Joensuu

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee kaupunkia. Muita merkityksiä on täsmennyssivulla.
Joensuu
Joensuu.vaakuna.svg Joensuu.sijainti.suomi.2009.svg

vaakuna

sijainti

Näkymä Joensuun keskustasta Kauppa- ja Koskikatujen risteyksestä länteen päin pitkin Koskikatua.
Näkymä Joensuun keskustasta Kauppa- ja Koskikatujen risteyksestä länteen päin pitkin Koskikatua.
www.joensuu.fi
Sijainti 62°36′00″N, 029°45′50″EKoordinaatit: 62°36′00″N, 029°45′50″E
Maakunta Pohjois-Karjalan maakunta
Seutukunta Joensuun seutukunta
Perustettu 1848
Kuntaliitokset Pielisensuu (1954)
Kiihtelysvaara (2005)
Tuupovaara (2005)
Eno (2009)
Pyhäselkä (2009)
Kokonaispinta-ala 2 751,06 km²
28:nneksi suurin 2014 [1]
– maa 2 381,65 km²
– sisävesi 369,41 km²
Väkiluku 74 345
12:nneksi suurin 30.4.2014 [2]
– väestötiheys 31,22 as/km² (30.4.2014)
Ikäjakauma 2012 [3]
– 0–14-v. 14,6 %
– 15–64-v. 67,3 %
– yli 64-v. 18,2 %
Äidinkieli 2012 [3]
suomenkielisiä 96,5 %
ruotsinkielisiä 0,1 %
– muut 3,4 %
Kunnallisvero 19,50 %
229:nneksi suurin 2013 [4]
Kaupunginjohtaja Kari Karjalainen
Kaupunginvaltuusto 59 paikkaa
  2009–2012[5]
 • SDP
 • Kesk.
 • Kok.
 • Vihr.
 • Vas.
 • PS
 • KD

19
14
12
6
3
3
2
Näkymä Pielisjoen ylittävältä Suvantosillalta. Kuvassa näkyvät muun muassa kaupungintalo ja ravintolalaiva.
Näkymä Ilosaaresta Joensuun suurimmalle sillalle Suvantosillalle, joka yhdistää Niinivaaran ja keskustan kaupunginosat.

Joensuu on Suomen kaupunki ja Pohjois-Karjalan maakuntakeskus, joka sijaitsee Saimaan Pyhäselän pohjoisrannalla Pielisjoen suulla Pohjois-Karjalan maakunnassa. Joensuu on asukasluvultaan Itä-Suomen alueen toiseksi suurin kaupunki. Joensuun kaupungin alueella asuu noin 74 000 ihmistä. Joensuun naapurikunnat ovat Ilomantsi, Kontiolahti, Lieksa, Liperi, Rääkkylä ja Tohmajärvi.

Joensuu kuuluu Joensuun seutukuntaan, johon kuuluvat nykyisin myös Ilomantsin, Juuan, Kontiolahden, Liperin ja Polvijärven kunnat sekä Outokummun kaupunki. Näistä Ilomantsi ei ole mukana Joensuun seudun seutuyhteistyössä. Euroopan metsäinstituutti sijaitsee kaupungissa.

Syksyllä 2008 Joensuun kaupunki sai oman lippunsa, jonka on suunnitellut Leea Wasenius. Se perustuu kaupungin vaakunaan. Kaupungin nimikkoeläimeksi nimettiin rupilisko.

Maantiede ja kaupunkikuva[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joensuu sijaitsee Saimaan järvialueeseen kuuluvan Pyhäselän rannalla, johon kaupungin kahteen osaan jakava Pielisjoki laskee.

Kaupungin kokonaispinta-ala oli vuonna 2004 120,3 km², josta maa-alueita oli 81,9 km². Väestötiheys maa-alueet huomioiden oli vuoden 2004 alussa 643 as./km². Vuoden 2005 kuntaliitoksen myötä Joensuun kokonaispinta-alaksi tuli 1 311,94 km², josta maa-alueita on 1 171,06 km².

Kaupunkikuva[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joensuun kaupunkikuvan periaatteet luotiin ensimmäisessä arkkitehti Claës Wilhelm Gyldénin vuonna 1848 laatimassa asemakaavassa. Siinä on esitetty kaupungin jako säännöllisen kokoisiin suorakulmaisiin kortteleihin, jotka aluksi jaettiin kuuteen tonttiin. Gyldénin asemakaava edustaa empiren kaavoitusihanteita, joissa korostuu paloturvallisuuden edistäminen jakamalla kaupunki leveillä puistokaduilla, jotka hidastavat palon leviämistä. Tämä ihanne huipentui vuonna 1856 annetussa Kaupunkien yleisessä rakennusjärjestyksessä (KYRJ).

Gyldénin asemakaavan säilyneitä periaatteita ovat:

  • Rantakadun Pielisjoen rantaviivaa mahdollisimman tarkasti noudattava linjaus,
  • Rantakadun ja rantaviivan väliin jäävä vaihtelevan levyinen puistovyöhyke,
  • kahden kirkkotontin osoittaminen kumpareilta niin luterilaiselle kuin ortodoksiselle kirkolle,
  • kirkkoja yhdistävä Kirkkokadun puistoakseli
  • Siltakadun asema poikittaisena puistokatuna
  • torin sijainti; alun perin torille oli varattu kaksi korttelia

