Dialogi
Wikipedia
Dialogi on kahden tai useamman ihmisen vuoropuhelua. Se voi olla myös muun muassa suoran esityksen muotoon kirjoitettu teksti tai teos, jossa on useampi kuin yksi puheenvuoron käyttäjä (esim. sokraattinen dialogi).
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Dialogi on merkityksen virtaa
Dialogi voidaan kuitenkin johtaa kreikan kielen sanoista ”dia” ja ”logos”. Logos tarkoittaa sanan merkitystä (sanan sisältöä tai ideaa), ja dia tarkoittaa kautta tai lävitse. Siten dia-logos tarkoittaa merkityksen tai ymmärryksen virtausta keskustelijoiden lävitse.
[muokkaa] Dialogi on hyvää vuoropuhelua ja yhdessä ajattelua
Dialogi voidaan siten ymmärtää monella eri tasolla. Siihen on myös usein liitetty laadullisia merkityksiä, kuten ”hyvä vuoropuhelu”, esimerkiksi todeten, että ”täältä puuttuu aito dialogi”. Tämä ilmaisu kuvastaa dialogin olevan parempaa kuin pinnallinen keskustelu.
Dialogia voidaan hahmottaa myös monologin kautta. Monologissa on vain viestitystä, mutta ei vastaanottoa. Dialogi taas syntyy vastaanottamisen eli kuuntelemisen kautta – tai vieläkin pidemmälle vietynä: dialogi syntyy vastaamisen kautta. Tällöin on syntynyt kahden tai useamman ihmisen välille ajatusten vaihtoa ja yhdessä ajattelua.
Dialogi-sanaa siis käytetään monessa merkityksessä, eikä ole varmaa, että dialogista puhujat ajattelevat dialogista samalla tavalla.
Dialogi-termiä on käytetty niin psykoterapiassa, opetuksessa, draamassa kuin organisaation kehittämisessä. Terapiassa ollaan kiinnostuneita terapeutin ja potilaan välisestä dialogista, ja millainen dialogi tukee potilaan kehitystä. Opetuksessa haasteena on oppilaan oppiminen: miten inspiroida dialogin kautta oppilas ja opettaja yhteiselle oppimismatkalle.
Organisaatioiden kehittämisessä dialogi-sana on tullut esille erityisesti, kun puhutaan uuden luomisesta, informaation kulusta, työhyvinvoinnista tai strategian toteuttamisesta.
Useimmissa näissä eri aloilla tapahtuvissa dialogi-lähestymisissä yhteistä näyttäisi olevan oivallus siitä, että asiat eivät ole yksiviivaisia. Maailma on monimutkainen kokonaisuus, jota parhaiten voidaan ymmärtää ja tutkia yhteisessä vuoropuhelussa. Tarvitaan yhteistä ajattelua, eikä yksi taho voi sanella, miten asiat ovat.
Yhteiskunnallisesti ajatellen dialogia tarvitaan, jotta voidaan ymmärtää eri näkökulmista sosiaalista arkeamme ja löytää entistä parempia ratkaisuja.
[muokkaa] Dialogitaidot
Dialogi edellyttää dialogitaitoja osallistujilta. Ilman dialogitaitoja keskustelusta voi tulla poteroihin vetäytynyttä väittelyä, ohi puhumista tai pinnallista keskustelua, joka ei tuota uusia oivalluksia tai joka turhauttaa.
[muokkaa] Kyky käsitellä omia tunteitaan
Ehkä keskeisin dialogin taito on kyky käsitellä omia tunteitaan. Tämä tarkoittaa ensimmäiseksi kykyä tunnistaa itsessä liikkuvat tunteet. Jos tällaista taitoa ei ole kehittynyt, keskustelija reagoi keskusteluun voimakkaasti tunteella ja provosoituu vahvasti, mikä ei edistä rakentavaa keskustelua.
Erityisesti jos on suuri ryhmä, dialogi asettaa suuria haasteita osallistujille. Osallistujien on kyettävä käsittelemään turhautumisen tunteita, joita syntyy jos siitä syystä, että suuressa ryhmässä ei ole niin paljon aikaa kullekin osallistujalla puhua.
