Tohtori

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Tohtori (lat. doctor 'opettaja') on korkeimman yliopistollisen tutkinnon nimitys. Tohtorintutkinto pätevöittää ennen kaikkea tutkimustoiminnan vaativiin asiantuntija- ja esimiestehtäviin. Yliopiston ja ammattikorkeakoulun korkeimpiin virkoihin vaaditaan yleensä tohtorintutkinto. Professorin virkaan tohtorintutkintoa ei teoriassa vaadita; sen sijaan edellytetään tieteellistä tai taiteellista pätevyyttä sekä opetustaitoa. Käytännössä professori, jolla ei ole tohtorintutkintoa, on kuitenkin harvinainen muilla kuin taidealoilla. Tohtoriksi opiskelevaa nimitetään tohtorikoulutettavaksi.

Tohtorintutkinnot Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2006 lähes 20 % tohtorintutkinnoista suoritettiin teknisellä alalla. Myös luonnontieteissä ja lääketieteissä suoritettiin runsaasti tohtorintutkintoja. Naisten osuus suoritetuista tutkinnoista oli vuonna 2006 noin 48,9 %. Suomen ensimmäinen naistohtori oli Karolina Eskelin (lääketiede ja kirurgia 1895) ja toinen Tekla Hultin (taloushistoria 1896). Ulkomailla ensimmäisenä väitteli kemisti Lydia Sesemann (Zürichin yliopisto 1874).

Tällä hetkellä Suomessa voi suorittaa seuraavat tohtorintutkinnot:

Suomessa eniten tohtoreita valmistuu Helsingin yliopistosta, 27 %, Aalto-yliopiston teknillisestä korkeakoulusta, 11 %, Oulun yliopistosta, 10 % ja Turun yliopistosta, 9 % (vuonna 2006). Kaikille hyväksi arvioiduille tutkimushankkeille ei riitä Suomessa rahoitusta, ja rahoituksesta joudutaan usein kilpailemaan. Tutkijakoulutuksen sisältöä on kehitetty viimeaikoina niin, että tohtorit voisivat sijoittua enemmän myös elinkeinoelämään. Monilla aloilla yksityisen, tyypillisesti teollisuudelta saadun rahoituksen määrä onkin jo huomattava.

Tohtorintutkintojen määrä on Suomessa nelinkertaistunut viimeisten 20 vuoden aikana (vuonna 1986 valmistui 349 tohtoria). Suomessa on työelämässä noin 16 000 tohtorintutkinnon suorittanutta ja vuosittain valmistuu noin 1400 uutta tohtoria, joten tohtoreiden kokonaismäärä kasvaa nopeasti. Tohtoreista noin 10 000 työskentelee tutkimus- ja tuotekehitystehtävissä. Enemmistö tohtoreista työskentelee julkisella sektorilla, mutta suhdeluku riippuu voimakkaasti opintojen alasta. Tohtoreiden osuus yritysten tutkimushenkilöstöstä on verrattain pieni, mutta liike-elämään työllistyneiden tohtoreiden määrä on kuitenkin ollut tasaisessa kasvussa. Tutkinnon suorittaneista työttömänä on vain noin 2 %.

Jatko-opintojen kulku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tullakseen tohtoriksi opiskelijan täytyy hakeutua yliopistoon ja kirjoittautua jatko-opiskelijaksi. Tohtorikoulutettavaa nimitetään myös tohtoriopiskelijaksi tai doktorandiksi. Pohjakoulutuksena on ylempi korkeakoulututkinto tai erikoistapauksissa alempi korkeakoulututkinto. Ennen pohjakoulutukseksi vaadittiin lisensiaatintutkinto, mutta nykyään tohtorintutkinto suoritetaan yleensä ylemmän korkeakoulututkinnon pohjalta suorittamatta välissä lisensiaatintutkintoa.

Tohtorintutkinnon tärkein osa on väitöskirjan laatiminen ja sen puolustaminen julkisesti. Väitöskirja voi olla joko kirjallisesti yhtenäinen kokonaisuus eli monografia tai useista erillisistä tieteellisistä artikkeleista koostuva artikkeliväitöskirja eli ns. nippuväitöskirja. Väitöskirjan lisäksi tulee suorittaa tutkimusalaan ja -menetelmiin liittyviä syventäviä opintoja. Lisensiaatintutkinnon suorittaneilta jatko-opiskelijoilta vaaditaan tohtorintutkintoon liittyviä opintoja vähemmän kuin ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneilta.

