Sapfo
Wikipedia
| Sapfo | |
|---|---|
 Sapfoksi kutsuttu fresko Pompejissa. |
|
| Syntynyt | vuosien 630 eaa. ja 612 eaa. välillä Mytilene, Lesbos, Kreikka |
| Kuollut | vuoden 570 eaa. tienoilla |
| Ammatit | runoilija, rehtori |
| Tyylilajit | rakkausrunous |
Sapfo (kreikaksi Σαπφώ, aiolialaisella murteella Psapfo) oli antiikin kreikkalainen naisrunoilija Mytilenen kaupungista Lesboksen saarelta, joka oli 600-luvulla eaa. kulttuurillinen keskus. Hän syntyi joskus vuosien 630 eaa. ja 612 eaa. välillä. Sanotaan, että hän oli pienikokoinen ja tumma.
Sapfo oli naimisissa rikkaan kauppiaan kanssa ja heillä oli tytär nimeltä Kleis. Hän tuli omana aikanaan hyvin kuuluisaksi runoutensa takia, Syrakusassa rakennettiin hänen kunniakseen jopa patsas. Hänen perheensä oli poliittisesti aktiivinen, ja Sapfo pystyi matkustelemaan paljon. Hän toimi myös rehtorina eräänlaisessa tyttöjen tai naisten koulussa tai yhteisössä, jossa kirjoitettiin lyriikkaa (johon tuona aikana liittyi itsestään selvänä myös musiikin opiskelu).[1] Todennäköisesti hänen runoutensa hahmot olivat hänen oppilaitaan tai kollegoitaan. Joissain runoista esiintyy tytär Kleis.[2]
Sapfo oli lyyrinen runoilija ja hän kehitteli oman erikoisen mittansa, joka tunnetaan nimellä sapfinen mitta. Häntä pidetään esteettisenä vaikuttajana, joka sai runouden muuttamaan suuntaa aikaisemmista jumalteemoista kohti yksityisen ihmisen kokemuksia. Platon arvosti hänen runouttaan siinä määrin, että kutsui häntä kymmenenneksi muusaksi.
Sapfo kirjoitti pääasiassa rakkausrunoja, joista on säilynyt lähinnä vain katkelmia. Yksi kokonainen runo, Hymni Afroditelle on ainoa täysin säilynyt teos.
Useat hänen rakkausrunoistaan on omistettu naisille, mikä on luonut hänelle maineen lesbona. Kantasana lesbolaisuus periytyy Lesboksen saaresta, jossa hän asui. Sapfo on myös lesboa paljon harvinaisemman sanan "sapfinen" juuri.
Homoseksuaalisen sisältönsä ja eroottisuutensa vuoksi hänen työnsä joutui kristillisen kirkon epäsuosioon, mikä on todennäköisesti suurin syy siihen, että hänen runollisista teoksistaan on säilynyt vain rippeitä. Kulttuuria varjeltiin kopioiden, ja hänen työnsä tuskin olivat kristillisessä kulttuurissa kärkipäässä. Todennäköisesti niitä myös tuhottiin epäsiveellisinä.
Nykyään Sapfon runollinen tuotanto on varsin tunnettu, mutta antiikissa ja keskiajalla hän oli kuuluisampi itsemurhasta, jonka hän legendan mukaan teki. Sapfo oli rakastunut miespuoliseen merimieheen Phaoniin ja heittäytyi tämän vastakaikua saamattoman rakkautensa takia kalliolta. Legendalla ei kuitenkaan ole pohjaa kreikkalaisessa historiassa ja yleensä uskotaankin, että tarina oli kristillisen kirkon keksimä ja että sen tarkoitus oli huomion keskittäminen pois hänen kirjoituksistaan.[3] (Legendan tekee epäuskottavaksi myös se, että rakastetun nimi tarinassa on tarkalleen Cercglas Androslainen, kirjaimellisesti "Penis Miehen kaupungista").
Tarina Sapfosta on innoittanut monia kirjailijoita vusisatojen varrella, esimerkiksi Alfred Tennyson, Charles Baudelaire, Virginia Woolf, Marguerite Yourcenar, Ezra Pound ja Lawrence Durrell.[3]
[muokkaa] Suomennoksia
- Iltatähti, häälaulu. Suomentanut Pentti Saarikoski. 3. painos (1. painos 1969). Helsingissä: Otava, 1994. ISBN 951-1-13210-5.
- Sapfon runoja. Suomentanut Aapo Junkola. Johdannon kirjoittanut Heikki Solin. 2. painos (1. painos 1966). Helsinki: WSOY, 2000. ISBN 951-0-25308-1.
[muokkaa] Lähteet
- ↑ Sapfo ja rakkaus Taiteiden ja kulttuurin tutkimuksen laitos, Jyväskylä.
- ↑ Naisten saari Ylioppilaslehti.
- ↑ 3,0 3,1 Sappho Kirjasto.sci.fi
