Euroopanpähkinäpensas
Sivulta puuttuu | Euroopanpähkinäpensas | ||||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||||
| Corylus avellana L.[1] |
||||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||||
 Euroopanpähkinäpensas Wikispeciesissä |
Euroopanpähkinäpensas eli pähkinäpensas (Corylus avellana) kuuluu koivukasvien heimoon. Pähkinäpensaiden suvun lajeista käytetään toisinaan myös nimeä hasselpähkinä.
Pähkinäpensas on leppien lisäksi ensimmäisiä kevätkukkijoita. Se kukkii Etelä-Suomessa aikaisin maalis-huhtikuussa, eli jo selvästi ennen lehtien puhkeamista. Leutoina talvina kukinta voi alkaa jo helmikuun puolella. Pähkinäpensas on tuulipölytteinen, samoin kuin lepät ja koivutkin. Hedenorkot ovat keltaisia, riippuvia. Emikukat ovat pienet ja silmujen suojaamia. Kun kukinnasta on kulunut viisi kuukautta, ovat pähkinät kypsiä.[2] Kypsät pähkinät ovat vaalean ruskeita. Pähkinäpensas tuottaa runsaasti pähkinöitä vain, jos se saa kasvaa valoisalla paikalla, ja sen lähellä on muita pähkinäpensaita, sillä pähkinäpensas on ristipölytteinen.
Pähkinäpensas tulee lehteen toukokuun alussa. Lehti on vihreä ja karvainen, ja siinä on terävä nipukka kärjessä. Lehden muoto on samantapainen kuin lehmuksella ja harmaalepällä.
Pähkinäpensas kasvaa ensimmäisinä vuosinaan hitaasti. Vajaan kymmenen vuoden ikäisenä sen kasvu kuitenkin nopeutuu, ja 15–20-vuotiaana se voi olla jo jopa 7–8 metriä korkea pensas. Pähkinäpensas on kuitenkin varsin lyhytikäinen, sillä sen yksi haara elää vain noin 40 vuotta, mutta koska pensas kasvattaa jatkuvasti uusia haaroja, voi koko pensas elää jopa yli 150 vuotta. Keskimmäiset osat pensasta ovat vanhimpia, ja ne kuolevat ensin, mutta pensas kasvattaa jatkuvasti reunoilleen uusia taimia.
Pähkinäpensas sietää varjoa kohtuullisesti, mutta kuusettuminen ja varsinkin haavikon ylitiheä kasvusto voivat näännyttää pähkinäpensaiden elinvoiman. Parhaiten ne kasvavat valoisassa, lehtipuuvaltaisessa, ravinteikkaassa rinnemaassa. Pähkinähakki, närhi ja orava levittävät pähkinöitä tehokkaasti. Koska pähkinäpensas varjostaa tehokkaasti, ei juuri mikään muu kasvi kasva sen alla. Silti se luo ympärilleen omanlaisensa kasvi- ja eläinlajiston. Sinivuokko viihtyy selvästi parhaiten pähkinäpensaan alla, ja sen kasvustot ovatkin runsaita alueilla, missä esiintyy pähkinäpensasta. Pähkinällä on myös oma sieni- ja loislajistonsa, esimerkiksi siitä riippuvainen suomukka.
Pähkinäpensasta kasvaa Suomessa vain pääasiassa hemiboreaalisella vyöhykkeellä, eli aivan kapealla kaistaleella etelä- ja lounaisrannikolla. Jo Baltiassa pähkinäpensaan kasvustoja on lähes jokaisella metsäalueella, kunhan alueelta löytyy sille sopivia kasvusijoja. Suomen Lounais- ja etelärannikollakin pähkinäpensas on sen verran yleinen metsäpuu, että niiden kukinta keväisin aiheuttaa joillekin ihmisille allergiaoireita, toisaalta osa Suomessa keväisin olevasta siitepölystä kaukokulkeutuu meille lounaasta. Hemiboreaalinen vyöhyke on havu- ja lehtimetsien vaihettumisaluetta. Pohjoisempana pähkinäpensas kasvaa Päijänteen eteläosiin saakka harvalukuisena reliktinä, lähinnä paikallisina harvinaisina esiintyminä. Pohjoisimmat luonnonvaraiset pähkinäpensasyksilöt lienevät Suomessa Korpilahdella ja pohjoisimmat suuremmat esiintymät Hollolassa ja Hämeen lehtokeskuksen alueella.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Pähkinäpensaan historiaa
Tanskassa pähkinäpensas on kuulunut noin 8500 vuotta sitten eläneen kivikautisen väestön tärkeimpiin ravinnonlähteisiin.
Viljelyn alkuvaiheista on vähän tietoa, mutta tiettävästi ainakin roomalaiset ovat jo viljelleet pähkinäpensasta. Hasselpähkinästä valmistetaan myös paahdettuja suolapähkinöitä, kuten maapähkinöistäkin. Mainittakoon, että 1600-luvulla ahvenanmaalaiset toimittivat pähkinöitä mm. Ruotsin hovin tarpeisiin.
Hasselpähkinästä puristettu öljy on ollut keskiajalla tunnettu ruuanvalmistusöljy, joskaan ei niin merkittävä kuin unikkoöljy tai oliiviöljy. Hasselpähkinän ominaisuuksista Platina sanoo, että ”hasselpähkinä on raaka-aineena lämmin, mutta silti kuiva ja aiheuttaa siksi helposti päänsärkyä”. Platinan mukaan muinaiset kreikkalaiset kutsuivat hasselpähkinää nimellä pontikon.
[muokkaa] Galleria
-
Euroopanpähkinäpensaan kasvutapa on tyypillisesti monihaarainen
-
Euroopanpähkinäpensaan lehtiä ja kypsyviä hedelmiä
-
Euroopanpähkinäpensaan kukintoja
-
Euroopanpähkinäpensaan hedelmiä
[muokkaa] Katso myös
[muokkaa] Lähteet
[muokkaa] Aiheesta muualla
- The IUCN Red List (englanniksi)
- Kasviatlas: Pähkinäpensaan levinneisyys Suomessa
- Den virtuella floran: Hassel (ruotsiksi)
