Köyliönjärvi
Sivulta puuttuu | Köyliönjärvi | |
|---|---|
 Sinilevää Köyliönjärvessä. |
|
| Koordinaatit | Koordinaatit: |
| Sijainti | Köyliö |
| Pinta-ala | 12,42 [1] km² |
| Pinnankorkeus | 40,5 [2] m |
| Rantaviiva | 36,8 [1] km |
| Suurin syvyys | 12,81 [1] m |
| Keskisyvyys | 2,62 [1] m |
| Tilavuus | 0,033 [1] km³ |
| Valuma-alue | 125,14 [1] km² |
| Laskujoki | Köyliönjoki [1] |
Köyliönjärvi on pieni ja matala järvi Satakunnassa Köyliön kunnassa. Järven pinta-ala on noin 12,5 neliökilometriä, keskisyvyys kolme metriä ja suurin syvyys 12,8 metriä.[3] Se laskee pohjoiseen Köyliönjokea, joka yhtyy Kiukaisten alueella Eurajokeen. Järven erottaa Pyhäjärvestä kapeahko kannas länsipuolella. Kannas on kokonaan Säkylän peltoaukeaa.
Köyliön kunnan keskusta Kepola sijaitsee kilometrin päässä sen länsirannalta ja järven eteläpäässä sijaitsee Kankaanpään kylä. Rannoilla on yli 300 loma-asuntoa ja veneitä varten rannoille on ruopattu venevalkamia[4].
Sisällysluettelo |
Saaret[muokkaa]
Köyliönjärvi on geologisesti vajoama-allas, jolle ovat tyypillisiä lahdettomat, niemettömät rannat. Järvi jää kahden hiekkaisen harjualueen väliin. Pohjoisessa aukeavat Koomankankaan hiekkaiset tasangot. Etelässä nousee korkealle Säkylän Huovinrinne ja Säkylänharju. Näiden välissä oleva Köyliönjärvi on alavana alueena saanut savisen vaipan ylleen. Vuosisatainen maanviljely ja karjatalous on muovannut Köyliönjärven rannat alaviksi viljelymaiksi ja niityiksi. Järven keskellä veden alla kulkee kuitenkin jäänteitä terävähuippuisesta harjusta, joka nousee paikoin veden pinnalle muodostaen järvelle kaksi suurta saarta.
Saaria on 5 ja niiden pinta-ala on yhteensä 146 ha ja rantaviiva on 9,7 km.[1] Ne ovat Kirkkosaari, Kaukosaari, Heinisaari, Kirkkokari ja Härkikari sekä muutama piskuinen kari. Suurin saari on Kirkkosaari eli Luoto, joka on 3 km pitkä ja leveimmillään 1 km. Kirkkosaari on pinnalle ulottuvaa järven pohjassa kulkevaa harjua ja se jatkuu pohjoisessa vielä Kaukosaarena, joka on 760 metriä pitkä ja leveimillään 130 metriä leveä. Näiden pohjoispuolella linjassa on vielä pieni Kirkkokari, jonka 60 metriä leveällä moreenitasanteella on ollut muinoin pieni kirkko. Kirkkosaaren kautta ylittää järven yksi silta ja pengertie.
Veden laatu[muokkaa]
Järvi sijaitsee keskellä savikkoaluetta, jossa on ympärillä laajat peltoalueet. Järveen ei laske varsinaisia jokia, mutta pelto-ojat tuovat mukanaan sadevedet. Jäven pohjois-, itä- ja etelärinteiltä valuu myös harjujakson sisältä pulppuavaa lähdevettä. Lähteitä on myös järven pohjassa ja arvioidaankin, että lähteiden osuus järven virtaamassa on 100 litraa sekunnissa.[4]
Vesi on nykyään samea sekä savi- että leväsamentumisen takia. Levä saa ravinteensa pelloilta tulevista ravinteista ja muusta hajakuormituksesta sekä järven pohjasta vapautuvasta hajakuormituksesta. Fosforia on mitattu olevan noin 120μg/l. Typen ja fosforin joutumista veteen on pyritty vähentämään kosteikkoja ja suodattimia rakentamalla. Tästä huolimatta kesäsin järvellä tavataan runsaasti sinilevää.[4].
