Heinävesi

Heinävesi
vaakuna	sijainti
www.heinavesi.fi
Sijainti	62°25′35″N, 028°37′50″E
Maakunta	Etelä-Savon maakunta
Seutukunta	Savonlinnan seutukunta
Perustettu	1869
Kokonaispinta-ala	1 318,99 km² 85:nneksi suurin 2011
– maa	1 030,28 km²
– sisävesi	288,71 km²
Väkiluku	3 845 219:nneksi suurin 30.11.2011
– väestötiheys	3,73 as/km² (30.11.2011)
Ikäjakauma	2010
– 0–14-v.	12,8 %
– 15–64-v.	58,1 %
– yli 64-v.	29,1 %
Äidinkieli	2010
– suomenkielisiä	98,8 %
– ruotsinkielisiä	0,2 %
– muut	1,0 %
Kunnallisvero	20,5 % 51:nneksi suurin 2012
Kunnanjohtaja	Riitta A. Tilus
Kunnanvaltuusto	27 paikkaa
2009–2012  • Kesk.  • SDP  • Vas.  • Sit.  • Kok.  • KD  • PS.	11 6 3 3 2 1 1

Heinäveden kartta.

Heinävesi on noin 3 800 asukkaan kunta Etelä-Savossa, entisessä Itä-Suomen läänissä. Heinävesi on luonnonkauneudesta tunnettu matkailukunta. Siellä sijaitsevat muun muassa Pohjoismaiden ainoat ortodoksiset luostarit Valamon munkkiluostari ja Lintulan nunnaluostari, kalastuskohteet Karvionkoski ja Kermankoski, keramiikkaa ja kaakeliuuneja valmistavan Kermansaven tehtaanmyymälä sekä kansallismaisemaksi luettu Heinäveden vesireitti, johon sisältyy kuusi sulkukanavaa.

Heinäveden keskus on sen kirkonkylä, jossa sijaitsee Josef Stenbäckin suunnittelema kirkko. Kunnan pinta-alasta noin 18 prosenttia on vettä. Suurimmat järvet ovat Kermajärvi ja Juojärvi, jotka ovat huomattavan puhdas- ja kirkasvetisiä.

Heinävesi on neuvotellut kuntaliitoksesta Leppävirran kunnan kanssa.

Hallinto

Heinäveden kunnanvirasto

Heinäveden kunnanjohtajaksi valittiin 19.3.2007 Riitta A. Tilus, joka toimi aikaisemmin kunnan vs. kunnanjohtajana ja sitä ennen Kuortane–Lehtimäki-kuntien vs. sivistysjohtajana. Edellinen kunnanjohtaja oli Jussi Hoskonen, joka jäi sairauslomalle keväällä 2006.

Kunnanvaltuusto

Heinäveden kunnanvaltuustossa on kaudella 2009–2012 27 valtuutettua. Valtuuston puheenjohtaja on Aarno Happonen (SDP), ensimmäinen varapuheenjohtaja Eeva Piironen (Kok.) ja toinen varapuheenjohtaja Kaisa Järvenpään (KESK). Keskustan edustajia on 11, Sosiaalidemokraattisen puolueen edustajia 6, YHL A:n edustajia 3, Vasemmistoliiton edustajia 3, Kokoomuksen edustajia 2, Kristillisdemokraattisen puolueen edustajia 1 ja Perussuomalaisten 1.

Kunnanhallitus

Kunnanhallituksessa on seitsemän jäsentä. Kokouksissa myös kunnanvaltuuston puheenjohtajilla on läsnäolo- ja puhumisoikeus. Kunnanhallituksen tehtäviin kuuluu kunnan toiminnan ja hallinnon johtaminen ja kehittäminen kuten kunnan edun valvonta, konserniohjaus, työllisyyden edistäminen, ruokahuolto, maaseututoimi, yleishallinto sekä käyttää toimivaltaa verotuslainsäädännön mukaan kunnalle kuuluvien tehtävien hoitamisessa. Heinäveden kunnan kunnanhallitus toimii myös vastaavana asuntoviranomaisena.

Naapurikunnat

Savonlinna (Etelä-Savo), Enonkoski (Etelä-Savo), Varkauden kaupunki (Pohjois-Savo), Leppävirta (Pohjois-Savo), Tuusniemi (Pohjois-Savo), Outokummun kaupunki (Pohjois-Karjala) ja Liperi (Pohjois-Karjala). Kangaslampi (ennen Etelä-Savo) liitettiin Varkauteen tammikuun alussa 2005. Samalla se siirtyi Pohjois-Savon maakuntaan.

Heinäveden pohjoisimmassa paikassa sijaitsee myös kolmen maakunnan rajapyykki: Etelä-Savon, johon Heinävesi kuuluu, Pohjois-Savon sekä Pohjois-Karjalan.

Julkiset palvelut

Heinäveden kirjasto ja kansalaisopisto.

Peruspalvelut

Heinäveden kirkonkylässä eli Hasumäessä on kunnan peruspalvelut kuten kunnanvirasto, palolaitos, poliisiasema, KELA, Työ- ja elinkeinotoimisto, sosiaalitoimisto, kirjasto, kansalaisopisto, posti, seurakuntatalo, hammashoitola, terveyskeskus, palvelukeskus, neuvola, verotoimisto, apteekki, urheilukenttä, Alko.

Kesällä 2007 Heinäveden kunta julistautui Suomen ensimmäiseksi hyvän olon kunnaksi. Tämän toteutumiseksi jatkossakin kunnanvaltuuston on otettava huomioon muun muassa hyvän asumisen edellytykset.

Koulutus

Heinävedellä on neljä vuosiluokkien 1–6 koulua (Kirkonkylän ja Lajunlahden koulut) sekä yksi vuosiluokkia 7–9 opettava koulu, Heinäveden yläkoulu. Lisäksi Heinävedellä sijaitsee Heinäveden kansalaisopisto sekä Valamon kansalaisopisto.

Heinäveden pienuudesta huolimatta sillä on oma, pieni lukio. Ensimmäisellä ja toisella luokalla on noin 30 oppilasta. Lukion pienestä koosta huolimatta siellä pidetään muun muassa viron ja italian kursseja, vaikkei valinnanvaraa olekaan yhtä paljon suurien kaupunkien lukioihin verrattuna. Opetus on myös yksilöllisempää ja heinäveteläiset kokevat pienen lukion mukavammaksi ja turvallisemmaksi. Lukio kuuluu pienten lukioiden verkkoon, joten se tarjoaa myös Internetin kautta toteutettavia kursseja.

