Pentti Saarikoski

Wikipedia

Loikkaa: valikkoon, hakuun
Pentti Saarikoski
Nuori Pentti Saarikoski Kom-teatterin levyttämän äänitteen kannessa
Nuori Pentti Saarikoski Kom-teatterin levyttämän äänitteen kannessa
Syntynyt 2. syyskuuta 1937
Impilahti
Kuollut 24. elokuuta 1983
Joensuu
Ammatit runoilija, kirjailija, kääntäjä
Kansallisuus Suomi
Aikakausi 1958-1983
Ensiteokset Runoja (1958)

Pentti Ilmari Saarikoski (2. syyskuuta 1937 Impilahti – 24. elokuuta 1983 Joensuu) oli runoilija, suomentaja ja sotien jälkeisen Suomen merkittävimpiä kirjailijoita.

Sisällysluettelo

[muokkaa] Elämä ja ura

Vanhemmat Simo ja Elli (os. Snellman) Saarikoski. Hänellä oli myös isoveli Ismo ja pikkusiskot Sirkka ja Inkeri.

Saarikoski julkaisi runokirjoja 1950-luvulta lähtien kuolemaansa saakka. Hän myös suomensi useita kirjoja, kuten Homeroksen Odysseian, Aristoteleen Runousopin, James Joycen Odysseuksen ja J. D. Salingerin romaanin Sieppari ruispellossa. Hän käänsi myös suuren määrän aikalaisproosaa englannista, vaikka ei osannut englantia hyvin. Näitä käännöksiä, kuten Sieppari ruispellossa, onkin väitetty vapaatulkintaisuutensa vuoksi enemmän cover-versioiksi alkuperäisistä kuin varsinaisiksi käännöksiksi.[1]

Saarikoski pakinoi nimimerkillä Nenä Ylioppilaslehteen, Uuteen Suomeen ja Kansan Uutisiin. Pakinat ivasivat kirkkoa, armeijaa, politiikkaa ja kaikenlaista konservatiivisuutta. Saarikoski parodioi taitavasti virallisen Suomen juhlavaa kapulakieltä. Hän oli myös aktiivinen kommunisti ja pyrki eduskuntaan vuosina 1966 ja 1970 SKDL:n listoilta, mutta ei tullut valituksi.

Marraskuusta 1966 tammikuuhun 1967 Pentti Saarikoski oleskeli Prahassa. Hän muokkasi kokemuksesta omaelämäkerrallisen kirjan Aika Prahassa keväällä 1967. Postuumisti ajasta on julkaistu Prahan päiväkirjat vuonna 1998. Prahassa hän ylläpiti suhdetta syyskuussa 1966 tapaamaansa itäsaksalaiseen runoilija Sarah Kirschiin, jonka oli vaikea saada viisumia länteen.

Henkilönä Saarikoski oli jo ennen termin tutuksi tulemista "julkkis", jonka tekemisiä seurattiin ja joka kertoi mielellään asioistaan lehdille. Sekä hänen henkilöönsä että tuotantoonsa vaikutti rankka alkoholin käyttö. Se johti delirium-kohtaukseen ja sairaalahoitoon joutumiseen jo vuonna 1968 (ennen kohtausta hän ehti maalata Che Guevaran erään lausahduksen asuntonsa seinään: "Patria o muerte" – "Isänmaa tai kuolema"). Silti hän ei muuttanut juomatapojaan vaan jatkoi valitsemallaan linjalla aina kuolemaansa asti. Lisäksi hänen viimeinen vaimonsa kertoo Saarikosken polttaneen parhaimmilla päivillään noin kolme askia North Statea, ja olleen lähes jatkuvasti ainakin parin lasillisen mukaisessa olotilassa (1960-luvulla Saarikoski itse kertoo päiväkirjassaan pilanneensa keuhkonsa ja kuntonsa kahdella päivittäisellä askilla ja ainakin yhdellä tai kahdellakin viinapullolla päivässä).

Saarikosken elämää on käsitellyt laajasti Pekka Tarkka kaksiosaisessa elämäkertateoksessaan. Hän arvioi Saarikosken merkityksen suomalaisen kirjallisuuden historiassa erittäin suureksi, mutta toteaa tämän olleen erittäin ristiriitainen persoona. Suhteen julkisuuteen on sanottu saaneen joskus hyvinkin narsistisia sävyjä.

[muokkaa] Elokuvakäsikirjoittaja Saarikoski

Runoilijan ja kirjailijanuransa ohella Saarikoski toimi myös pariin otteeseen elokuvakäsikirjoittajana. Hän oli yksi käsikirjoittajista Veikko Itkosen elokuvassa Voi veljet, mikä päivä (1961) sekä kirjoitti dialogin Risto Jarvan ja Jaakko Pakkasvirran ensimmäiseen elokuvaan Yö vai päivä (1962).