Asemakaavaa oli tarpeen tarkistaa jo 1860-luvulla. Pääsyynä oli tonttien osoittautuminen liian pieniksi. Ferdinand Öhmanin vuonna 1867 laatimassa kaavassa edellä mainittuja piirteitä oli korostettu. Siltakadun ja sen eteläpuolella samansuuntaisena kulkevan Koskikadun väliin oli lisäksi luotu puistojen, aukioiden ja julkisten rakennusten akseli, joka vielä tänä päivänäkin korostuu Joensuun kaupunkikuvassa. Pielisjoen rannasta lukien akselilla sijaitsevat Eliel Saarisen arkkitehtikilpailun voittaneeseen ehdotuksen perusteella toteutettu kaupungintalo, Vapaudenpuisto, Joensuun tori, liikerakennuksiakin sisältävä Keskuskujan ja Keskuspuiston kortteli, entisen lyseon kortteli (nykyisin taidemuseo), Joensuun lyseon lukio, Lyseon peruskoulu, Joensuun urheilutalo ja Ystävyydenpuisto. Myöhemmin on saman akselin jatkeelle, juuri vanhan ruutukaava-alueen ulkopuolelle sijoitettu lisäksi Joensuun yliopiston päärakennus. Asemakaavassa korttelien tonttijako muutettiin 4-jakoiseksi, mutta tätä toteutettiin vain uusissa rakentamattomissa kortteleissa. Vanhoissa kortteleissa noudatettiin vanhaa kuuden tontin korttelia tai näiden kahden yhdistelmää. Tonttijaon vaihtelevuus on edelleen tyypillistä Joensuun keskustassa.

Joensuu toteutui omaleimaisena empiren puukaupunkina, jolle olivat tyypillistä matalat rakennukset ja leveä katutila verrattuna vanhempiin kaupunkeihin. Ensimmäiset yksityiset kivitalot ilmestyivät 1900-luvun alussa ja suurempia liiketaloja alettiin toteuttaa Siltakadun varrelle 1940-luvun lopussa. Puukaupunki-ilme säilyi kuitenkin pitkään 1960-luvulle. 1970-luvulla vanhaa rakennuskantaa korvattiin nopeasti yleensä maanpäällisen kellarikerroksen ja kolme asuinkerrosta käsittävillä lamellikerrostaloilla, jotka nykyään muodostavat yhtenäisiä katutiloja pohjois-etelä-suuntaisten kortteleiden varsille. Päistään korttelirakenne oli avoin, joten tältä osin kaupunkirakenne toteuttaa funktionalismin ihannetta.

2000-luvun alussa Joensuun keskustassa on tehty suuria kaupunkikuvaan vaikuttavia investointeja, muun muassa kävelykeskustaprojekti. Tätä ovat seuranneet yksityiset investoijat uusine torin ympäristön liikerakennushankkeineen.

Joensuu oli vuoteen 1954 pieni Pielisensuun kunnan saartama ja sen kanssa kilpaileva agraari kauppakaupunki. Kaupungille ja sitä ympäröiville esikaupungeille antoivat leimansa monet sahat ja niitä ympäröivät tehdasyhdyskunnat, kuten Utra, Sirkkala ja Penttilän saha. Kaupunkia oli laajennettu Pielisjoen itäpuolella Bertel Jungin laatimalla Niinivaaran kaupunginosan asemakaavalla. Siirtoväkeä ja rintamamiehiä oli sotien jälkeen asutettu myös Otsolan ja Kanervalan uusiin kaupunginosiin, joiden rakentaminen perustui Suomen Arkkitehtiliiton SAFA:n Standardoimistoimiston luomiin tyyppitaloihin.

Vuoden 1955 alussa tapahtuneen kuntaliitoksen jälkeen muodostuneen laajemman kaupunkikokonaisuuden avulla alueen tulevaisuutta oli helpompi suunnitella. Otto-Iivari Meurmanin laatimassa Joensuun yleiskaavassa (1953) luotiin perusteen tulevalle kasvulle soveltamalla lähiöperiaatetta uusien rakentamisalueiden osoittamiseen sekä päätiestön uusimisella muun muassa keskusta-alueen kiertävällä kehätiellä. 1990-luvun lopulta lähtien Joensuu on lisännyt omakotitonttien tarjontaa samalla, kun työssäkäynnin ja asioimisen alueet ovat seutuistumisen myötä laajentuneet.

Meurmanin yleiskaava loi myös pohjan kaupunkiseudun viheralueverkostolle, joka keskeisiä piirteitä ovat Pielisjoen ja Pyhäselän rantoja noudattavat reitit sekä Mehtimäen ja Linnunlahden vapaa-ajan palvelujen keskittymä. 1970-luvulta lähtien keskustan länsipuolelle Mehtimäen viereen on luotu Joensuun yliopiston yliopistokampus.

Kaupunkisuunnittelussa on otettu huomioon viheralueiden jatkuvuus, ns. viherkäytävät, ja hyvät kevyen liikenteen yhteydet niin keskustassa kuin kaupungin reuna-alueillakin. Joensuu on rakenteeltaan selkeä kaupunki, eikä etenkään sen keskusta-alueelle ole kovin helppo eksyä.

Kaupunkikuvan ja kaupungin arkkitehtuurin virheenä pidetään sitä, että näköyhteydet aivan vieressä olevalle Pyhäselälle ovat monin paikoin heikot. Sen sijaan Pielisjoki on olennainen ja näkyvä osa kaupunkikuvaa. Näkymien parantaminen Pyhäselälle on otettu huomioon kaupungin kehittämisen yleisissä linjauksissa.

