Järvenpää

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee kaupunkia. Muita merkityksiä on täsmennyssivulla.
Järvenpää
Träskända
Jarvenpaa.vaakuna.svg Järvenpää.sijainti.suomi.2008.svg

vaakuna

sijainti

www.jarvenpaa.fi
Sijainti 60°28′20″N, 25°05′20″E
Maakunta Uudenmaan maakunta
Seutukunta Helsingin seutukunta
Perustettu 1951
– kaupungiksi 1967
Kokonaispinta-ala 39,94 km²
317:nneksi suurin 2014 [1]
– maa 37,55 km²
– sisävesi 2,39 km²
Väkiluku 40 106
26:nneksi suurin 30.4.2014 [2]
– väestötiheys 1 068 as/km² (30.4.2014)
Ikäjakauma 2012 [3]
– 0–14-v. 17,6 %
– 15–64-v. 68,6 %
– yli 64-v. 13,8 %
Äidinkieli 2012 [3]
suomenkielisiä 95,2 %
ruotsinkielisiä 0,9 %
– muut 3,9 %
Kunnallisvero 19,00 %
276:nneksi suurin 2013 [4]
Kaupunginjohtaja Erkki Kukkonen
Kaupunginvaltuusto 51 paikkaa
  2009–2012[5]
 • Kok.
 • SDP
 • Vihr.
 • Kesk.
 • Muut
 • Vas.
 • PS
 • KD

14
13
7
6
5
2
2
2

Järvenpää (ruots. Träskända) on noin 40 000 asukkaan kaupunki Uudenmaan maakunnassa. Järvenpään kaupunkirakenne tukeutuu päärataan, ja se on Suomen neljänneksi tiheimmin asutettu kaupunki. Järvenpää on osa Helsingin metropolialuetta [6]

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Järvenpää kuuluu Uudenmaan maakuntaan. Sen naapurikunnat ovat Mäntsälä koillisessa, Sipoo idässä ja Tuusula etelässä, lännessä sekä pohjoisessa.[7] Järvenpää sijaitsee Tuusulan­järven pohjois­päässä, Helsingin ja Riihimäen välisen rautatien varressa Helsingistä 37 kilometriä pohjoiseen.

Järvenpää kuuluu Helsingin seutuun ja Keski-Uuteenmaahan.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Järvenpää oli aikaisemmin Tuusulaan kuulunut kylä, joka alun perin käsitti myös Kello­kosken. Sen taloista suurin oli aikoinaan Kyrölän ratsutila, joka 1700-luvulla laajeni Järvenpään kartanoksi.[8] Järvenpään kautta kulki vanhastaan myös maantie Helsingistä Heinolaan. Vuonna 1862 valmistui Suomen ensim­äinen rauta­tie Helsingistä Hämeenlinnaan, ja alusta lähtien yksi radan väli­asemista oli Järven­päässä.[9]

Järvenpään kartanon omisti 1900-luvun alussa maan­viljelys­neuvos Bjarne Westermarck. Hän aikoi tehdä siitä Suomen maa­talouden kehittämis­keskuksen ja mallitilan, jossa suoritettai­siin koe- ja tutkimus­toimintaa.[10] Taloudellisista syistä hän joutui kuitenkin luopumaan suunnitelmastaan, ja sen sijaan hän päätti kehittää Järvenpään aseman seudusta asutuksen ja pien­teollisuuden keskuksen. Tähän hän katsoi olevan hyvät mahdollisuudet, koska alue sijaitsi kohtalaisen lähellä Helsinkiä hyvien liikenne­yhteyksien varrella.[10] Wester­marckin toimeksi­annosta maan­mittaus­insinööri Wolmar Svaetich laati yhdys­kunnalle asema­kaavan ja antoi myös teille nimet. Kartanosta erotettiin myös pienempiä maan­viljelys­tiloja, joista valtio osti kaksi ja perusti sinne Maatalousnormaalikoulun ja Kotitalousopettajaopiston.[10]

Vuonna 1929 Järven­päässä oli jo noin 2000 asukasta.[10]

