Marketta Kokkonen
Aira Marketta Kokkonen (o.s. Timonen; 20. marraskuuta 1946 Valtimo[1]) on Espoon entinen kaupunginjohtaja (1995–2010).[2] Häntä seurasi virassa Jukka Mäkelä.
Vuonna 2008 Kokkonen sai kaupunkineuvoksen arvonimen.[3]
Nuoruus ja opinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kokkonen syntyi Valtimolla, Pohjois-Karjalassa. Hän oli perheensä kolmesta lapsesta vanhin ja kirjoitti ylioppilaaksi Valtimon yhteiskoulusta vuonna 1966. Tämän jälkeen Kokkonen opiskeli maantiedettä Helsingin yliopiston filosofisen tiedekunnan matemaattis-luonnontieteellisessä osastossa. Hän on vuodesta 1969 luonnontieteiden kandidaatti sekä filosofian maisteri vuodesta 1985. Lisäksi hän on suorittanut yhdyskuntasuunnittelun jatko-opintoja.[4][5]
Työura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kokkosen aiempia virkoja ovat olleet muun muassa Ekonon tutkimusavustaja, Helsingin Seutukaavaliiton tutkija ja Yhteistyövaltuuskunnan tutkimussihteeri. Vuodesta 1974 alkaen hän toimi toistakymmentä vuotta Tuusulan kunnan suunnitteluviroissa. Kokkosesta tuli vuonna 1992 Vihdin kunnanjohtaja. Vuonna 1995 hän aloitti Espoon kaupunginjohtajana,[5] Kokkonen on Suomen suuripalkkaisin kunnanjohtaja, keväällä 2009 hän tienasi autoedun kanssa yhteensä 15 050 euroa kuukaudessa.[6] ja jäi eläkkeelle 31. joulukuuta 2010[7].
Luottamustoimet ja kunnianosoitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kokkonen on muun muassa Keskuskauppakamarin valtuuskunnan ja Puolustustaloudellisen suunnittelukunnan jäsen, sekä Kirkkohallituksen taloudellisen neuvottelukunnan puheenjohtaja. Teknillinen korkeakoulu on myöntänyt hänelle tekniikan kunniatohtorin arvon. Hänelle on myönnetty Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan komentajamerkki.[5]
Mielipiteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kokkonen on tunnettu kaavoitushankkeiden voimallisesta vetämisestä ja yhteistyöstä yrityselämän kanssa. Hän on myös tunnettu päättäväisenä johtajana, joka vie asiansa eteenpäin, mikäli on niin päättänyt. Esimerkiksi kaavoituksesta Kokkonen on lausunut että maan saanti ei ole Espoossa ongelma, vaan kaavoitusprosessin hitaus. Hänen mielestään valitusten oikeuskäsittelyä pitää nopeuttaa.[8]
Perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kokkonen on naimisissa Suomen Kuntaliiton omistaman koulutusyhtiö Kuntakoulutus Oy:n toimitusjohtaja Simo Hakamäen kanssa.[5]
Korruptioepäilyt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hufvudstadsbladet uutisoi huhtikuussa 2010, että kahdeksan Espoon korkeinta virkamiestä käytti Mäntsälän Hirvihaaran kartanossa vuonna 2008 pidetyssä syysseminaarissa alkoholiin yli tuhat euroa, ja joiden mukana oli muun muassa kaupunginjohtaja Kokkonen. Kerrottiin, että kolmen päivän seminaarin lasku oli runsaat 6 000 euroa.[9]
Kesäkuussa 2009 keskusrikospoliisi ilmoitti Marketta Kokkoseen kohdistuvan epäilyjä lahjusrikkomuksesta ja tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta kun tutkintapyynnön asiassa oli tehnyt sitoutumaton espoolainen kaupunginvaltuutettu Kurt Byman. Virkavelvollisuuden rikkomisepäilykset liittyivät vuosina 2004-2008 tapahtuneisiin teknisen toimen johtajan Olavi Loukon virkamatkojen valvontaan, lahjusrikkomusepäilyyn ja yhteen Kokkosen virkamatkaan. Kokkonen kiisti epäilyt.[10] Esitutkinnan valmistuttua asia siirtyi syyteharkintaan, ja Kokkonen joutui Loukon kanssa syytteeseen virkarikoksesta.[11][12]
Espoon kaupunginhallituksen jäsen Seppo Huhta (PS) vaati Kokkosen ja Loukon virasta pidättämistä kunnes asia olisi selvitetty.[13] Tammikuussa 2010 Kokkonen ilmoitti jäävänsä eläkkeelle vuodenvaihteessa 2011.