Nähtävyyksiä

Valamon luostarin pääkirkko, valmistunut 1977.

Pääkirkon kullatusta kuparista valmistettu kattokruunu painaa 800 kilogrammaa ja on tuotu Laatokan Valamosta.

Valamon luostari

Pääartikkeli: Heinäveden Valamon luostari

Valamon munkkiluostari on ortodoksinen luostari. Siitä käytetään myös nimeä Heinäveden Valamon luostari erotuksena Laatokan Valamon luostarista. Luostari on yksi Suomen merkittävämmistä käyntikohteista; siellä käy vuosittain yli 150 000 kävijää ja pyhiinvaeltajaa. Vuonna 2006 luostarissa vieraili 160 000 turistia, joka tekee siitä vähintään Etelä-Savon merkittävimmän vierailukohteen. Uusi Valamo sijaitsee Pohjois-Heinävedellä, Juojärven rannalla. Valamon luostarissa on kolme kirkkoa (pääkirkko, talvikirkko, vanha kirkko) sekä kolme tsasounaa (Pyhän Herman Alaskalaisen tsasouna, Pyhän Nikolaoksen tsasouna, Pyhän Johannes Kastajan tsasouna). Luostarissa sijaitsee myös Valamon luostarin museo.

Heinävedelle molemmat luostarit siirtyivät toisen maailmansodan jälkeen. Osa Laatokan Valamon luostarin munkeista siirtyi Heinäveden Papinniemeen maaliskuussa 1940 Kannonkoskella vietetyn evakkovuoden jälkeen. Tuon paikan nimeksi tuli Uusi-Valamo. Luostari eli kituuttaen sodan jälkeiset vuodet. Vanhoja munkkeja kuoli pudottaen veljestön määrää radikaalisti ja jo 1960-luvulla suurin osa Heinävedelle tulleista munkeista makasi Papinniemen hautausmaalla. Mutta muutaman vuoden hiljaiselon jälkeen luostari alkoi pikkuhiljaa kohentua, luostariin saapui uusia suomenkielisiä kilvoittelijoita, jotka vihkiytyivät munkeiksi ja veljestön määrä kasvoi hieman. Nykyin luostarissa on veljestöä noin 10.

Luostarille tuli tarvetta 1970-luvulla uudelle kirkolle ja näin marraskuussa 1973 perustettu yhdistys Valamon Ystävät ryhtyi aktiivisesti keräämään varoja luostarin uuden kirkon rakentamiseen. Se vihittiin käyttöönsä juhlallisin menoin 5. kesäkuuta 1977 arkkipiispa Paavalin lukuisan ulkomaisen vierasjoukon ja kotimaisen papiston avustamana. Kirkon on suunnittellut arkkitehti Ivan Kudrjavzev.

Luostarissa on paljon arvokkaita ikoneita, jotka on siirretty Laatokan Valamosta. Näistä tunnetuimpana sekä arvokkaimpana Konevitsan Jumalanäiti. Se on Suomen ortodoksisen kirkon arvokkain esine. Laatokan Valamosta siirrettyjä, nyt Heinävedellä sijaitsevia esineitä on 1800-luvulta, joita vanhempia esineitä ei tulipalojen takia ole olemassakaan. Heinäveden Valamon munkkiluostari jatkaa Laatokan Valamon, Konevitsan ja Petsamon luostarien perinteitä.

Lintulan luostari

Pääartikkeli: Lintulan luostari

Luostarin kirkko edestä.

Kirkko hämärässä takaa katsottuna.

Lintulan nunnaluostari sijaitsee Pohjois-Heinäveden Palokin kylässä.

Valamon ja Lintulan luostarit ovat Pohjoismaiden ainoat ortodoksiset luostarit. Heinäveden molemmat luostarit ovat avoinna kaikille.

1894 salaneuvos F.P. Neronov lahjoitti luostarin perustamiseksi maatilan Karjalankannakselta Lintulan kylässä Kivennavalla. Nimen Lintula luostari sai kylästä ja joesta.

Sisaret elivät Kivennavalla vaatimattomasti vuosisadan alusta marraskuuhun 1939, jolloin alkoi talvisota. Sisarien täytyi lähteä rakkaasta luostaristaan, eivätkä sinne ikinä palanneetkaan. Luostari oli evakossa Joroisissa josta se päätyi Heinävedelle sisarien hankittua maatilan 1946.

Nunnat elivät vaatimattomasti ja säästellen sodan jälkeiset vuodet. Luostarin tilat olivat ahtaita ja huonokuntoisia eikä varsinaista kirkkorakennusta ollut, joten luostarin ystävät yhdessä kirkkokunnan johdon kanssa alkoivat suunnitella sisarille uutta asuntolaa, joka valmistui 1966. Uusi kirkko valmistui 1973 asuntolan yhteyteen. Kirkko nimettiin Pyhän Kolminaisuuden kirkoksi, kuten Kivennavalla sijainnut kirkko. Tilat vastaanottoa ja vieraita varten valmistuivat 1989. Kirkon suunnitteli Vilho Suonmaa.

Nykyisin luostarissa valmistetaan tuohuksia, ortodoksisen kirkon kynttilöitä. Siitä luostari saa puolet elannostaan. Matkailu on myös hyvin tärkeä elinkeino. Luostarissa vierailee noin 20 000–30 000 kävijää kesässä eli noin saman verran kuin Kerimäen puukirkossa. Vuonna 2006 luostari juhli 60-vuotista oloaan Heinäveden Palokissa, ja keräsi poikkeuksellisen paljon vierailijoita. Maatalouden luostari lopetti 2003–2004, jolloin eläimet myytiin ja pellot vuokrattiin. Luostarin hautausmaan yhteydessä on Jumalanäidille pyhitetty tsasouna, ja luostarilla on toinen tsasouna Koskijärven rannalla. Luostarin nykyinen johtaja, igumenia, on äiti Marina. Sisaria on nykyisin noin kymmenen.

