Syanobakteerit

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Syanobakteerit
Chroococcus
Chroococcus
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Bakteerit Bacteria
Kunta: Eubacteria
Pääjakso: Syanobakteerit Cyanobacteria
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Syanobakteerit Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Syanobakteerit Commonsissa

Syanobakteerit eli sinibakteerit (Cyanobacteria) ovat yhteyttäviä prokaryootteja eli esitumaisia. Ne luokitellaan mikroleviin. Niitä kutsutaan myös sinileviksi, vaikka ne eivät ole leviä. "Syano" nimessä viittaa väriin: kreikan kielen κυανός (kyanós) = sininen. Syanobakteerit tunnetaan kesäisistä massaesiintymisistään ('sinileväkukinnat') lämpimissä ja ravinteikkaissa vesissä, joissa ne tuottavat myrkyllisiä aineita. Syanobakteerit voivat elää yksittäisinä bakteereina tai muodostaa jonomaisia ketjuja.

Nimi kuitenkin kuvaa niiden roolia ekosysteemissä. Syanobakteerit eivät myöskään ole sinisiä eläessään, kuten sinilevä nimi antaisi olettaa. Siniseksi ne muuttuvat vasta kuoltuaan. Syanobakteerien yhteyttäminen tapahtuu usein tylakoideissa, solukalvopusseissa. Muutamat lajit elävät protistien sisässä endosymbioosissa. Syanobakteereissa on litteitä kalvostoja, tylakoideja, joissa yhteyttäminen tapahtuu.[1]

Syanobakteerit ovat gramnegatiivisia bakteereja. Niillä ei ole flagelloja, mutta ne pystyvät liikkumaan toistaiseksi tuntemattomalla mekanismilla.

Syanobakteerit kuuluvat niihin harvoihin eliöihin, jotka kykenevät sitomaan typpeä ilmakehästä. [2]

Myrkyllisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sinileväkukinnoista yli puolet on myrkyllisiä. Syanobakteereissa on kahdenlaisia myrkkyjä, maksamyrkkyjä ja hermomyrkkyjä.[3] Maksalle myrkylliset sinilevät ovat yleisempiä kuin hermostolle myrkylliset. Myrkkyihin kuolee satunnaisesti lehmiä ja koiria, mutta Suomessa ei ihmisille ole aiheutunut vakavia myrkytyksiä. Ihottumia, päänsärkyä ja kuumeilua voi tulla uimisesta syanobakteereja sisältävässä vedessä. Pintavedestä kunnolla puhdistetussa kaupunkien juomavedessä ei sinilevämyrkkyjä ole merkittäviä määriä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Mark Wheelis, Principles of modern Microbiology, University of California, ISBN 978-0-7637-1075-0, 2007, s 61, figure 4.21
  2. http://www.solunetti.fi/fi/solubiologia/typen_kierto/2/
  3. Tuomisto J. 100 kysymystä ympäristöstä ja terveydestä: arsenikista öljyyn, s. 39-40. Kustannus Oy Duodecim, Helsinki 2007. Verkossa englanniksi http://en.opasnet.org/w/arsenic_to_zoonoses

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä biologiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.