Espoon kaupunginhallitus käsitteli asiaa elokuussa 2010. Kaupunginhallitus päätti äänin 13–2, etteivät Loukoa ja Kokkosta vastaan nostetut syytteet anna aihetta toimenpiteisiin, ja että teknisen toimen johtaja Olavi Louko ja kaupunginjohtaja Kokkonen saavat jatkaa viroissaan.[14] Osa aineistosta oli salaisia. Noin viikko tämän jälkeen 17 Espoon valtuutettua eri valtuustoryhmistä vaati, että virkarikossyytteet on käsiteltävä uudestaan.[15] Syyttäjä vaati sakkoja Kokkoselle tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta.[16] Käräjäoikeus hylkäsi toukokuussa 2011 syytteen tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta. Oikeuden mukaan Kokkonen ei laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan.[17] Kokkosen alainen, Olavi Louko, tuomittiin 5 000 euron sakkoon lahjusrikkomuksesta.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Kuka kukin on 2003, s. 415. Helsinki 2002. ISBN 951-1-18086-X
- ↑ Pajari, Katriina: Miten Kokkosesta tuli Kokkonen. Helsingin Sanomat, 31.12.2010, s. A 16.
- ↑ Marketta Kokkosesta kaupunkineuvos Iltalehti. 12.6.2008. Viitattu 6.8.2014.
- ↑ Marketta Kokkonen / Espoo Uranus.fi. Viitattu 17.8.2010.
- ↑ a b c d Kaupunginjohtaja Espoon kaupunki. Arkistoitu 27.9.2007. Viitattu 17.8.2010.
- ↑ Saako Marketta Kokkonen liian hyvää palkkaa? Länsiväylä. 6.4.2009. Viitattu 17.8.2010.
- ↑ Marketta Kokkosen 15-vuotinen valtakausi päättyy tänään Espoossa Pääkaupunkiseutu Uutiset. 31.12.2010. Arkistoitu 5.1.2011. Viitattu 28.1.2011.
- ↑ Kolme suurinta rakentavat yhteistyötä isoin odotuksin. Helsingin Sanomat, 30.8.2007. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 17.8.2010. [vanhentunut linkki]
- ↑ Repo, Päivi: Hbl: Espoon johdolle iso lasku alkoholista Helsingin Sanomat. 26.4.2010. Viitattu 17.8.2010.
- ↑ Tuuri, Johanna: Espoon kaupunginjohtaja kiistää lahjusrikkomuksen 23.6.2009. MTV3. Viitattu 17.8.2010.
- ↑ Kerkelä, Lasse: Espoon johtajat kiistävät syyllistyneensä lahjusrikkomuksiin Helsingin Sanomat. Viitattu 17.8.2010.
- ↑ Passi, Minna: Espoon Kokkoselle ja Loukolle syytteet virkarikoksista Helsingin Sanomat. 13.7.2010. Viitattu 17.8.2010.
- ↑ Huhta, Seppo: Kokkonen ja Louko on heti pidätettävä virantoimituksesta. (Mielipidekirjoitus.) Länsiväylä, 24.6.2009.
- ↑ Espoon Olavi Louko ja Marketta Kokkonen saavat jatkaa viroissaan Helsingin Sanomat. 9.8.2010. Viitattu 17.8.2010.
- ↑ Mannila, Johanna: Espoossa vaaditaan valtuustoa koolle käsittelemään uudestaan lahjusasiaa Helsingin Sanomat. 13.8.2010. Viitattu 17.8.2010.
- ↑ Espoon johtajille vaaditaan sakkoja matkasotkuista Helsingin Sanomat. 20.1.2011. Viitattu 20.1.2011. [vanhentunut linkki]
- ↑ Espoon teknisen toimen johtajalle tuhansien sakot Iltalehti. 26.5.2011. Arkistoitu 27.5.2011. Viitattu 26.5.2011.