[muokkaa] Kyky kuunnella
Toisena taitona on tietenkin kyky kuunnella. Tämä edellyttää harjoitettua taitoa hiljentää edes hetkeksi omat ajatuksensa siten, että voi tarkkaavaisesti kuunnella toista henkilöä. Ilman tätä taitoa ihminen herkästi kuulee omat ennakkoluulonsa sen sijaan, että kuulisi mitä toinen ihminen sanoo. Kuuntelun taitoon liittyy taito esittää tarkentavia ja toista ihmistä rohkaisevia kysymyksiä.
[muokkaa] Kyky puhua
Tärkeä taito on myös kyetä ilmaisemaan omia ajatuksiaan. Eduksi on puhua minä-muodossa, se edistää selkeyttä ja rehellistä ilmaisua, ts. puhua suoraan mitä ajattelee ja miksi. Puhumisen taitoon liittyy myös kyky ilmaista itsensä siten, että ei hyökkää, arvostele tai tuomitse muita.
Tällaisen puhumisen taidon takana on tietenkin ajattelu: miten suhtaudun muihin, miten tärkeänä näen arvostuksen ihmisten välisissä suhteissa, ja miten tietoisesti pyrin edistämään arvostusta.
Hyvä menetelmä edistää niin puhumisen kuin kuuntelun taitoja on Marshall Rosenbergin kehittämä ”väkivallaton kommunikaatio” (non-violent communication, NVC).
Nuo kolme edellä mainittua taitoa, tunteiden käsittelytaito, kuuntelemisen taito ja puhumisen taito liittyvät tietenkin toisiinsa.
[muokkaa] Kyky nähdä taustalla vaikuttavia voimia
Neljäntenä keskeisenä taitona, erityisesti jos dialogia käytetään yhdessä oppimisen ja oivaltamisen työkaluna, on kyky nähdä yhteisestä keskustelusta osien summana hahmottuvia taustavoimia tai –uskomuksia. Esimerkiksi keskustelun kautta, kun jokainen osallistuja on tuonut oman kontribuutionsa, voidaankin oivaltaa, että käsiteltävä asia ei olekaan sellainen kuin vain yhden ihmisen näkökulmasta tarkasteltuna voisi luulla.
[muokkaa] Dialogi on systeemien kehittämisen ehto
Isoja systeemejä, kuten organisaatioita tai yhteiskuntaa, kehitettäessä dialogi on käytännössä ainoa mahdollisuus. Ensinnäkin yksittäinen taho ei voi hahmottaa kokonaisuutta, vaan tarvitaan systeemin eri puolilta tulevien tahojen näkemyksiä, jotta kokonaisuutta voidaan hahmottaa. Toiseksi kehitysideoiden luominen edellyttää systeemin jäsenten osallistumista. Kolmanneksi kehitystoimenpiteiden käytäntöönpano edellyttää, että ihmiset ovat voineet osallistua, sillä se edistää toimenpiteisiin sitoutumista. Toimeenpanossa tarvitaan myös jatkuva dialogia, jotta tarpeen vaatiessa suuntaa voidaan korjata.
[muokkaa] Dialogi edellyttää arvostusta
Dialogi edellyttää riittävää turvallisuutta. Turvallisuus syntyy arvostuksen kautta. Arvostus rakentuu kyvystä tarkastella asiaa toisten näkökulmista ja hyväksyä ne subjektiivisesti tosina. Arvostus rakentuu myös ymmärryksestä, että jokaisella on yhtälainen oikeus osallistua.
[muokkaa] Katso myös
- Dialektiikka
- Dialoginen filosofia
- Sokraattinen dialogi, antiikin Kreikassa kehittynyt keskusteleva kirjoitusmuoto
[muokkaa] Lähteet
- Roman, Jani: A Study of Organizational Dialogue: Facing the truth, gaining inspiration and creating understanding of the function of an organization, väitöskirja dialogista (2005). Tutkimuksessa on kattava kuvaus dialogista ja dialogitaidoista sekä dialogiteorioista. Empiirinen osa käsittelee kahden eri organisaation jäsenten käymiä dialogi-prosesseja. Raportissa on kuvaus myös dialogien kuluista sekä käytetystä ”avoimen dialogin” menetelmästä.
