Professori

Wikipedia

Professori on yliopiston korkein opetus- ja tutkimusvirka tai arvonimi. Yliopiston professoreilla on sekä hallinnollisia tehtäviä että tutkimus- ja opetustehtäviä.

Sisällysluettelo 1 Professorin pätevyysvaatimukset 2 Nimikkeestä ulkomailla 3 Professorin viran täyttäminen Suomessa 4 Lisähuomioita professuureista 5 Professorin arvonimi 6 Taiteilijaprofessori 7 Katso myös 8 Lähteet

[muokkaa] Professorin pätevyysvaatimukset

Professorin virkaan vaaditaan viran alasta riippuen joko tieteellinen tai taiteellinen pätevyys ja opetustaito. Virkaan voidaan edellyttää myös käytännöllistä perehtyneisyyttä tehtävän alaan, jos se on tärkeää tehtävän hoitamiselle.^[1] Professorin virkaan ei edellisten lisäksi periaatteessa vaadita mitään korkeakoulu- tai muitakaan tutkintoja, mutta käytännössä professori ilman tohtorin tutkintoa on suhteellisen harvinainen. Taiteellisilla aloilla, joissa valinta tapahtuu taiteellisten näyttöjen perusteella, on suhteellisesti eniten professoreita, joilla tohtorin tutkintoa ei ole.

[muokkaa] Nimikkeestä ulkomailla

Professorin nimike ei ole kansainvälisesti yhtä selkeästi yliopiston ylimpään asiantuntijavirkaan liitetty kuin Suomessa. Joitakin käännöksiä: engl. (full) professor - professori, engl. associate professor - apulaisprofessori, engl. adjunct professor - dosentti ja engl. assistant professor - yliassistentti. On huomattava, että näidenkin nimikkeiden merkitys vaihtelee englanninkielisten maiden kesken, jopa maiden sisällä. Hieman tulkinnasta riippuu, voisivatko engl. reader tai engl. senior lecturer tarkoittaa vanhempaa tutkijaa, apulaisprofessoria tai yliopistonlehtoria. Joka tapauksessa ne viittaavat juuri professorin alapuolella olevaan korkeaan yliopistovirkaan.

Joissain maissa - kuten Saksassa - professorin nimikettä käyttävät myös ammattikorkeakoulujen yliopettajaa vastaavassa tehtävässä olevat henkilöt. Koska ammattikorkeakoulu (saks. Fachhochschule) käännetään usein university of applied sciences, tämä voi aiheuttaa sekaannusta.

Yleisesti ottaen yliopistossa oleva professori ilman määreitä viittaa samantasoiseen virkaan kuin Suomen professori. Määreiden merkitys riippuu maasta ja joskus yliopiston iästäkin, joten käännösten kanssa on syytä on varovainen. Lisäksi sana on joissain maissa käytössä kohteliaana puhuttelumuotona kenestä tahansa opettajasta.

[muokkaa] Professorin viran täyttäminen Suomessa

Professorin virka on ainoa valtion virka, jonka täyttämisestä on oma yksityiskohtainen lakinsa ^[2]. Professorin virantäyttöasiat voivat käytännössä muodostua monimutkaisiksi ja saattavat kestää jopa useita vuosia. Nopeimmillaankin ne kestävät yleensä vähintään puoli vuotta.

Professorin viran täyttäminen alkaa virantäyttöselosteen tekemisellä. Tässä vaiheessa tarkennetaan professorin viran pätevyysalue tieteenalan sisällä ja päätetään, tuleeko hakijalla olla myös käytännöllistä perehtyneisyyttä viran alalla. Käytännössä viran alan tarkennuksia on usein käytetty potentiaalisen hakijajoukon rajaamiseen. Lisäksi tässä vaiheessa päätetään siitä, käytetäänkö kutsumenettelyä vai normaalia hakuprosessia. Kutsumismenettelyä voidaan käyttää, jos kutsuttava henkilö on kiistatta pätevä virkaan. Tämä ilmaus tarkoittaa käytännössä sitä, että kutsuttavalla on erityisiä ansioita alalla, eikä ole todennäköistä, että hakijaksi löytyisi häntä ansioituneempi henkilö. Koska kutsumismenettely on hieman nopeampi kuin normaali hakuprosessi, sitä voidaan käyttää myös silloin, jos virantäyttö on määräaikainen.

Riippumatta siitä, täytetäänkö virka kutsumenettelyllä vai normaalilla hakuprosessilla, valitaan hakijoiden pätevyyden arvioijiksi vähintään kaksi asiantuntijaa, joiden tulee itse olla professorin pätevyyden saavuttaneita. Tämän takia asiantuntijat ovat yleensä koti- tai ulkomaisten yliopistojen tai tutkimuslaitosten professoreita. Tieteellistä pätevyyttä arvioitaessa otetaan huomioon koko tieteellinen toiminta, joka kattaa tieteelliset luottamustehtävät ja tunnustukset, tutkimusprojektien johtamiset, opinnäytetöiden ohjaukset ja erityisesti hakijan julkaisut. Julkaisuista riittävän määrän tulee edustaa viran määriteltyä alaa. Asiantuntijat antavat tieteellisen toiminnan lisäksi lausunnon myös käytännöllisestä perehtyneisyydestä alaan.