Talvi­sodan jälkeen Järven­päähän ja sen lähistölle asutettiin suuri osa Teri­joen asukkaista. Muista luovutettujen alueiden asukkaista poiketen useimmat heistä eivät jatko­sodan aikanakaan päässeet palaamaan entiselle koti­seudulleen, koska Terijoki pysyi sota­toimi­alueena koko sodan ajan.[11] Siirtoväki käsitti sodan jälkeen noin kolmasosan Järvenpään asukkaista. Heille lunastettiin tontteja Ånäsin, Seutulan, Haara­joen ja Iso­kydön alueelta, kun taas Teriojalle ja Anttilaan muodostettiin rintama­mies­tontteja. Vuonna 1949 Järvenpäässä oli jo noin 4000 asukasta.[12]

Kauppalan perustaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kysymys Järvenpää erottamiseksi omaksi kunnakseen tai mahdollisesti kauppalaksi tuli esille jo 1920-luvulla samoihin aikoihin kuin Keravakin erosi Tuusulasta. Vuonna 1923 järven­pääläiset ehdottivat erillisen Järvenpään kunnan perustamista, johon olisivat kuuluneet myös Tuomala, Nummenkylä ja Kellokoski.[13] Bjarne Westermarck teki vuonna 1927 ehdotuksen Järvenpään kauppalan perustamiseksi.[12] Valtioneuvosto antoi asian mahdollisuuden tutkimisen sisäasiainministeriön tehtäväksi, mutta ministeriön asettama selvitys­mies hylkäsi ehdotuksen.[13]

Uudestaan asia nousi esille, kun Järven­pään asukasluku toisen maailman­sodan jälkeen nopeasti kasvoi. Kun paikalliset olosuhteet suuresti poikkesivat tavallisesta maalais­kunnasta, katsottiin yhä tarpeelli­semmaksi muodostaa paikka­kunnasta erillinen kauppala. Huhtikuussa 1949 pidetyssä kokouksessa asukkaat päättivät toimittaa valtio­neuvostolle asiaa koskevan kirjelmän. Valtioneuvosto tekikin 17. helmikuuta 1950 päätöksen Järven­pään kauppalan perustamisesta, mikä tuli voimaan vuoden 1951 alussa.[12]

Kysymys uuden kauppalan rajoista herätti kuitenkin paljon kiistoja. Aloitteen­tekijöiden mielestä siihen olisi pitänyt sisällyttää Järvenpään ja Tuomalan kylät kokonaisuu­des­saan, osa Vanhasta­kylästä sekä Kello­kosken tehdas­yhdys­kunta ja sen läheisyydestä osia Mäntsälänkin alueesta. Tällöin kauppalan pinta-ala olisi ollut 61 km2 ja asukasluku lähes 8400.[12] Erään ehdotuksen mukaan Jokelakin olisi liitetty uuteen kauppalaan.[13] Myös Tuusulan kunta hyväksyi kauppalan perustamisen mutta edellytti, ettei siihen pitänyt liittää maan­viljelys­seutuja, ja sen ulko­puolelle olisi jätettävä Kello­koski, Tuomala ja Saunakallion pohjois­puoliset alueet sekä maa­talous­oppi­laitosten alueet.[12] Tällöin kauppalan pinta-ala olisi ollut 28,5 km2 ja asukas­luku noin 6000.[12] Kauppalan etelä­rajana olisi ollut Terva­nokka Tuusulan­järven rannalla, pohjois­rajana Halkian­tie.[13] Myös kello­koskelaiset vastustivat koti­paikka­kuntansa liittämistä uuteen kauppalaan.[13]

Uuden kauppalan nimeksi ehdotettiin aluksi Tuusulaa, sillä arveltiin, että jäljelle jäänyt Tuusulan maalais­kunta olisi kuitenkin ennen pitkää jaettu naapuri­kuntien kesken.[13] Kun kuitenkin päädyttiin siihen, että supistu­neena­kin tämä kunta olisi vielä elin­voimainen, päätettiin nimi jättää sille ja kauppalan nimeksi valittiin Järven­pää.[13]

Valtioneuvoston 17. helmikuuta 1950 tekemän päätöksen mukaan kauppalaan kuuluivat Järven­pään kylän lisäksi Kello­koski sekä osa Vanhasta­kylästä ja Tuomalan kylästä. Valtio­neuvosto teki kuitenkin jo samana vuonna 30. kesäkuuta uuden päätöksen, jonka mukaan Kello­koski ja osa Nummen­kylästä jäivät Tuusulaan kuuluviksi.[12] Kauppalan pinta-alaksi tuli näin 41,4 km2, ja sen asui vuoden 1951 alussa 8244 henkeä.[12] Kysymykseen kuntarajan paikasta on kuitenkin kuluneiden 50 vuoden aikana palattu uudelleen useita kertoja.lähde?.