[muokkaa] Yksityiselämä

Saarikoski oli naimisissa neljästi. Hänen vaimonsa ja sisaruksensa ovat myöhemmin laatineet useita hänen elämäänsä käsitteleviä teoksia.

Saarikosken puolisot:

  1. Tuula Saarikoski, o.s. Unkari, 1958-64, lapset Helena Saarikoski s. 1958, Juri Saarikoski s. 1961
  2. Leena Larjanko, poika Saska Saarikoski (aik. Snellman) s. 1963
  3. Marjukka Saarikoski, o.s. Mela, 1964-66, tytär Hertta Saarikoski s. 1964
  4. Tuula-Liina Varis, o.s. Puuppo, 1967−75, tytär Anna Saarikoski-Tähtelä s. 1969
  5. Mia Berner

Saarikoski muutti vuonna 1975 Ruotsiin, missä neljännen vaimonsa Mia Bernerin suojissa laatimassaan Tiarnia-sarjassa koki vielä lyyrisen nousun, joka herätti hämmästystä ja ihastusta.

Saarikoski on haudattu Heinävedelle Uuden Valamon luostarin hautausmaalle. Elämänsä viimeisinä vuosina hän vietti useita jaksoja hiljentyneenä tuossa luostarissa.[2]

[muokkaa] Tuotanto

  • Runoja (1958)
  • Toisia runoja (1958)
  • Runot ja Hipponaksin runot (1959)
  • Maailmasta (1961)
  • Mitä tapahtuu todella? (1962)
  • Kuljen missä kuljen (1965)
  • Ääneen (1966)
  • Laulu laululta pois (1968)
  • En soisi sen päättyvän (1968)
  • Katselen Stalinin pään yli ulos (1969)
  • Onnen aika (1970)
  • Alue (1973)
  • Eino Leino (runomuotoinen tutkielma) (1974)
  • Ja meille jäi kiireetön ilta (yhdessä Mia Bernerin kanssa) (1975)
  • Tiarnia-trilogia:
    • Tanssilattia vuorella (1977)
    • Tanssiinkutsu (1980)
    • Hämärän tanssit (1983)
Proosateokset
  • Ovat muistojemme lehdet kuolleet (1964)
  • Aika Prahassa (1967)
  • Kirje vaimolleni (1968)
  • Asiaa tai ei (1980)
  • Euroopan reuna kineettinen kuva (1983)
Suomennokset

[muokkaa] Muuta Saarikoskeen liittyvää kirjallisuutta

  • Pekka Tarkka (toim.): Nuoruuden päiväkirjat, 1984.
  • Pekka Tarkka (toim.): Prahan päiväkirjat, Otava, 1998.
  • Pekka Tarkka (toim.): Juomarin päiväkirjat, Otava, 1999.
  • Pekka Tarkka (toim.): Toipilaan päiväkirjat,Otava, 2001.
  • Pekka Tarkka: Pentti Saarikoski (I 2002, II 2004)
  • Janna Kantola: Tanssi yöhön, pimeään (väitöskirja gnostilaisista teemoista Saarikosken myöhäistuotannossa) (1998)
  • H. K. Riikonen: Paikkoja ja myyttejä. Tutkielmia Pentti Saarikosken Ruotsin kauden tuotannosta, SKS, 1996.
  • Yrjö Hosiaisluoma: Euroopan reunalla, kosken korvalla, Like, 1998.
  • Mia Berner (toim.): Din Pentti – Urval av Pentti Saarikoskis brev till sin sista hustru, Rabén & Sjögren, Kristianstad (teoksesta puuttuu ilmestymisvuosi).
  • Mia Berner: PS: Merkintöjä suruvuodelta (suom. Liisa Ryömä ja Caj Westerberg), Tammi, 1986.
  • Sirkka Garam: Veljeni Pentti: Pentti Saarikoski sisaren silmin, Kirjapaja 1987.
  • Tuula-Liina Varis: Kilpikonna ja olkimarsalkka, Wsoy, 1994.
  • Hannu Salama: Tapausten kulku (Saarikoski on toiminut romaanihenkilö Ilmari Autereen esikuvana), Otava 1969.

[muokkaa] Lähteet

  1. ↑ Jokinen, Arto: Pentti Saarikoski: Jumalan onneton narri @viisi. 1996. Tampereen yliopisto. Viitattu 31.3.2009.
  2. ↑ Kirjailija Pentti Saarikoski Valamon luostari. Viitattu 31.3.2009.

[muokkaa] Aiheesta muualla

Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org/wiki/Pentti_Saarikoski
Henkilökohtaiset työkalut