokkaa]

Kuntauudistuksen yhteydessä on esitetty ajatuksia että Espoo tulisi liittää yhteen muun pääkaupunkiseudun, sekä joidenkin kehyskuntien kanssa[14], Espoon kaupunginvaltuusto on kuitenkin ollut toistaiseksi vahvasti tätä vastaan[15]

Talous [muokkaa]

Keilaniemen toimistorakennuksia.

Espoon suurimmat työnantajat ja niille työskentelevien työntekijöiden määrä (1. tammikuuta 2007):

Työnantajat Työntekijät
Espoon kaupunki 13 464
Nokia Oyj 6 200
Teknillinen korkeakoulu 3 419
Jorvin sairaala 2 025
Tapiola-ryhmä 1 888
VTT 1 887
Tieto 1 678
Inex Partners 1 550
Orion 1 526
Fortum 1 294

Nokian, Fortumin, Neste Oilin, Huhtamäen, M-realin, Orionin, Outokummun, Outotecin ja Tapiola-ryhmän pääkonttorit ovat Espoossa.

Espoon suurimmat kauppakeskukset ovat Heikintori, Iso Omena, Sello, Lippulaiva ja Entresse.

Liikenne [muokkaa]

Länsiväylää ja Keilaniemen tornit.

Espoon halki kulkee kaksi Helsingistä länteen johtavaa moottoritietä: Länsiväylä, joka on osa Helsingin ja Karjaan välistä kantatietä 51, sekä Turkuun johtava valtatie 1 (Turunväylä). Näitä sekä muita Helsingistä eri suuntiin johtavia pääteitä yhdistävät toisiinsa Kehä I ja Kehä III, jotka myös ovat osittain Espoon alueella, samoin kuin Länsiväylältä Turuntielle johtava Kehä II kokonaisuudessaan. Espoon pohjoisosan halki kulkee seututie 120, joka on osa valtatie 2:n vanhaa reittiä.

Espoo on osa HSL:n seutuliikennealuetta. Rantaradalla liikennöivien lähiliikennejunien lisäksi joukkoliikennettä hoitavat useat bussilinjat. Espoon eteläosista monet linjat kulkevat Länsiväylää pitkin Helsinkiin Kampin keskukseen, keski- ja pohjoisosista taas Töölön kautta Elielinaukiolle. Helsingin metroa on kaavailtu jatkettavaksi nykyisen metroradan pääteasemalta Ruoholahdesta Lauttasaaren läpi Tapiolaan ja sieltä eteenpäin Matinkylään asti (ns. Länsimetro).

Väestö [muokkaa]

Espoon väkiluku on 257 195 (2013-01-3131. tammikuuta 2013).[2]

Väestönkehitys [muokkaa]

Espoon väkiluku vuodesta 1901 vuoteen 2007 sekä ennuste vuoteen 2030.
Vuosi Väkiluku
1901     5 888
1910     7 891
1920     8 817
1930   11 370
1940   13 378
1950   22 874
1960   53 042
1970   92 655
1980 133 835
1985 153 019
1990 169 833
1995 186 507
2000 209 667
2005 227 472
2006 231 704
2007 235 019
2008 241 565
2009 244 330
2013 257 195
2017 (ennuste)[16] 270 700
2030 (ennuste) 305 384

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kaupungin väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2013 tilanteen mukainen.

Espoon väestönkehitys 1980–2010
Vuosi Asukkaita
1980
  
 137 409
1985
  
 156 778
1990
  
 172 629
1995
  
 191 247
2000
  
 213 271
2005
  
 231 704
2010
  
 247 970
Lähde: Tilastokeskus.[17]

Väestönkasvu:

Vuodet Väestönkasvu
1901–1910 +   2 003
1910–1920 +      926
1920–1930 +   2 553
1930–1940 +   2 008
1940–1950 +   9 496
1950–1960 + 30 168
1960–1970 + 39 613
1970–1980 + 41 180
1980–1990 + 35 998
1990–2000 + 39 834
2000–2010 + 34 686

Kieli [muokkaa]

Vuoden 2012 lopussa espoolaisista puhui äidinkielenään suomea 206 206 asukasta ja ruotsia 20 211. Muita kieliä äidinkielenään puhuvia oli 26 022. Voimakkain kielellinen muutos tapahtui 1950-luvulla, jolloin kymmenessä vuodessa ruotsia puhuvien osuus väheni 43,1 %:sta (1950) 23,5 %:iin (1960). Tähän vaikutti ennen kaikkea voimakas muuttoliike. Ulkomaan kansalaisia oli 18 813 vuden 2012 alussa.