Uusista alueista merkittävimpiä ovat pääosin 1970-luvulla toteutettu punatiilen hallitsema Rantakylä ja 1980- ja 1990-luvuilla toteutettu vaalea Noljakka. Näistä sekä Niinivaarasta on pyritty kehittämään voimakkaita aluekeskuksia kerrostaloytimineen. Suurimmissa kaupunginosissa ovat erilliset kirjasto-, koulu-, terveysasema-, apteekki- ja postipalvelut ja kauppakeskukset yhtenäisinä palvelukeskuksina. Valtaosa väestöstä asuu melko suppealla alueella tärkeimmissä kaupunginosissa, ja siksi matkat palveluiden luokse ovat lyhyet.

Joensuun jokinäkymiä hallitsevan Niinivaaran laella on Pohjois-Karjalan keskussairaala. Aivan keskustan ruutukaava-alueen reunalla sijaitsevat Itä-Suomen yliopiston Joensuun kampus ja osa Karelia-ammattikorkeakoulusta.

Väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös artikkeli Joensuun historia

Rautatiemiestalot Niinivaaralla
Joensuun väkiluvun kehitys

Joensuun väkiluku on kasvanut kaupungin perustamisen jälkeen tasaisesti. Vuonna 1850 kaupungissa asui vain 129 henkeä. Vuoteen 1870 mennessä kaupunkiin oli asettautunut jo 2 819 ja vuoteen 1890 mennessä 4 940 asukasta.[6] Kasvu oli 1900-luvun puolella ennen toista maailmansotaa hitaampaa (vuonna 1939 asukkaita 5 971 henkeä),[7] mutta nopeutui sodan jälkeen tuntuvasti. Nopeimmillaan kasvu oli 1950- ja 1970-luvuilla, jolloin väkiluku moninkertaistui. Väkiluvun kasvuun ei vaikuttanut vain samaan aikaan osunut yhteiskunnan rakennemuutos maatalousyhteiskunnasta palveluyhteiskuntaan, joka yleisestikin kasvatti Suomen kaupunkeja, vaan myös alueliitos. Vuonna 1954 silloinen Pielisensuun kunta liitettiin kaupunkiin ja niin Joensuu sai muun muassa nykyiset esikaupunkialueensa Hukanhaudan, Karsikon, Mutalan ja Noljakan. 1970-luvulla asukasmäärää lisäsi erityisesti vuonna 1969 perustettu Joensuun korkeakoulu (nykyinen Itä-Suomen yliopisto). Uusin hyppäys väestönkasvussa selittyy 1.1.2005 tapahtuneella kuntaliitoksella. Muutenkin Joensuun väestön kasvu on tapahtunut "vanhan kaupungin" ulkopuolisilla alueilla, sillä esimerkiksi vuonna 1995 ruutukaava-alueella asui noin 9 200 joensuulaista, joka on likimain saman verran kuin 40 vuotta aiemminkin.

Taajamat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joensuun kaupungissa on 9 taajamaa.[8] Louhioja, Kovero, Suhmura ja Ukkola eivät ole enää taajamia vuoden 2010 tilaston mukaan. Sen sijaan Iiksenvaara saa taajaman statuksen 2010. Joensuun keskustaajama ulottuu Kontiolahden ja Liperin kuntien alueelle vuoden 2010 taajamajaon mukaan.

Taajama Asukasluku 31.12.2009 Asukasluku 31.12.2010 Muutos
Joensuu 52 768 62 607 +9 839
Reijola 2 569 2 829 +260
Eno 2 182 2 079 -103
Hammaslahti 1 625 1 611 -14
Uimaharju 1 325 1 394 +69
Kiihtelysvaara 689 668 -21
Tuupovaara 628 606 -22
Heinävaara 529 522 -7
Louhioja 312 ei taajama -
Kovero 220 ei taajama -
Ukkola 219 ei taajama -
Suhmura 208 ei taajama -
Iiksenvaara ei taajama 203 -

Lisäksi Kulhon taajaman asukkaista 86 asuu Joensuun puolella. Kulhon taajamassa on yhteensä 571 asukasta. Kulho sijaitsee pääosin Kontiolahden kunnan alueella.

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kaupungin väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2013 tilanteen mukainen.

Joensuun väestönkehitys 1980–2010
Vuosi Asukkaita
1980
  
63 969
1985
  
66 166
1990
  
67 363
1995
  
70 507
2000
  
71 013
2005
  
72 292
2010
  
73 305
Lähde: Tilastokeskus.[9]

Arkkitehtuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eliel Saarisen suunnittelema Joensuun kaupungintalo muistuttaa hänen suunnittelemiaan Lahden kaupungintaloa ja Helsingin päärautatieasemaa.
Pohjois-Karjalan keskussairaala yöaikaan
Rantakylälle tunnusomaisia ovat betoniset elementtitalot
Joensuun kävelykatu
Penttilään kohoaa Joensuun korkein asuinrakennus Tähtitorni. Niinivaaralla oli jo ennestään Pohjois-Karjalan keskussairaala, joka myös erottuu korkeana rakennuksena

Joensuussa järjestettiin vuoden 1995 asuntomessut Marjalan kaupunginosassa. Messujen erityisteema oli esteetön ympäristö. Joensuussa on Eliel Saarisen suunnittelema kaupungintalo vuodelta 1913. Vuonna 1993 valmistui uusi kirjastotalo.

Merkittävimmät 2000-luvulla valmistuneet rakennukset ovat Joensuu-areena, joka valmistuessaan 2003 oli Suomen suurin puurakennus ja Metsäntutkimuslaitoksen Metla-talo, joka valmistuessaan 2004 oli Suomen suurin puinen toimistorakennus.

