Tuusula

Wikipedia

Tuusula Tusby

vaakuna	sijainti
www.tuusula.fi
Sijainti	60°24′10″N, 25°01′45″E
Lääni	Etelä-Suomen lääni
Maakunta	Uudenmaan maakunta
Seutukunta	Helsingin seutukunta
Perustettu	1643
Pinta-ala	225,49 km² 338. suurin 1.1.2008 ^[1]
– maa	219,58 km²
– sisävesi	5,91 km²
Väkiluku	36 116 28. suurin 30.4.2008 ^[2]
– väestötiheys	164,5 as/km² (30.4.2008)
Kunnallisvero	18,00 % (2008) ^[3]
Kunnanjohtaja	Hannu Joensivu

Tuusula (ruots. Tusby) on Keski-Uudenmaan talousalueella Etelä-Suomen läänissä sijaitseva vajaan 36 000 asukkaan kunta, joka luetaan kuuluvaksi Helsingin ympäristökuntiin.

Sisällysluettelo

1 Sijainti ja yhteydet
2 Historia
3 Tuusulan Rantatie
4 Talous
- 4.1 Työllisyys
- 4.2 Suurimmat työnantajat
5 Tunnettuja muita tuusulalaisia
6 Urheilu
7 Ystävyyskunnat
8 Lähteet ja lisätietoja
- 8.1 Lähdeviitteet
9 Aiheesta muualla

[muokkaa] Sijainti ja yhteydet

Tuusula ympäröi Tuusulanjärveä – paitsi järven pohjoispäässä, missä on Järvenpään kaupunki. Tuusulan rajanaapurit ovat Vantaa, Nurmijärvi, Hyvinkää, Mäntsälä, Sipoo, Järvenpää ja Kerava, yhteensä seitsemän.

Nykyisin Tuusulalla on kolme maaseudun ympäröimää keskusta:

Hyrylä, kuntakeskus, noin 20 000 asukasta.
Jokela, noin 5 300 asukasta, jota ei tunneta lainkaan vanhoissa kyläluetteloissa.
Kellokoski, noin 4 300 asukasta, joka kunnan perustamisen aikoihin tunnettiin Järvenpään takamaana.

Tuusulan alue on keskeltä kapea, sillä siitä aikoinaan erotettu Järvenpää miltei jakaa sen kahtia. Niinpä Hyrylästä katsottuna kunnan pohjoisosa, jossa Kellokoski ja Jokela sijaitsevat, on lähes suoraan Järvenpään takana. Lisäksi kunnan itäosassa Keravan ja Järvenpään välissä on vielä kapeampi, Sipoon rajalle saakka ulottuva Tuusulaan kuuluva kieleke, jota kuitenkin on suunniteltu liitettäväksi osittain Keravaan, osittain Järvenpäähän.

Pääkaupungista Tuusulaan ja sen kuntakeskukseen Hyrylään johtaa nimensä mukaisesti Tuusulanväylä, joka aivan kuntakeskuksen porteille asti on moottoritie. Hyrylässä tie haarautuu Järvenpäähän ja Keravalle johtavaksi tieksi sekä Hyvinkään suuntaan jatkuvaksi Hämeentieksi, josta puolestaan erkanee Nurmijärvelle johtava Nahkelantie. Hyrylästä on matkaa Helsingin keskustaan 28 km, Vantaalle (lentoasema) 14 km, Järvenpäähän 7 km, Keravalle 5 km, Nurmijärvelle 17 km ja Hyvinkäälle 30 km.

Pääradalla Tuusulalla on Järvenpään (Helsingistä 37 km) ja Hyvinkään (59 km) välisellä osuudella kaksi asemaa: Jokela (48 km) ja Nuppulinna (44 km). Käytännössä myös Purola (41 km) voidaan katsoa VR-asemaksi Tuusulassa, sillä kylän kohdalla radanvarsi ja seisake kuuluvat Järvenpään kaupunkiin, mutta pääosa kylän asutuksesta Tuusulaan.

[muokkaa] Historia

Tuusulan historia itsenäisenä hallintoyksikkönä alkaa vuodesta 1643, jolloin muodostettiin Tuusulan kappeliseurakunta. Tuusulalaiset kuuluivat pääosin Sipoon seurakuntaan, ja oma kappeliseurakunta oli seurausta kyllästymisestä pitkiin kirkkomatkoihin sekä suomenkielisten talonpoikien tyytymättömyydestä siihen, että jumalanpalveluksia ei pidetty riittävästi omalla kielellä, mutta velvoitteisiin, muun muassa kirkkojen kunnostukseen ja rakentamiseen, he kyllä kelpasivat. Kappeliseurakunnan perustamisesta huollimatta tuusulalaiset olivat edelleen Sipoon seurakunnan alaisuudessa ja erkanivat siitä vasta 10 vuotta myöhemmin, vuonna 1653, jolloin Tuusula lopullisesti itsenäistyi. Vuotta 1643 eli kappeliseurakunnan perustamista pidetään kuitenkin Tuusulan kunnan syntymävuotena.