Alkuvuodesta 2013 julkaistun ennusteen mukaan Espoon väestöstä 20,5 % puhuu vuonna 2030 äidinkielenään muuta kuin suomea tai ruotsia. [18]

Espoossa puhutut kielet:[19]

Kieli Lukumäärä Prosenttiosuus
Suomi 206 206 81,7%
Ruotsi 20 211 8,0%
Venäjä 3 975 1,6%
Viro 3 527 1,4%
Englanti 1 916 0,8%
Somali 1 827 0,7%
Kiina 1 577 0,6%
Albania 1 190 0,5%
Arabia 1 157 0,5%
Kurdi 863 0,3%
Vietnam 668 0,3%
Persia 607 0,2%
Saksa 575 0,2%
Muut 8 140 3,2%

Uskonto [muokkaa]

Vuonna 2013 espoolaisista 67,7 prosenttia kuului evankelis-luterilaiseen kirkkoon.[20] Espoossa on kuusi evankelisluterilaista seurakuntaa, jotka muodostavat Espoon seurakuntayhtymän:[21]

Vuonna 2003 Espoon asukkaista 79,5 prosenttia kuului evankelis-luterilaiseen kirkkoon, 18,0 prosenttia ei kuulunut uskonnollisiin yhdyskuntiin, 1,2 prosenttia kuului Suomen ortodoksiseen kirkkoon, 0,4 prosenttia oli katolisia ja 0,2 prosenttia Jehovan todistajia. Suomen Vapaakirkon jäseniä, mormoneja, juutalaisia, muslimeja, muita ortodokseja ja metodisteja oli 0,1 prosenttia kutakin.[22]

Palvelut [muokkaa]

Alvar Aallon suunnittelema TKK:n päärakennuksen auditorio.

Koulutus [muokkaa]

Espoossa sijaitsee Aalto-yliopiston insinööritieteiden, kemian tekniikan, perustieteiden ja sähkötekniikan korkeakoulut ja Aalto PRO -täydennyskoulutusyksikkö, Metropolia-ammattikorkeakoulun toimipiste (entinen Espoon-Vantaan teknillinen ammattikorkeakoulu) sekä Laurea-ammattikorkeakoulun paikallisyksiköitä. Kauppakeskus Sellon yhteydessä sijaitsee musiikkiopisto Juvenalia.

Terveydenhuolto [muokkaa]

Espoon Karvasmäellä sijaitsee Jorvin sairaala, joka tekee yhteistyötä HYKSin kanssa ja kuuluu Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiriin (HUS). Espoon kunnallisesta terveydenhuollosta vastaavia terveysasemia on yhteensä 10.

Kulttuuri [muokkaa]

Tapiolassa järjestetään vuosittain elokuvafestivaali Espoo Ciné sekä musiikkitapahtuma April Jazz. Kivenlahdessa järjestetään vuosittain Kivenlahti Rock. Vesipuisto Serenassa järjestetään talvisin Pacifique-kylpyläbileet. Espoon tuomiokirkossa järjestetään kesäisin Finland Festivals -tapahtumaketjuun kuuluva konserttisarja Urkuyö ja aaria. Suomen suurin ja Euroopan suurin itsenäinen roolipelitapahtuma Ropecon on vuodesta 1998 lähtien järjestetty Dipolissa

Espoolaisia ja Espoossa asuvia kirjailijoita ovat Antti Hyry, Mauri Kunnas ja Arto Paasilinna. Paasilinnan teoksissa esiintyvät seuraavat kaupunginosat: Tapiola ja Haukilahti teoksessa Elämä lyhyt, Rytkönen pitkä, Otaniemi teoksessa Aatami ja Eeva ja Jorvi teoksessa Herranen aika.