2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen puolivälistä alkaen kaupungin keskustassa on rakennettu vilkkaasti. Torin ympäristöön tuli runsaasti uusia liikerakennuksia, yliopistokampuksen uusi hallintorakennus Aurora II valmistui, Tiedepuisto on saanut lisärakennuksia, puretun Lyseon peruskoulun tilalle valmistui 2007 uusi lyseon peruskoulun koulurakennus. Kauppakeskus Iso Myy valmistui kokonaisuudessaan syksyllä 2007, kattaen sisäänsä yli 70 liikettä. Myös vanhoja kauppakeskuksia, esimerkiksi Kauppakeskus Metropolia ja Centrumia, on uusittu ja laajennettu. Ison Myyn ja Metropolin välillä olevan kadun yllä kulkee silta, joka yhdistää kauppakeskukset. Joensuussa on monia kauppakeskittymiä ja kauppapuistoja, joissa on suurmyymäloitä. Esimerkiksi Voimatiellä, Joensuun kauppapuiston alueella on Suomen suurin Prisma, ja muita isoja tavarataloja. Joensuun kaupungin alueella on 13 S-marketia. Joensuun Karsikkoon on suunniteltu kolmatta K-citymarkettia.[10]

Kaupunginosat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Joensuun kaupunginosat

Ennen vuoden 2005 kuntaliitosta kaupunki muodostui 25:stä kaupunginosasta:

  • I Kaupunginosa
  • II Kaupunginosa
  • III Kaupunginosa
  • IV Kaupunginosa
  • Niinivaara (5)
  • Otsola (6)
  • Kanervala (7)
  • Käpykangas (8)
  • Siihtala (9)
  • Mutala (10)
  • Marjala (22)
  • Iiksenvaara (23)
  • Karhunmäki (24)
  • Ketunpesät (25)
  • Iiksenniitty (26)

Kuntaliitoksen jälkeen muodostettiin liitosalueiden asemakaavoitetuista taajamista uusia kaupunginosia:

Kylät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ilmasto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Itärajan lähellä sijaitseva Joensuu kuuluu mannermaisemman ilmaston piiriin kuin suurin osa Suomen kaupungeista ja alueista. Joensuun lentoasemalla Liperissä onkin heinäkuussa 2010 mitattu Suomen kaikkien aikojen korkein lämpötila, +37,2 [11].

Joensuun kuukausittaiset lämpötila- ja sadanta-arvot
tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu
Vuorokauden keskimääräinen ylin lämpötila (°C) -8 -7 -1 6 13 19 21 18 12 5 -1 -6 ka. 5,9
Vuorokauden keskimääräinen alin lämpötila (°C) -12 -13 -8 -3 3 9 12 10 6 1 -5 -10 ka. -0,8
Vuorokauden keskilämpötila (°C) -9 -9 -5 1 7 12 16 14 8 2 -3 -6 ka. 2,3
Sadanta (mm) 37 29 32 35 36 61 75 84 65 59 54 45 Σ 612
L
ä
m
p
ö
t
i
l
a
-8
-12
-7
-13
-1
-8
6
-3
13
3
19
9
21
12
18
10
12
6
5
1
-1
-5
-6
-10
S
a
d
a
n
t
a
37
29
32
35
36
61
75
84
65
59
54
45


Lähde: MSN Weather

Liikenneyhteydet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tässä vuoden 2005 valokuvassa näkyy edustalla rautatieaseman makasiini, jonka puuseinäinen osa paloi maan tasalle tuhopoltossa vuonna 2012. Taustalla Niinivaara ja keskussairaala.

Joensuu on tärkeä rautateiden risteysasema. VR:n kaukoliikenne kuljettaa Joensuusta etelään (Joensuu-Lappeenranta-Lahti-Helsinki), länteen (Joensuu-Pieksämäki-Jyväskylä-Tampere-Turku) ja pohjoiseen (Joensuu-Nurmes). Itään johtava raideyhteys Ilomantsiin ei ole ollut enää vuosiin matkustajakäytössä, mutta sitä pitkin kuljetetaan puutavaraa. Yöjunat Joensuuhun lakkautettiin syyskuussa 2006. Linja-auton yöpikavuoro Helsingin ja Joensuun välillä Kotkan ja Lappeenrannan kautta on säilynyt ja liikennöi päivittäin.

Joensuun lentoasema sijaitsee Liperin kunnassa 11 km Joensuun keskustasta luoteeseen. Joensuusta on suora lentoyhteys Helsinkiin ja Tallinnaan (vuoden 2012 loppuun saakka).

Sisävesiliikennettä palvelee Ukonniemen syväsatama Penttilän kaupunginosassa ja matkustajasatama kaupungin keskustassa.

Joensuu on maantieliikenteen tärkein solmukohta Pohjois-Karjalassa. Kaupunkiin pääsee seuraavia valtateitä ja kantateitä pitkin:

6 Lappeenrannan ja Kajaanin suunnista

9 Kuopion ja Sortavalan suunnista

23 Varkauden suunnasta

73 Lieksan suunnasta (Kontiolahden Uuroon VT 6:lle)

74 Ilomantsin suunnasta

Välimatkat maanteitse[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joensuun Kuhasalon kalliokaiverrus.
Pääartikkeli: Joensuun historia

Nykyisen Joensuun alueella on ollut asutusta jo kivikaudella. Pronssikauden loppupuolella ja/tai varhaisella rautakaudella Varaslammen pohjoisrannalla oli melko laaja tekstiilikeraaminen asuinpaikka. 1000-luvun alussa Laatokan luoteis- ja pohjoisrantoja asutti omaleimainen muinaiskarjalainen kulttuuri, jonka vaikutukset kulkeutuivat vähitellen myös nykyisen Pohjois-Karjalan suuntaan. Vesistöt toimivat erämaan kulkureitteinä tuoden mukanaan turkismetsästäjiä ja kaupankäyntiä. Joensuun seutu oli lähinnä kaukana asuvien heimojen (varsinkin muinaiskarjalaisten) hyödyntämää erämaata ja Pielisjoki läpikulkuväylä merkittävämpien alueiden välillä, mutta alueella oli myös asuinpaikkoja.selvennä Ortodoksisen uskon saavuttua perustettiin 1500-luvulla Joensuussa sijaitsevaan Kuhasaloon Valamon luostarin sivuluostari, jonka luterilaiset kuitenkin hävittivät 25-vuotisen sodan eli pitkän vihan aikana.