Tuusula on ympäristönsä emäpitäjä, johon sen perustamisen yhteydessä liitettiin osia naapuripitäjistä, ja joka vuorostaan menetti vireitä kyläkeskuksiaan myöhemmin.

Kappeliseurakunnan perustamisen yhteydessä siihen liitettiin osia Helsingin pitäjästä (nyk. Vantaan kaupunki), muun muassa Hyrylä, Ruotsinkylä ja Lahela, sekä Nurmijärvestä. Seurakunnan ydinalueena olivat Kaukjärvenä tunnetun Tuusulanjärven rantamien kylät Hyrylä, Hyökkälä, Paijala, Tuusula, Tuomala, Järvenpää, Vanhakylä ja Ruskela. Järvestä erossa olevia kyliä oli Kerava, Rusutjärvi, Nahkela, Lahela ja Ruotsinkylä.

Rautatien rakentamisen (liikenteeseen 1862) jälkeen radanvarren kyläkeskukset kasvoivat ja teollistuivat kunnan muiden osien jatkaessa maatalousvaltaista elämää. Sillä oli omat seurauksensa:

Vuonna 1924 Kerava erotettiin emäpitäjästä kauppalaksi.
Vuonna 1950 Tuusulan, Keravan ja Helsingin maalaiskunnan (nyk. Vantaa) kolmeen osaan jakama Korson taajama liitettiin kokonaisuudessaan Helsingin maalaiskuntaan.
Vuonna 1951 Järvenpää erotettiin Tuusulasta kauppalaksi.

Hyrylän kehittymiseen kuntakeskuksena vaikutti pääkaupungin läheisyys sekä venäläisen varuskunnan perustaminen 1850-luvulla. Itsenäisyyyden aikana Hyrylässä toimi aluksi ”Tuusulan tykistönä” tunnettu kenttätykistövaruskunta ja kesästä 1957 lähtien Helsingin Ilmatorjuntarykmentti. Noihin aikoihin tarvittiin Helsingin ja sen lähiympäristön kiihkeään rakentamiseen loputtomasti hiekkaa ja soraa, jota sadat kuorma-autot kiidättivät silloista kaksikaistaista, betonipintaista Tuusulantietä myöten. Koska kylässä oli ilmatorjunta, joku keksi nimetä nämä vinhasti liikkuvat autot ”Hyrylän hävittäjiksi”.

Jokela alkoi rautatien (1862) vaikutuksesta kehittyä nopeasti teollisuustaajamaksi. Kylään perustettiin muun muassa kolme tiilitehdasta, tulitikkutehdas, vanutehdas ja laatikkotehdas. Tiilitehtaita paikkakunnalle vetivät ainutlaatuiset, laajat savipitoiset maa-alueet. Ensimmäisenä aloitti toimintansa Jokelan Tiilitehdas vuonna 1874.

Kellokoskelle teollisuus saapui paljon aikaisemmin kuin muihin Tuusulan taajamiin; ruukki aloitti toimintansa vuonna 1795.^[4] Psykiatrinen sairaala Kellokoskelle perustettiin vuonna 1915.

Keskiviikkona 7. marraskuuta 2007 Tuusulan Jokelan koulukeskuksessa tapahtui ampumavälikohtaus, jossa kuoli yhdeksän ihmistä. Uhrien joukossa olivat koulun rehtori, terveydenhoitaja, kuusi koulun oppilasta sekä ampuja itse. Omaa ideologiaansa radikaalisti kannattanut yhteiskunnallisesti suuntautunut Pekka-Eric Auvinen julkaisi murhasuunnitelmastaan videoita ja kirjoitelmia Internetissä joukkomurhaa edeltävinä päivinä. Kirjoittamassaan manifestissa Auvinen julisti olleensa jumalallinen sosiaalidarwinismin kannattaja.

[muokkaa] Tuusulan Rantatie

Jean Sibelius

Eero Järnefelt

Tuusulaan syntyi 1800-1900 -lukujen vaihteessa Suomen kautta aikain merkittävin taiteilijayhteisö. Sen jäsenten ajatusten ja käden jälki vaikutti, ja on sen jälkeenkin vaikuttanut, koko Suomen kansan kohtaloon ja asenteisiin: suomalaisen identiteetin muodostumiseen. Yhteisön elämään tutustuttaessa sana kulttuuri saa uuden ja erilaisen sävyn: vivahteikkaamman, arkisemman ja elämänläheisemmän. Jokapäiväinen elämä yhteisössä sisälsi kaikkia kuviteltavissa tapahtumia ja kohtaloita: perhe-elämää, työtä, puutetta, hyvinvointia, puutarhanhoitoa, yhteisiä juhlia, dramatiikkaa, rakkautta, sydänsuruja jne.