Urheilu ja liikunta [muokkaa]

Tapiolan uimahallin kahluuallas kesällä 2001. Taustalla oikealla Espoon kulttuurikeskus ja vasemmalla Tapiolan keskustorni.

Espoo on tunnettu erityisesti jääkiekkoseura Espoo Bluesista ja jalkapalloseura FC Hongasta. Espoo Blues saavutti SM-hopeaa kaudella 2007–08, sekä kaudella 2010-11. Espoosta ovat kotoisin monet maailman huipulle edenneet urheilijat, kuten jääkiekkoilijat Teemu Selänne ja Jere Lehtinen, uimari Antti Kasvio, taitoluistelija Laura Lepistö, keihäänheittäjä Tiina Lillak, hiihtäjä Marjo Matikainen ja autourheilija Kimi Räikkönen.

Espoossa sijaitsee Vermon ravirata, Barona-areena, Tapiolan urheilupuisto ja Leppävaaran urheilupuisto. Pohjoismaiden suurin vesipuisto, Vesipuisto Serena, on Espoossa. Muita liikuntakohteita ovat Espoon keskuspuisto, Espoon ulkoilusaaret ja Helsingin kaupungin ulkoilualueet Luukki ja Pirttimäki.

Espoolaisia urheiluseuroja [muokkaa]

Ystävyyskaupungit [muokkaa]

Espoon ystävyyskaupungit ovat:

Lähteet [muokkaa]

  1. ↑ a b Suomen pinta-ala kunnittain 1.1.2013 1.1.2013. Maanmittauslaitos. Viitattu 13.3.2013.
  2. ↑ a b c Suomen asukasluvut kuukausittain – Kunnittain aakkosjärjestyksessä 31.1.2013. Väestörekisterikeskus. Viitattu 5.3.2013.
  3. ↑ a b Väestö iän (1-v.), sukupuolen ja kielen mukaan alueittain 1990–2011, laaja alueluokitusryhmittely 31.12.2011. Tilastokeskus. Viitattu 17.3.2012.
  4. ↑ Luettelo kuntien ja seurakuntien tuloveroprosenteista vuonna 2013 27.11.2012. Verohallinto. Viitattu 13.3.2013.
  5. ↑ Uudenmaan vaalipiiri – Espoo – Puolueiden kannatus 6.11.2012. Yleisradio. Viitattu 30.1.2013.
  6. ↑ Aino – Suuri Suomen kartasto, s. 114–115. Genimap, 2005.
  7. ↑ Laki pääkaupunkiseudun kuntien jätehuoltoa ja joukkoliikennettä koskevasta yhteistoiminnasta 2009. Finlex. Viitattu 16.4.2013.
  8. ↑ Helsingin seudun yhteistyöalueen kartta Seutuportaali "helsinginseutu.fi". Viitattu 16.4.2013.
  9. ↑ http://www.espoo.fi/asiakirja.asp?path=1;31;37423;37424;37425&id=5697EBB09A47590EC22571F00017C2D1&kanta=kunnari%5C%5Cintrakun_e.nsf
  10. ↑ a b Espoon historia 16.7.2012. Espoon kaupunki. Viitattu 8.3.2013.
  11. ↑ Espoon Natura-alueet Valtion ympäristöhallinto. Viitattu 25.2.2013.
  12. ↑ Kaija Mallat (toim.): Kylä-Espoo – Espoon vanha asutusnimistö ja kylämaisema. Espoon kaupunkisuunnittelukeskus 2008; s. 35-38. ISBN 978-951-857-381-7
  13. ↑ Kaupunginosat Espoon kaupunki. Viitattu 31.3.2010.
  14. ↑ http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=427137&lan=fi
  15. ↑ http://www.espoo.fi/fi-FI/Espoon_poliittinen_johto_vastustaa_pakko(9988)
  16. ↑ Jokiranta, Teija: Espoon väestöennuste 2008–2017 (PDF) (ISSN 1457-5450. Sivu 3.) Raportteja Espoosta. 2007. Espoon kaupunki. Viitattu 22.2.2008.
  17. ↑ Väestö kielen mukaan sekä ulkomaan kansalaisten määrä ja maa-pinta-ala alueittain 1980 - 2012 22.3.2013. Tilastokeskus. Viitattu 1.4.2013.
  18. ↑ Helsingin seudun vieraskielisen väestön ennusta 2013–2030 Helsingin kaupungin tietokeskus, tilastoja 2013:5. 11.2.2013. Helsingin, Espoon ja Vantaan kaupungit. Viitattu 11.2.2013.
  19. ↑ Munter, Arja: Espoon väestörakenne 2011/2012 (PDF) (ISSN 1239-9752. Sivu 8.) Espoon väestörakenne 2011/2012. 2012. Espoon kaupunki. Viitattu 28.1.2013.
  20. ↑ Espoolaisista runsas kaksi kolmannesta kuuluu kirkkoon 2.1.2013. Espoon seurakuntayhtymä. Viitattu 25.2.2013.
  21. ↑ Espoon seurakuntayhtymä Viitattu 29.12.2009.
  22. ↑ Espoon hautasmaaselvitys, s. 10. Espoon kaupunki, 2004. ISBN 951-857-468-5. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 25.2.2013).