Kermansavi

Pääartikkeli: Kermansavi

Kermansavi on merkittävä keramiikan ja kaakeliuunien valmistaja ja sekin hyvin suosittu käyntikohde Heinävedellä. Sillä käy 80 000 kävijää vuodessa. Käyttöastioissa sekä kaakeliuuneissa Kermansavella on vahva brändi ja se on ainoa suomalainen uuninvalmistaja, joka tekee uunit kaakeleita myöten itse. Kermansaven astiamallit ovat tunnettuja, esimerkiksi Heinä, Oliivi ja Salvia. Kermansavi valmistaa myös uutta astiastoa Aina kolmikymmenvuotisen taipaleensa kunniaksi. Kaakeliuuneissa Heinävedellä sijaitsevassa tehtaanmyymälässä on astiaosaston ja uuninäyttelyn lisäksi myös kahvila. Kermansavella on myös monia muita myymälöitä. Kermansavi on ollut Tulikivi Oyj:n tytäryhtiö vuodesta 2006, jolloin Tulikivi osti yrityksen.

Kaakeliuunit muodostavat Kermansaven toimminnasta ja myynnistä noin 70 prosenttia. Vuosittain se toimittaa noin 4 500 kaakeliuunia Suomen markkinoille. Myyntiin Kermansaven varaavat tulisijat tulivat laman alla 1990. Puolivälissä 1990-lukua uuneja myytiin paljon hiljaisten vuosien jälkeen, ja Kermansaven tuotemerkillä myydään nykyään kymmenen prosenttia kaikista Suomessa myytävistä tulisijoista.

Kermansavi saneerasi 1999 Museoviraston suojeleman Helsingin Yrjönkadun uimahallin, jonne valmistettiin 100 000 alkuperäisen kaltaista kaakelia. Tästä Kermansavi palkittiin Suomalaisen työn liiton Kultainen Avain-kunniakirjalla. Kermansavi sai myös Valtakunnallisen yrittäjäpalkinnon 2003.

Heinäveden kirkko

Pääartikkeli: Heinäveden kirkko

Kirkko etelästä katsottuna.

Sisäkuva lehteriltä, alttari ja saarnastuoli ympäristöineen.

Heinäveden kirkko on vuosina 1890–1891 rakennettu uusgoottinen puukirkko. Sen suunnitteli helsinkiläinen kirkkoarkkitehti Josef Stenbäck ja rakennusmestarina toimi E.J. Holopainen. Kirkkoon mahtuu 2 000 henkeä ja pituutta sillä on 40 metriä, leveyttä 30 metriä ja korkeutta noin 45 metriä. Tyypiltään kirkko on tornillinen, leveillä poikkisakaroilla varustettu pitkäkirkko. Kirkko on tyylisuunnallensa uusgotiikalle tyypillisesti täynnä pieniä yksityiskohtia. Erityisesti kirkon sisätiloissa huomaa nikkarityylin, jossa tiili- ja kivikirkkojen yksityiskohtia on sovellettu taitavasti puuhun.^{kenen mukaan?} Käyttöön kirkko vihittiin 6. maaliskuuta 1892. Kirkko on Suomen toiseksi suurin puukirkko.

Kirkon alttaritaulun "Jeesus Getsemanessa" on maalannut J.E. Kortman. Kirkon alkuperäisissä uruissa oli 25 äänikertaa ja ne rakensi J. A. Zachariassen 1906. Kangasalan urkurakentamo rakensi uudet, 33-äänikertaiset ja kolmisormioiset urut 1981 käyttäen hyvin toimivaa 20 äänikertaa ja julkisivua entisistä uruista. Kirkon tornissa on kaksi kelloa, vuosilta 1765 ja 1906. Heinäveden kirkkoon saatin lämmitys vasta vuonna 1971, jolloin korjauksen yhteydessä kirkkoon rakennettiin sähkölämmitys.

Kesällä 2007 kirkossa järjestettiin Kuvia Karjalasta -aiheinen taidenäyttely. Se oli avoinna kesäkuun puolivälistä elokuun puoliväliin, jolloin kirkko toimii tiekirkkona. Jo vuonna 2006 kirkossa ollut tasokas taidenäyttely houkutteli paljon väkeä kirkkoon. Heinäkuun viimeisenä viikonloppuna pidettävät Heinäveden Kirkastusjuhlat keräävät yli kymmentuhatpäisen yleisön. Kolmen päivän aikana pidetään monia tilaisuuksia, joissa vuonna 2006 kävi yhteensä 13 000 kävijää. Näin tullen kirkossa vieraili kesässä hieman alle 20 000 kävijää. Kirkastusjuhlat järjestää yhteistyössä Kansan Raamattuseura ja Heinäveden seurakunta. Kesäksi 2007 kirkkoon on kaavailtu Kirkastusjuhlien jatkoksi viikon kestäviä kirkkomusiikkijuhlia.

Kirkonmäki

Heinäveden kirkonmäki eli niin kutsuttu Kirkastusvuori on ainutlaatuinen kulttuurihistoriallinen kokonaisuus. Kirkon lisäksi siellä on vanha hautausmaa, Heinäveden kotiseutumuseo jossa on noin 2 000 pitäjän menneisyydestä kertovaa esinettä, Kirkkomuseo, joka sijaitsee Heinäveden kirkon toisessa kerroksessa, urkujen takana, sekä Pitäjäntuvan käsityökeskus. Kirkonmäki on jyrkkärinteinen mäki 90 metriä Kermajärven pinnasta ja 180 merenpinnasta. Maisema kirkolta alas järvelle onkin upea.

Koloveden kansallispuisto

Pääartikkeli: Koloveden kansallispuisto

Koloveden kansallispuisto on saimaannorpan kotivesiä, luonnontilaista saaristoluontoa ja eteläsuomalaista metsäluontoa. Esihistoriasta kertovat alueella sijaitsevat kalliomaalaukset. Koloveden levollisessa ilmapiirissä voi harrastaa soutu- ja melontaretkeilyä. Koloveden jääkauden muovaamalle jylhälle maisemalle ominaista ovat vedestä nousevat jyrkät kallionjyrkänteet. Kansallispuisto on alueelle perustettu vuonna 1990. Sen 23 neliökilometrin alue rajoittuu Heinäveden kunnan lisäksi Enonkosken ja Savonrannan kuntien alueelle.

Varistaipaleen kanava ja kanavamuseo

Pääartikkeli: Varistaipaleen kanava

Varistaipaleen kanavamuseo.

