Mikkeli

Wikipedia

Loikkaa: valikkoon, hakuun
Mikkeli
S:t Michel
Mikkeli.vaakuna.svg Mikkeli.sijainti.suomi.2008.svg

vaakuna

sijainti
www.mikkeli.fi
Sijainti 61°41′15″N, 27°16′25″E
Maakunta Etelä-Savon maakunta
Seutukunta Mikkelin seutukunta
Perustettu 1838
Kuntaliitokset Anttola (2001)
Mikkelin mlk (2001)
Haukivuori (2007)
Kokonaispinta-ala 2 124,62 km²
37:nneksi suurin 2009 [1]
– maa 1 701,94 km²
– sisävesi 422,68 km²
Väkiluku 48 766
20:nneksi suurin 30.9.2009 [2]
– väestötiheys 28,65 as/km² (30.9.2009)
Ikäjakauma 2008 [3]
– 0–14-v. 15,6 %
– 15–64-v. 65,7 %
– yli 64-v. 18,7 %
Äidinkieli 2008 [4]
– suomenkielisiä 97,7 %
– ruotsinkielisiä 0,1 %
– muut 2,2 %
Kunnallisvero 19,5 %
129:nneksi suurin 2009 [5]
Kaupunginjohtaja Kimmo Mikander
Kaupunginvaltuusto 59 paikkaa
  2009–2012[6]
 • SDP
 • Kok.
 • Kesk.
 • Vihr.
 • PS
 • KD
18
17
14
5
3
2
Kivisakasti, Mikkelin vanhin rakennus.
Mikkelin tuomiokirkko valmistui 1897, ja sen piirsi Josef Stenbäck.

Mikkeli (ruots. S:t Michel) on Suomen kaupunki ja kunta, joka sijaitsee Etelä-Savon maakunnassa.

Kaupungissa asuu 48 766 henkilöä[2], ja sen pinta-ala on 2 124,62 km², josta 422,68 km² on vesistöjä. Järviä ja lampia kaupungissa on noin 700. Väestötiheys on 28,7 asukasta/km². Keskustaajaman ja siihen välittömästi liittyvien Rantakylän ja Moisio-Tuukkalan alueiden ulkopuolella tiheämmin asuttuja alueita ovat Anttolan entinen kuntakeskus, Otavan taajama ja Haukivuoren Asemankylä.

Mikkelin naapurikunnat ovat Hirvensalmi, Juva, Kangasniemi, Pieksämäki, Puumala ja Ristiina.

Mikkeli sijaitsee Vuoksen vesistön ja Kymijoen vesistön välisellä vedenjakajalla. Kaupungin keskusta on Saimaan Savilahden rannalla. Kaupungin itäosien järvet kuuluvat Vuoksen vesistöön. Lännessä kaupunki tavoittaa Kymijoen vesistön Mäntyharjun reittiin kuuluvan Puulaveden. Pohjoispuolella kaupunki ulottuu Kyyvedelle, joka laskee Puulaveteen.

Mikkelin kaupunginjohtaja on Kimmo Mikander (kok.). Mikkelissä 16 vuotta kaupunginjohtajana toiminut Jyrki Myllyvirta (kok.) siirtyi 1. elokuuta 2007 Lahden kaupunginjohtajaksi.

Sisällysluettelo

[muokkaa] Historiaa

Vanhimmat löydetyt merkit asutuksesta Mikkelin seudulla ovat kivikaudelta. Arkeologisia kaivauksia seudulla on tehty muun muassa Tuukkalan, Visulahden, Orijärven ja Kenkäveron rautakautisilla asuinpaikoilla. Mikkelin seutua pidetään savolaisen asutuksen syntypaikkana.

Vanhimmat kirjalliset maininnat nykyisen Mikkelin seudun asutuksesta ovat vuodelta 1323 Pähkinäsaaren rauhansopimuksesta, jolla Savilahden pogosta (novgorodilainen kirkko- ja hallintopitäjä) siirtyi Novgorodin hallinnasta Ruotsille. Nimen Mikkeli paikkakunta on saanut arkkienkeli Mikaelin mukaan viimeistään 1500-luvun alussa.

Saksalaissiirtokunnan jäseniä muutti Tarsalanjärven rannalle vuonna 1540, silloiseen Vesulahden (Visulahden) pitäjään.

