Sapfo

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee runoilijaa. Asteroidista kertoo artikkeli 80 Sappho.
Sapfo
Sapfoksi kutsuttu fresko Pompejissa.
Sapfoksi kutsuttu fresko Pompejissa.
Syntynyt vuosien 630 eaa. ja 612 eaa. välillä
Mytilene, Lesbos, Kreikka
Kuollut vuoden 570 eaa. tienoilla
Ammatit runoilija
Tyylilajit rakkausrunous
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Sapfo (kreikaksi Σαπφώ, aiolialaisella murteella Psapfo) oli antiikin kreikkalainen naisrunoilija Mytilenen kaupungista Lesboksen saarelta, joka oli 600-luvulla eaa. kulttuurinen keskus. Hän syntyi joskus vuosien 630 eaa. ja 612 eaa. välillä.

Elämä ja runous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tiedot Sapfon elämästä ovat vähäisiä. Joidenkin antiikin tekstien ja niiden tulkintojen mukaan Sapfo oli naimisissa kauppiaan kanssa ja hänellä oli tytär nimeltä Kleis, mutta tiedot eivät ole varmoja. Sapfon runouden hahmojen on tulkittu olleen hänen oppilaitaan, mutta Sapfon teksteistä ei löydy viittauksia naisten oppilaitokseen.

Sapfo oli lyyrinen runoilija ja kirjoitti monodista lyriikkaa. Hän kehitteli oman erikoisen mittansa, joka tunnetaan nimellä sapfinen mitta. Häntä pidetään esteettisenä vaikuttajana, joka sai runouden muuttamaan suuntaa aikaisemmista jumalteemoista kohti yksityisen ihmisen kokemuksia. Platon arvosti hänen runouttaan siinä määrin, että kutsui häntä kymmenenneksi muusaksi. Hellenistisenä aikana Sapfo luettiin yhdeksi yhdeksästä lyyrisestä runoilijasta.

Sapfo kirjoitti pääasiassa rakkausrunoja, joista on säilynyt lähinnä vain katkelmia. Yksi kokonainen runo, Hymni Afroditelle on ainoa täysin säilynyt teos.

Useat hänen rakkausrunoistaan on omistettu naisille, mikä on luonut hänelle maineen lesbona. Kantasana lesbolaisuus periytyy Lesboksen saaresta, jossa hän asui[1]. Sapfon nimi on myös lesboa paljon harvinaisemman sanan "sapfinen" juuri.

Myöhäisessä antiikissa ja keskiajalla Sapfo oli runouttaan kuuluisampi itsemurhasta, jonka hän legendan mukaan olisi tehnyt. Sapfo oli rakastunut miespuoliseen merimieheen Phaoniin ja heittäytyi tämän vastakaikua saamattoman rakkautensa takia kalliolta. Legendalla ei kuitenkaan ole pohjaa kreikkalaisessa historiassa ja yleensä uskotaankin, että tarina oli kristillisen kirkon keksimä ja että sen tarkoitus oli huomion keskittäminen pois hänen kirjoituksistaan.[2] (Legendan tekee epäuskottavaksi myös se, että rakastetun nimi tarinassa on tarkalleen Kerkylas Androslainen, kirjaimellisesti "Penis Miehen kaupungista").

Tarina Sapfosta on innoittanut monia kirjailijoita vuosisatojen varrella, esimerkiksi Alfred Tennyson, Charles Baudelaire, Virginia Woolf, Marguerite Yourcenar, Ezra Pound ja Lawrence Durrell.[2]

Suomennokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pentti Saarikoski julkaisi esikoisrunokokoelmassaan vuonna 1958 kahdeksantoista Sapfon runokatkelman suomennokset. Saarikoski julkaisi Sapfon kaikki katkelmat vuonna 1969 kokoelmana Iltatähti, häälaulu. Saarikoski ei noudattanut antiikin runomittojen säejakoa vaan asemoi tekstin nykyaikaisen runon tapaan. Teosta on sanottu antiikin kirjallisuuden ehkä kauneimmaksi suomennokseksi.[3]

Myös Aapo Junkala suomensi Sapfon runot vuonna 1966. Sari Kivistön ja H. K. Riikosen mukaan Junkola tavoitti Sapfon tyylin, mutta toisinaan suomennos jättää liiankin eleettömän vaikutelman.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Naisten saari Ylioppilaslehti.
  2. a b Sappho Kirjasto.sci.fi.
  3. a b Kivistö, Sari & Riikonen, H. K.: Antiikin kirjallisuus ja suomennokset uuslatinasta ja humanistikreikasta. Teoksessa Riikonen, H. K. (päätoim.): Suomennoskirjallisuuden historia 2, s. 43–44. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007. ISBN 978-951-746-889-3.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomennoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Sapfo: Runoja. Teoksessa Saarikoski, Pentti: Runoja. Helsinki: Otava, 1958.
  • Sapfo. Teoksessa Oksala, Päivö & Oksala, Teivas: Kreikkalaisia kirjailijakuvia, s. 55-62. Runojen ja runokatkelmien suomennoksia. Helsinki: Otava, 1965.
  • Sapfo: Runoja. (Suomentanut Pentti Saarikoski. Sisältää osan suomentajan Runoja-teoksessa julkaistuista käännöksistä esipuheella varustettuna.) Aikalainen, 1966, nro 3, s. 22-26.
  • Sapfo: Iltatähti, häälaulu. Suomentanut Pentti Saarikoski. 3. painos (1. painos 1969). Helsingissä: Otava, 1994. ISBN 951-1-13210-5.
  • Sapfon runoja. Suomentanut Aapo Junkola. Johdannon kirjoittanut Heikki Solin. 2. painos (1. painos 1966). Helsinki: WSOY, 2000. ISBN 951-0-25308-1.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Sapfo.
Wikiaineisto
Wikiaineistossa on lähdetekstiä aiheesta: