Erkki Salmenhaara

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Erkki Salmenhaara
Erkki Salmenhaara lemmikkeineen jouluna 1987.
Erkki Salmenhaara lemmikkeineen jouluna 1987.
Syntynyt 12. maaliskuuta 1941
Helsinki
Kuollut 19. maaliskuuta 2002
Helsinki
Tutkimusala Suomen musiikinhistoria
Tutkinnot Helsingin yliopisto
Tunnetuimmat työt Jean Sibelius
Leevi Madetoja
Suomen musiikin historia
Tunnustukset Valtion tiedonjulkistamispalkinto 1988
Tieto-Finlandia 1996
Suomen Kulttuurirahaston tunnustuspalkinto 2001
Allekirjoitus Allekirjoitus

Laaja sävellystuotanto.

Erkki Olavi Salmenhaara (12. maaliskuuta 1941 Helsinki19. maaliskuuta 2002 Helsinki) oli suomalainen säveltäjä, kriitikko ja musiikintutkija. Tultuaan ylioppilaaksi Helsingin normaalilyseosta vuonna 1960 hän alkoi opiskella sävellystä Joonas Kokkosen johdolla Sibelius-Akatemiassa ja suoritti sävellysdiplomin vuonna 1963. Hän jatkoi opintojaan György Ligetin johdolla Wienissä vuonna 1963. Hän opiskeli myös musiikkitiedettä Helsingin yliopistossa ja suoritti filosofian kandidaatin tutkinnon vuonna 1964. Hän laati tohtorinväitöskirjansa Ligetin musiikista vuonna 1970.[1]

Salmenhaara sävelsi kuoromusiikkia, kamarimusiikkia, pianomusiikkia, elektronista musiikkia ja oopperan Portugalin nainen (Robert Musilin aiheeseen). Hänen musiikkinsa luokitellaan uustonaalisuutta tai uusyksinkertaisuutta edustavaksi; Salmenhaara itse vastusti ”minimalistiksi” leimaamista. Salmenhaaralla on myös huomattava orkesterituotanto: viisi sinfoniaa, orkesterirunoelmat Le Bateau ivre, Suomi-Finland, La fille en mini-jupe ja Illuminations, konserttoja (muun muassa käyrätorvelle, uruille, kahdelle viululle, sellolle) ja Requiem profanum pianolle, uruille, sopraanolle, altolle, baritonille ja orkesterille. Elektroakustista musiikkia hän sävelsi muun muassa teoksen White Label (1963) sekä kaksiosaisen nauhakollaasin Information Explosion (1967).

Salmenhaara työskenteli assistenttina (19611966), lehtorina (19661975) ja apulaisprofessorina (19751998) Helsingin yliopiston musiikkitieteen laitoksessa. Hänelle myönnettiin Valtion tiedonjulkistamispalkinto vuonna 1988 Leevi Madetoja -elämäkerran johdosta. Suomen musiikin historia 1–4 (josta Salmenhaara kirjoitti 2½ osaa) palkittiin 1996 Tieto-Finlandia-palkinnolla, ja 2001 Salmenhaara sai Suomen Kulttuurirahaston tunnustuspalkinnon. Salmenhaara toimi Suomen Säveltäjät ry:n puheenjohtajana 19741976 ja Suomen Sinfoniaorkesterit ry:n puheenjohtajana 19741978.[2]

Erkki Salmenhaara avioitui vuonna 1961 hum. kand. Anja Kososen kanssa. Heille syntyi kaksi poikaa. Pariskunta erosi vuonna 1978.

Erkki Salmenhaaran hautapaikka on Uudessa Valamossa Heinävedellä. Hän toivoi tulevansa haudatuksi samaan kalmistoon kuin ystävänsä Pentti Saarikoski.

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Sointuanalyysi 1968
  • Vuosisatamme musiikki: 1900-luvun musiikin historia pääpiirteissään. Helsingissä: Otava, 1968.
  • Preludi, Iskelmä ja Fuuga 1968 Love Records LRLP4 (äänilevy)
  • Das musikalische Material und seine Behandlung in den Werken Apparitions, Atmosphères, Aventures und Requiem von György Ligeti 1969
  • Soinnutus 1970
  • Tapiola 1970
  • Miten sävellykseni ovat syntyneet (toim.) 1976
  • Sibeliuksen Ainola 1976
  • Juhlakirja Erik Tawaststjernalle 10 X 1976 (toim.) 1976
  • Erik Tawaststjerna: Esseitä ja arvosteluja (toim.) 1976
  • Tutkielmia Brahmsin sinfonioista 1979
  • Jean Sibelius 1984
  • Leevi Madetoja 1987
  • Jean Sibelius Violin Concerto 1996
  • Löytöretkiä musiikkiin (toim. Aho, Aho, Lappalainen) 1991
  • (Salmenhaara, Heiniö, Jalkanen, Lappalainen) Suomalaisia säveltäjiä 1994
  • Säveltäjänä Suomessa 1995
  • Suomen musiikin historia 1–4 1996 (Salmenhaara, Dahlström, Heiniö)
  • Suomen musiikki 1996 (Salmenhaara, Aho, Jalkanen, Virtamo)
  • Ernst Pingoud 1997
  • Väinö Raitio 2002.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Obituaries Guardian
  2. Anderson, M.: Erkki Salmenhaara. (Muistokirjoitus) 2002. The Independent. Viitattu 30.8.2009. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]