Rauhallisen, kauniin ja luonnonläheisen Tuusulanjärven rantaa myötäili Hyrylän ja Järvenpään välinen maantie, osuus Heinolantieksi kutsutusta 1680-luvulla rakennetusta tiestä. Kun valtateiden numerointijärjestelmä vuonna 1938 otettiin käyttöön, tästä Rantatiestä tuli myös osa Helsingistä Lahteen ja edelleen muun muassa Kuopion ja Kajaanin kautta Kemijärvelle kulkevaa valtatie 5:tä, kunnes 1950-luvulla vähän idemmäksi valmistui nykyinen Järvenpääntie ja samoihin aikoihin myös Keravan ja Järvenpään itäpuolitse rakennettu Lahdentie.

Jo ennen taiteilijayhteisön muodostumista, vuonna 1872, tien varressa, veljensä asuttamassa mökissä, vietti Aleksis Kivi elämänsä viimeiset kuukaudet maaliskuun alusta vuoden viimeisen päivän aamuvarhaiseen.

Myöhemmin tien vaikutuspiirissä asuivat ja tekivät työtä muun muassa Juhani Aho, Venny Soldan-Brofeldt, Jean Sibelius, Pekka Halonen, Eero Järnefelt ja J. H. Erkko. Nykyisin Ahola, Ainola ja Halosenniemi ovat museoita. Suvirantaa asutti Eero Järnefeltin jälkeen hänen tyttärensä taidemaalari Laura perheineen, ja paikka on edelleen suvun hallussa yksityiskotina. Myös Aleksis Kiven kuolinmökkiä vastapäätä tien toisella puolella sijaitseva Erkkola on nykyisin yksityiskoti.

Edellä mainittujen pysyvästi alueella asuneiden taiteilijayhteisön jäsenten lisäksi Rantatien huviloissa asui ja vieraili lukuisa joukko kulttuurihenkilöitä. Merkittävänä oleskelupaikkana toimi muun muassa Syväranta, jonka 1900-luvun alkuvuosina omisti venäläinen nimineuvos K.K. Uschkoff. Hänen luonaan nähtiin usein venäläistä yläluokkaa sekä taiteilijoita, muun muassa kirjailija Maksim Gorki ja oopperalaulaja Fjodor Šaljapin. Myöhemmin huvila toimi suomalaisten sanomalehtimiesten lepokotina, jossa asustelivat muun muassa Eino Leino, Uuno Kailas, Olavi Paavolainen ja Einari Vuorela. – Vuonna 1947 tulipalossa tuhoutumisen jälkeen uudelleen rakennetussa huvilassa toimii nykyisin Lottamuseo.

Syvärannan ja sen kanssa Rantatien vastakkaisella puolella sijaitsevan Onnelan historiat liittyvät läheisesti toisiinsa. 1920-luvulla Onnelassa pidettiin täysihoitolaa, jossa tulevaisuuttaan etsivien venäläisten emigranttien lisäksi asusti ja vieraili lukuisa joukko suomalaisia kulttuurihenkilöitä. – Nykyisin Onnela toimii Näkövammaisten Keskusliiton loma- ja kurssikeskuksena.

Suomen lääketieteen isänä tunnetun arkkiatri Otto Hjeltin 1860-luvulla kesähuvilakseen rakennuttama ja 1881 talviasuttavaksi kunnostama Lepola sijaitsi Aholan ja Suvirannan välissä. Valtioneuvos E. N. Setälän omistukseen vuonna 1922 siirtyessään se sai nimen Toimela. Huvila tuhoutui tulipalossa kirjastosiipeä lukuun ottamatta vuonna 1943.

Tuusulan Rantatie on nykyisin kolmen kilometrin pituinen museotie. Runsaan kilometrin pituinen osuus alkuperäisestä tiestä jäi vuonna 1959 rakennetun uuden Järvenpääntien alle. Järvenpään itsenäistyessä kolme taiteilijakotia, Ainola, Ahola ja Suviranta, jäivät sen alueelle erilleen museotiestä.

[muokkaa] Talous

Tuusulan kunnan ulkoiset sekä sisäiset toimintakulut olivat vuonna 2006 yhteensä 166,5 miljoonaa euroa, investointimenot 20,5 miljoonaa euroa sekä rahoituskulut 0,4 miljoonaa euroa.

[muokkaa] Työllisyys

Tuusulan työllisyysaste on hyvä, ja sen asukkkaat käyvät usein muilla paikkakunnilla töissä: vain noin kolmasosalla Tuusulan työssä käyvistä on työpaikka Tuusulassa.