Kansalliskirjasto (Suomi)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Engelin suunnittelema Kansalliskirjaston päärakennus, joka valmistui vuonna 1840.

Kansalliskirjasto aiemmin Helsingin yliopiston kirjasto, on Suomen suurin ja vanhin tieteellinen kirjasto sekä yksi Helsingin yliopiston suurimmista erillislaitoksista. Se vastaa kansallisen julkaisuperinnön ja ainutlaatuisten kokoelmiensa kartuttamisesta, kuvailusta, säilyttämisestä ja käyttöön asettamisesta eli hoitaa Suomessa kansalliskirjastolle kuuluvia lakisääteisiä tehtäviä. Kansalliskirjasto toimii myös koko kirjastokentän valtakunnallisena palvelu- ja kehittämislaitoksena sekä edistää kirjastoalan kotimaista ja kansainvälistä yhteistyötä. Kansalliskirjaston johtajana on vuodesta 2001 toiminut ylikirjastonhoitaja Kai Ekholm.

Kansalliskirjaston päärakennus sijaitsee Helsingin yliopiston päärakennuksen naapurissa. Rakennuksen sisäänkäynti on Unioninkadun varrella Tuomiokirkon pääsisäänkäyntiä vastapäätä.

Vuonna 2011 Kansalliskirjastossa vieraili kaikkiaan 166 300 asiakasta. Maan laajimmat kokoelmat käsittivät kaikkiaan 109 hyllykilometriä. Digitoitujen aineistojen sivulatauksia kertyi 7,6 miljoonaa. Kotimaisten julkaisujen verkkoarkistoon haravoitiin 224 miljoonaa tiedostoa, yhteensä verkkoarkistossa on 718 miljoonaa tiedostoa.

Vuoteen 2006 asti Kansalliskirjaston nimi oli Helsingin yliopiston kirjasto. Vanha nimi sai uuden käyttötarkoituksen vuoden 2010 alussa, kun Helsingin yliopiston muut kirjastot (Opiskelijakirjasto sekä kampus- ja tiedekuntakirjastot) yhdistettiin omaksi erillislaitoksekseen.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Päärakennuksen kupolisali.

Helsingin yliopiston kirjaston kokoelman alkuna pidetään Turun kimnaasin noin 20 niteen kirjakokoelmaa, joka siirtyi Turun akatemialle tämän perustamisen yhteydessä vuonna 1640. Kirjasto sai 1640-luvulla merkittäviä kirjalahjoituksia, jotka olivat peräisin kolmikymmenvuotisen sodan ryöstösaaliista. Kirjastonhoitaja Axel Kempen vuonna 1655 julkaisemassa kirjastoluettelossa oli listattu jo pitkälti toista tuhatta teosta. Vuonna 1707 Ruotsin kuninkaallinen kansliakollegio määräsi, että maan kaikkien kirjapainojen oli luovutettava yksi kappale kaikkia painamiaan teoksia maan yliopistoille, joihin myös Turun akatemia kuului. 1700-luvun kuluessa kokoelma alkoi muutenkin kasvaa, ja 1800-luvun alussa kirjaston kokoelmaan kuului noin 30 000 nidettä.

Autonomian aikana kirjaston vapaakappaleoikeus laajeni, sillä vuodesta 1820 lähtien tuli Suomen lisäksi myös koko Venäjän valtakunnan kirjapainojen luovuttaa vapaakappaleet Turun akatemialle. Turun palo vuonna 1827 tuhosi kuitenkin kirjaston kokoelmat lähes täydellisesti: vain noin 800 lainassa ollutta nidettä säästyi tulelta. Kokoelmien kerääminen jouduttiin aloittamaan siis lähes alusta. Merkittävä osa ennen paloa Suomessa painettuja kirjoja saatiin kirjankeräilijä Matti Pohdon kokoelmista. Lukuisien kirjalahjoitusten ja kirjaston omien hankintojen tuloksena kokoelma kasvoi yli 300 000 niteeseen itsenäisyyden alkuun mennessä. Muun muassa tästä syystä ja atomipommin kaltaisten uhkien takia vapaakappaleita kerätään eri puolille maata kuten Helsinkiin, Jyväskylään ja Ouluun. Myös Asikkalan Urajärven varastokirjastoyksikköön on sijoitettuna kirjaston aineistoja.

Helsingin yliopiston kirjaston rooli Suomen kansalliskirjastona on vahvistunut vähitellen. Etenkin vuonna 1972 perustetun bibliografisen osaston ja vuonna 1993 kirjastoon liitetyn, aiemmin suoraan opetusministeriön alaisuudessa toimineen tieteellisten kirjastojen atk-yksikön myötä siitä on kehittynyt suomalaisten tieteellisten kirjastojen yhteinen palveluorganisaatio. Vuonna 1998 kirjastossa aloitti toimintansa myös Kansallinen elektroninen kirjasto FinELib, ja vuonna 1990 perustetusta Mikkelin mikrokuvaus- ja konservointilaitoksesta on vuosituhannen vaihteesta lähtien pyritty luomaan kansallista digitointikeskusta.

Helsingin yliopiston kirjaston nimi vaihtui Kansalliskirjastoksi 1. elokuuta 2006 samalla kun kirjaston toimialaa laajennettiin. Vuodesta 2006 lähtien Kansalliskirjasto on kerännyt myös suomalaisia verkkosivustoja verkkoarkistoonsa.