1549 Mikael Agricola kävi tarkastuskäynnillä Savilahdella.

Nuijasodassa surmattiin 23. tammikuuta 1597 yli 200 talonpoikaiskapinallista nuijamiestä Mikkelin pitäjän pappilassa Kenkäverossa.

Kustaa III:n sodassa 1788–1790 käytiin 13. kesäkuuta 1789 muutamia kilometrejä Mikkelin kirkonkylästä etelään Porrassalmella taistelu, jossa ruotsalaiset (suomalaiset) saivat torjuntavoiton ylivoimaisista venäläisistä.

Mikkeli sai kaupunginoikeudet 1838 Venäjän keisarilta Nikolai I:ltä. Vuonna 1831 perustetun Mikkelin läänin lääninhallitus siirtyi Heinolasta Mikkeliin 1843.

Sisällissodassa 1918 Mikkeli oli yksi paikkakunnista, joilta valkoisten toimintaa johdettiin. Talvi- ja jatkosodan aikana 1939–40 ja 1941–44 Suomen armeijan päämaja oli sijoitettu Mikkeliin ja sodanjohto istui Mikkelin keskuskansakoulussa. Nykyisin tämä vanha vuonna 1902 rakennettu koulurakennus on nimetty Päämajakouluksi, ja sen tiloissa toimii Päämajamuseo, jossa on muun muassa marsalkka Mannerheimin museoitu työhuone. Päämajan sijainnin vuoksi Mikkeli oli yksi pommitetuimmista Suomen kaupungeista sodan aikana.

Päämajakaupunkina toimimisen muistoksi Mikkelin vaakunassa on kaksi ristikkäistä marsalkansauvaa ja vuonna 1944 myönnetty neljännen luokan Vapaudenristi nauhoineen. Jatkosodan aikana Mikkelissä toimi myös saksalaisten yhteysesikunta Nord.

Mikkeliin sijoitettiin Jatkosodan jälkeen Raudun siirtoväkeä.

9. elokuuta 1986 Mikkelin torin laidalla räjähti poliisin piiritystilanteessa auto, jolla edellisenä päivänä KOP:n pankinkonttorin Helsingin Jakomäessä ryöstänyt mies oli paennut. Räjähdyksessä saivat surmansa pankkiryöstäjä ja yksi tämän kolmesta panttivangista. Tapahtumasarja tunnetaan Mikkelin panttivankidraamana.

Lääniuudistuksessa 1997 Mikkelistä tuli Itä-Suomen läänin pääkaupunki. Nykyisen Mikkelin koko ja muoto on kahden kuntaliitoksen tulosta: vuonna 2001 Anttola, Mikkelin maalaiskunta ja Mikkeli yhdistyivät uudeksi Mikkelin kaupungiksi. Vuonna 2007 Mikkeliin liitettiin Haukivuori.

[muokkaa] Poliittiset voimasuhteet

paikkajako ja äänestysaktiivisuus kunnallisvaaleissa
vaalit paikat äänestys-
aktiivisuus
SDP Kok. LKP Kesk. SKDL
Vas.		 SKL
KD		 PS Vihr. Muut
1976 16 13 6 3 3 2 -- -- 74,9%
1980 17 15 3 3 3 2 -- 74,5%
1984 20 19 6 2 2 2 68,4%
1988 18 19 1 6 2 2 1 2 62,8%
1992 19 15 -- 6 1 2 1 7 64,3%
1996 18 16 7 1 2 1 6 -- 55,1%
2000 18 15 17 1 2 -- 6 52,5%
2004 21 15 16 1 2 -- 4 56,6%
2008 18 17 14 -- 2 3 5 -- 62,6%
Lähteet: Tilastokeskus[7], Oikeusministeriö[8]

Mikkelin kaupunginvaltuustoon kuului vaaleihin 2008 asti poikkeuksellisesti 80 valtuutettua. Haukivuoren liityttyä Mikkeliin kuntien valtuustot yhdistettiin. Valtuuston puheenjohtajana toimii kokoomuksen Olli Nepponen. Sen paikkajako oli:

Kaupunginhallituksen puheenjohtaja on SDP:n Arto Seppälä. Hallitukseen kuuluu 13 jäsentä:

