Joonas Kokkonen

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Joonas Kokkonen 1950-luvulla.

Joonas Kokkonen (13. marraskuuta 1921 Iisalmi2. lokakuuta 1996 Järvenpää) oli 1900-luvun arvostetuimpia suomalaisia taidemusiikin säveltäjiä ja Suomen Akatemian jäsen.

Kokkonen valmistui 1948 filosofian kandidaatiksi Helsingin yliopistosta pääaineenaan musiikkitiede ja suoritti pianonsoiton diplomin Ilmari Hannikaisen johdolla Sibelius-Akatemiassa vuonna 1949. Seuraavana vuonna hän piti ensikonserttinsa pianistina. [1] Sävellystä hän opiskeli Sibelius-Akatemiassa muun muassa Aarre Merikannon johdolla. Sibelius-Akatemian professoriksi hänet nimettiin vuonna 1959 ja Suomen Akatemiaan 1963.

Kokkonen toimi sävellystyönsä lisäksi monissa musiikki- ja kulttuurialan luottamustehtävissä: mm. Suomen säveltäjien ja Teoston puheenjohtajana. Kokkonen saavutti monien luottamustehtäviensä kautta harvinaisen vaikutusvaltaisen aseman suomalaisessa musiikkielämässä, jopa siinä määrin, että hänestä tehty TV-dokumentti kantaa nimeä "Musiikin Kekkonen". Joonas Kokkonen asui Alvar Aallon suunnittelemassa Villa Kokkosessa Järvenpäässä.

Kokkonen sävelsi neljä sinfoniaa, kolme jousikvartettoa ja sellokonserton, mutta hänen kuuluisin teoksensa on Paavo Ruotsalaisen elämästä kertova ja Lauri Kokkosen samannimiseen näytelmään perustuva ooppera Viimeiset kiusaukset, jonka ensiesitys oli Suomen Kansallisoopperassa vuonna 1975. Se on yli 500 esityskerrallaaan toiseksi eniten esitetty suomalainen ooppera,lähde? ja se on tuotettu Kansallisoopperan lisäksi Savonlinnan Oopperajuhlilla ja monissa maakuntaoopperoissa. Suomen Kansallisooppera esitti Viimeisiä kiusauksia useilla ulkomaanvierailuillaan mm. Metropolitanin oopperassa vuonna 1983.

Oopperan ohella Kokkosen tuotannon ytimen muodostavat neljä sinfoniaa. Kokkosen tiedetään kamppailleen viidennen sinfonian säveltämisen kanssa jo oopperansa työstämisen ajoista aina viimeisiin vuosiinsa asti, mutta teos ei koskaan valmistunut, eikä siitä ole löytynyt edes luonnosmateriaalia.

Kokkonen toimi uransa aikana myös musiikkiarvostelijana ja julkaisi musiikkitieteellisiä tutkielmia.

Tunnustuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joonas Kokkonen säveltämässä 1. sinfoniaansa vuonna 1959.

Ooppera[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Orkesteriteokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kamarimusiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Pianotrio (1948)
  • Pianokvintetto (1953)
  • kolme jousikvartettoa (1959, 1966, 1976)
  • Sellosonaatti (1976)
  • Puhallinkvintetto (1973)

Pianoteokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teoksia lauluäänelle ja pianolle[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuoroteokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Urkuteokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

[6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Keijo Virtamo (toim.): Otavan musiikkitieto (2. painos), s. 193. Helsinki: Otava, 1997.
  2. Virtamo (toim.), 1997.
  3. Virtamo (toim.), 1997.
  4. Virtamo (toim.), 1997.
  5. Virtamo (toim.), 1997.
  6. Jan Lehtola: Joonas Kokkonen 2011. Urkuprojekti, Metropolia-ammattikorkeakoulu. Viitattu 2.7.2013.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hako, Pekka (2001): Voiko varjo olla kirkas: Joonas Kokkosen elämä. Ajatus, Helsinki. ISBN 951-566-059-9
  • Karjalainen, Elina (1982): Joonas Kokkonen: näköaloja luovuuteen ja ihmisyyteen. WSOY, Helsinki. ISBN 951-0-10844-8
  • Kokkonen, Joonas (1979): Joonas Kokkonen ja Timo Mäkinen keskustelevat musiikista ja elämästä. Savonlinnan oopperajuhlien kannatusyhdistys, Savonlinna. ISBN 951-99187-2-8
  • Kokkonen, Joonas (1992): Ihminen ja musiikki: valittuja kirjoituksia, esitelmiä, puheita ja arvosteluja. Toimittanut Kalevi Aho. Gaudeamus, Helsinki. ISBN 951-662-554-1
  • Mäkinen, Timo – Nummi, Lassi – Teerisuo, Timo (1981): Kuvastimessa ... durch einen Spiegel ... Joonas Kokkonen. Juhlakirja Joonas Kokkoselle 13.11.1981. Savonlinna. ISBN 951-95745-1-4
  • Salmenhaara, Erkki (1976): Miten sävellykseni ovat syntyneet: 12 suomalaista säveltäjää kertoo. Otava, Helsinki. ISBN 951-1-02430-2

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]