Lehtori

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Lehtori (lyhenne leht.[1]) on useiden opettajien virkanimike peruskouluissa, lukioissa, ammattikouluissa, ammattikorkeakouluissa ja joissain yliopistoissa. Virkaan vaaditaan yleensä ylempi korkeakoulututkinto. Lehtorin virkojen lisäksi oppilaitoksissa on muitakin opettajan tehtäviä (esim. tuntiopettaja).

Alkujaan lehtori tarkoitti pappia, joka luki jumalanpalveluksessa raamatunkohdan (latinan kielessä lectio = lukukappale, lector = lukija).

Lehtori on myös arvonimi.

Yliopistolliset lehtorit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lehtorin tehtäviin yliopistolla kuuluu opettamisen lisäksi hallinnollisia tehtäviä ja tutkimustyötä. Uusia lehtoreita ei enää nimitetä, joskin vanhat lehtorit saivat pitää halutessaan nimikkeensä. Vastaavaa tehtävää hoitavat ovat jatkossa yliopisto-opettajia. Pätevyysvaatimuksena on ylempi korkeakoulututkinto, mutta useilla yliopisto-opettajilla on lisensiaatin tai tohtorin tutkinto.

Yliopistonlehtorilta vaaditaan tohtorin tutkinto, ja tehtävä on luonteeltaan hyvin lähellä aiempien apulaisprofessoreiden tehtäviä. Pedagoginen yliopistonlehtori taas vastaa opetuksen, mm. opetusmenetelmien, kehittämisestä.

Lehtorin virka kirkossa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa lehtori on pappisvirasta erillinen naisteologin virka. Virka perustettiin vuoden 1963 kirkolliskokouksessa.

Lehtorin viran perustamisen taustalla oli naisteologien määrän voimakas kasvu toisen maailmansodan jälkeisinä vuosina. Naisten työskentelymahdollisuuksia kirkon piirissä haluttiin laajentaa, mutta kirkolliskokousten enemmistö vastusti varsinaisen pappisviran avaamista naisille. Vuoden 1953 kirkolliskokous ehdotti erityisviran luomisesta teologian tutkinnon suorittaneille naisille. Tämä kuitenkin onnistui vasta 1963, jolloin lehtorin virka perustettiin.[2]

Lehtorin virka on opetus- ja sielunhoitotyöhön keskittynyt maallikkovirka. Maallikkona lehtori ei voi toimittaa jumalanpalveluksia tai kirkon pyhiä toimituksia. Viran oikeuksia lisättiin kuitenkin vuonna 1978 siten, että lehtori voi saarnata kirkkoherran luvalla jumalanpalveluksessa, avustaa ehtoollisella ja toimittaa konfirmaation. Sen lisäksi lehtori voi jakaa ns. sairaanehtoollisen.

Lehtorin viran hoitamisen edellytyksenä on, että henkilö saa lehtorin oikeudet. Oikeuksien kelpoisuusehtona on teologian maisterin tutkinto. Oikeuksia haetaan hiippakunnan tuomiokapitulilta ja se vastaa menettelyltään pappisvihkimyksen anomista. Tarkasti ottaen lehtoriksi kutsutaan vain henkilöä, joka lehtorin oikeuksien lisäksi myös hoitaa seurakunnassa lehtorin virkaa. Vaikka lehtorin virka on maallikkovirka, kirkon hallinnossa lehtorit rinnastetaan monin tavoin pappeihin. Lehtoreilla on pappien ohella äänioikeus lääninrovastin, tuomiokapitulin pappisasessorin ja piispan vaalissa.

Kun pappisvirka avattiin vuonna 1986 myös naisille, monet lehtorit vihittiin papeiksi. Lehtorin virkojen määrä on seurakunnissa vähentynyt sen jälkeen paljon. Kirkossa keskustellaan sen vuoksi lehtorin viran tulevaisuudesta ja merkityksestä. Kirkkohallitus on syksyllä 2006 antanut kirkolliskokoukselle esityksen kirkon virkasuhdetta koskevien säännösten muuttamiseksi. Ehdostus sisältää lehtorin viran poistamisen kirkon järjestysmuodosta. Ehdotetun siirtymäsäännöksen mukaan nykyiset lehtorit säilyttäisivät oikeutensa.

Lehtorin arvonimi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Lehtori on myös suomalainen arvonimi.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Lyhenneluettelo 07.01.2013. Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 9.4.2013.
  2. Simo Heininen ja Markku Heikkilä: Suomen kirkkohistoria, s. 244. Edita, 1997.