Šokki

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli kertoo lääketieteellisestä šokista. Shokki oli myös 1970-luvulla ilmestynyt sarjakuvalehti.

Šokki (myös sokki tai shokki < ransk. choc) on lääketieteen termi, jolla on useita toisistaan eroavia merkityksiä. Yleisimmin šokilla tarkoitetaan verenkiertošokkia, mutta sanalla tarkoitetaan myös esimerkiksi reaktiota äkilliseen henkiseen iskuun. Yhteistä kaikille šokkityypeille on, että ne suojaavat elimistöä äkillisen kriisin (joko fyysisen tai psyykkisen) sattuessa kohdalle. Sähköiskun aiheuttamaa sähköšokkia käytetään sekä hoito- että kidutuskeinona.

Verenkiertošokki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Verenkiertošokilla tarkoitetaan verenkierron vakavaa häiriötilaa, jossa kiertävä veren määrä on joko riittämätön verisuoniston tilavuuteen nähden tai verenkierto on heikentynyt. Seurauksena on riittämätön verenkierto kudoksissa, jolloin solut eivät saa riittävästi happea ja ravinteita eikä kuona-aineita ja hiilidioksidia saada poistettua soluista.

Verenkiertošokki voidaan jakaa useisiin eri tyyppeihin, joista tässä yleisimmin käytetyt:

Hypovoleeminen šokki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hypovoleeminen šokki johtuu yleensä verenhukasta, joskus myös vakavasta nestehukasta, joka voi olla seurausta esimerkiksi voimakkaasta oksentelusta tai ripulista. Tällöin verisuonistossa kiertävän veren määrä on liian pieni verisuoniston tilavuuteen nähden, jolloin verenpaine laskee ja kudosten hapensaanti heikkenee. Yleensä šokissa ihminen on menettänyt jopa viidenneksen verestään. Sekä ulkoiset että sisäiset verenvuodot voivat johtaa šokkiin.

Oireita ovat yleinen tuskaisuus, hikoilu, hengityksen tihentyminen ja kalpea iho; myös sekavuus ja tajunnan hämärtyminen ovat mahdollisia. Yleistä on myös janoisuus, mutta sitä ei voi helpottaa juomalla, sillä se johtaa oksenteluun suoliston lamaantumisen vuoksi. Syke on nopea ja heikko, raajojen kärkiosat aluksi viileät ja myöhemmin kylmänhikiset.

Šokkipotilaan verenvuodot on tyrehdytettävä, on peiteltävä potilas lämpimästi ja asetettava potilaan jalat koholle. Samalla on varmistuttava siitä, että potilaan hengitystiet pysyvät avoimina – tajuton potilas on käännettävä kylkiasentoon. Loukkaantunutta potilasta on käsiteltävä varoen, sillä kipu pahentaa oireita. Sisäisten verenvuotojen tapauksissa vaaditaan välitöntä sairaalahoitoa. Menetetty veritilavuus korvataan mahdollisimman pian antamalla suonensisäisesti nesteitä.

Matalavastuksinen (vasodilatorinen) šokki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vasodilatorinen šokki johtuu verisuonten laajenemisesta, jolloin kiertävä verimäärä ei riitä ylläpitämään riittävää verenpainetta. Seuraukset ovat samat kuin hypovoleemisessa šokissa. Syitä verisuonten laajenemiseen on useita. Tyypillinen esimerkki on anafylaktinen šokki, jossa allerginen reaktio vaikkapa hyönteisen pistolle tai ruoka-aineelle saa aikaan verisuonia laajentavien välittäjäaineiden (muun muassa histamiini) vapautumisen. Muita mahdollisia aiheuttajia ovat verenmyrkytys tai endotoksemia vaikean infektion yhteydessä.

Tavallisia oireita anafylaktisessa šokissa ovat hengitysvaikeudet sekä kasvojen, suun ja nielun turpoaminen. Lisäksi nokkosrokon tyyppinen ihottuma on mahdollinen. Muuten matalavastuksisen šokin oireet muistuttavat hypovoleemisen šokin oireita, mutta iho on yleensä lämmin ja sen verenkierto on kohtuullisen hyvä.

Anafylaktisen šokin oireita helpottaa kortisoni (esimerkiksi kyypakkaus), mutta se ei korvaa jatkohoitoa. Jos potilaalla on mukana oma ensiapulääke, hänelle pitää antaa adrenaliinia. Muuten ensiapu on sama kuin hypovoleemisessa šokissa.

