Ancylusjärvi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ancylusjärven kattama alue noin 9500 vuotta sitten.

Ancylusjärvi oli nykyistä Itämerta edeltänyt järvivaihe Itämeren altaassa noin 8900-7200 eaa.[1]Vaihe on nimetty tuon ajan kerrostumista runsaasti löytyneen Ancylus fluviatilis -kotilon mukaan. [2]

Makean veden ancyluskotilo (Ancylus fluviatilis), josta Ancylusjärvi on saanut nimensä

Järven vaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ancylusjärvi syntyi, kun jäätikön sulaessa sen alta vapautunut maanpinta kohotessaan sulki Yoldiameren Atlanttiin yhdistäneen Närkensalmen, joka sijaitsi Keski-Ruotsissa Vänernin ja Vätternin tienoilla. Aluksi Ancylusjärven laskujoki, Sveajoki, sijaitsi samalla kohdalla. Kun jääkauden jälkeinen maankohoaminen oli suurempi pohjoisessa kuin etelässä, järvi kallistui vähitellen etelään, minkä seurauksena laskujoki siirtyi nykyisen Juutinrauman ja Ison-Beltin kohdalle.[2] Kun jäätiköt vähitellen sulivat myös Fennoskandian pohjoisosista sekä Pohjois-Amerikasta, Atlantin pinta nousi, ja Ancylusjärven laskujoen paikalle syntyivät nykyiset Tanskan salmet. Tällöin Ancylusjärvi muuttui Litorinamereksi. Tätä siirtymää noin 9 000 – 8 000 vuotta sitten kutsutaan joskus Mastogloiamereksi.[1]

Monet Suomen nykyistä järvistä syntyivät, kun Ancylusjärvestä Ancylusvaiheen loppupuolella kuroutui lahtia irti omiksi järvikseen maan edelleen kohotessa. Entisiä Ancylusjärven lahtia ovat esimerkiksi Saimaa, Oulujärvi, Näsijärvi, Vanajavesi ja Päijänne.[3] Tällöin myös esimerkiksi saimaannorppa jäi erilleen Itämeren altaassa olevasta kantapopulaatiostaan ja alkoi kehittyä itsenäisesti. [4]

Ancylusraja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Närkensalmen sulkeuduttua jäätiköstä sulava vesi nosti vedenpintaa nopeasti. Ancylustulvan loppuvaiheessa maankohoaminen ja merenpinnan eustaattinen nousu kumosivat toisensa ja rannansiirtyminen oli vähäistä.[5] Tästä on jäänyt Etelä- ja Kaakkois-Suomen maastoon verrattain helposti erottuva muinaisranta, Ancylusraja. Muurameharjulla Ancylusrajan korkeus on noin 123 m merenpinnasta[3], Helsingin Jakomäessä noin 60 m merenpinnasta[6].

Ilmasto ja kasvillisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ilmasto lämpeni ancylusjärvivaiheen alussa nopeasti kylmästä preboreaalisesta suunnilleen nykyisen lämpöiseen tai hieman nykyistä kylmempään boreaaliseen ilmastoon. Kauden alussa aiemmin vaivaiskoivuiksi jääneet koivikot vankistuvat, mutta ilmankosteuden ja lämpötilan kasvaessa männyt syrjäyttävät koivun valtapuuna. Aivan vaiheen loppupuolella lauhkean ilmanalan jalava ja pähkinäpensas ilmestyivät Etelä-Suomeen.

Ancylusjärvivaiheen ajalta ovat myös löytyneet ensimmäiset merkit ihmisasutuksesta Suomessa.[1]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c T Jussila: Suomen esihistorian kronologiataulukko Mikroliitti.fi: Mikroliitti Oy. (suomeksi)
  2. a b Anu Hakala: Itämeren historia Geologia.fi. (suomeksi)
  3. a b Veli Saari: Keski-Suomen luonnon historia 10.1.2001. Kulttuurin Keski-Suomi-portaali. (suomeksi)
  4. Jää suli nykymereksi Aaltojen alla. (suomeksi)
  5. Kalevi Hokkanen: Vantaan rannansiirtymiskartat (pdf) 12.12.2005. Geoligian tutkimuskeskus. (suomeksi)
  6. Luontotieto Keiron Oy: Jakomäen muinaisrantakivikon luonnonsuojelualueen hoito- ja käyttösuunnitelma (pdf) 3.2011. Helsingin kaupunki ympäristökeskus. (suomeksi)