Varistaipaleen kanava on Pohjoismaiden syvin, nelisulkuinen kanava Varistaipaleen kylässä. Kanavapuistossa järjestetään vuosittain perinteinen puistokonsertti (vuonna 2006 se pidetään 2. heinäkuuta). Kanavan yhteydessä olevaan kamavamuseoon on kerätty kanavien rakentamiseen ja niiden toimintaan liittyvää esineistöä. Museo sijaitsee entisessä kanavanvartijan talossa ja siellä vierailee noin 5 000 kävijää vuodessa. Kaikki muutkin Heinäveden kuudesta kanavasta ovat nähtävyyden arvoisia.^{kenen mukaan?}

Pääskyvuoren lomakeskus

Pääskyvuoren lomakeskus on Etelä-Savon rinteiden korkeuseroltaan suurin (102 metriä) laskettelukeskus, jossa on neljä rinnettä, joilla on pituutta kahdestasadasta 700 metriin. Pääskyvuorella on myös näkötorni, josta on komeat^{kenen mukaan?} näköalat Kermajärvelle.

Muita nähtävyyksiä

Palokin kylässä sijaitsee savottamuseo Kämppä Riski. Juojärven saaresta siirretty, vanha tukkilaiskämppä on varattavissa tilaisuuksia varten tai yöpymiseen 10–12 hengelle. Kämpän ohessa on savusauna. Palokissa sijaitseva Ronttopuisto on seppien takomatyömuseo. Juojärven rannalla aivan pohjoisella Heinävedellä, Tuusniemen kunnan rajalla sijaitsee ateljee Karhuluostari. Karviosta Joensuuhun päin valtatie 23:n varrella sijaitsee Yrttipaja.

Luonto

Kermajärveä Pääskyvuorelta nähtynä.

Luonnonolot

Maantiedettä ja geologiaa

Heinävesi sijaitsee koillisessa Etelä-Savossa ollen sen pohjoisin kunta. Heinäveden reitti, joka käsittää Kermajärven ja muita pienempiä järviä kuten Varisveden ja Ruokoveden, halkoo kunnan kahtia. Kunnan läntiselle puoliskolle jäävät osat kuuluvat Soisalon saareen, joka on Suomen suurin saari. Runsas viidesosa kunnan pinta-alasta on veden peitossa. Kunnan sydämessä sijaitseva Kermajärvi kuuluu Natura-alueeseen. Sen rannat ovat hyvin kallioiset. Järven luoteispuoli on saaristoista ja eteläpuoli omaa laajan selkävesialueen Kermanselän.

Heinäveden maa-alasta on metsää 84 prosenttia. Heinäveden metsissä kuusen osuus on noin puolet, mikä on enemmän kuin Etelä-Savossa yleisesti. Mäntymetsää on kolmasosa ja loput lehtipuumetsää. Maaperältään kivisessä moreenimaassa viihtyvät mustikkatyypin ja käenkaali-mustikkatyypin tuoreet kangasmetsät, joiden osuus on yhdeksän kymmenestä. Puolukkatyypin metsiä on kymmenesosa ja kanervatyypin sadasosa. Soiden osuus on vain 10 prosenttia, sillä seutu on liian mäkistä isojen soiden kehittymisen kannalta. Suurin suo on Varissuo, pinta-alaltaan 4 km².

Heinäveden alueen kallioperustana on noin 1,8 miljardia vuotta sitten sen yli kulkenut, valtavan suuri Karjalainen poimuvuoristo. Satoja miljoonia vuosia kestäneen kulutuksen johdosta se kuitenkin kului ajan mukana ja jätti jälkeensä vain juuriosansa. Kallioperä koostuu suurimmilta osin kiilleliuskeesta ja kiillegneissistä. Kermajärven ja Petrumajärven rannoilla sekä eteläisellä Heinävedellä kallioperä on graniittia. Kiilleliuskeet ja -gneissit ovat liuskessuunnaltaan koilliseen Kermajärven länsipuolella ja lähinnä luoteissuuntaisia järven itäpuolella. Näiden kahden lajin lisäksi esiintyy vähemmissä määrin asbesti- ja serpentiinikiveä.

Korkokuvaltaan Heinäveden luonto on varsin vaihteleva relatiivisten korkeuserojen ollessa suuria. Kermajärvi lainehtii 80 metriä merenpinnan yläpuolella. Sen rannat ovat jyrkät ja kalliot nousevat jyrkästi järven pinnasta monesti kymmeniä metrejä. Korkeita kallioita on yhtä lailla muillakin järvillä kuten Kolovedellä. Korkeita mäkiä on paljon, esimerkkinä Juojärven saaressa Luutsalossa kohoava Tornimäki (noin 70 metriä järven pinnasta) sekä Kermajärven rantojen Kirkonmäki, Tynnörimäki ja Pääskyvuori yli 90 metrin korkeuseroillaan. Korkein kohta Heinävedellä on Pekkolanmäki Ruokoveden koillispuolella (200 mpy). Muut 190 metriä ylittävät mäet löytyvät kunnan kaakkoisosista. 180 metriä ylittäviä mäkiä on parisenkymmentä. Matalin kohta sen sijaan löytyy Kermajärven pohjasta, 56 metriä sen pinnan alla.

Jääkausi

Suomen kallioperän ollessa maailman vanhimpiin kuuluvia, on Heinävedenkin maapeite viimeisemmän jääkauden peruja. Kallioperän päällä oleva maapeite on Heinävedellä useimmin paikoin ohut ja se koostuu lähinnä moreenista. Kallioperän päällä ollut irtonainen maa-aines lähti liikkeelle mannerjään mukana, ja myös kallioperää kuluttaen se liikkui tehden järville luode-kaakkosuuntaisia koloja. Kulutuksesta aiheutuneista naarmuista on voitu päätellä jään kulkusuunta. Myös mäkiä se muovasi pitkänmuotoisiksi. Harjumuodostumia Heinävedellä ei sen sijaan juuri ole. Luonaisrajalla kulkee kunnan ainut katkonainen harjujakso.

Heinäveden alue alkoi paljastua mannerjäätikön alta noin 10 000 vuotta sitten. Jäällä meni noin 300 vuotta ehtiä vetäytyä kunnan päästä päähän. Jäätikön reunalla oli Yoldiameri, jolloin veden pinta oli noin 120–130 metriä nykyistä korkeammalla. Vain korkeimmat mäet Heinäveden alueella olivat merenpinnan yläpuolella. Haukivesi, Kermajärvi ja Juojärvi erottuivat omiksi järvialtaikseen noin 9 000–8 000 vuotta sitten, jonka jälkeen Saimaa alkoi laskea Ancylusjärveen samaa lasku-uomaa kuin Päijännekin. Maan kohottua järvet alkoivat saada vähitelleen luode-kaakko -suuntaisia muotojaan. Noin 2 500 vuotta sitten syntyi Palokkiin, Karvioon ja Kermaan maa-alueet, jotka erottivat järvet toisistaan niin, että ne saivat nykyiset muotonsa.^lähde?