Aiheesta muualla [muokkaa]

Espoo
Pohjois-Espoo: Bodom – Kalajärvi – Kunnarla – Lahnus – Lakisto – Luukki – Niipperi – Perusmäki – Röylä – Vanhakartano – Velskola
Suur-Espoonlahti: Espoonlahti – Kaitaa – Latokaski – Nöykkiö – Saunalahti – Soukka – Suvisaaristo
Suur-Kauklahti: Espoonkartano – Kauklahti – Kurttila – Vanttila
Suur-Leppävaara: Karakallio – Kilo – Laaksolahti – Leppävaara – Lintuvaara – Lippajärvi – Sepänkylä – Viherlaakso
Suur-Matinkylä: Henttaa – Matinkylä – Olari
Suur-Tapiola: Haukilahti – Laajalahti – Mankkaa – Niittykumpu – Otaniemi – Pohjois-Tapiola – Tapiola – Westend
Vanha-Espoo: Espoon keskus – Gumböle – Högnäs – Järvenperä – Karhusuo – Karvasmäki – Kaupunginkallio – Kolmperä – Kuurinniitty – Muurala – Nupuri – Nuuksio – Siikajärvi – Vanha-Nuuksio – Ämmässuo
Pääkaupunkiseutu ja Helsingin seutu
Pääkaupunkiseutu
Espoo | Helsinki | Kauniainen | Vantaa
Helsingin seutu
Hyvinkää | Järvenpää | Kerava | Kirkkonummi | Nurmijärvi | Sipoo | Tuusula | Vihti
Uudenmaan maakunnan kunnat
Askola - Espoo - Hanko - Helsinki - Hyvinkää - Inkoo - Järvenpää - Karkkila - Kauniainen - Kerava - Kirkkonummi - Lapinjärvi - Lohja - Loviisa - Myrskylä - Mäntsälä - Nurmijärvi - Pornainen - Porvoo - Pukkila - Raasepori - Sipoo - Siuntio - Tuusula - Vantaa - Vihti
Entiset kunnat
Bromarv - Degerby - Haagan kauppala - Huopalahti - Hyvinkään mlk - Karjaa - Karjalohja - Karjaan mlk - Kulosaari - Liljendal - Lohjan kunta - Nummi - Nummi-Pusula - Oulunkylä - Pernaja - Pohja - Porvoon mlk - Pusula - Pyhäjärvi Ul - Ruotsinpyhtää - Sammatti - Snappertuna - Tammisaaren mlk - Tammisaari - Tenhola
Suomen lippu Suomen 30 suurinta kuntaa väkiluvun mukaan (31. tammikuuta 2013)
1. Helsinki 605 022 7. Jyväskylä 133 557 13. Lappeenranta 72 400 19. Salo 54 845 25. Nurmijärvi 40 750
2. Espoo 257 195 8. Kuopio 105 236 14. Hämeenlinna 67 556 20. Mikkeli 54 520 26. Rauma 39 853
3. Tampere 217 603 9. Lahti 103 073 15. Vaasa 65 771 21. Porvoo 49 109 27. Järvenpää 39 633
4. Vantaa 205 479 10. Kouvola 87 346 16. Rovaniemi 60 887 22. Lohja 47 515 28. Kajaani 37 978
5. Oulu 191 050 11. Pori 83 272 17. Seinäjoki 59 628 23. Kokkola 46 809 29. Tuusula 37 958
6. Turku 180 350 12. Joensuu 74 146 18. Kotka 54 887 24. Hyvinkää 45 649 30. Kirkkonummi 37 628
Suomen Neuvostoliitolle 1940-luvulla luovuttamat alueet