Joensuu-niminen kylä löytyy jo Ruotsin vallan aikaisista kartoista. Venäjän keisari Nikolai I perusti Joensuun kylän paikalle Joensuun kaupungin vuonna 1848. Kaupunki alkoi kasvaa nopeasti. Joensuun koskissa on harjoitettu paljon tukinuittoa. Joensuun kosken ohi kaivettiin kanava ja rakennettiin sulut, jotta isommat alukset voisivat käyttää Pielisjokea kulkuväylänä. Joensuu on vanha puuteollisuuskaupunki, mutta nykyisin muut teollisuudenalat ovat korvanneet puuteollisuuden lähes täysin.

Joensuu pitää yllä Sortavalan kulttuuriperintöä.

Hallinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joensuun kaupunkia on syksystä 2010 lähtien johtanut kaupunginjohtaja Kari Karjalainen[12]. Hänen tehtävikseen kaupungin hallintosääntö määrittelee kaupungin johtamisen, toiminnan tuloksellisuuden seurannan ja raportoinnin sekä kaupungin organisaatiokulttuurin kehittämisen.

Kaupungin hallintosäännön mukaan kaupunginhallituksen tehtävä on johtaa kaupungin hallintoa ja taloutta kaupunginvaltuuston hyväksymien tavoitteiden mukaisesti. Kaupunginhallituksen puheenjohtaja kaudella 2009–2011 toimii Matti Väistö (kesk.), 1. varapuheenjohtajana Seppo Eskelinen (sd.) ja 2. varapuheenjohtajana Liisa Välitalo (kok.). [13] Heidän lisäkseen kaupunginhallituksessa on kahdeksan muuta jäsentä. Kaupunginhallitus voi asettaa toimikautensa ajaksi erilaisia tilapäisiä toimikuntia. Näistä esimerkkeinä mainittakoon kansainvälisten asiain toimikunta ja katunimitoimikunta.

paikkajako ja äänestysaktiivisuus kunnallisvaaleissa
vaalit paikat äänestys-
aktiivisuus
SDP Kok. SKDL
Vas.
Kesk. LKP SKL
KD
SMP
PS
Vihr. Muut
1976 17 15 7 4 4 3 1 -- 73,8%
1980 19 15 5 6 2 3 1 -- 73,2%
1984 20 15 5 7 2 2 66,7%
1988 20 14 2 7 1 4 1 1 1a 64,0%
1992 22 11 3 6 3 2 4 66,6%
1996 20 13 2 9 2 -- 5 -- 54,9%
2000 20 11 2 9 4 5 -- 47,6%
2004 18 12 3 11 3 -- 4 -- 51,6%
2008 19 12 3 14 2 3 6 -- 54,1%
2012 17 10 3 13 2 8 6 -- 51,4%
a Demokraattinen Vaihtoehto[14]
Lähteet: Tilastokeskus,[15] Oikeusministeriö[16]

Kaupunginvaltuuston puheenjohtaja kaudella 2009-2011 toimii entinen europarlamentaarikko Riitta Myller (sd.), 1. varapuheenjohtajana Pertti Ahtiainen (kesk.) ja 2. varapuheenjohtajana kansanedustaja Pekka Ravi (kok.). [17]

Kaupungin palvelutoiminta tapahtuu kaupungin lautakunniksi kutsuttujen luottamushenkilöelimien alaisuudessa. Lautakuntien jäsenistön valitsee kaupunginvaltuusto. Joensuun kaupungin lautakunnat ovat:

  • Koulutuslautakunta
  • Kulttuuri- ja liikuntalautakunta
  • Pelastuslautakunta
  • Peruspalvelulautakunta
  • Tekninen lautakunta
  • Ympäristölautakunta

Joensuun kaupungin tuloveroprosentti vuonna 2005 on 19,00 %. Joensuun nuorisovaltuusto (Nuva), joka koostuu 20 varsinaisesta jäsenestä ja 16 varajäsenestä. Nuva edistää nuorten asemaa Joensuussa. Puheenjohtajana toimii Joakim Kärkäs, I varapuheenjohtajana Paavo Kähkönen ja II varapuheenjohtajana Pietu Heiskanen. Nuorisovaltuustolla on omat puheoikeudelliset edustajansa ja heidän varaedustajansa kaupungin lautakunnissa. Nuva järjestää myös aktiivisesti erilaisia, pääasiassa nuorille suunnattuja tapahtumia.

Kuntaliitokset ja liitossuunnitelmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pielisensuu yhdistyi Joensuuhun 1954. Kiihtelysvaara ja Tuupovaara yhdistyivät Joensuuhun vuonna 2005 ja Eno ja Pyhäselkä 1. tammikuuta 2009.