[muokkaa] Mikkelin kaupunginosat

Vielä toisen maailmansodan jälkeen Mikkelin kaupungin alue oli jaettu virallisesti kahteenkymmeneen numeroituun kaupunginosaan. Pelkkien numeroiden käyttö tässä yhteydessä hankaloitti hallinnollista käytäntöä, joten kaupunginvaltuusto teki vuonna 1951 päätöksen kaupunginosien, torien, puistojen ja aukeamien sekä eräiden erillisten alueiden ja vesistöjen nimien vahvistamisesta. Tämän vahvistuksen mukaisesti Mikkelin varsinainen kaupunkialue käsittää seuraavat kaupunginosat:

Mikkelin kaupunkialue ja kaupunginvaltuuston vuoden 1951 päätöksen mukaiset kaupunginosat
  • VIII Rokkala
  • IX Lähemäki
  • X Tuppurala
  • XI Urpola
  • XII Laajalampi
  • XIII Pitkäjärvi
  • XIV Lehmuskylä
  • XV Pursiala
  • XVI Kenkäveronniemi
  • XVII Rouhiala
  • XVIII Riutta
  • XIX Peitsari
  • XX Tusku

[muokkaa] Kylät

Mikkeliin (pl. Anttola ja Haukivuori) kuuluu seuraavia kyliä: Alamaa, Anianniemi, Asila, Haahkala, Haapataipale, Harjujärvi, Harjumaa, Haukkakorhola, Heinälahti , Helppanala, Hietanen, Hiirola, Hyyrylä, Häyrylä, Ihastjärvi, Kaipiala, Karstula, Korpijärvi, Koskentaipale, Kovala, Kyyhkylänniemi, Laitiala, Laurikkala, Liukkola, Marjoniemi, Moisio, Norola, Närvälä, Olkkolanniemi, Otava, Pajula, Parantala, Parkkila, Pekkola, Puttola, Rahula, Rantakylä, Rieppola, Riittilä, Rämälä, Sairila, Salmenkylä, Savonlahti, Seppälä, Soikkala, Suonsaari, Taipale, Tikkala, Tuukkala, Vanhala, Vanhamäki, Vatila, Vehmaskylä, Viljakkala, Visulahti, Vuolinko, Väänälä, Siekkilä ja Launiala.

[muokkaa] Vapaa-ajan asutus

Suomen kunnista Mikkelissä on seitsemänneksi eniten kesämökkejä. Vuoden 2009 alussa luvuksi on ilmoitettu 5 700 kpl. [9]

[muokkaa] Koulutus

Mikkelissä peruskouluja on 33, joissa on yhteensä 5 070 oppilasta. Lukioita Mikkelissä on neljä: Mikkelin lyseon lukio ja Mikkelin yhteiskoulun lukio. Mikkelin lyseon lukion yhteydessä toimii myös Mikkelin lyseon lukion aikuislinja. Otavassa toimii internaattina ja nettilukiona opetusta tarjoava Otavan opisto. Mikael-koulussa tarjotaan kuulovammaisille esi-, perus- ja lukio-opetusta. Erityisopetusta tarjoavat Vanamon koulun yksiköt.

Korkeakouluopetusta Mikkelissä antavat Mikkelin ammattikorkeakoulu ja Helsingin kauppakorkeakoulu. Lisäksi Helsingin yliopistolla, Lappeenrannan teknillisellä yliopistolla ja Kuopion yliopistolla on toimipisteet Mikkelissä. Kaupungissa toimii myös Helsingin yliopiston mikrokuvaus- ja konservointilaitos. Yhdessä ne muodostavat Mikkelin yliopistokeskuksen. Aikuiskoulutusta tarjotaan muun muassa Etelä-Savon ammattiopiston aikuiskoulutuksen toimintayksikössä (Entinen Mikkelin aikuiskoulutuskeskus).

