Sinisorsa

Sinisorsa
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumalliset Eucarya Kunta: Eläinkunta Animalia Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata Luokka: Linnut Aves Lahko: Sorsalinnut Anseriformes Heimo: Sorsat Anatidae Suku: Sorsat Anas Laji: platyrhynchos
Kaksiosainen nimi
Anas platyrhynchos Linnaeus, 1758
Katso myös
Sinisorsa Wikispeciesissä   Sinisorsa Commonsissa

Sinisorsa eli heinäsorsa (Anas platyrhynchos) on sorsalintu.

Koko ja ulkonäkö

Sinisorsan pituus on noin 50–65 cm. Koiras on naarasta suurempi. Paino vaihtelee, mutta on yleensä noin 1 100 g.

Sinisorsa on helpoimmin tunnistettavia suomalaisia lintuja. Koiraalla on keltainen nokka ja sinertävän vihreä pää. Rinta on ruskea. Naaras on kauttaaltaan ruskean kirjava. Siipipeili on sininen, valkoreunainen. Naaraan ääni on tuttu akuankkamainen rääpätys, koiraan vaimeampi, matala rääkäisy tai korkea "piy".

Vanhin suomalainen rengastettu sinisorsa on ollut 19 vuotta 15 päivää vanha. Euroopan vanhin oli ruotsalainen, 23 vuotta 2 kuukautta vanha sorsa.

Levinneisyys

Sinisorsaa tavataan koko Suomessa, ja vaikka laji kuuluu muuttolintuihin, osa yksilöistä jää maahan myös talveksi, jos niille on tarjolla sula vesipaikka. Talveksi laji muuttaa Euroopan keski- ja eteläosiin. Maailmanlaajuisesti sinisorsaa tavataan pohjoisella pallonpuoliskolla. Euroopan pesimäkanta on yli 2 miljoonaa paria, joista Britteinsaarilla pesii 120 000 – 150 000 paria. Venäjän kanta on 650 000 – 800 000 ja Turkin 5 000 – 20 000 paria. Suomen pesimäkanta oli 2000-luvulla 200 000 – 250 000 paria.

Elinympäristö

Sinisorsat elävät kaiken kokoisten vesistöjen lähistöllä. Se puuttuu vain karuimmista, niukkakasvustoisista vesistä.

Lisääntyminen

Sinisorsa pesii suojaisaan paikkaan tekemässään pesässä. Laji munii huhti-kesäkuussa 2–10 vihertävänharmaata munaa ja hautoo niitä noin kuukauden. Poikaset ovat lähes kuoriutumisestaan saakka uimakykyisiä. Lentokyvyn poikaset saavuttavat kahden kuukauden ikäisinä, johon saakka emo huolehtii niistä. Sinisorsat eivät aina parittele yhteisymmäryksessä. Joskus urokset saattavat pakottaa naaraat paritteluun. Useimmiten koiras paritellessaan vastahakoisen naaraan kanssa puree sitä niskaan pitäen sitä paikoillaan. Joskus voi useampikin uros käydä vedessä naaraan kimppuun ja yrittää paritella tämän kanssa. Seurauksena voi olla, että naaras hukkuu monen uroksen pyrkiessä sen päälle.

Poikaset

Poikaset ovat väritykseltään tummanruskeita, joskus mustiakin. Poskilla ja ohimoilla on kellanoranssit läiskät, joiden poikki kulkee yleensä tummia viiruja. Myös poikasten muussa ruumiissa voi olla keltaisia pilkkuja.

Poikaset ovat pesäpakoisia.

Ravinto

Sinisorsa kuuluu puolisukeltajiin, eli se syö vedestä niin, että kun se etsii ruokaa, sen takaosa jää pinnalle. Ravinto koostuu siemenistä, hyönteisistä ja muista pieneliöistä. Myös tuoreet kasvinosat kelpaavat lajille. Taajama-alueilla talvehtiville "pullasorsille" on muodostunut oma ruokavalio, joka koostuu lähinnä ihmisten heittelemästä leivästä.

Hyödyntäminen

Riistalintuna sinisorsa on suosituin metsästettävä ja vuosittain ammutaan noin 250 000 lintua. Sinisorsan kesy muoto on ankka, joka varsinkin Aasiassa on taloudellisesti tärkeä tuotantoeläin.

Kuvia

• 

  Koiras

• 

  Laskeutuva naaras

• 

  Poikasia

• 

  Koiras puolisukeltaa ravintoa

Aiheesta muualla

• Eskonen, Hannu: Oulun talvehtivista sinisorsista. - Lintumies 4, 1985 s. 191-193. LYL.
• Pertti Koskimies: Suomen lintuopas 2005, WSOY
• Sinisorsa Lintukuva.fi -verkkopalvelussa