Joensuun kaupunginhallitus on esittänyt 13.11.2006 Enon, Liperin, Outokummun, Polvijärven, Kontiolahden ja Pyhäselän kunnille kuntaliitosselvityksen aloittamista. Selvitys jatkui vain Enon, Polvijärven, Kontiolahden ja Pyhäselän kanssa. Kontiolahti jättäytyi pois hankkeesta syksyllä 2007 ja samalla myös Polvijärven osallisuus päättyi, koska kunnilla ei ole yhteistä maarajaa. Joensuu, Eno ja Pyhäselkä jatkoivat kuntaliitoksen selvittämistä. 17. joulukuuta 2007 Joensuu, Eno ja Pyhäselkä päättivät yhdistyä 1. tammikuuta 2009 alkaen uudeksi Joensuun kaupungiksi.

Elinkeinoelämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keskussairaala Penttilästä nähtynä.

Joensuu on kasvava maakuntakeskus, jonka elinkeinoelämä on palvelupainotteinen. Tieto- ja viestintätekniikan yritysten keskittymistä on tapahtunut Joensuun Tiedepuiston tarjoamiin toimitiloihin. Suuria teollisuuden yrityksiä ovat lukkovalmistaja Abloy, metsäkoneita valmistava John Deere. Tutkimusta ja tuotekehitystä Joensuussa on yliopistossa, tiedepuistossa, METLA:ssa ja muutamissa yrityksissä muun muassa väritutkimuksen ja diffraktiivisen optiikan alalla.

Työpaikat toimialoittain (2002):

  • Yhteiskunnalliset palvelut 40,6 %
  • Teollisuus 15,8 %
  • Kauppa, majoitus- ja ravintolatoiminta 15,7 %
  • Rahoitus-, vakuutus- ym. toiminta 12,1 %
  • Kuljetus, varastointi ja tietoliikenne 7,5 %
  • Rakentaminen 5,2 %
  • Tuntematon 1,3 %
  • Sähkö-, kaasu- ja vesihuolto 1,1 %
  • Maa-, riista-, metsä- ja kalatalous 0,6 %
  • Kaivostoiminta ja louhinta 0,1 %

Joensuun työttömyysaste oli 31.1.2007 14,5 %[18] Suurimmat työnantajat 2006: Joensuun kaupunki (4 409 työntekijää), Pohjois-Karjalan sairaanhoitopiirin kuntayhtymä (2 220), Joensuun yliopisto (1244), Abloy Oy (800), Pohjois-Karjalan koulutuskuntayhtymä (537), Pohjois-Karjalan Osuuskauppa (512), VR-yhtiöt (430), Pohjois-Karjalan Kirjapaino Oyj (317) ja Schauman Wood Oy (292).

Koulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joensuun seudun kansalaisopiston päätoimipaikka, entinen Joensuun yhteiskoulu

Joensuussa toimivat korkeakoulut ovat Itä-Suomen yliopisto ja Karelia-ammattikorkeakoulu. Itä-Suomen yliopiston Joensuun kampuksella opiskelee n. 7 700 opiskelijaa ja ammattikorkeakoulussa n. 4 000 - näistä osa tosin koulujen muissa kaupungeissa olevissa sivupisteissä.

Eri alojen ammatillista koulutusta tarjoavat Pohjois-Karjalan ammattiopisto Joensuu tekniikka ja kulttuuri, Pohjois-Karjalan ammattiopisto Joensuu palvelut sekä Pohjois-Karjalan aikuisopisto. Lisäksi Joensuun konservatorio tarjoaa musiikillista koulutusta.

Joensuun kaupungin ylläpitämiä oppilaitoksia on perusasteella kaikkiaan 18. Näistä alakouluja on 12 (muun muassa Nepenmäen koulu), yläkouluja 3 ja yhtenäiskouluja 3.

Lukioita on viisi: Joensuun lyseon lukio, Joensuun Niinivaaran lukio, Joensuun normaalikoulun lukio, Joensuun yhteiskoulun lukio sekä Itä-Suomen koulun lukio.

Joensuun kaupunki ylläpitää myös Joensuun seudun kansalaisopistoa.

Joensuun Urheiluakatemia on oppilaitosten yhteistyöverkosto, joka tarjoaa urheilijoille koulutusta ja valmentautumista.

Kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Näkymä Joensuun keskustassa taidemuseolta kaupungintalolle päin.
Joensuun yliopiston Agora-rakennus.

Joensuu on vilkas kulttuurikaupunki.

Musiikki on tärkeä osa joensuulaista kulttuurielämää. Tunnetuista suomalaisista rock-yhtyeistä muun muassa Hassisen Kone ja Neljä Ruusua ovat Joensuusta lähtöisin. Näiden yhtyeiden johtohahmot Ismo Alanko (Hassisen Kone) ja Ilkka Alanko (Neljä Ruusua) ovat nykyään tunnetuimpia Joensuusta lähtöisin olevia henkilöitä.

Kulttuurikaupungiksi Joensuuta ovat luoneet osaltaan yliopisto ja muut oppilaitokset. Joensuun yliopistossa on useita humanistisia, taiteisiin liittyviä ja perinnetutkimuksen koulutuslinjoja ja Karelia-ammattikorkeakoulussa on muun muassa kuvataiteen, käsityön, muotoilun, grafiikan ja monia media-alan koulutusohjelmia. Kaupungissa toimii myös konservatorio ja Pekkalan kuvataideoppilaitos.

Joensuussa ilmestyy seitsemänpäiväinen sanomalehti Karjalainen sekä kerran viikossa ilmestyvä Viikko-Pohjois-Karjala. Lisäksi kaupungissa ilmestyy kahdesti viikossa ilmaisjakelulehti Karjalan Heili.

Joensuun seutukirjasto palvelee myös Pohjois-Karjalan maakuntakirjastona.

