Arvi E. Heiskanen
| Arvi E. Heiskanen | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 21. heinäkuuta 1907 Iisalmen maalaiskunta |
| Kuollut | 9. lokakuuta 1993 (86 vuotta) Espoo |
| Ammatti | juristi |
| Arvonimi | sosiaalineuvos |
| Titteli | puheenjohtaja |
| Muut tiedot | |
| Järjestö | TUL, Lastensuojelun Keskusliitto |
Arvi E. Heiskanen (21. heinäkuuta 1907 Iisalmen maalaiskunta – 9. lokakuuta 1993 Espoo[1]) oli suomalainen juristi ja urheiluvaikuttaja, joka kuului niin sanottuihin asevelisosialisteihin.[2] Heiskanen oli pitkään yksi Työväen Urheiluliiton sosialidemokraattien johtohahmoista ja hän oli aktiviisesti mukana myös asevelitoiminnassa. Vuonna 1962 Heiskanen valittiin Espoon ensimmäiseksi kunnanjohtajaksi, mutta hän ei hoitanut tehtävää kuin muutaman kuukauden. Varsinaisen työuransa Heiskanen teki lastensuojelun parissa.
Virkaura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Arvi E. Heiskanen kirjoitti ylioppilaaksi Helsingin Koelyseosta vuonna 1926 ja suoritti ylemmän oikeustutkinnon 1934. SDP:n toiminnassa hän oli mukana vuodesta 1927 ja työskenteli opiskeluaikanaan myös Suomen Sosialidemokraatti -lehden toimittajana. Vuonna 1935 Heiskanen aloitti uransa sosiaalihuollon parissa Helsingin maalaiskunnan huoltosihteerinä. Myöhemmin hän toimi kymmenen vuotta Helsingin kaupungin lastenvalvojana ja vuosina 1949–1969 Helsingin lastensuojeluviraston johtajana.[1]
Kesäkuussa 1962 Heiskanen valittiin Espoon ensimmäiseksi kunnanjohtajaksi. Virka oli tullut maalaiskuntiin uuden kunnallislain myötä vuonna 1948, mutta Espoossa se täytettiin ensimmäistä kertaa vasta 1960-luvun alussa. Heiskanen ei kuitenkaan hoitanut tehtävää kuin kahdeksan kuukauden ajan, vaan erosi kyllästyttyään ”ailahteleviin kunnallispamppuihin”.[3]
Heiskanen toimi myös Lastensuojelun Keskusliiton varapuheenjohtajana 1948–1959 sekä puheenjohtajana 1959–1977. Hän sai sosiaalineuvoksen arvonimen vuonna 1970.[1]
Asevelitoiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Heiskanen oli sotavuosina yksi Suomen Aseveljien Liiton johtohahmoista. Järjestön lakkauttamisen jälkeen hän oli vuonna 1944 perustamassa Kaatuneiden Muistosäätiötä yhdessä Nils Osaran, Väinö Leskisen, L. Arvi P. Poijärven, Veikko Lopen ja Penna Tervon kanssa.[4] Säätiön hallitukseen hän kuului vuosina 1944–1945 sekä vielä uudelleen 1974–1992.[5]
Urheiluvaikuttaja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Työväen Urheiluliiton toiminnassa Heiskanen oli mukana 1920-luvulta alkaen. Hän pelasi myös pesäpalloa Helsingin Kullervon joukkueessa, jossa voitti TUL:n mestaruuden vuosina 1930 ja 1933.[1] TUL:n liittotoimikuntaan Heiskanen valittiin ensimmäistä kertaa vuonna 1934[6] ja kolme vuotta myöhemmin hänet valittiin järjestön varapuheenjohtajaksi.[7] Palattuaan sodasta syksyllä 1944, Heiskanen toimi TUL:n puheenjohtajana toukokuuhun 1945 saakka, kun Urho Rinne oli joutunut jättämään tehtävän vakavan sairauden johdosta.[8][9]
Varapuheenjohtajuutensa jälkeen Heiskanen jatkoi edelleen liittoneuvostossa ja myöhemmin 1950-luvulla hän oli mukana TUL:n ja Suomen Palloliiton yhteistoimintaa valmistelleessa toimikunnassa.[10] Vuosina 1959–1960 Heiskanen toimi TUL:sta eronneiden sosialidemokraattisten seurojen perustaman Työväen Urheiluseurojen Keskusliiton ensimmäisenä puheenjohtajana. 1950–1960-luvuilla hän oli myös Suomen Olympiakomitean jäsen.[11] Huhtikuussa 1952 Heiskanen valittiin Helsingin olympialaisten järjestelytoimikuntaan eronneen Yrjö Enteen tilalle.[12] Lisäksi hän oli yksi Urheiluopistosäätiön perustajista ja kuului sen valtuuskuntaan kuolemaansa saakka.[1]
Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Työväen Urheiluliiton toimitsijaopas, 2. uudistettu painos, Urho Rinteen ja Onni Heleniuksen kanssa. Työväen Urheiluliitto, Helsinki, 1937.
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Hurri, Olavi: Arvi E. Heiskanen : urheilun uurastaja, sosiaalikasvattaja, yhteiskunnan rakentaja, Urheiluopistosäätiö, Helsinki, 1995.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e Olli Tolvanen: Kuolleita: Sosiaalineuvos Arvi Heiskanen (maksullinen) Helsingin Sanomat, 12.10.1993. Viitattu 18.4.2016.
- ↑ Vilponiemi, Jukka: Asevelisosialistien perintö 28.11.2014. Uusi Aika. Arkistoitu 27.4.2016. Viitattu 18.4.2016.
- ↑ Kemppi-Virtanen, Pirjo: Framilla: Espoo tarina – kolme kaupunginjohtajaa 15.10.2013 28.10.2013. Espoon Kokoomus. Viitattu 18.4.2016.
- ↑ Säätiön synty Kaatuneiden muistosäätiö. Arkistoitu 14.4.2016. Viitattu 18.4.2016.
- ↑ Hallitus Kaatuneiden muistosäätiö. Arkistoitu 6.5.2016. Viitattu 18.4.2016.
- ↑ Työväen Urheiluliiton toimintakertomus 1934, s. 4–5. Helsinki: Työväen Urheiluliitto, 1935. Teoksen verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Työväen Urheiluliiton toimintakertomus 1937, s. 6. Helsinki: Työväen Urheiluliitto, 1938. Teoksen verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Työväen Urheiluliiton toimintakertomus 1944, s. 8–9. Helsinki: Työväen Urheiluliitto, 1945. Teoksen verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Työväen Urheiluliiton toimintakertomus 1945, s. 7. Helsinki: Työväen Urheiluliitto, 1946. Teoksen verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Suomen Palloliiton toimintakertomus 1954, s. 15–16. Helsinki: Suomen Palloliitto, 1954. Teoksen verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Hallituksen toimintakertomus vuodelta 1961 16.2.1962. Suomen Olympiayhdistys ry.. Arkistoitu 26.4.2016. Viitattu 18.4.2016.
- ↑ Nygrén, Helge & Siukonen, Markku (toim.): Suuri olympiateos 2, s. 268. Jyväskylä: Scandia Kirjat, 1978. ISBN 951-9466-05-3.
| ||||||||||