Kaupungiksi Järvenpää muuttui vuoden 1967 alussa.

Liikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Järvenpää sijaitsee pääradan ja Lahdenväylän varrella, vajaan puolen tunnin matkan päässä Helsingistä. Myös Tuusulanväylä johtaa Järvenpäähän. Keravalle Järvenpäästä on matkaa kymmenen kilometriä ja Hyvinkäälle 25 kilometriä.

Rautateiden päärata kulkee kaupungin keskustan halki. Pääaseman lisäksi kaupungin alueella ovat Kyrölän, Saunakallion, Haarajoen ja Purolan rautatieasemat. Lahden moottoritie eli valtatie 4 ja sen rinnalle rakennettu Lahden oikorata sivuavat kaupunkia sen itälaidalla. Moottoritieltä kaupunkiin on kaksi liittymää. Oikorata palvelee järvenpääläisiä Haarajoen aseman kautta. Bussiyhteyksiä on runsaasti Helsinkiin Hyrylän kautta. Samat bussivuorot palvelevat myös Mäntsälän suuntaan.

Matka Helsinkiin kestää sekä tieliikenteessä että rautateitse vajaa puoli tuntia, ja ajoaika Helsinki-Vantaan lentoasemalle on noin 20 minuuttia. Junayhteydet pääkaupunkiin ovat hyvät. Pääkaupunkiseudun lähiliikenteen junat kulkevat pääasemalta kahdesti tunnissa, muilta asemilta tunnin välein. Pääasemalla pysähtyvät junat ovat H, R ja T.

Kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Järvenpää-talo

Järvenpää on laajalti tunnettu Jean Sibeliuksen Ainolasta. Se sijaitsee noin kaksi kilometriä kaupungin keskustasta etelään. Säveltäjämestari muutti perheineen Lars Sonckin piirtämään jyhkeään hirsihuvilaan 24. syyskuuta 1904. Ainola on avoinna yleisölle Sibeliuksen kotimuseona.

Juhani Aho muutti puolisonsa taidemaalari Venny Soldan-Brofeldtin kanssa Järvenpäähän marraskuussa 1897. He asuivat 14 vuotta Tuusulanjärven rannalla Vårbacka-nimisessä huvilassa, joka sittemmin sai nimekseen Ahola. Ahola oli ensimmäinen taiteilijakoti Tuusulanjärven taiteilijayhteisössä.

Vuosisadan vaihteessa, vuonna 1901, valmistui Aholan lähettyville järven rantaan Eero Järnefeltin Suviranta taiteilijan työtiloiksi ja perheen asunnoksi. Eero Järnefeltin jälkeen Suviranta toimi taiteilijakotina hänen tyttärellään Lauralla ja tämän perheellä. Suviranta on edelleen suvun omistuksessa yksityiskotina.

Kun Sibelius ja taidemaalari Eero Järnefelt perheineen seurasivat Ahoja asettuen asumaan heidän naapurustoonsa, sai alkunsa ainutlaatuinen Tuusulanjärven taiteilijayhteisö, jonka elämään voi tutustua kesäisin alueen monissa museoissa. Järvenpään Taidemuseon kokoelmiin kuuluu Venny Soldan-Brofeldtin ja Eero Järnefeltin teoksia. Museo sijaitsee Järvenpään kirjastotalossa, kaupungintalon ja Järvenpää-talon vieressä. Taidemuseon keväällä 2009 avattu perusnäyttely Taide kantaa esittelee kyseisten taiteilijoiden elämäntyötä.

Tuusulanjärven rantamilla, vastakkaisella puolella Ainolaa on Alvar Aallon suunnittelema Villa Kokkonen, akateemikko Joonas Kokkosen taiteilijakoti. Nykyisin esittelykohteena toimivaa rakennusta on sanottu Finlandia-talon luonnokseksi. Talo on kesäisin rajoitetusti avoinna yleisölle, ja sitä voi myös vuokrata kokous- ja juhlakäyttöön.