Tapahtumia ja paikkoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joesuulaisyhtye Joensuussa – Neljä Ruusua Ilosaarirockissa 2011.

Joensuun lukuisista kulttuuritapahtumista tunnetuimpia ovat Ilosaarirock, Ilovaarirock, Popkatu, kansanmusiikkifestivaali Hippa, Joensuun musiikkitalvi, Joensuun kirjallisuustapahtuma, dokumenttielokuvafestivaali Viscult, rockelokuvafestivaali Rokumentti, Häivähdys Venäjää, Yksin sateessa -tanssitapahtuma, Joensuun Gospel-festivaalit, Supasoul Fest ja Joen yö. Kaupungissa järjestettiin vuosina 1981–1997 Joensuun laulujuhlat -niminen tapahtuma, joka kaatui sen tuottamaan taloudelliseen tappioon. Heinäkuun 2.-3 pv. 2010 Joensuun laulurinteelle rakennetaan itäisen Suomen suurin kesäteatteriesitys Onnen kerjäläiset -Jaakko Teppo musikaalin tiimoilta.

Joensuussa toimii kaupunginorkesteri, kaupunginteatteri ja ajanmukainen, vuonna 2005 avattu elokuvakeskus Tapio. Tärkeimmät kulttuuritilaisuuksien tapahtumapaikat ovat Laulurinne, kaupunginteatteri, Joensuu-areena, Carelia-sali, konservatorio, Karjalantalo, Ilosaaren lava, tori, elokuvakeskus Tapio, Pakkahuone, Taidekeskus Ahjo, Taitokortteli sekä kirkot.

Kulttuurihenkilöitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joensuussa asuvia kulttuurihenkilöitä ovat muun muassa:

Pyhäkköjä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joensuun evankelis-luterilainen pääkirkko tunnetaan terävistä torneistaan. Etualalla Pielisjoen rantaa ja matkustajasatama. Kuvattu Suvantosillalta.

Evankelis-luterilainen ja ortodoksinen pääkirkko ovat Joensuun keskustan läpi kulkevan Kirkkokadun vastakkaisissa päissä, ja samalla keskustan eli ruutukaava-alueen vastakkaisilla puolilla. Idän ja lännen kirkot katsovat ikään kuin toisiaan kaupungin yli.

Kirkkokadun eteläpäässä pienellä mäellä sijaitsee luterilainen pääkirkko, Joensuun kirkko, joka edustaa tyyliltään uusgotiikkaa. Taajama-alueella on lisäksi neljä muuta luterilaista kirkkoa: Pielisensuun kirkko Niinivaaralla, Noljakan kirkko, Rantakylän kirkko ja Utran puukirkko.

Kirkkokadun pohjoispäässä on niin ikään pienellä mäellä Joensuun ortodoksisen seurakunnan pääkirkko, Pyhän Nikolaoksen kirkko. Pyhän Nikolaoksen kirkko on perinteinen pohjois-venäläinen ortodoksikirkko, jossa on käytetty paljon puuta, ja joka on valmistunut vuonna 1887. Joensuussa on lisäksi toinen ortodoksikirkko; Pyhän Johannes Teologin kirkko, jonka arkkitehtuuri on bysanttilainen.

Näiden lisäksi Joensuun kaupungissa on uudet alueet mukaan luettuna kymmenisen merkittävää luterilaista ja ortodoksista pyhäkköä, sekä moskeija.

Kirjallisuutta: Jumalan maja ihmisten keskellä: Joensuun evankelis-luterilaisten seurakuntien kirkot ja kappelit. 2003.

Urheilu ja liikunta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mehtimäen urheilukeskus

Suurimmat Joensuun liikuntapaikat ovat keskustan läheisyydessä Mehtimäen alueella. Monitoimihalli Joensuu-areena on Joensuun Katajan miesten SM-koripallojoukkueen ja Josban SM-tason salibandyjoukkueiden kotihalli (7000 istumapaikkaa). Halli on nopeasti muunneltavissa eri lajien samanaikaisille harjoitteluvuoroille. Lisäksi kaupungissa on ravirata, kolme jäähallia ja yhteensä kahdeksan liikuntahallia maaseutualueen liikuntahallit mukaan lukien[19]. Linnunlahden raviradalla järjestettiin kuninkuusravit ensimmäisen kerran vuonna 1984[20].

Areenan vieressä oleva Joensuun jäähalli on Jokipoikien kotihallina (5040 katsomopaikkaa). Lisäksi Joensuun seudulla on rallicross sekä karting-rata Liperin Ylämyllyllä, joka sijaitsee lähellä Joensuun lentoasemaa.

Joensuun keskuskenttä on jalkapallojoukkue Jipon kotikenttä ja siellä on järjestetty yleisurheilun Eliittikisat vuodesta 2008 lähtien.

Joensuun uimahallit ovat Mehtimäellä sijaitseva Vesikko ja Rantakylän uimahalli.

Palloilulajien toimintaa on tarjolla kaupallisesti toimivassa Kuntokeitaassa (tennis, squash, sulkapallo ja keilailu). Frisbeegolfratoja on Joensuussa kolme[21].

Vuoden 1990 Maailman vahvin mies -kilpailu järjestettiin Joensuussa[22].

Urheiluseuratoiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joensuun suurimpia urheiluseuroja on vuonna 1900 perustettu Joensuun Kataja, jonka lajeihin kuuluvat koripallo, taitoluistelu, voimistelu, hiihto ja yleisurheilu. Katajan miesten koripallojoukkue on menestynyt viime vuosina SM-tasolla saavuttaen 2000-luvulla kaksi hopeaa ja kolme pronssia. Koripallojoukkue on pelannut mestaruussarjatasolla 1970-, 1980- ja 2000-luvuilla. Koripalloiluharrastus Joensuussa virisi 1950-luvulla.