Päärakennus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Carl Ludvig Engelin suunnittelema Helsingin yliopiston kirjaston päärakennus valmistui vuonna 1840. Lisärakennus, kirjavarasto Rotunda, valmistui vuonna 1906. 1950-luvulla kirjastorakennuksen läheisyyteen louhittiin maanalaisia kokoelmatiloja, joita on sittemmin merkittävästi laajennettu. Vuonna 1998 kirjasto laajeni lisäksi samassa korttelissa sijaitsevaan Fabiania-rakennukseen, johon se yhdistettiin maanalaisella tunnelilla.

Päärakennusta on korjattu useaan otteeseen. Julkisivun maalaustyöt valmistunevat kesällä 2012. Sisätilojen korjaus alkaa elokuussa 2013, jolloin kokoelmat siirretään tilapäisiin tiloihin mutta kirjasto toimii silti normaalisti. Remontteja luonnehditaan haasteellisiksi, sillä rakennus ei vastaa monilta osin Engelin alkuperäispiirustuksia.[1]

Kirjastolla on toimitiloja lisäksi Helsingin Vallilassa sekä Mikkelissä ja Urajärvellä.[1]

Kokoelmat ja palvelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yleinen lukusali Kansalliskirjastossa
Rotundassa on kuusi kerrosta

Kirjastolla on lähes kattava kokoelma Suomessa julkaistua ja muuta Suomeen liittyvää kirjallisuutta (Fennica-kokoelma) ja laaja kokoelma muutakin humanististen tieteenalojen kirjallisuutta. Kirjastoon kuuluu useita erikoiskokoelmia (mm. Monrepos-kokoelma, Nordenskiöldin kokoelma, Lapponica, Reenpää-kokoelma) sekä erikoiskirjastoja (mm. Slaavilainen kirjasto ja musiikkikirjasto). Lisäksi Kansalliskirjastolla on suuri käsikirjoituskokoelma, joka sisältää esim. tunnettujen kulttuurihenkilöiden ja tieteentekijöiden henkilöarkistoja sekä keskiajalta peräisin olevan pergamenttifragmenttien aineiston. Vuonna 2011 kirjaston kokoelmiin kuului yhteensä noin kolme miljoonaa kirjaa ja kausijulkaisua. Verkkoarkisto sisälsi 718 miljoonaa tiedostoa. Pääosa kirjaston kirjoista on luetteloitu Helsingin yliopiston ylläpitämien kirjastojen yhteiseen Helka-tietokantaan, minkä lisäksi kansalliskokoelman aineistoja löytyy Fennica- ja Viola-tietokannoista.

Kansalliskirjastoon talletetaan kappaleet kaikista kotimaisista painotuotteista, ääni- ja kuvatallenteista, CD-ROM-tallenteista sekä edustava otos verkkoaineistoista.[2] Toiminta perustuu lakiin kulttuuriaineistojen tallettamisesta ja säilyttämisestä (1433/2007), joka vuodesta 2008 lähtien korvaa aiemmin voimassa olleen Vapaakappalelain sekä Lain elokuvien arkistoinnista. Vapaakappalesäädösten ansiosta Kansalliskokoelmaan on autonomian ajan alkupuolelta lähtien 200 vuoden kuluessa karttunut lähes täydellinen, yksikkömäärältään useisiin miljooniin kasvanut kotimaisten painotuotteiden ja vuodestä 1981 myös ääni- ja kuvatallenteiden kokoelma. Nykyisellään laki kattaa kaikki suomalaisen joukkoviestinnän osa-alueet: em. aineiston lisäksi lakisääteisin arkistoinnin piiriin kuuluvat myös elokuvat sekä radio- ja tv-aineistot, joiden vastaanottamisesta ja tallettamisesta vastaa Kansallinen audiovisuaalinen arkisto.

Kirjastosektorin palvelu- ja kehittämisyksikkönä Kansalliskirjasto vastaa mm. yliopistojen, ammattikorkeakoulujen sekä yleisten kirjastojen kirjastotietokantojen teknisestä ylläpidosta. Lisäksi kirjasto ylläpitää itse useita kansallisia tietokantoja, joista tärkeimmät ovat Suomen kansallisbibliografia Fennica, kansallisdiskografia Viola, yliopistokirjastojen yhteistietokanta Linda ja kansallinen artikkelitietokanta Arto. Kansalliskirjasto ylläpitää myös kansallista Nelli-tiedonhakuportaalia ja mm. korkeakoulujen julkaisuja sisältävää Doria-julkaisuarkistopalvelua. Kirjastossa toimiva Kansallinen elektroninen kirjasto FinELib huolehtii keskitetysti elektronisten aineistojen hankinnasta yliopistoille, ammattikorkeakouluille, tutkimuslaitoksille ja yleisille kirjastoille. Lisäksi kirjaston Mikkelissä sijaitseva Digitointi- ja konservointikeskus toimii kansallisena digitointikeskuksena, jonka tuottamista palveluista käytetyin on vuosien 1771–1910 suomalaisia sanomalehtiä sisältävä Historiallinen sanomalehtikirjasto.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Johanna Mannila, Kansalliskirjaston ulkoseinät kirkastuivat. Helsingin Sanomat 24.4.2012 s. A 11
  2. Laki kulttuuriaineistojen tallettamisesta ja säilyttämisestä 1.1.2008/1433/2007

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Itkonen, Satu & Kaitavuori, Kaija (toim.): Kansalliset kulttuurilaitokset. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura, 2007. ISBN 978-951-746-863-3.
  • Knapas, Raine: Tiedon valtakunnassa: Helsingin yliopiston kirjasto – Kansalliskirjasto 1640–2010. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia, 1347 (Tiede). Kansalliskirjaston julkaisuja, 78. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2012. ISSN 0355-1768. ISBN 978-952-222-272-5.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kansalliskirjasto (Suomi).


Koordinaatit: 60°10′13″N, 024°57′01″E