Köyliön kunta ottaa kaiken käyttövetensä Yttilänotassa olevasta vedenottamosta.[4][5]
Luontoarvot[muokkaa]
Järvi on viime vuosikymmeninä rehevöitynyt, minkä takia sen pohjoisosa ja Kirkkosaaren eteläranta ovat linnustollisesti merkittäviä. Järvien pohjois- ja keskiosat kuuluvat valtakunnalliseen lintuvesien suojeluohjelmaan ja ovat Natura 2000 -aluetta.[2][4] Köyliönjärvi muodostaa yhdessä Pyhäjärven kanssa kansainvälisesti tärkeän lintualueen.[6]
Järven kalasto koostuu pääasiassa särjestä ja ahvenesta. Järveen on istutettu haukea ja vuonna 2009 järveen istutettiin 250 000 kuhanpoikasta[7]. Köyliönjärvellä harjoitetaan hoitokalastusta. Köyliönjärven suojeluyhdistys ry. julkaisee Järvijuttuja-nimistä kuukausittain ilmestyvää lehteä[8].
Kulttuurimaisema ja historia[muokkaa]
Järvi on tunnettu legendasta, jonka mukaan talonpoika Lalli surmasi piispa Henrikin järven jäällä. Useimmat Köyliön kylistä sijaitsevat Köyliönjärven ympärillä ja Köyliön kirkko sekä Köyliönkartano on rakennettu Kirkkosaareen. Köyliönjärven kulttuurimaisema on valtioneuvoston periaatepäätöksellä luokiteltu valtakunnallisesti arvokkaaksi maisema-alueeksi.[9]
Ympäristöministeriön mukaan Köyliönjärven kansallismaisema Ala-Satakunnalle tyypillistä kulttuurimaisemaa, ja lisäksi alueella on erittäin korkeat historialliset arvot.
Lähteet[muokkaa]
- ↑ a b c d e f g h OIVA – Ympäristö- ja paikkatietopalvelu (edellyttää rekisteröitymisen) Ympäristöhallinto. Viitattu 2.4.2012.
- ↑ a b Kansalaisen Karttapaikka Maanmittauslaitos. Viitattu 20.1.2011.
- ↑ http://www.köyliönjärvi.fi/default3.asp?active_page_id=141
- ↑ a b c d e Vaasan hallintooikeus: Lupapäätös Nro 128/2008/4 (pdf) 9.12.2008. Vaasa: LÄNSISUOMEN YMPÄRISTÖLUPAVIRASTO.
- ↑ Paloheimo, Anna: KÖYLIÖNJÄRVI - Tila, kuormitus ja kunnostus. Eura: Pyhäjärvi-instituutti, 2010. ISBN 978-952-9682-54-6. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 17.4.2012).
- ↑ Yrjölä, Rauno & Kekkonen, Oskari & Tanskanen, Antti & Uppstu, Peter: Köyliönjärven linnusto 2010 - Kevätmuutto, pesimälinnusto, syysmuutto. Eura: Pyhäjärvi-instituutti, 2011. ISBN 978-952-9682-58-4. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 17.4.2012).
- ↑ http://www.köyliönjärvi.fi/default6.asp?active_page_id=152
- ↑ http://www.köyliönjärvi.fi/default8.asp?active_page_id=138
- ↑ Köyliönjärven kulttuurimaisemat Lounais-Suomen ympäristökeskus. Viitattu 2.2.2009.
Aiheesta muualla[muokkaa]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Köyliönjärvi Wikimedia Commonsissa- Köyliönjärvi.fi
- ymparisto.fi
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta 