Heinäveden reitti

Edelleen Heinäveden reitti on veneilijöiden suosiossa kesäisin. Kuvassa Kerman kanavaa rullasiltoineen

Pääartikkeli: Heinäveden reitti

Kunnan halki virtaava Heinäveden reitti on valittu kansallismaisemaksi. Se kuuluu Vuoksen vesistöön. Heinäveden reitille ovat tyypillisiä kapeat, mutkaiset vesistöt, saaristoiset järvenselät ja vanhat kanavat. Vuonna 1926 otettiin käyttöön osuva mainoslause "Kappale kauneinta Suomea".

Heinäveden reitin varrella ovat Pilpan, Vihovuonteen, Kerman, Karvion, Varistaipaleen sekä Taivallahden kanavat, joista Varistaipaleen kanava on samalla koko Suomen suurin. Kanavat ovat edelleen loistavassa kunnossa Heinäveden reitin käytön ahkeran käytön ansiosta. Heinäveden reitti on yksi Suomen suosituimmista vesireiteistä. 1896 valmistunut Karvion kanava yhdistää Varisveden ja Kermajärven ja luo näin laivayhteyden Heinävedeltä Kuopioon. Varistaipaleen ja Taivallahden kanavat (1911–1916) yhdistävät Varisveden Juojärveen. Kerman, Vihovuonteen ja Pilpan kanavat (1903–1906) yhdistävät Kermajärven Joutenveden kautta Haukiveteen luoden laivareitin Heinävedeltä Savonlinnaan.

Tukinuitto

Heinäveden reitillä on pitkät perinteet niin huviveneily- kuin matkustajalaivaliikenteestäkin, mutta myös tukinuitosta. Heinäveden reitti oli aikoinaan Suomen tärkein tukinuittoreitti, mutta jo 1970-luvulla tukinuitto hiipui lähes olemattomiin kalliiksi käyneellä reitillä. Normaalisti 1920-luvulla tukkeja uitettiin 350 000 tonnia vuodessa, mutta ennätysvuonna 1938 tukkeja kuljetettiin miljoona kuutiota.

Matkustajalaivaliikenne

Heinävesi I ja Heinävesi II yhteiskuvassa 1910-luvulla.

Matkustajalaivaliikennettä on ollut heti siitä asti, kun 1906 Heinäveden reitin Kuopion ja Savonlinnan väli valmistui Vihovuonteen kanavan myötä. Silloin reittiä liikennöi Kuopio–Heinävesi–Savonlinna-reitillä höyrylaivoilla Heinäveden Höyryvenhe Osuuskunta, jonka jälkeen reitillä ovat toimineet Heinäveden Höyrylaiva (1921–1968) sekä Saimaan Laivamatkat vuoden 1981 konkurssiinsa asti, jonka jälkeen reitille on tullut Saimaan Laivamatkat Kuopiosta. Sen Ms Puijo liikennöi edelleenkin kesällä Kuopio-Heinävesi-Savonlinna reittiä. Lisäksi Valamon Vesiliikenne Oy:n Ms Sergei kulkee Valamon luostarin laiturista päivittäin kesäaikaan.

Vuonna 2006 Heinäveden reitin matkustajalaivaliikenteen alkamisesta ja Kerman kanavan rakentamisesta on kulunut 100 vuotta. Kerman kanavalla pidettiin pääjuhla 15.–16. heinäkuuta 2006.

Heinäveden reitin kanavointi

Taivallahden kanavaa rakennetaan. Käynnissä on maansiirto kuuppavaunuilla.

Heinäveden reitti päätettiin kanavoida, sillä liikkuminen Heinävedellä oli vaikeaa vielä 1800-luvun lopulla teiden vähyyden ja rautateiden puuttumisen vuoksi. Päätettiin kanavoida Kuopion ja Savonlinnan väliset vesireitit, että ne saatiin laivamatkustuskelpoisiksi. Reitti nimettiin Heinäveden reitiksi – monien mielestä se on maailman kaunein vesireitti.^{kenen mukaan?}

Kanavointiajatus lähti vuoden 1872 kuntakokouksessa syntyneestä ajatuksesta Pilpan kosken raivaamiseksi rahti- ja kirkkoveneiden kulun helpottamiseksi. Ensimmäisenä kuitenkin alettiin toteuttaa Karvion kosken kanavoimista. Jo silloin puhuttiin myös Juojärven yhdistämistä Heinäveden reittiin. Suvasvedeltä Kermajärvelle ja Joutenveteen suunnitelma päätettiin 1870-luvulla kokonaisuudessaan ja siitä tuli tärkeä kunnalle ja asukkaille.

Kanavointityöt alkavat – Karvion kanava

Karvion kanava.

Karvionkosken viereen Karvion kylään oli rakennettava yksisulkuinen kanava, joka ratkaisi kuljetuspulmat Heinävedeltä Kuopioon. Kanava yhdistää Kermajärven Karvionjärveen. Kanavan rakennustyöt aloitettiin 1895 heinäkuun alussa. 31. elokuuta 1896 kanava oli sulkuportteineen valmis ja kanavahenkilökunnan asunnot valmiita. Rakentaminen maksoi kunnalle 120 206 markkaa. Pituutta kanavalle tuli yhteensä 300 metriä, pohjaleveydeksi 9 metriä. Sen sululle tuli pituutta 35,5 metriä, syvyyttä 2,1 metriä ja leveyttä 7,5 metriä. Siihen mahtuvat 31 metrin pituiset, noin seitsemän metrin levyiset ja 1,4 metrin syvyydessä kulkevat laivat. Kanavan yllä on 11 metriä järven pinnasta oleva silta. Pudotusta kanavalla on 1,8 metriä.

Kermajärveltä Savonlinnaan – Kerman, Vihovuonteen ja Pilpan kanavat

Karvion kanavan auettua liikenteelle 5. marraskuuta 1896 ehdotettiin kavavoinnin jatkamista Savonlinnaan Kerman, Vihovuonteen, Pilpan ja joidenkin muiden koskien kautta. Kanavat yhdistävät Kermajärven Haukiveteen.

Tammikuussa 1902 hankkeelle myönnettiin 850 000 markkaa ja työt alkoivat jo 1903. Sulkukanavat päätettiin rakentaa Pilppaan, Vihovuonteeseen sekä Kermaan sekä avokanava Vääräkoskeen. Kapeikkoja ruopattiin monin paikoin. Työt valmistuivat 1906 Vihovuonteen myötä.

Kerman yksisulkuinen kanava rakennettiin Kerman kylään 200 metriä pitkäksi Kermajärven ja Koskilahden väliin. Sulkumitoista tehtiin samat kun Karvion ja Saimaan kanaviin. Vedenpintojen korkeusero kanavan molemmin puolin on 2,65 metriä. Kanava on rakennettu vuosina 1903–1905. Työt alkoivat 1903 ja kaivutyöt ja kivisulku valmistuivat 1905. Kanavan yli kulkeva rullasilta valmistui samanaikaisesti. Kanavalla ei ole omaa miehitystä, se on automatisoitu.

Vihovuonteen kanavassa.

Kaivannonniemen poikki kahden kilometrin päähän Kerman kanavasta rakennettiin yksisulkuinen Vihovuonteen kanava ohittamalla länsipuolelta Vihovuonteenkoski. Pituutta kanavalle tuli 190 metriä ja pudotuskorkeutta 0,8–1,0 metriä. Vuoden 1903 lopulla rakennustyöt alkoivat ja kivisulku rakennettiin syyskuun ja marraskuun taitteessa 1905.

Yksisulkuisella Pilpan kanavalla pituutta on yli 200 metriä ja pudotusta 0,4–0,95 metriä. Pohjaa kaivettiin 1903 tammikuusta lähtien vuoteen 1904, ja sulku portteineen valmistui elokuussa 1904. Liikenteelle 200-metrinen Pilpan kanava avautui lokakuussa. Sulku rakennettiin länsipuolelle Pilpan koskea.

Juojärven vesistön yhdistäminen muuhun Heinäveden reittiin

Ensimmäinen ehdotus Juojärven vesistön kanavoinnista ja täten liittämistä Heinäveden reittiin tehtiin jo 1876. 1890-luvulla kaavilaiset, tuusniemeläiset, juukalaiset, liperiläiset sekä kuusjärveläiset, eli kaikki Juojärven kanavoinnin vaikutusalueella asuvat alkoivat vaatia kanavointia Kermajärvestä Juojärveen. Taloudelliset vaikeudet estivät silloin kanavoinnin.

Kanavointisuunnitelma päätettiin tehdä Varisvedestä Varisjärveen Varistaipaleen kanavan kautta, siitä väliavokanavan kautta Varislampeen ja siitä Juojärven Taivallahteen.

Ennen kanavointitöiden alkamista komitea pohti kanavoinnin tarpeellisuutta. Tultiin päätökseen, että se mm. auttaisi alueen kuntien kehnoa taloudellista tilannetta, maksaisi vähitellen itsensä takaisin ja alueen laajat metsävarat tulisivat laajemman piirin käyttöön. Näin päätettiin 35-vuotinen keskustelu kanavoinnista. Rakennustöihin saatiin 1 390 000 markkaa.^lähde?

Juojärvelle – Varistaipaleen ja Taivallahden kanavat

Varistaipaleen kanava, Suomen suurin kanava.

Ensimmäiset miehet palkattiin 1911 toukokuussa. 1912 rakentamisessa oli jopa 300–400 miestä vuodenajasta riippuen. Siitä tarve vähentyi, ja vuoden 1915 lopussa rakentamassa oli ainoastaan noin 20 miestä. Rakennusaikana sattui viisi vakavaa onnettomuutta, mutta kukaan ei kuollut.^lähde? Lääkärin hoitoa vaatineita tapauksia sattui jopa 1 528 kappaletta.^lähde? Lapsille oli järjestetty koulunkäyntimahdollisuus Palokin kansakoulussa. Tuntipalkka oli vuodenajasta riippuen 2,5–4 markkaa. Kesällä 1916 kanavointityö valmistui. Lopullisiksi kustannuksiksi tuli 1 389 784 markkaa.

Varistaival on Suomen pudotuskorkeudeltaan ja sulkujen määrältään suurin kanava; nelisulkuisessa kanavassa pudotuskorkeutta on 14,5 metriä. Pituutta kanavalla on 1100 metriä. Kanava valmistui vuonna 1913. Pudotuskorkeutta neljällä sululla on 14,5 metriä.

Taivallahti on kaksisulkuinen kanava. Kanava sijaitsee lähellä Varistaipaleen kanavaa. Kanava on noin 800 metriä pitkä, ja sitä ohjataan kaukokäytöllä Varistaipaleen kanavalta. Pudotuskorkeutta kahdella sululla on 4,95–5,45 metriä.

Retkeily ja kalastus

Heinävedellä on kesällä patikointi- ja melonta- tai soutureittejä ja talvella hiihto- ja moottorikelkkailureittejä. Valamon ja Lintulan luostarien välissä kulkee 18 kilometrin pituinen Luostarivaellus. Se kulkee myös kanavien viereltä sekä pitkospuitten ja tiheiden metsien poikki. Matkan varrella on hyvät opasteet ja levähdyspaikoiksi kotia ja nuotipaikkoja. Luostarivaellukselle voi lähteä myös Karviosta, Varistaipaleesta ja Eräpaimenesta. 8 kilometrin pituinen Pyylin polku on myös suosittu retkeilyreitti.^{kenen mukaan?} Sen varrella on sauna ja autiotupa. Heinäveden reitin laivaväylän vierestä kulkevat Karvion, Kerman, Vihovuonteen ja Pilpan kosket soveltuvat kaikki melomiseen. Myös Koloveden kansallispuisto on oivallinen melontaan. Pyöräilijöitä varten kunnan luonto tarjoaa metsäisiä mäkiä ja järvimaisemia. Heinävedeltä saa myös metsästyslupia.

Moottorikelkkareittejä on Heinävedellä 160 kilometriä hoidettua vaihtelevamaastoista reittiä. 105 kilometrin pituinen rengasreitti kulkee kunnan ympäri. Lyhyempi on 32 kilometrin pituinen Kerman ja Heinäveden kirkonkylän välinen reitti. Reiteiltä pääsee myös naapurikuntiin. Latuja on noin 60 kilometriä. Valaistu on Valamon (4,5 km) ja Kirkonkylän-Pääskyvuoren (8 km) reitit. Muita reittejä ovat Kerman lenkki (17 km) ja luostarien välinen lenkki (17,5 km), josta pääsee yhteyslatua Karvioon (6 km). Kermajärven jäällä menee jään kestäessä latuja, muun muassa Karviosta kirkonkylään. Eri puolilta Heinävettä löytyy myös monia lyhyempiä latuja.

