Ancylusjärvi
Tätä sivua ei ole 
Ancylusjärvi oli nykyistä Itämerta edeltänyt järvivaihe Itämeren altaassa jääkauden loputtua, noin 10 800 – 9 000 vuotta sitten. Järvi syntyi, kun Yoldiameren yhteys Atlanttiin katkesi maankohoamisen takia. Ancylusjärvi peitti monia nykyisen Länsi- ja Etelä-Suomen alueita, ja veden pinta oli alussa huomattavan korkealla etenkin pohjoisessa.
Aluksi Ancylusjärven laskujoki, Sveajoki, sijaitsi Keski-Ruotsissa Vänernin ja Vätternin tienoilla. Samassa kohdassa oli aikaisemmin oli ollut Yoldianmeren Atlanttiin yhdistänyt Närkensalmi. Kun jääkauden jälkeinen maankohoaminen oli suurempi pohjoisessa kuin etelässä, järvi kallistui vähitellen etelään, mistä seurasi että laskujoki siirtyi nykyisen Juutinrauman ja Ison-Beltin kohdalle.
Viimeisen jääkauden mannerjäätikön jäätä oli Tornionjoen laaksossa vielä 10 000 vuotta sitten, ja noin 9 500 vuotta sitten olivat suuret jäätiköt Ruotsin tuntureilta sulaneet. Ilmasto oli boreaalinen, ja Etelä-Suomessa asutus oli mahdollinen. Tässä vaiheessa jäätikkö oli jo kutistunut huomattavasti. Kun jäätikkö suli ja maa kohosi, järven pinta nousi jatkuvasti ollen korkeimmillaan noin 9 600 vuotta sitten. Noin 10 700 – 10 000 vuotta sitten Ancylusjärvi peitti Kaakkois-Suomessa monia jään alta paljastuneita alueita.
Tämä Itämeren vaihe on nimetty Ancylus fluviatilis -kotilon (ancyluskotilo) mukaan, jonka kuoria on löytynyt tuon ajan kerrostumista. Joskus Ancylusjärven alkuvaihetta sanotaan Echineismereksi Echineis-simpukan mukaan. Tällöin makeita jäätikön sulamisvesiä ei enää virrannut suuria määriä Itämeren edeltäjään.
Korkeimmillaan Ancylusjärven pinta oli Etelä-Suomessa 100 metriä ja Pohjanmaalla 150 metriä nykyistä rantaviivaa korkeammalla. Monet nykyistä järvistä syntyivät, kun Ancylusjärvestä Ancylusvaiheen loppupuolella kuroutui lahtia irti omiksi järvikseen maan edelleen kohotessa: entisiä Ancylusjärven lahtia olivat Saimaa, Oulujärvi, Näsijärvi ja Päijänne. Tällöin myös esimerkiksi saimaannorppa ja Laatokannorppa jäi erilleen Itämeren altaassa olevasta kantapopulaatiostaan ja alkoi kehittyä itsenäisesti.
Ilmasto oli Ancylusjärvivaiheen alussa kylmä preboreaalinen ja suurimman osan ajasta suunnilleen nykyisen lämpöinen tai hieman nykyistä kylmempi boreaalinen noin 10 200 – 8 900 vuotta sitten. Kaudella mäntymetsät tulivat koivumetsien sijasta pääasiallisiksi metsiksi, ja lauhkean ilmanalan jalava ja pähkinäpensas ilmestyivät Etelä-Suomeen.
Kun jäätiköt vähitellen sulivat myös Fennoskandian pohjoisosista sekä Pohjois-Amerikasta, Atlantin pinta nousi, ja lopulta Ancylusjärven laskujoen paikalle lopulta syntyivät nykyiset Tanskan salmet. Tällöin Ancylusjärvi muuttui Litorinamereksi. Ancylusjärven ja Litorinameren siirtymää noin 9 000 – 8 000 vuotta sitten sanotaan joskus Mastogloiamereksi.
[muokkaa] Katso myös
[muokkaa] Lähteet
Eemmeri
Baltian jääjärvi · Yoldiameri · (Echineismeri) · Ancylusjärvi · Mastogloiameri · Litorinameri · Itämeri (Post-Litorinameri)