Modernin arkkitehtuurin ja 1960-luvun betonibrutalismin yksi puhtaimpia esimerkkejä on Järvenpään uusi kirkko. Kirkko on arkkitehti Erkki Elomaan suunnittelema ja se valmistui 1968. Kirkon alttarikrusifiksin on veistänyt järvenpääläinen kuvanveistäjä Erkki Eronen. Krusifiksi on douglaskuusta. Kirkon erikoisen kuutionmuotoinen kellotorni on muodostunut Järvenpään seurakunnan tunnukseksi. Akateemikko Joonas Kokkonen on säveltänyt niille kuusi eri sävelmää. Tämä 625-paikkainen kirkko on kirkkohallituksen suojelema aikakautensa arkkitehtuurin tyypillisenä edustajana.

Järvenpäässä on tataarien 1940-luvulla rakentama moskeija, joka on ainoa minareetillinen moskeija Suomessa.[14]

Tapahtumat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Järvenpää-talossa järjestetään kulttuuritapahtumia ympäri vuoden; konsertteja, teatteriesityksiä ja taidenäyttelyjä.

Vuosittaiset musiikkijuhlat kaupungissa aloittaa juhannuksen jälkeen Järvenpään Puistoblues. Bluesviikko alkaa keskustan "blueskadulta", lisäksi on konsertteja ja jameja järjestetään klubeilla ja ravintoloissa. Pääkonsertti on bluesviikon päätteeksi lauantaina Vanhankylänniemessä.

Heinä-elokuun vaihteessa järjestettävän Meidän Festivaalin (entinen Tuusulanjärven Kamarimusiikkifestivaali) taiteellisena johtajana toimii viulisti Pekka Kuusisto. Tapahtuman aikana järjestetään konsertteja Tuusulanjärven taiteilijakodeissa, kirkoissa ja konserttisaleissa. Järvenpään Sibelius-Viikkojen konsertit järjestetään hyvästä akustiikastaan tunnetussa Järvenpää-talossa.

Järvenpäässä on myös joka vuosi keväällä naistenpäivänä naistenpäivätapahtuma, joka pidetään Järvenpää-talossa. Siellä voi ostaa kaikenlaista ja siinä yhteydessä naistenpäivämessut järjestää sinne myös muotinäytöksen missä esitellään tulevan vuoden muotia.

Toukokuun alussa järjestetään kävelykatu Jannelle Järvenpää-päivä ja syksyllä taas Maa elää -toritapahtuma. Huomiota kannattaa kiinnittää myös Värinää-viikkoihin kevättalvella sekä esimerkiksi Järvenpään taidemuseon uusiin näyttelyihin ja tapahtumiin.

Urheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Järvenpään Voimailijoista on tullut monta sm-tason painijaa sekä myös kansainvälistä menestystä.

Järvenpään palloiluseuroista Haukat pelaa pääsarjatasoa ringetessä. Seuran jääkiekon edustusjoukkue pelasi kauteen 2005–2006 asti Mestiksessä ennen sen toiminnan lopettamista. Nykyisin sen jääkiekkotoiminta on keskittynyt junioreihin.

Pesäpallossa Kinnarin Pesis 2006 pelaa miesten Suomisarjassa ja tytöt sekä pojat pelaavat nuorten SM-sarjoissa.

Jalkapallossa Järvenpään Palloseura pelaa Kakkosessa B-lohkossa. Lisäksi seuran tytöt pelaavat B-junioreiden SM-sarjassa. Koripallossa Järvenpään Koripalloseura pelaa II-divisioonassa. Koripalloseura on voittanut junioreiden Suomen mestaruuden vuosina 2008 (A-pojat) ja 2009 (B-pojat)

Järvenpääläisiä kamppailulajiseuroja ovat Järvenpään Hapkido, Akagi, Kehäkarhut, Sisu Gym, Järvenpään Taidoseura ja Sandokai Ry JuJutsu Karate-Do.

Järvenpäässä järjestetään Tuusulanjärven luistelumaraton yhdessä Tuusulan kunnan kanssa vuosittain helmi/maaliskuussa osana Suomen Luisteluliiton Tour de Skate -sarjaa.

Väestönkehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kaupungin väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2013 tilanteen mukainen.