Heinävedellä on myös kirkasvetiset Kerman ja Karvion kalastuskosket, joissa virtaa vesi talvellakin. Karvionkoskella on pituutta puolitoista kilometriä ja Kerman koskilla 3,3 kilometriä. Karvionkoskeen istutetaan keväällä ja syksyllä pyyntikokoista kirjolohta ja taimenta. Uisteluun soveltuvat Kermajärvi ja Juojärvi, jotka ovat yksiä Suomen puhdasvetisimmistä järvistä. Myös Palokin lammet ovat suosittuja kalastuspaikkoja. Niillä voi kalastaa myös talvella. Pilkkiä voi myös monilla järvenselillä.

Historia

Pääartikkeli: Heinäveden historia

Heinäveden väestönkehitys

Vuosi	Väestö
1923	8 909
1944	8 645
1948	10 149
1961	9 582
1970	5 785
1982	5 719
1996	4 940
1999	4 840
2001	4 529
2002	4 514
2003	4 451
2004	4 482
2005	4 446

Pääpiirtein

• 1744 – Heinävedestä tulee Rantasalmen rukoushuonekunta.
• 1740-luvun puolivälin jälkeen ensimmäinen kappeli rakennetaan.
• 1840 – toinen kirkko rakennetaan.
• 1852 – Heinävedestä tulee itsenäinen seurakunta.
• 1869 – Heinävedestä tulee kunta.
• 1887 – toinen kirkko palaa.
• 1890–1891 – nykyinen, kolmas kirkko rakennetaan, vihitään käyttöön 1892.
• 1895–1916 – Heinäveden reitti kanavoidaan.
• 1905–1921 – Heinäveden Höyryvenhe Osuuskunta liikennöi Heinäveden reittiä.
• 1921–1968 – Heinäveden Höyrylaiva liikennöi Heinäveden reittiä.
• 1940 – Valamon luostari ja sen munkit muuttavat Papinniemeen.
• 1945 – Kivennavalta vuonna 1939 pakoon lähtenyt Lintulan luostari muuttaa Valamon lähelle Palokkiin.
• 1959 - yhä selvittämätön Tulilahden kaksoismurha.
• 1976 – Kermansavi aloittaa toimintansa Heinäveden Raaminmäessä.

Merkkejä varhaisimmasta, kivikautisesta asutuksesta Heinävedellä voi nähdä kalliomaalauksista. Heinävedeltä on myös löydetty karhunpään muotoinen vasarakirves, josta on tullut tunnettu. Heinäveden emäpitäjä on Rantasalmi, jonka erämaihin Heinävesi kuului pitkään, kunnes tuli Rantasalmen rukoushuonekunnaksi 1744. Ensimmäinen kirkko rakennettiin 1748. Itsenäinen kunta Heinävedestä tuli 1869. Kuntaan liitettiin alueita Leppävirrasta ja Säämingistä jo 1852, kun Heinävedestä muodostettiin oma seurakunta. Vuonna 1917 kunnasta liitettiin Leivolan ja Pirttimäen kylät aiemmin perustettuun Savonrannan kuntaan.

Elinkeinot

Elinkeinorakenne (2003): palvelut 56,5 prosenttia, jalostus 27,5 prosenttia, maa- ja metsätalous 13,5 prosenttia. Suurimmat työnantajat ovat Heinäveden kunta, 434 työntekijää, Metalliset Oy, 231 työntekijää, ja Kermansavi, 144 työntekijää. Heinävedellä on menestyvän metalliteollisuuden lisäksi menestyvää keramiikka- ja kemiateollisuutta. Työttömiä on 9,9 % eli 177 henkilöä.

Heinävedellä ilmestyy kerran viikossa Heinäveden lehti, jonka päätoimittaja on Eija Kosunen. Lehti ilmestyy keskiviikkoisin ja se tulee noin 7 000 kotitalouteen, noin 90 prosentille Heinäveden talouksista sekä muualle Suomeen, varsinkin naapuruskuntiin.

Kun merialueita oteta huomioon, Heinävesi pinta-alaltaan Suomen 63. suurin kunta. Väkiluvulla mitattuna Heinävesi on sijalla 219.

Kunta selvittää syvää yhteistyötä tai mahdollista kuntaliitosta Leppävirran kunnan kanssa. Heinäveden kunnan väkiluku vähenee vaille sadalla vuodessa.

Matkailu

Heinäveden kunnan matkailupuoli on vahva. Kunnan välitön matkailutulo (2003) oli noin 7,1 miljoonaa euroa. Yöpymisiä Heinävedellä (2004) oli yhteensä 46 861. Loma-asuntoja Heinävedellä on (2005) 1 584 kappaletta, joista noin sata on vuokrattavia. Näin Heinävesi mahtuu Suomen 50 suurimman mökkipaikkakunnan joukkoon.

Matkailuvuosi 2006

Vuoden 2006 kuuma kesä näkyi Heinäveden kunnan matkailutilastoissa. Muun muassa Lintulan luostari ja Heinäveden kirkko, jossa oli taidenäyttely, kasvattivat kävijämääriään merkittävästi. Ympäri vuoden avoimen Valamon luostarin arvio vuoden kävijämääräksi on 160 000 vierailijaa. Myös Heinäveden reittiä liikennöivän Kuopion Roll-risteilyt Oy:n Puijo-laivan matkustajamäärät kasvoivat viidenneksen. Hyvästä kesästä osansa ovat saaneet myös majoitusliikkeet. Myös erityisesti Venäjältä, Ruotsista ja Saksasta tulevien ulkomaisten matkailijoiden osuus kasvoi.

Kunnan matkailulle on lähdetty hakemaan teemaa levollisena ja rauhallisena kuntana. Uusiksi ideoiksi on kehitetty muun muassa Heinäveden kirkkoon kesäksi 2007 kaavailtuja kirkkomusiikkijuhlia. Kunta hankkii myös uusia mainoskylttejä, joiden pohjana on vuodelta 1928 peräisin oleva Heinäveden reitin mainos Kappale kauneinta Suomea. Jos Unescon maailmanperintöluetteloon ehdotettu Saimaan–Pielisen allas valitaan listalle, tulisi sitä myötä Heinävedestä osa maailmanperintöä Kermajärven ja Koloveden, jotka altaaseen kuuluvat, myötä. Epäilemättä valinta vaikuttaisi tonttejen hintoihin ja matkailijamääriin.