[muokkaa] Mikkeliläisiä urheiluseuroja

  • Anttolan Urheilijat
  • Anttola Shakers (salibandy)
  • Harjumaan Kajastus Ry (perustettu 1928)
  • Hatsina (salibandy)
  • Haukivuoren Kisailijat
  • Hiirolan Haka
  • Mikkelin Jukurit (jääkiekko)
  • Kalvitsan Urheilijat
  • Kachi-Kan (kamppailulajit)
  • Mikkelin Ampujat
  • Mikkelin Uimaseura
  • Mikkelin Urheiluautoilijat
  • Mikkelin Urheilusukeltajat
  • Otavan Urheilijat-39
  • Otavan Viesti
  • Porrassalmen Urheilijat -62
  • Rämälän Ryhti
  • Sairilan Ratsastajat
  • Sairilan Sisu
  • Savilahden Urheilijat (jalkapallo)

[muokkaa] Elinkeinoelämä

Mikkelin suurimmat teolliset työnantajat toimivat graafisen teollisuuden, elintarviketeollisuuden, puunjalostuksen ja sairaalatekstiilien aloilla.

Kaupungin lisäksi Mikkelin suurimmat työnantajat ovat osuuskauppa Suur-Savo, lihanjalostaja Järvi-Suomen Portti, syväpaino Helprint Oy, elektroniikkaa ja teollisuuden pinnoitteita valmistava Savcor Group, parketista ja kaiuttimista tunnettu Olavi Räsänen sekä sairaalatarvikkeita tekevä Mölnlycke Health Care.

Muita huomattavia työllistäjiä ovat Savonlinja, Länsi-Savo, Ahlstrom Glassfibre, Mikkelin Puhelin ja Ristiinan Pelloksessa sijaitseva UPM:n vaneritehdas.

Kaupungissa toimii myös Elinkeinoelämän keskusarkisto (ELKA).

Mikkelin elinkeinoelämän kehittämisestä vastaa Mikkelin seudun elinkeinoyhtiö Miset Oy.

[muokkaa] Kulttuurielämä

Mikkelissä toimii kunnallisena laitoksina teatteri ja orkesteri. Mikkelin taidemuseossa järjestetään säännöllisten näyttelyjen lisäksi kolmivuosittain kuvitustriennaali. Taidemuseon lisäksi kaupunki ylläpitää Päämajamuseota ja kulttuurihistoriaan keskittyvää Suur-Savon museota.

Kaupungissa järjestetään kesäisin klassiseen musiikkiin keskittyvät Mikkelin musiikkijuhlat, syksyisin Mikkelin balettijuhlat sekä talvella harrastajateattereille tarkoitetut Työväen näyttämöpäivät.

Kaupungissa toimii säännöllisesti kaksi kaupallista elokuvateatteria, Kinolinna ja Ritz. Lisäksi kansalaisopiston yhteydessä toimii elokuvakerho.

Mikkelin keskustan tuntumassa, vanhalla kasarmialueella toimii yksityisen säätiön ylläpitämä Jalkaväkimuseo.

Mikkelin torin laidalla toimiva Mikkelin Valokuvakeskus järjestää vuosittain useita korkeatasoisia valokuvanäyttelyitä.

Kaupungissa toimii Mikkelin maakunta-arkisto, joka on yksi seitsemästä Valtionarkiston alaisesta laitoksesta. Mikkelin maakunta-arkistossa säilytetään muun muassa Neuvostoliitolle luovutettujen alueiden kirkonkirjoja.

[muokkaa] Liikenneyhteydet

Mikkelin rautatieasema.

Mikkeli sijaitsee valtateiden 5, 13 ja 15 sekä kantateiden 62 ja 72 risteyksessä Savon radan varrella.

Paikkakunnan rautatie- ja linja-autoasemat toimivat yhdistettyinä matkakeskuksessa. Ilman junanvaihtoa Mikkelistä pääsee Helsinkiin sekä Kajaanin ja Oulun kautta Rovaniemelle. Yöjunia ei matkustajakäyttöön ole tarjolla. Linja-autojen kaukoliikenteessä kulkee yöpikavuoroja Helsingin, Mikkelin, Kuopion ja Oulun välillä sekä viikonloppuisin Mikkelistä Savonlinnaan. Mikkelin ja Lappeenrannan välillä pikavuorojen matka-ajat ovat junayhteyksiä lyhyempiä. Suora vakiovuoro liikennöi Mikkelin, Puumalan ja Imatran välillä lähes samassa ajassa nopeimpien Mikkeli-Imatra -junayhteyksien kanssa.

Kaupungissa on myös lentoasema, josta on vuoteen 2005 saakka ollut yhteys Helsinki-Vantaan lentoasemalle.