Opetustaito mitataan perinteisesti opetusnäytteen avulla. Kuitenkin yhä useammat yliopistot vaativat opetustaidon näyttämiseksi hakijoilta opetusportfolion tekemistä, jotta opetustaidon arviointi ei jäisi yhden esiintymisen varaan, ja asiantuntijat voisivat ottaa tähänkin pätevyysalueeseen kantaa.

Asiantuntijoiden arvioiden perusteella ehdollepanoviranomainen (esim. tiedekuntaneuvosto) asettaa kolme parasta päteväksi todettua hakijaa ehdolle virkaan paremmuusjärjestyksessä. Nimityksen tekee yliopiston kansleri, tai milloin kansleria ei ole, yliopiston hallitus. Tarkoitus on, että ensimmäiseksi asetettu nimitetään virkaan, mutta pitkän täyttöprosessin takia voi hyvinkin käydä niin, että hakija kieltäytyy virasta, koska on jo saanut muualta viran. Näin virkaan voi käytännössä tulla nimitetyksi jopa kolmannelta ehdokassijalta. Hyvin harvinaisissa tapauksissa on myös käynyt niin, että nimittävä viranomainen on käyttänyt omaa harkintavaltaansa ja nimittänyt virkaan jonkun muun, kuin ensimmäiselle sijalle asetetun ehdokkaan.

[muokkaa] Lisähuomioita professuureista

Perinteinen käytäntö on ollut, että johtavalla professorilla on ollut ns. oppituoli, jonka haltijana hän on vastannut tietyn alan opetuksesta ja tutkimuksesta yliopistossa. Muut samassa yksikössä olevat professorit tukivat tätä toimintaa, ja olivat siis apulaisprofessoreita. Myös täysiä "ylimääräisiä" tai henkilökohtaisia professoreita voi olla samalla oppialueella, mutta oppituolin haltija oli silti alan johtava professori. Tämäntyyppinen käytäntö on vieläkin olemassa monissa maissa. Hieman samantapainen on varsinkin anglosaksisissa maissa oleva käytäntö, jossa apulaisprofessorit ovat määräaikaisia. Mikäli virkaa on hoidettu menestyksekkäästi, heidät vakinaistetaan ja samalla status muuttuu täydeksi professoriksi.

Professori voi olla myös osa-aikainen.

Suomessa viimeinenkin jäänne edellä olevasta käytännöstä poistui vuonna 1998, kun apulaisprofessorin virat lopetettiin 1. elokuuta, ja käyttöön jäi vain professorin virkanimike. Samalla luovuttiin käytännöstä, jossa professorit nimitti virkaansa tasavallan presidentti ja professorien nimittäminen virkoihinsa siirtyi kokonaan yliopistolle. Apulaisprofessorien nimittäminen oli aiemminkin ollut yliopiston vastuulla.

[muokkaa] Professorin arvonimi

Professorin arvonimi voidaan myöntää myös muun tutkimuslaitoksen tai muun tutkimusyksikön johtajalle, jos hänellä on professorin virkaan vaadittava pätevyys. Arvonimi voidaan antaa myös taiteellisista tai yhteiskunnallisista ansioista. Professorin arvonimen taiteellisista ansioista ovat Suomessa saaneet esimerkiksi Akseli Gallen-Kallela, Pekka Halonen, Nandor Mikola, Nikolai Lehto ja Heljä Liukko-Sundström.

Myös professorin virkanimike on elinikäinen, ja sitä voi käyttää jokainen professorin virkaan kerran nimitetty.

Professori emeritus (myös muodoissa emeritusprofessori ja emeritus professori) on professorinvirasta eläkkeelle jäänyt miesprofessori. Eläkkeelle jääneestä naisprofessorista käytetään nimitystä professori emerita. Latinankielinen emeritus /emerita -nimike on epävirallinen ja sitä on tarpeen käyttää vain, jos titteliin yhdistetään oppiaine, eläkkeellä olevan professorin erottamiseksi virassa istuvasta professorista. Muutoin pelkkä "professori" on titteliksi riittävä myös eläkkeellä olevasta professorista.

[muokkaa] Taiteilijaprofessori

Luovan taiteen edistämiseksi on taiteilijaprofessuureja. Viran keskeinen sisältö ja tehtävä on taiteellisen työn tekeminen. Virkaan valittu voi luennoida korkeakouluissa ja antaa opastusta muille taiteilijoille, mutta keskeistä on kuitenkin oma taiteellinen työ, jonka kautta tulee tehtävän merkitys ja vaikutus alalle.^[3] Taiteilijaprofessorin nimittää taiteen keskustoimikunta valtion taidetoimikuntien esityksestä joko toistaiseksi tai enintään viiden vuoden määräajaksi. Virkoja on vähintään kahdeksan. Taiteilijaprofessoreiden viisivuotiset toimikaudet alkavat 1.7.2005.

Taiteilijaprofessorin virkaan nimitettävältä edellytetään, että häntä voidaan aikaisemman toiminnan perusteella pitää erityisen etevänä taiteenharjoittajana.

[muokkaa] Katso myös

• Luokka:Taiteilijaprofessorit
• Akatemiaprofessori - Suomen Akatemian rahoittama virka

[muokkaa] Lähteet