Kansan Uutiset

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli kertoo lehdestä. Kansan Uutiset on myös suomalainen hardcore punk -yhtye.
Kansan Uutiset
Ku logo.gif
Lehtityyppi sanomalehti
Julkaisija Kansan Uutiset oy
ISSN ISSN 0357-1521
Levikki 13 616 (2009)[1]
Perustettu 1957
Päätoimittaja Jouko Joentausta
Sitoutuneisuus Vasemmistoliitto
Kotipaikkakunta Helsinki
Kotimaa Suomi
Sivukoko leveys 256 mm
korkeus 365 mm
Ilmestymistiheys kerran viikossa
Kotisivu www.kansanuutiset.fi

Kansan Uutiset (lyhenne KU[2]) on Vasemmistoliiton kerran viikossa ilmestyvä äänenkannattaja. Lehti julistautui puolueen äänenkannattajaksi elokuussa 2000 toimittuaan 1990-luvun "sitoutumattomana vasemmistolehtenä". Vuoteen 1990 asti KU oli Suomen kansan demokraattisen liiton ja Suomen kommunistisen puolueen yhteinen äänenkannattaja.[3]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansan Uutiset aloitti ilmestymisensä tammikuussa 1957, kun SKP:n äänenkannattaja Työkansan Sanomat ja SKDL:n äänenkannattaja Vapaa Sana yhdistettiin. Puolueiden erillisten päivälehtien ylläpitämistä ei katsottu enää taloudellisesti järkeväksi. Keskustelua kahden rinnakkaisen lehden ylläpidosta oli käyty jo vuosikymmenen alusta alkaen. Kesällä 1950 SKP asetti työryhmän asiaa pohtimaan, mutta varsinaisesti asia eteni vuodesta 1955 lähtien. SKP:n ja SKDL:n johtoelimet päättivät fuusiosta 16. kesäkuuta 1956. Syksyllä 1956 valittiin uuden lehden johto. Päätoimittajaksi nousi Jarno Pennanen, varapäätoimittajaksi Aili Mäkinen ja hallituksen puheenjohtajaksi Eino Kilpi. Lehden aloittaessa sen toimituskuntaan kuului noin 35 vakituista palkollista.[4]

Kansan Uutisten levikki nousi aluksi tasaisesti ja se ylitti 50 000. Kansan Uutiset oli Suomen luetuin poliittinen työväenlehti.[5] 1980-luvulle asti Kansan Uutisia painettiin Kotkankadulla sijainneessa, SKP:n omistamassa, kirjapaino Yhteistyössä.[4] Yhteistyön mentyä konkurssiin painotyöt alettiin ostaa Keski-Uusimaa Oy:ltä.[3]

1960-luvulta 1980-luvulle SKP:n enemmistölinjaa edustanut Kansan Uutiset sai usein kovaa kritiikkiä taistolaisilta oppositiokommunisteilta ja neuvostoliittolaisilta. Päätoimittajat Simpura ja Kauppila olivat Tiedonantaja-lehteä julkaisseen opposition mielestä revisionisteja. Taistolaiset vaativat lehden uutisointiin tasapuolisuutta, jonka puuttumisella perusteltin Tiedonantajan tarpeellisuutta.

Tammikuussa 2004 päätoimittaja Yrjö Rautio erosi ja kritisoi voimakkaasti Vasemmistoliiton johdon linjauksia. Puolue oli Raution mukaan hylännyt aatteensa.[6] Hän väitti myöhemmin tulleensa irtisanotuksi laittomasti ja vaati oikeusteitse suuria korvauksia, mutta Helsingin käräjäoikeus ei löytänyt vaateille perusteita.[7] Tilalle päätoimittajaksi valittiin Janne Mäkinen, joka jatkoi toimessa marraskuuhun 2008. Mäkistä seurasi lehdessä 1970-luvulta lähtien eri tehtävissä työskennellyt Jouko Joentausta.