Järvenpään väestönkehitys 1980–2010
Vuosi Asukkaita
1980
  
23 281
1985
  
27 220
1990
  
31 525
1995
  
34 436
2000
  
35 915
2005
  
37 505
2010
  
38 680
Lähde: Tilastokeskus.[15]

Kaupunginosat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Järvenpää jakautuu 25 eri kaupunginosaan, joiden sijainnit näkyvät alla olevassa kartassa.

Yksi kaupungin maamerkeistä on Pajalassa sijaitseva Järvenpään vesitorni.
Jarvenpaa neighbourhoods.jpg
  1. Wärtsilä
  2. Nummenkylä
  3. Pietilä
  4. Haarajoki
  5. Jamppa
  6. Peltola
  7. Isokytö
  8. Mylly
  9. Saunakallio
  10. Sorto
  11. Pajala
  12. Loutti

13. Pöytäalho
14. Terhola
15. Satumetsä
16. Mikonkorpi
17. Kaakkola
18. Keskusta
19. Kinnari
20. Satukallio
21. Vanhakylä
22. Lepola
23. Kyrölä
24. Terioja
25. Ristinummi

Luonto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Järvenpäässä on kaksi Natura 2000 -ohjelmaan kuuluvaa luonnonsuojelualuetta: Lemmenlaakson lehto ja Tuusulanjärven lintuvesi.

Järvenpäässä on n. 100 hehtaaria puistoja ja 250 ha puistometsiä.

Lemmenlaakson lehdossa ja Vanhankylänniemessä on luontopolku. Tuusulanjärven rannalla on Järvenpään rantapuisto ja sen vieressä, aivan keskustan tuntumassa, lintujen­suojelu­alue, jossa on myös lintutorni.

Luontoselvityksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yleiskaava 2020 valmistelun yhteydessä on Järvenpäässä tehty ruutuinventointiin perustuva kasvillisuuskartoitus, (1997–2000), kasvien biotooppikartoitus (2000–2001). Lemmenlaakson linnustoa on selvitetty vuonna 1996 ja kääpälajistoa vuonna 2002. [16] [17] [18] Vanhankyläniemen hoito- ja käyttösuunnitelma] (hyväksytty kaupunginvaltuustossa 13.3.20)

Hallinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Järvenpää kuuluu Uudenmaan vaalipiiriin ja sen kaupunginvaltuustossa on 51 kaupunginvaltuutettua. Valtuuston puheenjohtaja on Terho Pursiainen (vihr.) ja kaupunginhallituksen puheenjohtajana Helinä Perttu (kok). Kaupunginjohtajana on vuodesta 1992 toiminut Erkki Kukkonen.

paikkajako ja äänestysaktiivisuus kunnallisvaaleissa
vaalit paikat äänestys-
aktiivisuus
SDP Kok. SKDL
Vas.
LKP
Lib.
SKL
KD
Kesk. SMP
PS
J+a SKP Vihr. Muut
1976 15 12 9 4 3 -- -- -- 76,2 %
1980 14 15 8 3 1 1 1 75,1 %
1984 14 16 6 2 3 2 -- 68,0 %
1988 16 15 3 1 1 3 -- 2 2b 63,2 %
1992 17 11 5 2 2 2 3 9 -- 66,5 %
1996 17 14 4 -- 2 2 9 3c 57,6 %
2000 14 12 3 2 5 9 1 5d 49,8 %
2004 14 13 3 1 1 7 -- 7 1 4 -- 54,8 %
2008 13 14 2 2 6 2 5 -- 7 -- 57,6 %
2012 11 12 3 1 4 6 7 -- 7 -- 54,9 %
a Järvenpää 2000 – sitoutumattomien ja vihreiden yhteislista (1988,1992,1996),
  Järvenpää 2000+ (2000,2004,2008), Järvenpää+ (2012)
b Demokraattinen Vaihtoehto (2)
c Nuorsuomalainen Puolue
d PRO Järvenpää (4), Remonttiryhmä (1)
Lähteet: Tilastokeskus[19][20], Oikeusministeriö[21]

Oppilaitoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Järvenpään lukio

Seurakuntaopisto ja Luther-opisto sijaitsevat Tuusulanjärven rannalla. Kaupungissa toimii myös Diakonia-ammattikorkeakoulun Järvenpään yksikkö sekä Keudan toimipisteet. Järvenpäässä on myös Suomen toiseksi suurin lukio, Järvenpään lukio.

Järvenpäässä on kolme yläkoulua: Järvenpään Yhteiskoulu, Kartanon koulu ja Koivusaaren koulu. Yhteiskouluun ja Kartanoon kuuluvat myös alakoulut. Järvenpäässä on myös muita alakouluja: Mankala, Anttila, Haarajoki, Harjula, Kinnari, Kyrölä, Oinaskatu, Saunakallio ja Vihtasaari sekä erityiskoulu Juhola.

Ystävyyskunnat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Suomen pinta-ala kunnittain 1.1.2014 1.1.2014. Maanmittauslaitos. Viitattu 15.3.2014.
  2. Suomen asukasluvut kuukausittain – Kunnittain aakkosjärjestyksessä 30.4.2014. Väestörekisterikeskus. Viitattu 6.6.2014.
  3. a b Väestö iän (1-v.), sukupuolen ja kielen mukaan alueittain 1990–2012, laaja alueluokitusryhmittely 31.12.2012. Tilastokeskus. Viitattu 27.5.2013.
  4. Luettelo kuntien ja seurakuntien tuloveroprosenteista vuonna 2013 27.11.2012. Verohallinto. Viitattu 13.3.2013.
  5. Kuntavaalit 2008 tulospalvelu 30.10.2008. Yleisradio Oy. Viitattu 25.8.2010.
  6. http://epp.eurostat.ec.europa.eu/portal/page/portal/region_cities/city_urban/city_maps/FI
  7. Aino – Suuri Suomen kartasto, s. 114–115. Genimap, 2005.
  8. Antti Rosenberg, Rauno Selin: Suur-Tuusulan historia 3: Suomen sodasta 1808–1924 itsenäisyyden ajan alkuun, s. 179. Tuusulan kunta, 1995. ISBN 951-96452-4-1.
  9. Antti Rosenberg, Rauno Selin: Suur-Tuusulan historia 3: Suomen sodasta 1808–1924 itsenäisyyden ajan alkuun, s. 354. Tuusulan kunta, 1995. ISBN 951-96452-4-1.
  10. a b c d Antti Rosenberg: ”Järvenpää kasvaa kauppalaksi”, Tuusulan historia 4: 1920-luvun alusta 1980-luvulle, s. 32–37. Gummerus, 1998. 952-91-0288-7.
  11. Antti Rosenberg: ”Siirtoväen ja rintamamiesten asuttaminen”, Tuusulan historia 4: 1920-luvun alusta 1980-luvulle, s. 72–73. Gummerus, 1998. 952-91-0288-7.
  12. a b c d e f g h Antti Rosenberg: ”Järvenpään itsenäistyminen kauppalaksi”, Tuusulan historia 4: 1920-luvun alusta 1980-luvulle, s. 8–-11. Gummerus, 1998. 952-91-0288-7.
  13. a b c d e f g Antti Rosenberg: Järvenpään historia : kylästä kaupungiksi 1951-1985, s. 7–10. Antti Rosenberg, 2000. 952-91-2046-X.
  14. Missä on lähin moskeija? Yle 25.10.2013.
  15. Väestö kielen mukaan sekä ulkomaan kansalaisten määrä ja maa-pinta-ala alueittain 1980 - 2012 22.3.2013. Tilastokeskus. Viitattu 1.4.2013.
  16. http://www.jarvenpaa.fi/liitetiedostot/editori_materiaali/353.pdf Yhdistelmäkartta kasvi- ja eläinkartoitusaineistosta (pdf-tiedosto, 542 kt)
  17. http://www.jarvenpaa.fi/liitetiedostot/editori_materiaali/352.pdf Virkistys- ja viheralueverkko (pdf-tiedosto, 415 kt)
  18. http://www.jarvenpaa.fi/sivu/index.tmpl?sivu_id=1070
  19. Tilastokeskuksen PX-Web-tietokannat: Kunnallisvaalit 1976-2004 (Tilastokeskus 2008)
  20. Kunnallisvaalit 1988 (Tilastokeskus 1989), s. 36–37, 178.
  21. Kunnallisvaalit 1996 (Oikeusministeriö 1997) Kunnallisvaalit 2000 (Oikeusministeriö 27.10.2000); Kunnallisvaalit 2004 (Oikeusministeriö 2004); Kunnallisvaalit 2008 (Oikeusministeriö 2008); Kunnallisvaalit 2012 (Oikeusministeriö 1.11.2012)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]