Kardiogeeninen šokki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kardiogeeninen šokki johtuu sydämen toimintahäiriöstä kuten sydäninfarktista: sydänlihas ei syystä tai toisesta jaksa pumpata riittävästi verta kudoksille. Oireet ja ensiapu kuten hypovoleemisessa šokissa.

Diabeettinen šokki (insuliinišokki)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Diabeettinen šokki johtuu verensokerin pitoisuuden laskemisesta liian alas joko elimistön itse tuottaman tai (tavallisemmin) ruiskeena annetun insuliinin liian suuren määrän vuoksi. Verensokeria alentavia tekijöitä voivat olla aterian poisjäänti tai viivästyminen, liian suuri insuliiniannos tai alkoholinkäyttö. Tällainen šokki saattaa olla hengenvaarallinen, sillä glukoosi toimii aivojen lähes ainoana energianlähteenä ja niiden on saatava glukoosia jatkuvasti verenkierron kautta.

Alkuvaiheessa oireita ovat voimattomuus ja väsymys. Potilas saattaa myös valittaa päänsärkyä. Muita tyypillisiä oireita ovat kalpeus ja huonovointisuus, vapina, hikoilu ja kouristukset sekä sekavuus tai joskus aggressiivisuus. Puhe voi muistuttaa humalaisen sammallusta. Lopulta šokki johtaa ilman hoitoa tajuttomuuteen ja jopa kuolemaan.

Ensiapuna sairastuneelle tulee välittömästi antaa sokeripitoista syötävää tai juotavaa, jos hän on siinä määrin tajuissaan, että pystyy itse syömään tai juomaan. Tajuttomalle ei saa laittaa mitään suuhun tukehtumisriskin vuoksi, vaan hänet on käännettävä kylkiasentoon ja on varmistettava hengitysteiden avoimuus. Tämän jälkeen on soitettava hätänumeroon. Hoitamaton diabeettinen šokki aiheuttaa vakavia aivovaurioita tai jopa kuoleman.

Kipušokki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kipušokki on tila, jossa ihminen kokee niin voimakkaan kivun tunteen, että menee šokkiin tai pyörtyy.

Traumaattiseen psyykkiseen kriisiin liittyvä šokki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Psyykkisiä traumoja voivat olla äkilliset elämäntilanteet, kuten läheisen odottamaton kuolema tai joutuminen onnettomuuden tai rikoksen kanssa tekemisiin (ei välttämättä uhrin ominaisuudessa; myös silminnäkijät ja auttajat saavat monesti psyykkisiä traumoja). Suuret luonnonkatastrofit voivat aiheuttaa psyykkisen trauman suurelle joukolle ihmisiä.

Šokki on traumaattisen psyykkisen kriisin ensimmäinen vaihe, joka alkaa heti laukaisevan tilanteen tapahduttua. Se on suojareaktio, joka auttaa suojautumaan yllättävältä ja järkyttävältä tiedolta, jota mieli ei sillä hetkellä pysty käsittelemään. Vaihe voi kestää jopa muutaman vuorokauden ajan. Šokissa ihminen ei pysty käsittämään tapahtunutta tai kieltää sen. Ihmisten reagointi tilanteeseen vaihtelee – moni lamaantuu ja näyttää ulospäin tyyneltä, osa (noin 10–20 % ihmisistä) taas joutuu sekavuustilaan, joka ilmenee esimerkiksi huutona ja itkuna. Jälkeenpäin monet eivät pysty muistamaan vaiheen tapahtumia, mutta usein tyypillistä šokille on, että onnettomuustilanteesta jää aivoihin vahva muistijälki pienimpiä yksityiskohtia myöten, jotka myöhemmin saattavat palautua mieleen takaumina. Tietoisuuden tasossa saattaa tapahtua muutoksia; esimerkiksi aika voi tuntua hidastuvan. Tunteet saattavat šokkitilanteessa kytkeytyä ”pois päältä”, jolloin ihminen kyllä havainnoi ympärillään tapahtuvat järkyttävätkin asiat mutta ne eivät aiheuta esimerkiksi surua tai kauhua. Olo voi tuntua epätodelliselta ja unenomaiselta.

Šokkivaiheen psyykkistä hoitamista on konkreettisen suojan ja turvan saaminen. Tällaisena toimii esimerkiksi kokemus siitä, että auttajat hallitsevat tilanteen ja käyttäytyvät asianmukaisesti. Konkreettisia auttamistoimenpiteitä ovat vaikkapa ensiapu ruumiillisiin vammoihin, lämpimän huovan ojentaminen ja asiallinen tiedottaminen.

Šokkivaihe muuttuu vähitellen reaktiovaiheeksi osana psyykkisen kriisin luonnollista kulkua.