Pielisjärven Viensuussa syntyneen Koposen vanhemmat olivat lampuoti Juha Pekanpoika Koponen (1832−1887) ja Helena Oinonen (1843−1928).[1] Omassa liikkeessään levyseppänä työskennellyt Koponen oli vuonna 1901 perustamassa Pielisjärven työväenyhdistystä ja hän toimi pitkään sen puheenjohtajana.[2] Koponen oli myös Lieksan Innon perustajajäseniä.[3] Hänet valittiin kansanedustajaksi vuonna 1907 Suomen ensimmäisissä yksikamarisen eduskunnan vaaleissa.[1]
Sisällissodan aikana Koponen ei osallistunut punaisten toimintaan, vaan matkusti veljensä luokse InkerinmaanSeppälään.[4] Sodan päätyttyä Koponen pidätettiin Terijoella hänen palatessaan Suomeen.[5] Lokakuussa 1918 Koponen sai kahden vuoden kuritushuonetuomion valtiopetoksen valmistelusta. Syyksi katsottiin sotaa edeltänyt kiihotustoiminta ja syksyllä 1917 annettu Me vaadimme-julistus, jota hän kuitenkin kertoi vastustaneensa.[4] Tammikuussa 1919 valtiorikosylioikeus korotti tuomion kahdeksaan vuoteen valtiopetokseen yllytyksestä, mutta valtionhoitaja C. G. E. Mannerheim armahti Koposen jo huhtikuussa.[6][7]
Koponen valittiin jälleen eduskuntaan vuoden 1922 vaaleissa. Presidentin valitsijamiehenä hän oli vuosien 1925, 1931, 1937, 1940 ja 1943 presidentinvaaleissa. Koponen toimi myös Lieksan kunnanvaltuuston puheenjohtajana. Hän kuoli kesken kansanedustajankautensa marraskuussa 1944. Koposen tilalle eduskuntaan nousi Juho Kosonen.[1]
