Tavi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee lintua. VL Tavi käsittelee laivaa.
Tavi
Sarcelleh 1.jpg
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Sorsalinnut Anseriformes
Heimo: Sorsat Anatidae
Suku: Sorsat Anas
Laji: crecca
Kaksiosainen nimi
Anas crecca
Linnaeus, 1758[1]
Levinneisyyskartta
Tavin levinneisyys. Pesimäalueet vaaleanvihreällä, talvehtimisalue sinisellä ja ympärivuotinen levinneisyys tummanvihreällä.
Tavin levinneisyys. Pesimäalueet vaaleanvihreällä, talvehtimisalue sinisellä ja ympärivuotinen levinneisyys tummanvihreällä.
Alalajit[2]
  • A. c. crecca Linnaeus, 1758
  • A. c. nimia Friedmann, 1948
  • A. c. carolinensis Gmelin, 1789
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Tavi Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Tavi Commonsissa

Tavi (Anas crecca) on pienikokoinen sorsalintu.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tavi on yleensä noin 35–40 cm pitkä[3] ja painaa 250–350 g.lähde? Tavilla on kapeat ja terävät siivet, lyhyt kaula, lyhyt, leveä ja valkoinen siipijuova sekä hohtavanvihreä siipipeili. Juhlapukuisella koiraalla on punaruskea pää ja keltareunainen vihreä alue pään sivulla. Takaruumiin sivuilla sillä on mustareunaiset kirkkaankeltaiset, kauasnäkyvät laikut. Kylki on harmaa ja siinä on valkoinen vaakasuora juova. Naaras on väriltään ruskeankirjava. Se muistuttaa heinätavia, mutta tavinaaras on pienempi, ja sillä on hento nokka, jonka tyvi on yleensä oranssi. Lisäksi tavilla on melko tumma silmäjuova, eikä sillä ole heinätavin tummaa poskijuovaa, joten sen pää on melko yksivärinen. Tavinaaraalla on myös pyrstön tyvellä valkoinen pitkittäisjuova, joka heinätavilta puuttuu. Sulkasatoiset koiraat ja nuoret yksilöt muistuttavat hyvin paljon naarasta.[4]

Koiraan keväinen ääni on heleän kirkas ”klik”. Naaras pitää kaakattavaa räpätystä.

Vanhin suomalainen rengastettu tavi on ollut 11 vuotta 5 kuukautta 28 päivää vanha. Euroopan vanhin tavi oli ranskalainen, 21 vuotta 3 kuukautta.lähde?

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tavin levinneisyys Suomessa

Tavia tavataan pesivänä Euroopan keski- ja pohjoisosissa, Aasian pohjoisosissa ja Pohjois-Amerikan pohjoisosissa. Talvehtivana sitä esiintyy Etelä-Euroopassa, Afrikassa, Lähi-idässä, Etelä- ja Itä-Aasiassa, Pohjois-Amerikan eteläosissa sekä Väli-Amerikassa. Sen maailmanlaajuinen kanta on erittäin suuri, ja laji on luokiteltu elinvoimaiseksi.[1]

Suomessa tavia tavataan koko maassa aina pohjoisinta Lappia myöten. Suomen tavikannaksi arvioitiin 1990-luvun lopussa noin 200 000 paria.[5] Kanta on tiheimmillään maan pohjoisosissa.[6]

Pääosa Suomen taveista muuttaa etelään jo elokuussa. Suomen tavit talvehtivat Länsi- ja Lounais-Euroopassa sekä Pohjois-Afrikassa. Joitakin yksilöitä talvehtii Suomessakin maan eteläosissa. Tavin päämuutto keväällä tapahtuu huhtikuun lopulla.[6]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tavi voi pesiä lähes kaikenlaisissa vesistöissä.[5] Se suosii metsien järviä ja lampia ja suo- ja tunturilampia. Se voi pesiä myös joissa, kosteikoissa ja merenrannikoilla.[4] Yleensä se ei kuitenkaan viihdy kaikkein karuimmissa vesistöissä eikä ulkosaaristossa.[5] Muuttoaikoina tavi viihtyy ruovikkoisilla lintujärvillä, merenlahdilla sekä tulvarannoilla.[6] Se esiintyy pesimäajan jälkeen usein suurehkoina parvina, joissa voi paikoin olla satoja yksilöitä.[6][4]

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tavi rakentaa pesänsä yleensä kauas vedestä metsän tai varvikon pensaiden suojaan. Naaras munii toukokuussa 7–10 vaaleaa munaa, joita se hautoo n. 24 vuorokautta. Poikaset lähtevät heti kuoriuduttuaan emon mukana uimaan.[6]

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tavin pääasiallista ravintoa ovat erilaiset nilviäiset, hyönteiset, muut pieneläimet sekä vesikasvien siemenet.[6] Suomessa rehevillä vesillä tehdyn tutkimuksen mukaan heinätavit söivät 73-prosenttisesti eläinravintoa: kirvoja, vesisiiroja, vesiperhosia sekä kärpästen ja vaaksiaisten toukkia. Kasvisravintona ne suosivat siementen ohella vesiruttoa ja pikkulimaskaa.[7]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c BirdLife International: Anas crecca IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. Viitattu 5.6.2014. (englanniksi)
  2. Common Teal (Anas crecca) IBC. Viitattu 8.10.2013. (englanniksi)
  3. Björn Gidstam & Bertil Wahlin: Fåglar, s. 46. Norstedt, 1977. ISBN 91-1-774172-6. (ruotsiksi)
  4. a b c Svensson, Lars: Lintuopas - Euroopan ja Välimeren alueen linnut, s. 28. Otava, 2010. ISBN 978-951-1-21351-2.
  5. a b c Tavi (Anas crecca) Suomen Lintuatlas. Viitattu 8.10.2013.
  6. a b c d e f Laine, Lasse J.: Suomalainen Lintuopas, s. 56. WSOY, 2009. ISBN 978-951-0-26894-0.
  7. Veli-Matti Väänänen & Petri Nummi: Sorsasapuskan salat - ravintotutkimukset apuna kosteikoiden kunnostuksessa 2004. Metsästäjä. Viitattu 12.10.2013.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Tavi Lintukuva.fi-verkkopalvelussa