Suomessa voi suorittaa myös taiteellisen tohtorintutkinnon, johon ei välttämättä kuulu väitöskirjaa, vaan tutkinnon opinnäyte voi muodostua taiteellisista projekteista. Esimerkiksi Sibelius-Akatemian taiteilijakoulutuksessa musiikin tohtorintutkinnon opinnäyte muodostuu viiden konserttiohjelman laajuisesta ohjelmasuorituksesta ja kirjallisesta työstä.

Arvonmerkit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tohtorintutkinnon suorittaneiden arvonmerkit ovat tohtorinhattu, jonka väri riippuu tieteen- tai taiteenalasta, ja usein tohtorinmiekka. Miekan sijaan joissakin korkeakouluissa ja tiedekunnissa on käytössä muunlainen arvonmerkki, esimerkiksi Itä-Suomen yliopistossa tohtorinviitta ja Aalto-yliopistossa tohtorinkaulus sekä teologeilla Raamattu.

Riemutohtori[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Riemutohtoriksi voidaan promovoida tohtori, jonka väittelemisestä ja promootiosta on kulunut aikaa 50 vuotta.[1] Riemukunniatohtoriksi voidaan puolestaan promovoida tohtori, jonka kunniatohtoriksi nimeämisestä on kulunut 50 vuotta. Tiettävästi ensimmäinen Suomen riemukunniatohtori oli historioitsija Eino Jutikkala.[2] Riemutohtoreita ovat muiden muassa myös Erkki Kansanaho (2000),[3] Johannes Salminen (2008)[1] Mauno Koivisto (2011),[4] ja Kari Lagerspetz (2011).[5]

Kunniatohtori[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Kunniatohtori

Kunniatohtorille yliopiston tiedekunta on myöntänyt tohtorin arvonimen huomionosoitukseksi ansioista akateemisen maailman ulkopuolella.

Tohtorintutkinto ulkomailla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tohtorintutkintojen nimet vaihtelevat maittain, mutta kansainvälisesti yleisimpiä ovat latinankielisestä kantasanasta Doctor johdetut nimikkeet. Suomalaisten tohtorintutkintojen englanninkielisissä lyhenteissä yleisimpiä käännöksiä ovat alasta riippuen D.Sc. (Doctor of Science) tai Ph.D. (Doctor of Philosophy).

Anglosaksisessa maailmassa tavanomaisin englanninkielinen nimitys on edellä mainittu Ph.D.[6]. Muita ovat mm.

  • D.Sc. = Doctor of Science
  • D.A. = Doctor of Arts
  • D.B.A. = Doctor of Business Administration
  • LL.D. = Doctor of Laws

Saksankielisissä maissa käytetään nimikettä Dr. (Doktor), jota täydennetään opiskelualaa vastaavalla latinankielisellä nimityksellä; esimerkiksi luonnontieteistä väitellyt on Dr. rer. nat. (Doktor rerum naturalium). Poikkeuksen tekevät teknilliset alat, joissa suomalaista tekniikan tohtoria vastaa Dr.-Ing. (Doktor-Ingenieur).

Työelämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tohtorintutkinnon suorittaneet ovat tilastollisesti korkeapalkkaisin koulutustasoryhmä, sillä tutkinnon suorittaneiden keskipalkka on hieman ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneiden keskipalkkaa korkeampi.

Noin 7 % liike-elämän toimitusjohtajista on suorittanut tohtorintutkinnon.[7] Tunnettuja tohtorintutkinnon suorittaneita suomalaisten pörssiyhtiöiden toimitusjohtajia ovat muun muassa Matti Alahuhta, Mika Ihamuotila, Björn Wahlroos. On huomattava, että moni työelämän johtotehtävissä toimiva tohtori on kunniatohtori (lat. doctor honoris causa), vaikka asianosainen ei ole suorittanut tohtorintutkintoa. Esimerkiksi Jorma Ollila on saanut kunniatohtorin arvon kolmesta eri tiedekunnasta.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b 112 tohtoria, 14 kunniatohtoria ja yksi riemutohtori Ts.fi. 24.5.2008. Viitattu 23.7.2014.
  2. Valtiotieteellisen tiedekunnan promootio lähestyy (Internet Archive) 16.5.2006. Helsingin yliopisto. Viitattu 23.7.2014.
  3. Helsingin yliopiston lehdistötiedote 19.5.2000
  4. Mauno Koivistolle riemutohtorin hattu Yle Uutiset. 26.5.2011. Viitattu 23.7.2014.
  5. Turun yliopiston tohtoripromootio pidetään 26.–28.5. 27.5.2011. Turun kaupunki. Viitattu 23.7.2014.
  6. Lyhenneluettelo 25.04.2013. Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 23.6.2013.
  7. Kauppalehti 15.10.2011. Pörssiyhtiöiden koulutus kuin samasta muotista.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]