Tammikuussa 2007 Kansan Uutisten päätoimittaja sai tuomion päätoimittajarikkomuksesta. Lehden julkaisemassa mielipidekirjoituksessa solvattiin juutalaisia.[8]

Kansan Uutiset alkoi julkaista artikkeleita verkossa 1990-luvun lopulla. Lehden sivustolla julkaistiin muutama artikkeli jokaisesta lehdestä, kunnes se joulukuussa 2008 uudistettiin ja sisältöä laajennettiin huomattavasti. Samalla aloitti Kansan Uutisten maksullinen näköislehti[9]. 10. joulukuuta 2008 lehden hallitus päätti Kansan Uutisten muuttumisesta pääasiassa verkkolehdeksi. Syyskuusta 2009 lähtien lehti on ilmestynyt paperilla vain perjantaisin, kun se ennen uudistusta ilmestyi neljästi viikossa.[10]

Omistus ja rahoitus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoteen 1990 lehden omistivat sen julkaisijajärjestöt, jotka ohjasivat toimitustyötä muun muassa nimeämällä edustajat hallintoneuvostoon ja johtokuntaan. SKDL:n ja SKP:n lakkauttamisen jälkeen seurasi uusia järjestelyjä. Kansan Uutisten taustalle perustettiin osakeyhtiö, jonka omistajiksi tuli esimerkiksi ammattiliittoja, pankit STS ja Yhteistuki sekä Yrjö Sirolan Säätiö. Vasemmistoliitto ei ostanut yhtään osaketta. Pankkien omistukset siirtyivät sittemmin Nordealle.[3] Yhtiön osake-enemmistön omistaa nykyisin Yrjö Sirolan Säätiö.[11] Vuodesta 2004 alkaen Kansan Uutiset Oy on kustantanut myös Satakunnan Työ -lehteä.

Vuonna 2006 KU sai valtiolta lehdistötukea 575 000 euroa.[12] Puoluesihteeri Ralf Sundin aikana (1995–2001) valtion tuki kattoi lehden budjetista noin kolmanneksen.[13]

Päätoimittajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Veli-Pekka Leppänen (toim.): Etusivu uusiks! Kansan Uutisten viisi vuosikymmentä. Kansan Uutiset, 2007. ISBN 978-952-92-1841-7.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Levikkitietokanta (Levikintarkastus Oy)
  2. Lyhenneluettelo 07.01.2013. Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 9.4.2013.
  3. a b c Yrjö Rautio: Sitoutumattomaksi ja jälleen puoluelehdeksi. teoksessa Leppänen 2007, s. 224–227.
  4. a b Veli-Pekka Leppänen: Vuosi 1956: Hrushtshov, Ryömä, työväen suurlehti. teoksessa Leppänen 2007, s. 14–21.
  5. Unto Hämäläinen: Lehtikilvan menestyjä ja häviäjä (Helsingin Sanomat 5.5.2007)
  6. KU:n Rautio eroaa ja arvostelee Siimestä (Yleisradio 7.1.2004)
  7. Yrjö Rautio hävisi kiistan Kansan Uutisten kanssa (MTV3 23.2.2005)
  8. Lehdille tuomio kiihottamisesta kansanryhmää vastaan (Helsingin Sanomat 8.1.2007)
  9. Kai Hirvasnoro: KU:n verkkolehti aloitti uudistuneena (Kansan Uutiset 5.12.2008)
  10. Kansan Uutiset siirtyy verkkoon (Yleisradio 10.12.2008)
  11. Juha-Pekka Tikka: Martti Korhonen "haiskahtaa esteelliseltä" saamalleen vaalirahoitukselle (Ilta-Sanomat 15.7.2008)
  12. Valtioneuvoston viikko 35/2006 (Edilex lakitietopalvelu)
  13. Ralf Sund: Kolme erää lehdistötukea. teoksessa Leppänen 2007, s. 159.