Mikkelin satama sijaitsee Saimaan rannalla. Sillä on nykypäivänä vain matkailukäyttöä laivareitin ahtauden vuoksi. Aikaisemmin satama on ollut myös matkustaja- ja rahtiliikenteen käytössä.

[muokkaa] Etäisyyksiä maanteitse

Naapurikuntiin

[muokkaa] Ystävyyskaupungit

[muokkaa] Uskontohistoriaa

Question book-4.svg
 Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä tai viitteitä.
Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia lähteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa.
Tarkennus: Kertooko Mikkelin uskontohistoriasta? Sitä ei ole tekstissä kerrottu, muutenkin lähinnä irtonaisen listauksen omaisnen

[muokkaa] Lähde

[muokkaa] Lähteet

  1. ↑ Suomen pinta-ala kunnittain 1.1.2009 1.1.2009. Maanmittauslaitos. Viitattu 11.4.2009.
  2. ↑ 2,0 2,1 Läänien, maistraattien, kihlakuntien ja kuntien asukaslukutiedot suuruusjärjestyksessä 30.9.2009. Väestörekisterikeskus. Viitattu 19.10.2009.
  3. ↑ Väestö iän ja sukupuolen mukaan alueittain 31.12.2008. Tilastokeskus: demography. Viitattu 28.4.2009.
  4. ↑ Väestö kielen mukaan sekä ulkomaan kansalaisten määrä ja maa-pinta-ala alueittain 31.12.2008. Tilastokeskus. Viitattu 11.4.2009.
  5. ↑ Luettelo kuntien ja seurakuntien tuloveroprosenteista vuonna 2009 1.12.2008. Verohallinto. Viitattu 11.4.2009.
  6. ↑ Kuntavaalit 2008 tulospalvelu 30.10.2008. Yleisradio Oy. Viitattu 24.3.2009.
  7. ↑ Tilastokeskuksen PX-Web-tietokannat: Kunnallisvaalit 1976-2004 (Tilastokeskus 2008)
  8. ↑ Kunnallisvaalit 1996 (Oikeusministeriö 1997) Kunnallisvaalit 2000 (Oikeusministeriö 2000); Kunnallisvaalit 2004 (Oikeusministeriö 2004); Kunnallisvaalit 2008 (Oikeusministeriö 30.10.2008)
  9. ↑ Tilastokeskus, Markku Nieminen: Kesämökkibarometri 2009 (pdf) (sivu 25) 19.3.2009. Tilastokeskus, Työ- ja elinkeinoministeriö. Viitattu 13.5.2009. suomi

[muokkaa] Aiheesta muualla

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Mikkeli.


Näkymä Savilahdelta Mikkelin keskustaan. Kuva vuodelta 2004.
Etelä-Savon maakunnan kunnat
Enonkoski - Heinävesi - Hirvensalmi - Joroinen - Juva - Kangasniemi - Kerimäki - Mikkeli - Mäntyharju - Pertunmaa - Pieksämäki - Punkaharju - Puumala - Rantasalmi - Ristiina - Savonlinna - Sulkava
Entiset kunnat
Anttola - Haukivuori - Kangaslampi - Mikkelin mlk - Jäppilä - Pieksänmaa - Pieksämäen mlk - Savonranta - Sääminki - Virtasalmi
Suomi Suomen 30 suurinta kuntaa väkiluvun mukaan (2009)

1. Helsinki 578 126
2. Espoo 242 372
3. Tampere 209 744
4. Vantaa 196 228
5. Turku 175 738
6. Oulu 137 360

7. Jyväskylä 128 245
8. Lahti 100 252
9. Kuopio 92 018
10. Kouvola 88 425
11. Pori 76 434
12. Joensuu 72 368

13. Lappeenranta 70 354
14. Hämeenlinna 66 210
15. Rovaniemi 59 351
16. Vaasa 58 746
17. Seinäjoki 56 353
18. Salo 54 749

19. Kotka 54 745
20. Mikkeli 48 702
21. Porvoo 48 322
22. Kokkola 45 766
23. Hyvinkää 44 989
24. Rauma 39 745

25. Lohja 39 171
26. Nurmijärvi 39 140
27. Järvenpää 38 365
28. Kajaani 38 112
29. Tuusula 36 496
30. Kirkkonummi 36 088
Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org/wiki/Mikkeli
Henkilökohtaiset työkalut