Kokonaan alueensa menettäneet kunnat[1]
* kaupungit Käkisalmi | Sortavala | Viipuri
* kauppalat Koivisto | Lahdenpohja
* maalaiskunnat Antrea | Harlu | Heinjoki | Hiitola | Impilahti | Jaakkima | Johannes | Kanneljärvi | Kaukola | Kirvu | Kivennapa | Koiviston maalaiskunta | Kuolemajärvi | Kurkijoki | Käkisalmen maalaiskunta | Lavansaari | Lumivaara | Metsäpirtti | Muolaa | Petsamo[2][3] | Pyhäjärvi (Vpl) | Rautu | Ruskeala | Räisälä | Sakkola | Salmi | Seiskari | Soanlahti | Sortavalan maalaiskunta | Suistamo | Suojärvi | Suursaari | Terijoki | Tytärsaari | Uusikirkko | Valkjärvi | Viipurin maalaiskunta | Vuoksela | Vuoksenranta | Äyräpää
Kunnat, joiden alueesta pienempi osa pysyi Suomessa Jääski[4] | Korpiselkä[5] | Nuijamaa | Pälkjärvi[5] | Säkkijärvi[5] | Uukuniemi | Vahviala[5] | Värtsilä
Kunnat, joiden alueesta suurempi osa pysyi Suomessa Ilomantsi | Inari[6] | Kitee | Kuusamo | Lappee | Parikkala | Rautjärvi | Ruokolahti | Saari | Salla | Simpele | Tohmajärvi | Vehkalahti | Virolahti | Ylämaa
Lisäksi mainittavia luovutettujen alueiden paikkoja Elisenvaara | Enso | Ihantala | Ilmee | Kolosjoki | Konevitsa | Kyyrölä | Liinahamari | Pitkäranta | Pölläkkälä | Uuras | Valamo
Kunta, jonka alue kokonaan vuokrattiin Hanko[7]
Kunnat, joiden alue osaksi vuokrattiin Bromarv[7] | Degerby[8][9] | Espoo[8] | Inkoo[8] | Kirkkonummi[8] | Siuntio[8]
  1. ↑ Lakkautuivat kuntina maantieteellisesti 1940 (paitsi Petsamo), lakkautettiin hallintoyksikköinä 1948
  2. ↑ Petsamon koillisosa luovutettiin 1940 (alue linjalle Kuavlajärven länsipuoli - Pieni Tšerdekaisi - Hukkalahti Maattivuonon Punaisessalahdessa, johon kuului myös Kalastajasaarennon luoteisosa ja Keskisaarennon suurempi osa, ilman edustan Heinäsaaria)
  3. ↑ Lakkautui kuntana maantieteellisesti 1944
  4. ↑ Suomessa pysynyt alue liitettiin naapurikuntiin 1948, lakkautettiin hallintoyksikkönä 1948
  5. ↑ a b c d Suomessa pysynyt alue liitettiin naapurikuntaan/kuntiin 1946, lakkautettiin hallintoyksikkönä 1948
  6. ↑ Jäniskosken–Niskakosken alue myytiin 1947
  7. ↑ a b Hangon vuokra-aluetta 1940-1944 (palautui käytännössä 1941)
  8. ↑ a b c d e Porkkalan vuokra-aluetta 1944-1956
  9. ↑ Liitettiin naapurikuntaan 1946 (vuokra-alueella ollut osa käytännössä 1957)
Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Espoo&oldid=13255664