Heinäveden kunnan yksittäisistä vuosittaisista matkailutapahtumista lienee heinäkuun viimeisenä viikonloppuna vietettävät Kirkastusjuhlat. Juhlien ohjlemaan voi tutustua jo ennakkoon sivulla: www.kirkastusjuhlat.fi

Liikenneyhteydet

Heinäveden tärkeimmät tiet.

Suomen tärkeimpiin kuuluva poikkittaisliikenneväylä valtatie 23 kulkee pohjoisen Heinäveden kautta. Kunnan halki kulkee lähes keskeltä itä–länsi-linjainen seututie 476. Se kulkee valtatie 23:lta Liperiin ja edelleen Joensuuhun päin. Muita merkittäviä teitä Heinävedellä ovat Karviosta Tuusniemelle kulkeva seututie 542, lähes Heinäveden itärajalla valtatieltä 23 seututielle 476 kulkeva seututie 477, Vihtarista Kerimäelle kulkeva seututie 474 sekä Sapusta Savonlinnaan kulkeva seututie 471. Lisäksi Heinävedellä on monia yhdysteitä sekä numeroimattoja pieniä teitä. Lähimmälle lentokentälle, Varkauden lentoasemalle Joroisiin, kertyy matkaa noin 75 kilometriä. Lähimpään kaupunkiin, Varkauteen, on matkaa noin 45 kilometriä.

Heinäveden rautatieasema sijaitsee 43 kilometriä Varkaudesta itään rataosuudella Pieksämäki–Joensuu. Vihtarin asema sijaitsee noin kaksi kilometriä koilliseen Vihtarin kylän keskuksesta ja 20 kilometriä Heinäveden asemalta. Molemmat asemat ovat nykyään miehittämättömiä, liikenteenohjaustoimintoja hoidetaan kaukokäytöllä. Kaikki rataosuudella kulkevat junat pysähtyvät asemilla. Myös Kermaan haluttaisiin rautatieasema.

Etäisyyksiä Heinävedeltä maanteitse

Helsinkiin Varkauteen Kuopioon

374 kilometriä  46 kilometriä  95 kilometriä

Joensuuhun Savonlinnaan Mikkeliin

80 kilometriä  85 kilometriä 134 kilometriä

Jyväskylään Lahteen Ouluun

170 kilometriä 260 kilometriä 384 kilometriä

Nimistöstä

Nimensä kunta on saanut nykyisen Heinäveden kunnan rajalla sijaitsevalta Heinävedenselältä, jota kautta Rantasalmen emäpitäjäläiset liikkuivat Heinäveden reittiä pohjoiseen Kermajärven suuntaan. Järvi antoi nimensä koko pitäjälle sekä reitille. Kermajärven nimi puolestaan on vanhempaa perua. Alueella vielä aikaisemmin liikkuneiden lappalaisten kielen sanasta juontuva nimi tarkoittaa nuorta peuranvasaa. Kerma-nimi on myös muun muassa samannimisillä kylällä ja koskella. Lappalaisten perua ovat mahdollisesti myös Pilppa, Petruma, Pölläkkä sekä Kolovesi. Hieman myöhemmeltä ajalta lienevät Varistaipale ja Juojärvi.

Heinäveden merkkihenkilöitä

Otto Kotilainen.

• Pekka Alpo, näyttelijä ja teatteriohjaaja
• Onni Happonen, kunnallislautakunnan esimies (kunnanjohtaja), poliittisen terrorin uhri
• Sakari Issakainen, kirjailija
• Albin (Frederik Albinus) Koponen, Suomen lääketeollisuuden perustajia
• Kuikka Koponen, oikealta nimeltään Abel Koponen, silmänkääntäjä ja kansanparantaja
• Otto Kotilainen, säveltäjä
• Olli Kymäläinen, kansanrunoilija
• Jukka Leino, Alppihiihtäjä ja pujottelun Suomen mestari 2004, 2006, 2009
• Olli Lyytikäinen, taiteilija
• Lasse Naukkarinen, ohjaaja-käsikirjoittaja-kuvaaja
• Alpo Noponen, runoilija ja kirjailija
• Hilja Valtonen, kirjailija
• Riku Marttinen, koripalloilija

Lähteet

• Heinäveden kunta^{lähde tarkemmin?}
• Heinävesi-matkailuesite, Heinäveden kunnan matkailutoimisto^{lähde tarkemmin?}
• Heinäveden historia I, Tapio Hämynen 1986^{lähde tarkemmin?}
• Heinäveden historia II, Heimo Martikainen 1989^{lähde tarkemmin?}

Aiheesta muualla

• Heinäveden Seurakunta
• Heinäveden lehti
• Kermansavi
• Valamon luostari
• Lintulan luostari
• Heinäveden Elävän Musiikin Yhdistys
• Heinäveden historia
• Heinäveden VPK
• Pääskyvuoren lomakeskus
• Kerman Kone ja Saha Ky
• Vihtarin Erä ry
• Hotelli-Gasthaus Heinävesi, kirkonkylä
• Korintti-lomahuoneistot, Varistaipale
• Maatilamajoitus Kotipuro
• Lomakarvio Oy: Karvio camping ja Uittotupa
• Viitalahden lomakylä Kermajärven rannalla
• Lomasilta, Malkkila
• Valamon luostarin kansanopisto
• Wirran Wietävä (kalapaikka.net)
• Taimentuvat, Kerma
• Niemelän maatilamatkailu, Varistaival

Heinävesi

Etelä-Savon maakunnan kunnat

Enonkoski - Heinävesi - Hirvensalmi - Joroinen - Juva - Kangasniemi - Kerimäki - Mikkeli - Mäntyharju - Pertunmaa - Pieksämäki - Punkaharju - Puumala - Rantasalmi - Ristiina - Savonlinna - Sulkava

Entiset kunnat Anttola - Haukivuori - Kangaslampi - Mikkelin maalaiskunta - Jäppilä - Pieksänmaa - Pieksämäen maalaiskunta - Savonranta - Sääminki - Virtasalmi