Suunnistusseura Kalevan Rasti on yksi suurista suomalaisista suunnistusseuroista. Se on perustettu vuonna 1950 ja se on niittänyt menestystä voittamalla muun muassa Tiomilan 1983 ja Jukolan viestin 2004 ja 2005 sekä 25-mannan vuosina 2005 ja 2006.

Salibandyseura Josba on Suomen vanhimpia ja menestyksekkäimpiä lajinsa seuroja niin miesten kuin naistenkin sarjoissa.

Jääkiekossa Jokipojat pelaa miesten Mestiksessä. Nimellä JoKP eli Joensuun Kiekko-Pojat joukkue oli SM-liigassa kausina 1989–1990 ja 1991–1992 sekä liigaa edeltäneessä SM-sarjassa 1971–1972.

Lentopallossa miesten seura Mutalan Riento ja naisten seura Joensuun Prihat pelaavat 1-sarjassa. Riennon huippupelaajia ovat olleet muun muassa Jimmy Hernandez ja serbialainen hakkuri Bojan Gluvajić.

Pesäpallossa Joensuun Maila pelaa miesten Superpesiksessä. Joensuun Maila nousi Superpesikseen kaudelle 2004 ja on siitä lähtien pelannut yhtäjaksoisesti tällä sarjatasolla.

Miesten jalkapalloseuroista Jippo pelaa miesten ykkösessä.

Joensuun Urheilusukeltajat on yksi Suomen suurimmista sukellusseuroista. Laitesukelluksen peruskurssi järjestetään vuosittain. Kouluttajina on maan kokeneimpia sukeltajia.

Menestyneitä urheilijoita 1990- ja 2000-luvulla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ystävyyskaupunkitoiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joensuun lippu

Joensuun ystävyyskaupungit ovat:

Lisäksi on yhteistyösopimus seuraavien kaupunkien kanssa:

Tutustumiskohteita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joensuun taidemuseo keskuskujalta päin.

Muuta vierailijoita kiinnostavaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Suomen pinta-ala kunnittain 1.1.2014 1.1.2014. Maanmittauslaitos. Viitattu 15.3.2014.
  2. Suomen asukasluvut kuukausittain – Kunnittain aakkosjärjestyksessä 30.4.2014. Väestörekisterikeskus. Viitattu 6.6.2014.
  3. a b Väestö iän (1-v.), sukupuolen ja kielen mukaan alueittain 1990–2012, laaja alueluokitusryhmittely 31.12.2012. Tilastokeskus. Viitattu 27.5.2013.
  4. Luettelo kuntien ja seurakuntien tuloveroprosenteista vuonna 2013 27.11.2012. Verohallinto. Viitattu 13.3.2013.
  5. Kuntavaalit 2008 tulospalvelu 30.10.2008. Yleisradio Oy. Viitattu 24.3.2009.
  6. Suomen tilastollinen vuosikirja 1925 (PDF) (sivu 9, taulukko 11. Kaupunkien, kauppalain ja taajaväkisten yhdyskuntain väkiluku vuosina 1815–1924) Kansalliskirjaston julkaisuarkisto Doria: Tilastollinen päätoimisto. Viitattu 2013-05-19.
  7. Suomen tilastollinen vuosikirja 1940 (pdf) (s. 14, Taulukko 13. Kaupunkien, kauppalain ja taajaväkisten yhdyskuntain väkiluku vuosina 1815–1940) Kansalliskirjaston julkaisuarkisto Doria: Tilastollinen päätoimisto. Viitattu 2013-05-19.
  8. http://www.pohjois-karjala.fi/Resource.phx/maakuntaliitto/tietopalvelu/tilastotieto.htx
  9. Väestö kielen mukaan sekä ulkomaan kansalaisten määrä ja maa-pinta-ala alueittain 1980 - 2012 22.3.2013. Tilastokeskus. Viitattu 1.4.2013.
  10. Joensuun kolmas Citymarket vastatuulessa
  11. http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Kaikkien+aikojen+lämpöennätys+on+nyt+372+astetta/1135258900242
  12. [1]
  13. Kaupunginhallituksen toiminnan esittely
  14. Kunnallisvaalit 1988 (Tilastokeskus 1989), s. 80–81.
  15. Tilastokeskuksen PX-Web-tietokannat: Kunnallisvaalit 1976-2004 (Tilastokeskus 2008)
  16. Kunnallisvaalit 1996 (Oikeusministeriö 1997) Kunnallisvaalit 2000 (Oikeusministeriö 2000); Kunnallisvaalit 2004 (Oikeusministeriö 2004); Kunnallisvaalit 2008 (Oikeusministeriö 30.10.2008); Kunnallisvaalit 2012 (Oikeusministeriö 1.11.2012)
  17. Valtuuston toiminnan esittely
  18. Tilastotietoja Joensuusta Viitattu 12.10.2008.
  19. Sisäliikunta Joensuussa Joensuun kaupunki. Viitattu 26.4.2012.
  20. Aarne Rauma: Joensuun raviradan historiikki 2005. Joensuun Ravirata Oy. Viitattu 26.4.2012.
  21. Ulkoliikuntapaikat Joensuun kaupunki. Viitattu 26.4.2012.
  22. WSM Archive of Results IMG. Viitattu 26.4.2012.
  23. Joensuu taskukoossa (pdf) Joensuun kaupunki. Viitattu 17.2.2013.


Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Joensuu.